Miksi valita lihavuusleikkaus kun sen jälkeen on loppuelämän...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen joskus miettinyt, että jos ruokavalion voi muuttaa leikkauksen jälkeen, miksi ei sitä ennen?

No haloo, koska vatsa vetää vähemmän.

No haloo, syö sitten salaattia eikä hampurilaisia. Kun se vika on siellä päässä ja tottumuksista niin ne voi kyllä hoitaa ilman leikkaustakin.

Minä sain lihavuusleikkauksessa terveyteni takaisin.

Muutin leikkauksen jälkeen täysin ruokavalion. Tein täuäydellisen elämäntapa remontin. Aloin syömään tiheästi, mutta pieniä annoksia. Söin paljon kasviksia ja proteiinia. Jätin herkut ja roskaruoan, nopeat hiilihydraatit... söin vain terveellistä, ravintorikasta ruokaa.

Laihduin 65 kg. Alotin säännöllisen urheilun.

Paino on pysynyt poissa jo 5- vuotta. Ikinä en palaa huonoihin tottumuksiin.

Veriarvoni ovat priimaa, pystyin jättämään lääkkeet, kuten kolestroli ja verenpaine lääkkeet pysyvästi.

Nivelkivut jäivät.

Ilman lihavuusleikkausta en olisi onnistunut. Lääkärikin sanoi, että olen täydellinen potilas mitä lihavuusleikkauksessa voi saavuttaa.

Ei tullu sitten mieleen alkaa sitä elämäntaparemonttia ennen leikkausta.. josko olis välttyny niiltä nivelkivuiltaki

Vierailija kirjoitti:

On se munki mielestä joku psyykkinen sairaus. Ei terve ihminen syö itteensä 200kiloseks tai edes lähimain. Miks läskit ja lihavat muuten puhuu aina pulleista tai pulskista? Vähentääkö se jotenki niitä kiloja? Tossa joku kirjotti että ne laihojen kimpussa ja katkerina ja kateuksissaan niille jotka hoikkia ja mullon iha samat kokemukset. Sitte  kun joku sen uskaltaa sanoo niin sitte "pulskien" mielestä heti  jotenki ihmisvihaaja tai ilkeä tai  että "pulska" olis vieny miehen. Joopa!!!!hohhhoijaaa!!!! onpa siis todennäköstä joo. Millä naruilla. Vai pitäskö sanoo nakeilla. Kyllä se voi vähän vihaks pistää jos joku laihuusrasisti hyömyää kimppuun ja koittaa kaikin keinoin saada muille yhtä surkeeta ja kurjaa kun varmaan itellänsä on  ihan vaan koska ei saa itteään sen vertaa kuosiin että TEKIS NIILLE LÄSKEILLENSÄ JOTAI! Me laihat ollaan laihoja koska ollaan. Lihavat on lihavia koska on SYÖNEET ITTENSÄ SIIHEN MALLIIN. Tuliko yhtälö, KENEN kannattasi tehdä ITTTELLENSÄ jotai eikä vainota muita. En todella mitenkää minäkään vihaa ihmisiä vaan kyllä ihan rakastan mutta IHMINEN VOISI KANSSA NÄYTTÄÄ JA KÄYTTÄYTYÄ KUN IHMINEN toistansa kohtaan. 

Me laihat ollaan laihoja koska ollaan. Lihavat on lihavia koska on SYÖNEET ITTENSÄ SIIHEN MALLIIN. Tuliko yhtälö, KENEN kannattasi tehdä ITTTELLENSÄ jotai eikä vainota muita. En todella mitenkää minäkään vihaa ihmisiä vaan kyllä ihan rakastan mutta IHMINEN VOISI KANSSA NÄYTTÄÄ JA KÄYTTÄYTYÄ KUN IHMINEN toistansa kohtaan. 

Kiitos samoin! Nimenomaan!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Teoriassahan joku 200-kiloinen pystyisikin laihduttamaan normaalipainoon ihan vain terveellisillä, terveen kokoisilla annoksilla, säännöllisellä liikunnalla ja rautaisella itsekurilla, mutta käytännössä se on lähes mahdotonta.

