Lue keskustelun säännöt.
Nyt kilahti!
31.05.2013 |
Nyt alko olemaan viimeinen pisara! Jätin lapset miehen kanssa ja hilpasin ulos rauhottumaan. Nyt istuskelen kahvilassa. Oli pakko päästä pois kotoa.
Tilannetta avaan sen verran. Mulla on erittäin laiska mies, suoraan sanottuna hän ei tee kotona yhtikäs mitään. Ei mitään kotitöitä, harvoin hoitaa lapsia, komentaa niitä jos on tarvetta. Ja sitte jos lapsi esim. huutaa niin mies raivostuu pienestäkin huudosta (ei kuitenkaan tee lapsille mitään) raivostuu vain. Mä toisin sanoen hoidan kaiken. Tästä asiasta me ollaan puhuttu niin paljon, että mä alan olemaan loppu. Mä olen menettänyt yöunet sen takia, koska alan olemaan niin tympiintynyt tähän koko elämään.
Mies tuli muutama tunti sitten kotiin töistä, ja alkoi heti valittamaan mulle, kun en ollut kerennyt koiran kanssa ulos. Koko päivän olin kuunnellut 2,5 vuotiaan uhmaamista ja 6 kk itkua (johtuen tästä kuumasta kelistä). Koira ei ollut 5 tuntiin ollut ulkona ja ajattelin, että mies voisi sen varmaan tehdä, kun kotiin tulee. Mainitsin asiasta niin samantien alkoi valittamaan, että miksi en ole tehnyt yhtikäs mitään täällä. Siinä vaiheessa napsahti ja totesin, että herra on hyvä ja hoitaa vittu kaiken mä hilpasen. Lapset olivat ulkona, pienempi rattaissa, isompi leikke. Heille kävin sanomassa, että äitii lähtee käymään kylässä tulee illalla. Joten eivät ihmettele missä olen. Oli pakko päästä pois siitä kaikesta.
Ja ennen kuin joku tulee tähän rutisemaan, että mähän olen äitiyslomalla kaikki hommat kuuluu mulle voin vastauksena sanoa, että olin esikoisen ja kuopuksen välissä myöskin töissä, ja silloinkin hoidin kaiken. Ihan kaiken. Mies saatto soittaa mulle aamuisin töihin, että mitä laitan lapselle päälle päiväkotiin, kun hän vei. ISO AIKUINEN MIES EI OSANNUT SITÄKÄÄN EDES PÄÄTTÄÄ.
Lisäksi mies on erittäin lyhyt pinnainen. Hermostuu pienimmästäkin huudosta. Pariin otteeseen olen lähtenyt lasten kanssa isovanhempien luo, kun ei vaan jaksa. Alan olla niin täynnä tätä paskaa. Tuntuu, ettei tässä ole enää vaihtoehtoja kuin erota, mikä on sinänsä "harmillista". Hän on kuitenkin sillä tapaa hyvä isä lapsilleen, ei lyö, ei juo, leikkii heidän kanssaan. Mutta kaikki muu onkin sitten sontaa. Ja ei ollut tuollainen ensimmäiseen pariin vuoteen.
Mä en todellakaan tiedä mitä teen. Miehen mielestä 2,5 vuotiaan olisi pitänyt jo oppia kuivaksi ja häntä ärsyttää se kuin välillä tulee pissavahinkoja. Mun mielestä se on elämää ja kuuluu asiaan. Mies ei jaksa kuulemma siivota ylimäärstä (vittuku siivoisi edes jotakin!). Astiat saadaan tiskipöydälle joten kuten, tai sitten ne lojuu pisin pitkin olohuonetta. Vaatteita lojuu siellä sun täällä. Roskat saadaan kyllä tiskialtaaseen, mutta ei 30 senttiä alemmas roskikseen.
Lapsia ei kommenneta, jos tarvetta on. Tällä hetkellä esikoisen uhma on niin vahva, että mä olen pulassa asian kanssa. En tiedä oikein mitä mun pitäis tehdä, kun lapsi ei tottele ollenkaan, uhittelee mulle päin naamaa, saattaa joskus jopa läppästäkkin, ja mies ei tee mitään. Karkaa vaan tilanteesta pois ja kaikki jää mulle. Alan olemaan niin loppu.
