Lue keskustelun säännöt.
Nyt kilahti!
31.05.2013 |
Nyt alko olemaan viimeinen pisara! Jätin lapset miehen kanssa ja hilpasin ulos rauhottumaan. Nyt istuskelen kahvilassa. Oli pakko päästä pois kotoa.
Tilannetta avaan sen verran. Mulla on erittäin laiska mies, suoraan sanottuna hän ei tee kotona yhtikäs mitään. Ei mitään kotitöitä, harvoin hoitaa lapsia, komentaa niitä jos on tarvetta. Ja sitte jos lapsi esim. huutaa niin mies raivostuu pienestäkin huudosta (ei kuitenkaan tee lapsille mitään) raivostuu vain. Mä toisin sanoen hoidan kaiken. Tästä asiasta me ollaan puhuttu niin paljon, että mä alan olemaan loppu. Mä olen menettänyt yöunet sen takia, koska alan olemaan niin tympiintynyt tähän koko elämään.
Mies tuli muutama tunti sitten kotiin töistä, ja alkoi heti valittamaan mulle, kun en ollut kerennyt koiran kanssa ulos. Koko päivän olin kuunnellut 2,5 vuotiaan uhmaamista ja 6 kk itkua (johtuen tästä kuumasta kelistä). Koira ei ollut 5 tuntiin ollut ulkona ja ajattelin, että mies voisi sen varmaan tehdä, kun kotiin tulee. Mainitsin asiasta niin samantien alkoi valittamaan, että miksi en ole tehnyt yhtikäs mitään täällä. Siinä vaiheessa napsahti ja totesin, että herra on hyvä ja hoitaa vittu kaiken mä hilpasen. Lapset olivat ulkona, pienempi rattaissa, isompi leikke. Heille kävin sanomassa, että äitii lähtee käymään kylässä tulee illalla. Joten eivät ihmettele missä olen. Oli pakko päästä pois siitä kaikesta.
Ja ennen kuin joku tulee tähän rutisemaan, että mähän olen äitiyslomalla kaikki hommat kuuluu mulle voin vastauksena sanoa, että olin esikoisen ja kuopuksen välissä myöskin töissä, ja silloinkin hoidin kaiken. Ihan kaiken. Mies saatto soittaa mulle aamuisin töihin, että mitä laitan lapselle päälle päiväkotiin, kun hän vei. ISO AIKUINEN MIES EI OSANNUT SITÄKÄÄN EDES PÄÄTTÄÄ.
Lisäksi mies on erittäin lyhyt pinnainen. Hermostuu pienimmästäkin huudosta. Pariin otteeseen olen lähtenyt lasten kanssa isovanhempien luo, kun ei vaan jaksa. Alan olla niin täynnä tätä paskaa. Tuntuu, ettei tässä ole enää vaihtoehtoja kuin erota, mikä on sinänsä "harmillista". Hän on kuitenkin sillä tapaa hyvä isä lapsilleen, ei lyö, ei juo, leikkii heidän kanssaan. Mutta kaikki muu onkin sitten sontaa. Ja ei ollut tuollainen ensimmäiseen pariin vuoteen.
Mä en todellakaan tiedä mitä teen. Miehen mielestä 2,5 vuotiaan olisi pitänyt jo oppia kuivaksi ja häntä ärsyttää se kuin välillä tulee pissavahinkoja. Mun mielestä se on elämää ja kuuluu asiaan. Mies ei jaksa kuulemma siivota ylimäärstä (vittuku siivoisi edes jotakin!). Astiat saadaan tiskipöydälle joten kuten, tai sitten ne lojuu pisin pitkin olohuonetta. Vaatteita lojuu siellä sun täällä. Roskat saadaan kyllä tiskialtaaseen, mutta ei 30 senttiä alemmas roskikseen.