Jos vaikka 175cm pitkä 200-kg painava ihminen haluaisi laihtua normaalipainoon, olisi hänen laihdutettava yhteensä satoja tuhansia kaloreita. Koska noin pahasti ylipainoisen mahalaukku tarvii useita litroja ruokaa tullakseen täyteen, tarkoittaisi tämä käytännössä jatkuvaa nälässä oloa parin vuoden ajan.

Myös laihtumisen jälkeen olisi löydyttävä itsekuria pysyä normaalipainossa, tai edes lievässä ylipainossa loppuikä.

Ja täytyyhän sekin muistaa, että sairaalloisen lihavan ihmisen suhde ruokaan, syömiseen ja nälkään on aivan erilainen, kuin lievästi lihavalla. Paha riippuvuushan se on, eikä totaalikieltäytyminen tule kysymykseen, koska täytyyhän ihmisen syödä, joten houkutuksia on joka paikassa koko ajan. Vähän sama, kuin pitkäaikaisalkoholisti koittaisi raitistua juomalla puoli desiä sidukkaa päivässä ja kulkemalla Alkon läpi muutamana päivänä viikossa ostamatta mitään

Kyyyyyllä niihin leikkauksiin vaan pitää pyrkiä ja mennä. Sehän on paljon helpompaa kuin ottaa ihteään niskasta kiinni ja alkaa laihduttamaan. Ihan vaan istua tuolissa syömässä munkkia kun entiseeen malliin ja odottaa että pääsee leikkaukseen niin sitähän saa sitten ihan luvan kanssa syödä kun leikkauksella ne ongelmat sitten katoaapi.

Ylipainoiset kyllä osaavat laihduttaa erittäin hyvin, mutta tavoitepainossa pysyminen on ongelma. Siihen pystyy vain muutama prosentti laihduttaneista, ilmeisesti sitten loput 95-98% ovat sitten vaan laiskoja ja itsekurittomia? Sitäkö tarkoitat.

Minä olen ylipainoinen, mutta erittäin tarkka rahankäyttäjä. Rahaa vaan jää säästöön, vaikka en edes yritä. Pitäiskö munkin lytätä kaikki ihmiset, jotka ovat velkaantuneet, että mitäs olette tuollaisia itsekurittomia ihmisiä, jotka ette osaa käyttää rahaa. No en lyttää, koska ymmärrän että me ihmiset ollaan erilaisia ja kaikilta meiltä varmasti löytyy joku heikko kohta. Jopa sinulta.

Sitähän se tarkottaa jos ei pysy saavutetussa että ei ole itsekuria. Tässä ketjussa nyt kai asiaa lihasuudesta eikä taloushallinnosta. Valtaisat määrät laihoja ja hoikkia toimii niissä asioin ihan huippuviroissa. Onko helpompi vaan pistää pää pensaaseen tai alkaa kierrellä asioita kuin myöntää että jossakin saattaa jo piillä totuuden ydin.

Vierailija kirjoitti:

Sitähän se tarkottaa jos ei pysy saavutetussa että ei ole itsekuria. Tässä ketjussa nyt kai asiaa lihasuudesta eikä taloushallinnosta. Valtaisat määrät laihoja ja hoikkia toimii niissä asioin ihan huippuviroissa. Onko helpompi vaan pistää pää pensaaseen tai alkaa kierrellä asioita kuin myöntää että jossakin saattaa jo piillä totuuden ydin.

Se on niin helppo vaan vetää mutkat suoriksi.

Jos nyt sovitaan, että mun lihavuus johtuu itsekurin puutteesta niin mitä voin sitten asialle tehdä, kun en kerran onnistu pysymään siinä tavoitepainossa? Miten lisään sitä ”itsekuria”?

Tuntemani hoikat ihmiset eivät tarvitse mitään itsekuria vaan he ovat aina osanneet sopivasti ja lopettaa ajoissa. He eivät mieti syömistä koko ajan ja tunnistavat kun ovat kylläisiä. Ruoka on heille lähinnä polttoainetta eikä tuo mitään ylimääräistä mielihyvää.

Lihavuus on ongelma, mutta eiköhän ole jo huomattu ettei ylipainoisten haukkuminen, syyllistäminen ja kiusaaminen toimi niin kannattaisiko kokeilla positiivisempaa lähestymistapaa? Ihminen on paljon

muutakin kuin kehonsa paino.