Kaikesta huolimatta rakastan lapsiani yli kaiken, he ovat parasta mitä mulle on tapahtunut. Jotenkin vaan tuntuu, että mä olen niin yksinäni tän asian kanssa. Mies on luvannut viimeiset 3 vuotta muuttua, mutta mitään muutosta ei ole tapahtunut. Ei vaan jaksa. Sitten kaupan päälle nämä uniongelmat, niin homma sen kun paranee.
Anteeksi purkaukseni, jonnekkin oli pakko päästä purkautumaan. Taidan kohta olla rauhoittunut sen verran, että hilpasen kotiin päin.
Kommentit (51)
[quote author="Vierailija" time="03.06.2013 klo 13:53"]
Toivottavasti sulla on jo kamoja pakattuna ja uutta kämppää katseltuna, herraisä lähde menemään lasten kanssa tollaselta! :(
[/quote]
Mä olen sanonut miehelle, että en mä tätään loputtomiin jaksa. Alkaa puhti loppumaan kaikessa. Mies on todennut, että hän muuttuu, ei kuulemma halua, että lapsilla on kaksi eri kotia. Olen niitä muutoksia aika kauan tässä nyt odotellut ja nyt tosiaan alkaa tuntumaan, että pian loppuu muutosten odottelut ja se on kerrasta poikki.
En tiedä, onko mies sitten vaan yksinkertaisesti niin tyhmä, että luottaa siihen, että mä en lähde vai olenko mä yksinkertaisesti niin tyhmä, että luotan siihen, että mies muuttuu.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Halusiko mieskin lapsia? Ehdottiko itse oma-aloitteisesti?
[quote author="Vierailija" time="03.06.2013 klo 14:07"] [quote author="Vierailija" time="03.06.2013 klo 13:56"] [quote author="Vierailija" time="03.06.2013 klo 13:40"][quote author="Vierailija" time="03.06.2013 klo 10:07"]Ihmettelen, mistä näitä saamattomia lapamato miehiä sikiää. Täällä on vähintään kerran viikossa aloitus juurikin tästä samasta aiheesta "mies ei osallistu kotitöihin/lastenhoitoon". Mistä te nämä miehet olette oikein löytäneet. Tunnen olevani onnekas kun mieheni oikein vapaaehtoisesti auttaa kotitöissä yms, ei tarvitse edes pyytää ja jos jotain pyydän, tekee heti, ei tarvi montaa kertaa käskeä.Toinen mitä ihmettelen on, että missä on teidän parisuhteenne keskusteluyhteys? Kyllähän tuollaisista asioista pitäisi voida puhua, kertoa sille puolisolle, että "hei mä olen aika väsynyt ja toivoisin, että voisit laittaa tiskit/imuroida/pyyhkiä pölyt/laittaa lapset nukkumaan, että mä jaksaisin vähän paremmin".[/quote]No mä voin rehellisesti sanoa, että mulla ei ole ongelmia keskustella näistä asioista, mutta niistä on vaikea keskustella, jos toiselta ei saa muuta vastaukseksi kuin mm, en tiedä, jaa. Ja lisättäköön tähän, että keskustelen asiallisesti, en huuda, syyttele tai muuta vastaavaa, kun tiedän, että sillä tavalla siitä keskustelusta ei ainakaan mitään tule, mutta kyllä se turhauttavaksi menee, kun puhut melkein yksinäsi. Ja lisäksi, kun asiasta on keskusteltu, päästy jonkin sortin sopuun niin se unohtuu mieheltä seuraavana päivänä totaalisesti ja sama meno jatkuu. Ja kyllä, jos mies olisi suhteen alku aikoina ollut samanlainen mitä nyt, niin se olisi loppunut lyhyeen. Nyt tilanne on eri. En kuitenkaan viitsisi tämän takia rikottaa perhettämme, vaikka asia minua vaivaa erittäin paljon ja olo on useaan otteeseen masentunut. Lapsille isä on kuitenkin tärkeä. Jospa se helpottaisi, kun tämä pikkulapsi aika on ohitse. ap [/quote]Eli miehesi on vaikea puhua asioista.. Lienee kasvatuksen tulos (?). Olen todella pahoillani puolestasi, että tuollainen saamaton lurjus on puolisonasi. Saatko apua ystäviltä/sukulaisilta? Ei tuo kahden lapsen kasvattaminen yksin ole kyllä reilua, jos edelleen perheeseen kuuluu kuitenkin kaksi vanhempaa. 