Lapsia ei kommenneta, jos tarvetta on. Tällä hetkellä esikoisen uhma on niin vahva, että mä olen pulassa asian kanssa. En tiedä oikein mitä mun pitäis tehdä, kun lapsi ei tottele ollenkaan, uhittelee mulle päin naamaa, saattaa joskus jopa läppästäkkin, ja mies ei tee mitään. Karkaa vaan tilanteesta pois ja kaikki jää mulle. Alan olemaan niin loppu.
Kaikesta huolimatta rakastan lapsiani yli kaiken, he ovat parasta mitä mulle on tapahtunut. Jotenkin vaan tuntuu, että mä olen niin yksinäni tän asian kanssa. Mies on luvannut viimeiset 3 vuotta muuttua, mutta mitään muutosta ei ole tapahtunut. Ei vaan jaksa. Sitten kaupan päälle nämä uniongelmat, niin homma sen kun paranee.
Anteeksi purkaukseni, jonnekkin oli pakko päästä purkautumaan. Taidan kohta olla rauhoittunut sen verran, että hilpasen kotiin päin.
Kommentit (51)
kuulostaa kyllä ika urpolta toi miehesi. kyllä kotihommat jaetaan puoliksi, se on ihan selviö. Voimia sinulle!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Parasta mitä saatoit tehdä oli lähteä pois tilanteesta. Hieno homma että teit niin!
Sinun ja miehesi täytyy puhua työnjaosta ja suhteestanne ylipäätään suoraan, yhdessä. Noin tulehtuneessa tilanteessa ei ole aina mahdollista, eikä etenkään lasten vaatiessa huomiotanne.
Itse olen eronnut vuoden alussa, käydään nyt exän kanssa pariterapiassa: se on auttanut valtavasti. Saattaisimme olla vielä yhdessä jos olisimme aloittaneet aiemmin. Nytkin terapia auttaa mm. yhteisen lapsen asioista sopimiseen vastuulliseen aikuiseen tyyliin.
Ja mikä siinä tarkalleen auttaa? Suuri helpotus ylipäätään on sen kolmannen, neutraalin osapuolen läsnäolo. Siitä saa voimaa sanoa asiallisesti niistä asioista jotka esim. satuttivat - provosoimatta ja provosoitumatta. Suosittelen varauksetta. Ainakin Helsingissä terapiaa saa veloituksetta kunhan jonottaa perheneuvolan jonon.
Meillä melkeinpä sama tilanne.. Mies ei tee ei sitten mitään, ja kaiken kukkuraks kun hänelle siitä sanoo, tai jos edes yhtään näytän harmistukseni tai muutkaan negatiiviset tunteeni niin häippäsee ulos jonnekin huitelemaan tuntikausiks ja tulee kotiin kun olen "nöyrtynyt" (lue kun olen saanut siivottua kämpän ja hyväntuulisena nukutan lapsiani). Eli mun pitäs hoitaa täällä ihan kaikki kotityöt, 2 pientä lasta ja siinä samassa vielä opiskella, ja hymy naamalla ja lämmin ateria pöydässä kun ukko tulee kotiin. Joo ei siinä mitään mä tykkään kotitöistä, MUTTA jos mies viitsisi edes perheensä elättää mutta kun ei sekään onnistu. Työttömyystuella elää ja ei osta ruokia eikä maksa laskujaan ja vuokraankin viittii pistää vaan parisataa. Kyllä munkin tekis mieli kotoota häippästä johonkin tuulettumaan mutta en yksinkertasesti uskalla koska mies niin tumpelo että mun ei tartte kun suihkussa käydä niin kämppä on ku pommin jäljiltä ja taapero syöttänyt vauvalle roskia tai muuta vastaavaa, ei osaa katsoa perään ei yhtään.. Mä myös aika yksin näiden asioiden kanssa, olis kivaa purkaa jonkun kanssa jolla samoja ongelmia !