Miksi kannattaisi kokeilla positiivisempia lähestymistapoja? Eikös ne ole lihavien oma ongelma, mitä muitten siinä asiasa tarvittee kokeilla yhtään mitään lähestymistapoja? Jos lihavat kokee että heitä syyllistetään ja haukutaan ym niin sitten vaan alkavat tehdä asialle jotain. Kyllä se kehon paino ja sellainen ettei hallita edes omaa kehoa antaa äkkiseltään mieleen kysymyksen että kyetäänkö sitten jotain muuta hallitsemaan. Sitä voi itsellensä loputtomiin niitä seliseliselityksiä antaa ja kuinka paljon tahansa vetää ne herneeet ja maissit vielä nenuunsakin mutta itse asiaahan se ei muuksi muuta. Se on ELÄMÄNTAPAMUUTOS! Se ei ole mitään jatkuvia eri kuurien kokeilua vaan on tehtävä ELÄMÄNTAPAMUUTOS! Ja sellasia, elämäntavaksi jääviä kuureja ja ohjelmiahan on. Nyt on viimeaikoina kovasti kehuttu sen näkijänaisen, Naomin, hieronta-asiakkailleen kehittämää kuuria, minkä pitäisi kenelle tahansa olla todella helppo aloittaa, vaikkei mitään mistään kaloreista ja ravinnonkulutuksesta olisi koskaan edes kuullut, siinä kun ei mitään kaloreitten laskuja sun muita muotikuurien löpinöitä vaan se on ohjelma joka on tarkoitus jäädää päälle jatkuvaksi. Työskentelen itse saliohjaajana ja olen sen kuurin aloittaneita ohjannut, niin nuoria kuin vanhempiakin ja itse sen nähnyt että sillä on kilot alkaneet karista ja se on siitä hyvä ohjelma että siinä todella on sitouduttava myös siihen liikuntaan. Itse en ainakaan muuta vaihtoehtoa näe jos pysyviä tuloksia haetaan. Että ei voi siis sanoa ettei saisi apua. Tottakai se vaatii nimenomaan sitä itsekuria, että sitä sitten jatkaa. Kyllä sen salillakin on nähnyt että osa lähtee tosissaan ja motivoituneina ja pystyy sen elämäntapamuutoksen toteuttamaan, ovat vielä vuosien jälkeen hoikkia ja tekevät töitä sen eteen ja osasta tulee hyvinkin timmejä ja treenattuja. Sitten on niitä jotka lyö parin kerran jjälkeen hanskat tiskiin. Ei ne kilot sillätavoin katoa.

Vierailija kirjoitti:

Minä sain lihavuusleikkauksessa terveyteni takaisin.

Muutin leikkauksen jälkeen täysin ruokavalion. Tein täuäydellisen elämäntapa remontin. Aloin syömään tiheästi, mutta pieniä annoksia. Söin paljon kasviksia ja proteiinia. Jätin herkut ja roskaruoan, nopeat hiilihydraatit... söin vain terveellistä, ravintorikasta ruokaa.

Laihduin 65 kg. Alotin säännöllisen urheilun.

Paino on pysynyt poissa jo 5- vuotta. Ikinä en palaa huonoihin tottumuksiin.

Veriarvoni ovat priimaa, pystyin jättämään lääkkeet, kuten kolestroli ja verenpaine lääkkeet pysyvästi.

Nivelkivut jäivät.

Ilman lihavuusleikkausta en olisi onnistunut. Lääkärikin sanoi, että olen täydellinen potilas mitä lihavuusleikkauksessa voi saavuttaa.

Kuten kirjoitat, laihtuminen vaati elämäntapamuutoksen. Miksi et tehnyt sitä ennen leikkausta? Tuossa on juuri se järjettömyys - leikkauksen jälkeenkin laihtuminen tapahtuu ihan samalla lailla kuin ennen leikkausta, mutta jostain syystä sitä elämäntapamuutosta ei haluta tehdä.