28[/quote] Mä luulen, että se sieltä lapsuuden kodista tullut. Näin yleisesti ottaen mies puhuu paljon, suu käy melkein koko ajan. Heittää huumoria ja saa täytettyä kyllä hiljaisuuden jutuillaan, mutta siinä vaiheessa, kun pitäisi vakavista asioista keskutella rauhassa, hänestä tulee tosiaan ihan totaalinen tuppisuu. Hädin tuskin saa edes sanaa suustaan, hymähtelee vain. Tästä syystä meidän keskustelut näistä asioista ovat olemattomat. Se tuntuu siltä kuin keskustelisin itseni kanssa. Puhuisin yksinäni. Meillä menee myös sukset ristiin kasvatuksessa. Itse olen suurimman osan ajasta kotona lasten kanssa, joten toivoisin miehen myös kunnioittavan kasvatus menetelmiäni. Esim. nyt vaikka, ettei sohva ole mikään hyppimisen tai kuperkeikkojen teko paikka. Siinä voi sattua ja itse kun olen yksin lasten kanssa, niin poika saattaa sitä tehdä, kun iskä on viikonloppuna antanut luvan, välittämättä mun kielloista. Mä taas puolestaan joudun vahtimaan poikaa ja kieltämään ettei vaan satu mitään, syystä, että iskä on antanut luvan. Hän hankaloittaa mun tilannetta, ja kun mä kiellän olen se tyhmä ja tylsä äiti, jolle sitten kiukutellaan oikein urakalla. Mies ottaa sen "kiva isän" roolin, joka ei ikinä kiellä, kaikkea saa tehdä. Tästäkin asiasta olen yrittänyt puhua, olen sanonut, että meidän on sovittava yhteiset pelisäännöt, ei se voi mennä niin, että mä kiellän ja mies antaa luvan kaikkeen. Rajoja pitää olla sopivasti, miehellä niitä ei laisinkaan. Mulla voi ehkä olla jossain asiassa vähän liikaakiin, myönnän sen, mutta silti mies voisi hiukan tulla vastaan ja tukea meikäläistä. Mutta ei, tuntuu periaatteessa siltä, että olen yh vaikka mies pyöriikin kotona. ap [/quote]
Toi "kiva isä - tyhmä äiti" asetelma on kyllä myrkkyä. Varsinkin jos eroaisitte niin se asetelma vain korostuisi. Isän luona tehdään kaikkea kivaa ja äiti on tylsä ja tyhmä ja pakottaa kaikkeen tylsään. Mitenhän tuollaisen miehen saisi ymmärtämään miten paljon hallaa tekee teidän perheessä ja sinun ja lasten väliseen suhteeseenkin.
Helppoa on huudella että miksi olet tuollaisen miehen mennyt ottamaan. Se kuulkaa selviää monesti vasta siinä vaiheessa, kun vaimo palaa ensimmäiseltä äitiyslomaltaan töihin.
Olen samanlaista elämää viettänyt oman mieheni kanssa lapsiperheenä nyt 10 vuotta ja pääni on räjähdellyt tasaisin väliajoin. En edelleenkään tajua miksi aikuinen mies luulee olevansa perheen teinipoika ja käyttäytyy sen mukaisesti. Kaikesta saa väntää ja "nalkuttaa". En tajua miksi jaksan tätä. Lasten takia kai.
Antakaa koira pois, jonnekin hyvään kotiin. Älkää tehkö lisää lapsia. Laiskaa on vaikea muuttaa ahkeraksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hei vaan, mielestäni teit juuri oikein kun lähdit, hoitakoon laiska mies hetken kotia, koiraa ja lapsia yksin niin huomaa sun työmäärän. Ymmärrän täysin sun raivon, hyvä kun tuuletit.Tee aina sama homma kun tulee vastaava tilanne, eiköhän pikkuhiljaa opi.
