Noniin, onko mulla nyt autistinen tai muutoin erityisvauva?

Jokeltelun puuttuminen/myöhäinen alkaminen voi kertoa puheen kehityksen viivästymisestä mutta ei se yksinään ainoana "oireena" ole merkki autismista tai muusta kontaktihäiriöstä. Ja välttämättä se ei ole merkki yhtään mistää :) odottele vaan vielä kuukausi-pari.

T. puheterapeutti

Oisko kuulossa vikaa? Onko sairastellut flunssaa paljon? Meillä oli keskimmäisen kanssa puheentuotossa takkuilua, ja sitten jäikin 10kk neuvolassa kiinni siitä että ei kuullut. Liimakorva kummassakin korvassa, putket pikavauhtia ja johan lähti lapasesta juttelu. Eli koita vaikka sillä tavalla, että huutelet häntä vähän kauempaa ja katso kääntyykö katsomaan oikeaan suuntaan. Meillä lapsi ei hahmottanut mistä päin ääni tulee, vaan lähti esim konttaamaan väärään suuntaan kun huutelin häntä luokseni.

Kaikki erilaisia, mutta yhtä arvokkaita

Aivojen toiminnan erilaisuus kuuluu inhimillisten ominaisuuksien kirjoon.

http://assijorinat.blogspot.fi/2014/03/geenitieto-aivojen-toiminnan-erilaisuus.html

Neuvolahoitsut voisivat vähän miettiä mitä päästävät suustaan varsinkin esikoisten äideille. Ei ne kuitenkaan mitään lääkäreitä ole. Minullakin esikoisen/ainokaisen kohdalla kokemusta hoitsusta, joka huolestunut eräästä asiasta vauvavuonna ja aiheuttanut paljon mielipahaa sillä aiheella. Vasta nyt lapsen ollessa lähes 3 v lääkäriltä tullut jalat maassa olevaa suhtautumista.

Mun tyty ei koskaan varsinaisesti tavujokellellut, vaan alkoi suoraan puhua sanoilla ja lyhennetyillä sanoilla.

Autismin kirjon oireiden uusin luokitus löytyy täältä:

http://assijorinat.blogspot.fi/2014/10/autismin-kirjon-hario-uusimman.html

Autismikirjosta on pudonnut asperger pois. Kaikkia ei nää diagnosoida kuten ennen. Mutta autismissa varhainen diagnoosi auttaa hoitoon pääsyä. Jos diagnoosi tulee myöhään, myös hoito vaikeutuu.

Sanoisin kyllä nyt että hölmö kommentti terveydenhoitajalta! En olisi huolissani.

Halusin tulla vastaamaan tällaiseen vanhaan ketjuun, koska toivon että tästä olisi apua jollekulle kaltaiselleni.. Huolestuin vauvastani jo parin kuukauden iässä, mielestäni vauva ei ottanut normaalisti kontaktia ja mitä enemmän vauvaa tarkkailin ja aikaa kului, sitä varmempi olin, että vauva on umpiautistinen. Sairastuin masennukseen ja olin voimakkaan ahdistunut tilanteesta.

Nyt tuo "autistinen" vauva on 2-vuotias mahtava, sosiaalinen, iloinen lapsi, joka ei todellakaan vaikuta millään tavalla autistiselta. Erilaiset keskustelupalstat todellakin pahensivat huoltani ja juurikin sen vuoksi halusin tulla kertomaan, että huoli voi osoittautua täysin aiheettomaksi ja kannattaa yrittää elää hetkessä.

Omat lapset ovat sanoneet sanoja tuossa iässä. Jotkut eivät edes jokeltele. Kumpikin normaalia. Eli ei mitään huolta ap.

Minun läheinen autisti kiinnitti sillä vauvana huomion, että oli kaikkeen tyytyväinen. Mössötti aina vaan... Kun 2-vuotiaana ei vielä alkanut puhumaan, pääsi tutkimuksiin.

Meilläkin neuvola huolestui 6-7 kk koska vauva ei jokeltele. Hän on 6 kk iästä matkinut sanoja ja sanoo satunnaisesti omia nähdessään esineen. Siitä eteenpäin se omien sanojen ja matkimisen suhde on muuttunut enemmän omaksi puheeksi. En usko että tulee koskaan jokeltamaan, puhe kehittyy noinkin. Pikkumies ei vaan turhia puhu, sanoo heti asiaa kun sellaista on.

Mun esikoinen ja nyt hänen esikoisensa ovat molemmat tuollaisia supermössiköitä:) Esikoisen kun laittoi 11 kuisena selälleen lattialle hän makasi siinä tyytyväisenä kunnes joku tuli nostamaan pois - ei aikeitakaan kääntymiseen tms. Eikä mitään runsaita jokelluksiakaan. Hiljainen ja rauhallinen.

Hänen esikoisensa liikkuu kyllä aiemmin ja vilkkaammin mutta ei vielä vuoden ikäisenäkään ole mikään rupattelija. Ensimmäiset tarkoitukselliset sanat alkaa tulla (äit, pappa, kissa nimi jne) mutta ei niitä ole jokeltelemalla paljoa harjoiteltu.