Teikku kirjoitti:

Miksi kannattaisi kokeilla positiivisempia lähestymistapoja? Eikös ne ole lihavien oma ongelma, mitä muitten siinä asiasa tarvittee kokeilla yhtään mitään lähestymistapoja? Jos lihavat kokee että heitä syyllistetään ja haukutaan ym niin sitten vaan alkavat tehdä asialle jotain. Kyllä se kehon paino ja sellainen ettei hallita edes omaa kehoa antaa äkkiseltään mieleen kysymyksen että kyetäänkö sitten jotain muuta hallitsemaan. Sitä voi itsellensä loputtomiin niitä seliseliselityksiä antaa ja kuinka paljon tahansa vetää ne herneeet ja maissit vielä nenuunsakin mutta itse asiaahan se ei muuksi muuta. Se on ELÄMÄNTAPAMUUTOS! Se ei ole mitään jatkuvia eri kuurien kokeilua vaan on tehtävä ELÄMÄNTAPAMUUTOS! Ja sellasia, elämäntavaksi jääviä kuureja ja ohjelmiahan on. Nyt on viimeaikoina kovasti kehuttu sen näkijänaisen, Naomin, hieronta-asiakkailleen kehittämää kuuria, minkä pitäisi kenelle tahansa olla todella helppo aloittaa, vaikkei mitään mistään kaloreista ja ravinnonkulutuksesta olisi koskaan edes kuullut, siinä kun ei mitään kaloreitten laskuja sun muita muotikuurien löpinöitä vaan se on ohjelma joka on tarkoitus jäädää päälle jatkuvaksi. Työskentelen itse saliohjaajana ja olen sen kuurin aloittaneita ohjannut, niin nuoria kuin vanhempiakin ja itse sen nähnyt että sillä on kilot alkaneet karista ja se on siitä hyvä ohjelma että siinä todella on sitouduttava myös siihen liikuntaan. Itse en ainakaan muuta vaihtoehtoa näe jos pysyviä tuloksia haetaan. Että ei voi siis sanoa ettei saisi apua. Tottakai se vaatii nimenomaan sitä itsekuria, että sitä sitten jatkaa. Kyllä sen salillakin on nähnyt että osa lähtee tosissaan ja motivoituneina ja pystyy sen elämäntapamuutoksen toteuttamaan, ovat vielä vuosien jälkeen hoikkia ja tekevät töitä sen eteen ja osasta tulee hyvinkin timmejä ja treenattuja. Sitten on niitä jotka lyö parin kerran jjälkeen hanskat tiskiin. Ei ne kilot sillätavoin katoa.

Tosi surullista, että sinäkään et edes yritä ymmärtää vaan jankkaat vaan jostain mystisestä itsekurista ja jatkat ylipainoisten haukkumista.

Esim. minä kyllä syön terveellisesti eli elämäntavat ovat kunnossa, mutta liikaa. Siis ahmin. Siihen ei itsekuri auta, kun tulee pakonomainen tarve ahmia. Sitä ei terveet vaan ymmärrä. Kai anoreksiakin on sinusta vaan keksitty sairaus vai saavatko he sairastaa, koska ovat laihoja?

Ahmimisen taas laukaisi vaikeat ajat lapsuudessa. Hoitoa on yritetty etsiä, mutta tätä ei tunnu kukaan osaavan/haluavan hoitaa vaan tuo sama asenne seuraa terveydenhuollossa kun sinullakin eli senkus vaan lakkaat syömästä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä sain lihavuusleikkauksessa terveyteni takaisin.

Muutin leikkauksen jälkeen täysin ruokavalion. Tein täuäydellisen elämäntapa remontin. Aloin syömään tiheästi, mutta pieniä annoksia. Söin paljon kasviksia ja proteiinia. Jätin herkut ja roskaruoan, nopeat hiilihydraatit... söin vain terveellistä, ravintorikasta ruokaa.

Laihduin 65 kg. Alotin säännöllisen urheilun.

Paino on pysynyt poissa jo 5- vuotta. Ikinä en palaa huonoihin tottumuksiin.

Veriarvoni ovat priimaa, pystyin jättämään lääkkeet, kuten kolestroli ja verenpaine lääkkeet pysyvästi.

Nivelkivut jäivät.

Ilman lihavuusleikkausta en olisi onnistunut. Lääkärikin sanoi, että olen täydellinen potilas mitä lihavuusleikkauksessa voi saavuttaa.

Kuten kirjoitat, laihtuminen vaati elämäntapamuutoksen. Miksi et tehnyt sitä ennen leikkausta? Tuossa on juuri se järjettömyys - leikkauksen jälkeenkin laihtuminen tapahtuu ihan samalla lailla kuin ennen leikkausta, mutta jostain syystä sitä elämäntapamuutosta ei haluta tehdä.