Sun on korkea aika alkaa huolehtia omasta jaksamisestasi! Mieti, mistä saat voimavaroja ja iloa, ja alat pikkuhiljaa toteuttaa niitä. Hommaat lapsillesi siksi aikaa hoitajan tai jätät heidät miehellesi. Pidä hyvä nainen puoliasi!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="03.06.2013 klo 14:43"]Halusiko mieskin lapsia? Ehdottiko itse oma-aloitteisesti?[/quote]
Itse asiassa se oli miehen idea. Mulle oli oikeastaan aivan sama.
Ap
[quote author="Vierailija" time="03.06.2013 klo 15:03"][quote author="Vierailija" time="03.06.2013 klo 14:07"] [quote author="Vierailija" time="03.06.2013 klo 13:56"] [quote author="Vierailija" time="03.06.2013 klo 13:40"][quote author="Vierailija" time="03.06.2013 klo 10:07"]Ihmettelen, mistä näitä saamattomia lapamato miehiä sikiää. Täällä on vähintään kerran viikossa aloitus juurikin tästä samasta aiheesta "mies ei osallistu kotitöihin/lastenhoitoon". Mistä te nämä miehet olette oikein löytäneet. Tunnen olevani onnekas kun mieheni oikein vapaaehtoisesti auttaa kotitöissä yms, ei tarvitse edes pyytää ja jos jotain pyydän, tekee heti, ei tarvi montaa kertaa käskeä.Toinen mitä ihmettelen on, että missä on teidän parisuhteenne keskusteluyhteys? Kyllähän tuollaisista asioista pitäisi voida puhua, kertoa sille puolisolle, että "hei mä olen aika väsynyt ja toivoisin, että voisit laittaa tiskit/imuroida/pyyhkiä pölyt/laittaa lapset nukkumaan, että mä jaksaisin vähän paremmin".[/quote]No mä voin rehellisesti sanoa, että mulla ei ole ongelmia keskustella näistä asioista, mutta niistä on vaikea keskustella, jos toiselta ei saa muuta vastaukseksi kuin mm, en tiedä, jaa. Ja lisättäköön tähän, että keskustelen asiallisesti, en huuda, syyttele tai muuta vastaavaa, kun tiedän, että sillä tavalla siitä keskustelusta ei ainakaan mitään tule, mutta kyllä se turhauttavaksi menee, kun puhut melkein yksinäsi. Ja lisäksi, kun asiasta on keskusteltu, päästy jonkin sortin sopuun niin se unohtuu mieheltä seuraavana päivänä totaalisesti ja sama meno jatkuu. Ja kyllä, jos mies olisi suhteen alku aikoina ollut samanlainen mitä nyt, niin se olisi loppunut lyhyeen. Nyt tilanne on eri. En kuitenkaan viitsisi tämän takia rikottaa perhettämme, vaikka asia minua vaivaa erittäin paljon ja olo on useaan otteeseen masentunut. Lapsille isä on kuitenkin tärkeä. Jospa se helpottaisi, kun tämä pikkulapsi aika on ohitse. ap [/quote]Eli miehesi on vaikea puhua asioista.. Lienee kasvatuksen tulos (?). Olen todella pahoillani puolestasi, että tuollainen saamaton lurjus on puolisonasi. Saatko apua ystäviltä/sukulaisilta? Ei tuo kahden lapsen kasvattaminen yksin ole kyllä reilua, jos edelleen perheeseen kuuluu kuitenkin kaksi vanhempaa. 