[quote author="Vierailija" time="01.06.2013 klo 09:39"]
Kerro nyt kaikki ne miehesi hyvät puolet!
Ethän sinä ole voinut edes rakastuneena olla niin äärettömän tyhmä, että olet ottanut tuollaisen laiskimuksen, ja vielä lyhytpinnaisen, jos hän ei olisi vähintään komea, rikas, hyvä sängyssä ... kerro tarkemmin!
Miten mies voi pysyä täysipäisen kirjoissa ja muka työkykyisenä ja muutenkin täysivaltaisena kansalaisena, jos "ei vain osannut", esim. antaa lapselle ruokaa?
Uskotteko te naiset tuon ihan tosissanne? Voitteko ihan sinisin silmin uskoa, että mies saattaa työkseen suunnitella tai asentaa koneita, mutta ei "osaa" käyttää pölynimuria? Tai tehdä hyvinkin vaativia suunnitelmia ja tehdä vaativaa työtä, mutta kotona on niin pöljä, ettei älyä vaihtaa lapselle vaippaa eikä antaa sille ruokaa?
Hei haloo naiset, ottakaa edes OMA järki käyttöön!
[/quote]
Kyllä meillä mies osaa käyttää varmasti pölynimuria, ei ole siitä kyse. Hän on vain yksinkertaisesti laiska. Ja jos pitkän litannian ja pyytöjen jälkeen saan hänet siivoamaan kerran 4 kuukaudessa hän tekee sen kiukuspäissään, kiroaa ja manaa koko ajan koko touhua. Enkä mä jaksa sitte taas kuunnella sellasta lapsellista kiukkua. Ja joko mies tekee itse itsestään niin pöljän, tai sitten hän todellisuudessa on sitä näinkin yksinkertaisissa asioissa, kun ruuan antamisessa lapselle.
Ja jos hyviä puolia ruvetaan kelaamaan, niin miehellä on hyvä huumorintaju, hän on hyvä sängyssä, silloin kun meillä on seksiä ja mua kiinnostaa seksi (aika harvoin johtuen siitä, että olen väsynyt), hän on hyvä isä noin muuten ottaen (leikkimisen, touhuamisen suhteen). Korjailee kyllä kaikkia nippeli nappeli juttuja. Joo-o..
ap
Ja kyllä mä olen ajatellut sinnitellä. Olen myöskin ajatellut tuota terapiaa itselleni. Pääsisin puhumaan tunteistani, koska miestä ne eivät tunnu hetkauttavan suuntaan eikä toiseen. Kiitos noista uhma neuvoista. Ne tulevat todellakin tarpeen. Toivotaan, että tämä jossain vaiheessa laantuisi. Nyt vaan tuntuu raskaalta.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="01.06.2013 klo 07:59"]
[quote author="Vierailija" time="31.05.2013 klo 19:29"]
No onhan se vähän outoa jos ei lapsi vielä 2,5v ole päiväkuiva, mutta anna se miehen tehtäväksi opettaa.
[/quote]
tässä taas joku täydellinenäiti täydellisineen lapsineen, piti vähän päästä pätemään. Joku täydellinen, joka ei ymmärrä, että lapset ovat erilaisia, kun oma pikku-Jessica oppi kaiken vähän aikaisemmin kuin muut.
Hei mun lapseni oli yökastelija kymmenvuotiaaksi asti!
[/quote]
PROVO! Jos lapsesi pissaisi sänkyyn yöllä niin tietäisit että se on hormonaalinen vaiva. Päivällä pissavahinkoja tekevä 10- vuotias olisi jo jotain asiaan liittyvää! :)
[quote author="Vierailija" time="01.06.2013 klo 10:41"]
Mitä jos lähtisit viikonlopuksi pariksi päiväksi lomalle vaikka kylpylään ja miehesi hoitaisi kodin ja lapset sen ajan? Veikkaan, että he selviäisivät ihan hyvin ilman sinuakin.