Miten niin ei haluta? Useimmat lihavat kyllä haluaa muutosta, mutta eivät pysty siihen. Leikkaus vie ehkä pahimmat syömishimot mukanaan?

Vierailija kirjoitti:

Teikku kirjoitti:

Miksi kannattaisi kokeilla positiivisempia lähestymistapoja? Eikös ne ole lihavien oma ongelma, mitä muitten siinä asiasa tarvittee kokeilla yhtään mitään lähestymistapoja? Jos lihavat kokee että heitä syyllistetään ja haukutaan ym niin sitten vaan alkavat tehdä asialle jotain. Kyllä se kehon paino ja sellainen ettei hallita edes omaa kehoa antaa äkkiseltään mieleen kysymyksen että kyetäänkö sitten jotain muuta hallitsemaan. Sitä voi itsellensä loputtomiin niitä seliseliselityksiä antaa ja kuinka paljon tahansa vetää ne herneeet ja maissit vielä nenuunsakin mutta itse asiaahan se ei muuksi muuta. Se on ELÄMÄNTAPAMUUTOS! Se ei ole mitään jatkuvia eri kuurien kokeilua vaan on tehtävä ELÄMÄNTAPAMUUTOS! Ja sellasia, elämäntavaksi jääviä kuureja ja ohjelmiahan on. Nyt on viimeaikoina kovasti kehuttu sen näkijänaisen, Naomin, hieronta-asiakkailleen kehittämää kuuria, minkä pitäisi kenelle tahansa olla todella helppo aloittaa, vaikkei mitään mistään kaloreista ja ravinnonkulutuksesta olisi koskaan edes kuullut, siinä kun ei mitään kaloreitten laskuja sun muita muotikuurien löpinöitä vaan se on ohjelma joka on tarkoitus jäädää päälle jatkuvaksi. Työskentelen itse saliohjaajana ja olen sen kuurin aloittaneita ohjannut, niin nuoria kuin vanhempiakin ja itse sen nähnyt että sillä on kilot alkaneet karista ja se on siitä hyvä ohjelma että siinä todella on sitouduttava myös siihen liikuntaan. Itse en ainakaan muuta vaihtoehtoa näe jos pysyviä tuloksia haetaan. Että ei voi siis sanoa ettei saisi apua. Tottakai se vaatii nimenomaan sitä itsekuria, että sitä sitten jatkaa. Kyllä sen salillakin on nähnyt että osa lähtee tosissaan ja motivoituneina ja pystyy sen elämäntapamuutoksen toteuttamaan, ovat vielä vuosien jälkeen hoikkia ja tekevät töitä sen eteen ja osasta tulee hyvinkin timmejä ja treenattuja. Sitten on niitä jotka lyö parin kerran jjälkeen hanskat tiskiin. Ei ne kilot sillätavoin katoa.

Tosi surullista, että sinäkään et edes yritä ymmärtää vaan jankkaat vaan jostain mystisestä itsekurista ja jatkat ylipainoisten haukkumista.

Esim. minä kyllä syön terveellisesti eli elämäntavat ovat kunnossa, mutta liikaa. Siis ahmin. Siihen ei itsekuri auta, kun tulee pakonomainen tarve ahmia. Sitä ei terveet vaan ymmärrä. Kai anoreksiakin on sinusta vaan keksitty sairaus vai saavatko he sairastaa, koska ovat laihoja?

Ahmimisen taas laukaisi vaikeat ajat lapsuudessa. Hoitoa on yritetty etsiä, mutta tätä ei tunnu kukaan osaavan/haluavan hoitaa vaan tuo sama asenne seuraa terveydenhuollossa kun sinullakin eli senkus vaan lakkaat syömästä.

Niippäs. Eli kuten todettua, psyykkiset ongelmat varmaan useimmilla liikalihavilla siellä taustalla. 