28[/quote] Mä luulen, että se sieltä lapsuuden kodista tullut. Näin yleisesti ottaen mies puhuu paljon, suu käy melkein koko ajan. Heittää huumoria ja saa täytettyä kyllä hiljaisuuden jutuillaan, mutta siinä vaiheessa, kun pitäisi vakavista asioista keskutella rauhassa, hänestä tulee tosiaan ihan totaalinen tuppisuu. Hädin tuskin saa edes sanaa suustaan, hymähtelee vain. Tästä syystä meidän keskustelut näistä asioista ovat olemattomat. Se tuntuu siltä kuin keskustelisin itseni kanssa. Puhuisin yksinäni. Meillä menee myös sukset ristiin kasvatuksessa. Itse olen suurimman osan ajasta kotona lasten kanssa, joten toivoisin miehen myös kunnioittavan kasvatus menetelmiäni. Esim. nyt vaikka, ettei sohva ole mikään hyppimisen tai kuperkeikkojen teko paikka. Siinä voi sattua ja itse kun olen yksin lasten kanssa, niin poika saattaa sitä tehdä, kun iskä on viikonloppuna antanut luvan, välittämättä mun kielloista. Mä taas puolestaan joudun vahtimaan poikaa ja kieltämään ettei vaan satu mitään, syystä, että iskä on antanut luvan. Hän hankaloittaa mun tilannetta, ja kun mä kiellän olen se tyhmä ja tylsä äiti, jolle sitten kiukutellaan oikein urakalla. Mies ottaa sen "kiva isän" roolin, joka ei ikinä kiellä, kaikkea saa tehdä. Tästäkin asiasta olen yrittänyt puhua, olen sanonut, että meidän on sovittava yhteiset pelisäännöt, ei se voi mennä niin, että mä kiellän ja mies antaa luvan kaikkeen. Rajoja pitää olla sopivasti, miehellä niitä ei laisinkaan. Mulla voi ehkä olla jossain asiassa vähän liikaakiin, myönnän sen, mutta silti mies voisi hiukan tulla vastaan ja tukea meikäläistä. Mutta ei, tuntuu periaatteessa siltä, että olen yh vaikka mies pyöriikin kotona. ap [/quote]
Toi "kiva isä - tyhmä äiti" asetelma on kyllä myrkkyä. Varsinkin jos eroaisitte niin se asetelma vain korostuisi. Isän luona tehdään kaikkea kivaa ja äiti on tylsä ja tyhmä ja pakottaa kaikkeen tylsään. Mitenhän tuollaisen miehen saisi ymmärtämään miten paljon hallaa tekee teidän perheessä ja sinun ja lasten väliseen suhteeseenkin.[/quote]
Sen kun tietäisi miten miehen saa tajuamaan, ollaan tosiaan paljon puhuttu asiasta. Sanoo yhtä sun toista, mutta muutoksia ei tapahdu. Mä olen pariin otteeseen ottanut lapset ja hilpassut isovanhemmille, kun on niin paljon kiukuttanut. Yötä en ole ollut poissa, esikoisen takia, koska hän ihmettelee miksi isä' ei tule mukaan. En viitsi häntä sotkea tähän, niin olen vain todennut, että iskä jäi kattelemaan telkkaria kotiin. Mennään moikkaamaan mammaa ja pappaa ja iltapalaksi mennään sitten takaisin. Lapset haluan pitää kokonaan ulkopuolisena tästä kaikesta.
Olen onnellinen siitä, että vanhempani hoitavat lapsia tarvittaessa. Pariin otteeseen miehen ollessa poissa olen vienyt kummatkin lapset yökylään isovanhemmille. Olen saanut yhden päivän vain ja ainoastaan siihen, että olen levännyt ja nukkunut. Sillä on taas jaksanut jonkin aikaa. Lapset menevät isovanhemmilleen mielellään..
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="03.06.2013 klo 15:27"]Antakaa koira pois, jonnekin hyvään kotiin. Älkää tehkö lisää lapsia. Laiskaa on vaikea muuttaa ahkeraksi.
[/quote]
Koira on niin rakas, että ei siitä pysty luopumaan, se on rakas esikoisellekkin. Lapsia tuskin tulee lisää.