Täydellisen normaaleja molemmat:)

Ei tervydenhoitajien tehtävä neuvolassa ole vain hymistellä ja vakuutella, että kaikki on hyvin. Olennainen osa työtä on nimenomaan huomata poikkeamat. 

Kyllä seitsenkuisella pitäisi olla tavuja käytössä ja "puheessa" selvää vastavuoroisuutta ja matkimista. Eli kyllä olisin huolissani. 

Motorinen kehitys vaihtelee enemmän normaaliskaalassa. Joku seitsenkuinen nousee pystyyn ja kävelee jo hyvin ns. puita pitkin. Ryömiä kyllä jo pitäisi, mutta ei tavatonta, ettei näin tee. 

Mutta tuo ääntely ei ole nyt kohdillaan. Se on varma. Turha tulla tänne kuuntelemaan näitä: "jokainen kehittyy tahtiinsa". Kun kaikki eivät, on eriasteisia vammoja. 

Mullakin 7kk, joka kiljuu, kirkuu, murisee ja mölisee. Pari kertaa on tullut "nännän", mutta siinä se. En ole osannut olla huolissani.

Neuvolatarkastuksissa arviointi perustuu tilastollisiin keskimääräisyyksiin. 

Jos lapsi näistä kovasti poikkeaa, tulee th:n kertoa tämä vanhemmille ja tarpeen mukaan ohjata jatkotutkimuksiin. 

Se, että jonkun lapsi on osoittautunut terveeksi hyvinkin pitkällä viiveellä, ei poista tätä velvollisuutta. Eli th on periaatteessa toiminut oikein. Ehkä ilmaisussa on ollut parantamisen varaa, tuollaisia asioita ei töksäytellä rumasti päin pläsiä. Vaikea tietysti tästä sanoa mitään, kun ei ole ollut paikalla. 

Viisikuisena pitäisi sanoa tavuja. Ap:n lapsi ei kahden kuukaudenkaan jälkeen tapaile jokellusta. Eli mitä th:n mielestänne olisi pitänyt tehdä? Lakaista asia maton alle?

Kyllä se on se tunne, joka kertoo ettei kaikki ole kohdallaan. 2 vuotiaana viimeistään tutkimuksiin, jos huolettaa.

Minulla oli motorisesti etevä vauva, kääntyi kolmikuisena, otti konttausasennon 5-kuisena (ja hieman tämän jälkeen oppi ryömimään), konttasi 6-kuisena ja samalla nousi tukia vasten ja 7-kuisena jo käveli tukia vasten (ilman tukea lähti silti "vasta" 11-kuisena).

Mutta verbaalisesti ja muutenkin äänellisesti oli erilainen - ei nauranut ääneen kovinkaan paljoa ja muistan, kun ihmettelin tätä kun muut vauvat kikatteli jatkuvasti mutta omani hymyili suu auki. Ei tavujokellellut paljoa eikä höpötellyt omiaan lainkaan. Tavujokeltelu keskittyi lähinnä yhteen tavuun pitkän ajan (saattoi hokea välillä esim. "bä"), jutteli aika vähän. Tätä minä joskus pohdin, mutta en ollut varsinaisesti huolissani, koska hän oli niin aikaisin liikkumassa.

1v4kk iässä tuli yksittäisiä sanoja, mutta tosi vähän. Sitten niitä alkoi kertyä. 1v8kk ikäisenä sanoi ekan kahden ja kolmen sanan lauseensa, ja yhtäkkiä 2-vuotiaana puhui ihan mielettömästi. Nyt on 2v3kk eikä enää voi edes laskea, monisanaisia lauseita sanoo sillä puhuu pitkiä tarinoita ja kertoo sujuvasti paljon asioita (tyylillä "sitte me mentiin bussiin, bussi meni aika kovaa, mentiin kauppaan ja äiti osti mulle banaanin" jne.), eikä tunnu olevan ikinä hiljaa... :D

Niinpä siis hyvin hiljaisesta vauvasta kuoriutuikin ajan myötä oikea papupata, ihan ikätasoisensa vaikka vauvana tuntuikin olevan "muissa maailmoissa" välillä.

Kiitos.

Meidän kuopus oli myös hiljainen vauva. Oikea myöhännäisherännäinen kaikenlaisen jokeltelun kanssa. Motorisesti todella taitava ja ikätasoaan edellä ollut aina. Minä myös olin huolissani ja epäilin jo ties mitä kehitysvammaa kun ei puhetta alkanut tulemaan. Sitten ykskaks noin 1,5-2vuoden kieppeillä alkoi vaan ykskaks puhua papattaa. Ihan oikeita sanoja ja sen jälkeen lauseita. Neuvolantäti oli sitä mieltä, että osa lapsista "odottaa hiljaa" niin kauan kunnes osaa omasta mielestään tarpeeksi hyvin puhua ja aloittaa sen sitten. Kuulostaa hassulta, mutta juuri näin epäilen sen meillä menneen. Nykyään poika on 4v ja on sellainen moottoriturpa ettei paremmasta väliä. :D