Teikku kirjoitti:

Miksi kannattaisi kokeilla positiivisempia lähestymistapoja? Eikös ne ole lihavien oma ongelma, mitä muitten siinä asiasa tarvittee kokeilla yhtään mitään lähestymistapoja? Jos lihavat kokee että heitä syyllistetään ja haukutaan ym niin sitten vaan alkavat tehdä asialle jotain. Kyllä se kehon paino ja sellainen ettei hallita edes omaa kehoa antaa äkkiseltään mieleen kysymyksen että kyetäänkö sitten jotain muuta hallitsemaan. Sitä voi itsellensä loputtomiin niitä seliseliselityksiä antaa ja kuinka paljon tahansa vetää ne herneeet ja maissit vielä nenuunsakin mutta itse asiaahan se ei muuksi muuta. Se on ELÄMÄNTAPAMUUTOS! Se ei ole mitään jatkuvia eri kuurien kokeilua vaan on tehtävä ELÄMÄNTAPAMUUTOS! Ja sellasia, elämäntavaksi jääviä kuureja ja ohjelmiahan on. Nyt on viimeaikoina kovasti kehuttu sen näkijänaisen, Naomin, hieronta-asiakkailleen kehittämää kuuria, minkä pitäisi kenelle tahansa olla todella helppo aloittaa, vaikkei mitään mistään kaloreista ja ravinnonkulutuksesta olisi koskaan edes kuullut, siinä kun ei mitään kaloreitten laskuja sun muita muotikuurien löpinöitä vaan se on ohjelma joka on tarkoitus jäädää päälle jatkuvaksi. Työskentelen itse saliohjaajana ja olen sen kuurin aloittaneita ohjannut, niin nuoria kuin vanhempiakin ja itse sen nähnyt että sillä on kilot alkaneet karista ja se on siitä hyvä ohjelma että siinä todella on sitouduttava myös siihen liikuntaan. Itse en ainakaan muuta vaihtoehtoa näe jos pysyviä tuloksia haetaan. Että ei voi siis sanoa ettei saisi apua. Tottakai se vaatii nimenomaan sitä itsekuria, että sitä sitten jatkaa. Kyllä sen salillakin on nähnyt että osa lähtee tosissaan ja motivoituneina ja pystyy sen elämäntapamuutoksen toteuttamaan, ovat vielä vuosien jälkeen hoikkia ja tekevät töitä sen eteen ja osasta tulee hyvinkin timmejä ja treenattuja. Sitten on niitä jotka lyö parin kerran jjälkeen hanskat tiskiin. Ei ne kilot sillätavoin katoa.

Totta turiset! Minä sain vauvan saannin yhteydessä tulleet 9 ylimääräistä kiloa juuri tuolla Naomin laihdutusvalmennuksella pois ihan ennätysajassa, kolmessa kuukaudessa. Liikunta, mitä sen ohjelman mukaan kuului 5:nä päivänä viikossa tunnin verran, tuli kyllä jäädäkseen. Olen jäänyt ihan koukkuun, että jos jää lenkki väliin niiin koko ajan tunne että tarttisi mennä. Salilla en ole käynyt kertaakaan, ihan kävelylenkkejä ja jonkin verran kotona jumppasin kun niitä kiloja karistin. Ennen synnytystä ei ylipainon kanssa ollut mitään ongelmaa että eiköhän se tästä palaudu pikkuhiljaa normiin, Olen kyllä kiitollinen Naomille  siitä että näin toimivan systeemin on kehittänyt, häneltä olen saanut monet neuvot myös ravinteista, mitä olisi hyvä käyttää, varsinkin hiuspohjan kanssa on ollut vähän ongelmia. En usko että olisin ilman päässy takasin aiempiin mittoihin tai en ainakaan näin nopeasti. Tinkinä on vielä että ennen syksyllä olevia miehen sukulaistytön häitä aion saada vielä muutaman kilon pois.

Harkitsen parhaillaan lihavuusleikkausta. Olen 10 vuotta yrittänyt sitä elämäntapamuutosta.  Aluksi aina laihduin, mutta lihoin takaisin. Nykyään ei enää sisu riitä oikein minkäänlaisiin elämäntapamuutoksiin, vaan kaikki päätökset repsahtaa jo muutamassa päivässä.

Lihavuusleikkaus on ratkaisu siten, että ihan fyysisesti mahaan ei mahdu tavaraa kuten ennen. Lisäksi on todettu sillä olevan merkittäviä vaikutuksia kylläisyydensäätelyyh liittyviin hormoneihin, jolloin mielitekoja on vähemmän kuin ennen. 