ap
Teillä on aika nuori tuo pienempi lapsi. Miksi hitossa menit tuollaisen kanssa vielä toisenkin tekemään, et kai tarkoituksella? Rasittavalta kuulostaa sun ukko. Sullahan on nyt siellä kolme lasta kahden sijaan. Taitaa olla parempi antaa miehelle vaikka kolme kuukautta aikaa muuttaa käytöstään. Selvität tarkasti, missä mättää, pistät vaikka paperille. Ei ne muuten tajua. Jos ei tule muutosta, niin ukko pihalle. Eihän tuollaista kukaan kestä eikä tarvitsekaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="03.06.2013 klo 19:06"]Teillä on aika nuori tuo pienempi lapsi. Miksi hitossa menit tuollaisen kanssa vielä toisenkin tekemään, et kai tarkoituksella? Rasittavalta kuulostaa sun ukko. Sullahan on nyt siellä kolme lasta kahden sijaan. Taitaa olla parempi antaa miehelle vaikka kolme kuukautta aikaa muuttaa käytöstään. Selvität tarkasti, missä mättää, pistät vaikka paperille. Ei ne muuten tajua. Jos ei tule muutosta, niin ukko pihalle. Eihän tuollaista kukaan kestä eikä tarvitsekaan.[/quote]
Kuopus oli vahinko, pillerit pettivät. Tällä hetkellä kuitenkin yhtä rakas, kuten esikoinenkin vaikka olikin haluttu.
Siitä meinasin aloittaa, että varaan itselleni ajan terapiaan. Pääsen puhumaan tunteistani ammatti auttajan kanssa. Kenties mieskin sellaiseen joskus suostuu. Sen jälkeen, kun olen ehtinyt käsitellä kaikki nämä fiilikset ja alan jaksamaan paremmin, aion puhua miehen kanssa asiat selviksi. Tehdä tästä leikistä lopun. Siinä jollei mies tajua muuttua, ja me hilpastaan lasten kanssa niin saa vain ja ainoastaan syyttää itseään. Mä olen niin monesti asiasta sanonut, antanut anteeksi, unohtanut. Nyt se on loppu!
Nyt myöskin hilpasen iltapala puuhiin. Kiitos kommenteista!
ap
En jaksanut lukea muita kun aloitusviestin, mutta se on kumma juttu, kun sanotaan, että on "hyvä isä" kun ei juo, ei lyö ja leikkii lasten kanssa...Onko kukaan ikinä kuullut sanottavan samanlaista äidistä? Että joo sen on tosi hyvä äiti kin ei ikinä juo eikä lyö lapsia. Niin ajattelinkin...Kyllä siihen vanhemmuuteen vähän kuulkaa muutakin tarvitaan. Naisille näköjään hyvälle vanhemmuudelle on pikkaisen eri kriteerit kuin miehille. Ei mulla muuta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko ihan totta, että sinun mielestäsi laiska isä on tärkeämpi lapsille kuin äidin terveys?
Mieti nyt, hyvä nainen, mikä on oikeasti tärkeää ja mikä ei, leikkiminen vaiko mielenterveys.
Mutta omapa on asiasi, jos sinä et tee mitään muutosta tilanteeseen vaan kiukuttelet.
Ei se niin mene, että sinä olet vaan masentunut ja kiukkuinen ja mies tuppisuu tai kärttyinen. Sinun täytyy tehdä päätös. Mies ei siihen pysty. Vaihtoehtoja ei ole monta, eli se, että nyt miestä ei enää tarvitse toista kertaa käskeä tekemään yhtään mitään, vaan tekee - tai sitten on tekemättä, mutta sinä ja lapset elätte omaa elämäänne.
Aloita vaikka aluksi siitä, että jätät miehen vaatteet pesemättä, astiat tiskaamatta, vyön hakematta jne ja sanot sitten, että minäpä etsin vyötäsi sillä aikaa, kun sinä imuroit.
Mä en vaan ymmärrä tuota asennetta, että kun nainen (tai mies) on kotona, ja mies (tai nainen) töissä, molempien pitäisi tehdä yhtä paljon kotitöitä. Toinen tuo rahan kotiin, toinen kantaa päävastuun kodista ja lapsista. Mulla napsahtais myös välittömästi, jos ensimmäisenä kotiintullessa olisi joku kiljumassa tekemättömiä kotitöitä.