Lapset usein kiukkuavat äidilleen enemmän kuin isälleen, koska äiti on se tuttu ja turvallinen, jolle on tottunut kiukkuamaan. Sinä tarvitset nyt lepoa ja vaihtelua, ja vaihtelua se olisi miehellesikin, että hän saisi hoitaa huushollia itsekseen pari päivää.
[/quote]
Kylpylä reissu tuskin tulisi kuuloonkaan. He varmaan pärjäisivät muutaman tunnin kolmistaan ja siinä vaiheessa miehellä olisi mennyt hermot moneen otteeseen. Töiden jälkeen se muutama tunti mitä mies on lasten kanssa ennen heidän nukkumaan menoa, on mies monesti saattanut menettää hermonsa. Tosin en kiellä, mulle se kylpylä reissu tekisi varmasti ihmeitä, saisi hetken rauhan tästä kaikesta.
Miestä saa moneen otteeseen pyytää tekemään, jotkut tietyt asiat. Jollei hän tee niitä geti ne unohtuvat. Lisäksi mun pitäisi tietää esim. missä hänen vyönsä on kun ei lötdä. Ja hän itse en ei ole sitä kuulemma voinut hävittää, dttä kyllä se on pakko olla mun jäljiltä jossain.
Ehkä mä elän päivä kerrallaan ja yritän sinnitellä. Itselleni terapiaa harkitsen vahvasti. Se on iuutenkin lastenkin etu, että mun pääkoppa pysyy kasassa. Kiitokset kuitenkin, että olette jakaneet tukevia kommentteja, niistä on ollut oikeasti ollut apua!
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja v.
Teillä naisilla ei ole aavistustakaan siitä mitä oikeasti tahdotte.
Itse hyvän näköisenä, nuorehkona, molempien lasten kanssa alusta saakka kaikin puolin läsnä olleena ja itse asiassa ihan helvetisti kaiken tämä kauniin eteen tehneenä, edelleen hyvän näköisenä, jännittävänäkin jada jada jada olen todennut, että kyse on tästä:
Mistä erottaa vaimon ja huoran?
Huoralta saa seksiä.
Ihmettelen, mistä näitä saamattomia lapamato miehiä sikiää. Täällä on vähintään kerran viikossa aloitus juurikin tästä samasta aiheesta "mies ei osallistu kotitöihin/lastenhoitoon". Mistä te nämä miehet olette oikein löytäneet. Tunnen olevani onnekas kun mieheni oikein vapaaehtoisesti auttaa kotitöissä yms, ei tarvitse edes pyytää ja jos jotain pyydän, tekee heti, ei tarvi montaa kertaa käskeä.
Toinen mitä ihmettelen on, että missä on teidän parisuhteenne keskusteluyhteys? Kyllähän tuollaisista asioista pitäisi voida puhua, kertoa sille puolisolle, että "hei mä olen aika väsynyt ja toivoisin, että voisit laittaa tiskit/imuroida/pyyhkiä pölyt/laittaa lapset nukkumaan, että mä jaksaisin vähän paremmin".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="03.06.2013 klo 02:42"]
Ja v.
Teillä naisilla ei ole aavistustakaan siitä mitä oikeasti tahdotte.
Itse hyvän näköisenä, nuorehkona, molempien lasten kanssa alusta saakka kaikin puolin läsnä olleena ja itse asiassa ihan helvetisti kaiken tämä kauniin eteen tehneenä, edelleen hyvän näköisenä, jännittävänäkin jada jada jada olen todennut, että kyse on tästä:
Mistä erottaa vaimon ja huoran?
Huoralta saa seksiä.
[/quote]
Jaah, et ole kovin kummoinen jos mielipiteesi on tuo... Et taida olla edes aikuinen.
No onhan se vähän outoa jos ei lapsi vielä 2,5v ole päiväkuiva, mutta anna se miehen tehtäväksi opettaa.