Ja se on ihan turha jankata etteikö leikkaus auttaisi, koska se on AINOA tilastollisesti tehokas vaikean ylipainon hoitokeino. Joo, on toki yksittäisiä jotka lihoo takaisin, mutta aika suuret mahdollisuudet on, ettei liho. Ja yleensä siis nämä ihmiset on yrittäneet niitä elämäntapamuutoksia ennen leikkaukseen menoa, eikä ole niillä onnistuneet.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä sain lihavuusleikkauksessa terveyteni takaisin.

Muutin leikkauksen jälkeen täysin ruokavalion. Tein täuäydellisen elämäntapa remontin. Aloin syömään tiheästi, mutta pieniä annoksia. Söin paljon kasviksia ja proteiinia. Jätin herkut ja roskaruoan, nopeat hiilihydraatit... söin vain terveellistä, ravintorikasta ruokaa.

Laihduin 65 kg. Alotin säännöllisen urheilun.

Paino on pysynyt poissa jo 5- vuotta. Ikinä en palaa huonoihin tottumuksiin.

Veriarvoni ovat priimaa, pystyin jättämään lääkkeet, kuten kolestroli ja verenpaine lääkkeet pysyvästi.

Nivelkivut jäivät.

Ilman lihavuusleikkausta en olisi onnistunut. Lääkärikin sanoi, että olen täydellinen potilas mitä lihavuusleikkauksessa voi saavuttaa.

Kuten kirjoitat, laihtuminen vaati elämäntapamuutoksen. Miksi et tehnyt sitä ennen leikkausta? Tuossa on juuri se järjettömyys - leikkauksen jälkeenkin laihtuminen tapahtuu ihan samalla lailla kuin ennen leikkausta, mutta jostain syystä sitä elämäntapamuutosta ei haluta tehdä.

Miten niin ei haluta? Useimmat lihavat kyllä haluaa muutosta, mutta eivät pysty siihen. Leikkaus vie ehkä pahimmat syömishimot mukanaan?

Nii. Ainahan voi unelmoida ja haaveilla. Mihin ne syömishimot siinä leikkauksessa häviää. Vähänkö sama jos vaikka alkoholisteille suoritettasiin joku leikkaus niin sen jälkeen ei viina himottasi? Tai pelihimosilta piilotettasiin pelikone. Kyllä kai siinäkin himot katoaisi. Suurella osalla leikkauksen käyneistä paino tulee takasin. Se onkelma kun ei alkujansa liene siellä vattan sisällä vaan ihan jossakin muualla. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä sain lihavuusleikkauksessa terveyteni takaisin.

Muutin leikkauksen jälkeen täysin ruokavalion. Tein täuäydellisen elämäntapa remontin. Aloin syömään tiheästi, mutta pieniä annoksia. Söin paljon kasviksia ja proteiinia. Jätin herkut ja roskaruoan, nopeat hiilihydraatit... söin vain terveellistä, ravintorikasta ruokaa.

Laihduin 65 kg. Alotin säännöllisen urheilun.

Paino on pysynyt poissa jo 5- vuotta. Ikinä en palaa huonoihin tottumuksiin.

Veriarvoni ovat priimaa, pystyin jättämään lääkkeet, kuten kolestroli ja verenpaine lääkkeet pysyvästi.

Nivelkivut jäivät.

Ilman lihavuusleikkausta en olisi onnistunut. Lääkärikin sanoi, että olen täydellinen potilas mitä lihavuusleikkauksessa voi saavuttaa.

Kuten kirjoitat, laihtuminen vaati elämäntapamuutoksen. Miksi et tehnyt sitä ennen leikkausta? Tuossa on juuri se järjettömyys - leikkauksen jälkeenkin laihtuminen tapahtuu ihan samalla lailla kuin ennen leikkausta, mutta jostain syystä sitä elämäntapamuutosta ei haluta tehdä.

Miten niin ei haluta? Useimmat lihavat kyllä haluaa muutosta, mutta eivät pysty siihen. Leikkaus vie ehkä pahimmat syömishimot mukanaan?

Nii. Ainahan voi unelmoida ja haaveilla. Mihin ne syömishimot siinä leikkauksessa häviää. Vähänkö sama jos vaikka alkoholisteille suoritettasiin joku leikkaus niin sen jälkeen ei viina himottasi? Tai pelihimosilta piilotettasiin pelikone. Kyllä kai siinäkin himot katoaisi. Suurella osalla leikkauksen käyneistä paino tulee takasin. Se onkelma kun ei alkujansa liene siellä vattan sisällä vaan ihan jossakin muualla. 