[quote author="Vierailija" time="03.06.2013 klo 19:50"]Mä en vaan ymmärrä tuota asennetta, että kun nainen (tai mies) on kotona, ja mies (tai nainen) töissä, molempien pitäisi tehdä yhtä paljon kotitöitä. Toinen tuo rahan kotiin, toinen kantaa päävastuun kodista ja lapsista. Mulla napsahtais myös välittömästi, jos ensimmäisenä kotiintullessa olisi joku kiljumassa tekemättömiä kotitöitä. [/quote]
Ei kai ap tässä mitään tasajakoa vaatinut. Eikä myöskään kiljunut kotitöistä, vaan pyysi kusettamaan koiran ulkona. Mielestäni koiran ulkoilutus on ihan eri asia kuin vaikka joku pyykkien levitys tms. Vaikka toinen onkin kotona, niin ei kai toinen silti voi elää kuin hotellissa! Varmaan jokainen normaali ihminen voi laittaa roskat roskikseen, pyykit pyykkikoriin, astiat koneeseen ja vaikka, hui, imuroidakin joskus. Eipä ne kotityöt niin rasittavia ole, että työssäkäyvä ei kykenisi tuollaisiin pikkuhommiin. Toki ruoanlaitto ja ylläpitosiivous ovat luonnollisemmin kotona olevan hommia, mutta ei nyt ihan kaikki, saati joku aikuisen ukon roskien siivoaminen.
[quote author="Vierailija" time="03.06.2013 klo 19:50"]Mä en vaan ymmärrä tuota asennetta, että kun nainen (tai mies) on kotona, ja mies (tai nainen) töissä, molempien pitäisi tehdä yhtä paljon kotitöitä. Toinen tuo rahan kotiin, toinen kantaa päävastuun kodista ja lapsista. Mulla napsahtais myös välittömästi, jos ensimmäisenä kotiintullessa olisi joku kiljumassa tekemättömiä kotitöitä. [/quote]
Kuten itsekin sanoit, toinen kantaa _päävastuun_. Päävastuu ei ole sama kuin ihan kaikki hommat. Aikuinen ihminen on yleensä täysin kykenevä edes siivoamaan omat jälkensä, vaikka kuinka kävisi töissä. On ihan naurettavaa elää kuin pellossa vain siksi, että puoliso on kotona. Ei se kotona oleva mikään orja ole.
Esikoinen syksyllä osa-aikaisesti päiväkotiin tai ihan vähintään srk-kerhoon. Saat vähän helpompaa arkea ja jaksat paremmin. Sulla on just nyt se vaikein vaihe lasten kanssa. Miehenkin jaksaminen paranee kyllä kun lapset kasvaa.
[quote author="Vierailija" time="03.06.2013 klo 19:50"]Mä en vaan ymmärrä tuota asennetta, että kun nainen (tai mies) on kotona, ja mies (tai nainen) töissä, molempien pitäisi tehdä yhtä paljon kotitöitä. Toinen tuo rahan kotiin, toinen kantaa päävastuun kodista ja lapsista. Mulla napsahtais myös välittömästi, jos ensimmäisenä kotiintullessa olisi joku kiljumassa tekemättömiä kotitöitä. [/quote]
En mä vaadi mitään tasajakoa, mutta sen verran vaadin, että aikuinen ihminen siivoaa omat jälkensä! Eikä se mun mielestä silti paljoa ole vaadittu, jos joskus muutaman kerran puolessa vuodessa tarttuu siihen imurin varteen ilman pyyntöjä, tai jos pyydän niin tekisi kerrankin sen vapaaehtoisesti. Ei aina vänkkäämällä vastaan. Ja yhtä tavalla ne lapset ovat miehen, joten en ymmärrä ajatustasi, että mun pitäis vaan ottaa vastuu lapsista. Samalla tavalla se vastuu kuuluu miehellekkin? Ymmärtäisin, jos olisin yh, mutta kun en ole.
ap
[quote author="Vierailija" time="03.06.2013 klo 13:56"]
[quote author="Vierailija" time="03.06.2013 klo 13:40"]
[quote author="Vierailija" time="03.06.2013 klo 10:07"]
Ihmettelen, mistä näitä saamattomia lapamato miehiä sikiää. Täällä on vähintään kerran viikossa aloitus juurikin tästä samasta aiheesta "mies ei osallistu kotitöihin/lastenhoitoon". Mistä te nämä miehet olette oikein löytäneet. Tunnen olevani onnekas kun mieheni oikein vapaaehtoisesti auttaa kotitöissä yms, ei tarvitse edes pyytää ja jos jotain pyydän, tekee heti, ei tarvi montaa kertaa käskeä.
Toinen mitä ihmettelen on, että missä on teidän parisuhteenne keskusteluyhteys? Kyllähän tuollaisista asioista pitäisi voida puhua, kertoa sille puolisolle, että "hei mä olen aika väsynyt ja toivoisin, että voisit laittaa tiskit/imuroida/pyyhkiä pölyt/laittaa lapset nukkumaan, että mä jaksaisin vähän paremmin".
[/quote]
No mä voin rehellisesti sanoa, että mulla ei ole ongelmia keskustella näistä asioista, mutta niistä on vaikea keskustella, jos toiselta ei saa muuta vastaukseksi kuin mm, en tiedä, jaa. Ja lisättäköön tähän, että keskustelen asiallisesti, en huuda, syyttele tai muuta vastaavaa, kun tiedän, että sillä tavalla siitä keskustelusta ei ainakaan mitään tule, mutta kyllä se turhauttavaksi menee, kun puhut melkein yksinäsi. Ja lisäksi, kun asiasta on keskusteltu, päästy jonkin sortin sopuun niin se unohtuu mieheltä seuraavana päivänä totaalisesti ja sama meno jatkuu.
Ja kyllä, jos mies olisi suhteen alku aikoina ollut samanlainen mitä nyt, niin se olisi loppunut lyhyeen. Nyt tilanne on eri. En kuitenkaan viitsisi tämän takia rikottaa perhettämme, vaikka asia minua vaivaa erittäin paljon ja olo on useaan otteeseen masentunut. Lapsille isä on kuitenkin tärkeä. Jospa se helpottaisi, kun tämä pikkulapsi aika on ohitse.
ap
[/quote]
Eli miehesi on vaikea puhua asioista.. Lienee kasvatuksen tulos (?). Olen todella pahoillani puolestasi, että tuollainen saamaton lurjus on puolisonasi. Saatko apua ystäviltä/sukulaisilta? Ei tuo kahden lapsen kasvattaminen yksin ole kyllä reilua, jos edelleen perheeseen kuuluu kuitenkin kaksi vanhempaa. 28
[/quote]
Mä luulen, että se sieltä lapsuuden kodista tullut. Näin yleisesti ottaen mies puhuu paljon, suu käy melkein koko ajan. Heittää huumoria ja saa täytettyä kyllä hiljaisuuden jutuillaan, mutta siinä vaiheessa, kun pitäisi vakavista asioista keskutella rauhassa, hänestä tulee tosiaan ihan totaalinen tuppisuu. Hädin tuskin saa edes sanaa suustaan, hymähtelee vain. Tästä syystä meidän keskustelut näistä asioista ovat olemattomat. Se tuntuu siltä kuin keskustelisin itseni kanssa. Puhuisin yksinäni.
Meillä menee myös sukset ristiin kasvatuksessa. Itse olen suurimman osan ajasta kotona lasten kanssa, joten toivoisin miehen myös kunnioittavan kasvatus menetelmiäni. Esim. nyt vaikka, ettei sohva ole mikään hyppimisen tai kuperkeikkojen teko paikka. Siinä voi sattua ja itse kun olen yksin lasten kanssa, niin poika saattaa sitä tehdä, kun iskä on viikonloppuna antanut luvan, välittämättä mun kielloista. Mä taas puolestaan joudun vahtimaan poikaa ja kieltämään ettei vaan satu mitään, syystä, että iskä on antanut luvan. Hän hankaloittaa mun tilannetta, ja kun mä kiellän olen se tyhmä ja tylsä äiti, jolle sitten kiukutellaan oikein urakalla. Mies ottaa sen "kiva isän" roolin, joka ei ikinä kiellä, kaikkea saa tehdä.
Tästäkin asiasta olen yrittänyt puhua, olen sanonut, että meidän on sovittava yhteiset pelisäännöt, ei se voi mennä niin, että mä kiellän ja mies antaa luvan kaikkeen. Rajoja pitää olla sopivasti, miehellä niitä ei laisinkaan. Mulla voi ehkä olla jossain asiassa vähän liikaakiin, myönnän sen, mutta silti mies voisi hiukan tulla vastaan ja tukea meikäläistä. Mutta ei, tuntuu periaatteessa siltä, että olen yh vaikka mies pyöriikin kotona.
ap