Tutkimusnäyttö ei tue tuota ollenkaan mitä jankkaat. Elämäntapamuutoksilla ihan tutkitusti BMI yli 40 ihmisellä on 5% todennäköisyys olla yhtään lähtötilannetta kevyempi 5-10 vuoden päästä elämäntapamuutoksesta. Lihavuusleikatuilla 10-14 vuoden päästä leikkauksesta keskimäärin henkilöiden paino on 60% alempi kuin leikkaukseen tullessa. On siiinä vähän näyttöä, että leikkaus toimii ja sairaalloisen lihavilla taas elämäntapamuutokset aika heikosti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eiks se oo aina se viimeinen vaihtoehto? Eli todennäköinen kuolema tai lihavuusleikkaus.

No eipä näytä olevan kun katsoo ketä sen on käynyt. Nuoria ihmisiä jotka tietävät kyllä miten laihtuu mutta....

Olet selvästi persu. Vain persu voi olla niin vähä-älyinen kuin sinä.

Yritän nyt jotenkin vääntää rautalangasta: Ihminen voi kuolla minkä tahansa ikäisenä. Ihminen voi kuolla nuorena.

Tajusitko?

Vierailija kirjoitti:

Terveyskylän sivuilta löytyy esimerkki lihavuusleikatun päivän aterioista. Löytyy Googlen avulla.

Tuossa suora linkki https://www.terveyskyla.fi/painonhallinta/Documents/Tietopolku/Esimerkk…

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Terveyskylän sivuilta löytyy esimerkki lihavuusleikatun päivän aterioista. Löytyy Googlen avulla.

Tuossa suora linkki https://www.terveyskyla.fi/painonhallinta/Documents/Tietopolku/Esimerkk…

Ei aukea. Aukeaakohan tämä vai lyheentyykö tuokin linkki https://www.terveyskyla.fi/painonhallinta/lihavuusleikkaus/elämä-lihavu…

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Teikku kirjoitti:

Miksi kannattaisi kokeilla positiivisempia lähestymistapoja? Eikös ne ole lihavien oma ongelma, mitä muitten siinä asiasa tarvittee kokeilla yhtään mitään lähestymistapoja? Jos lihavat kokee että heitä syyllistetään ja haukutaan ym niin sitten vaan alkavat tehdä asialle jotain. Kyllä se kehon paino ja sellainen ettei hallita edes omaa kehoa antaa äkkiseltään mieleen kysymyksen että kyetäänkö sitten jotain muuta hallitsemaan. Sitä voi itsellensä loputtomiin niitä seliseliselityksiä antaa ja kuinka paljon tahansa vetää ne herneeet ja maissit vielä nenuunsakin mutta itse asiaahan se ei muuksi muuta. Se on ELÄMÄNTAPAMUUTOS! Se ei ole mitään jatkuvia eri kuurien kokeilua vaan on tehtävä ELÄMÄNTAPAMUUTOS! Ja sellasia, elämäntavaksi jääviä kuureja ja ohjelmiahan on. Nyt on viimeaikoina kovasti kehuttu sen näkijänaisen, Naomin, hieronta-asiakkailleen kehittämää kuuria, minkä pitäisi kenelle tahansa olla todella helppo aloittaa, vaikkei mitään mistään kaloreista ja ravinnonkulutuksesta olisi koskaan edes kuullut, siinä kun ei mitään kaloreitten laskuja sun muita muotikuurien löpinöitä vaan se on ohjelma joka on tarkoitus jäädää päälle jatkuvaksi. Työskentelen itse saliohjaajana ja olen sen kuurin aloittaneita ohjannut, niin nuoria kuin vanhempiakin ja itse sen nähnyt että sillä on kilot alkaneet karista ja se on siitä hyvä ohjelma että siinä todella on sitouduttava myös siihen liikuntaan. Itse en ainakaan muuta vaihtoehtoa näe jos pysyviä tuloksia haetaan. Että ei voi siis sanoa ettei saisi apua. Tottakai se vaatii nimenomaan sitä itsekuria, että sitä sitten jatkaa. Kyllä sen salillakin on nähnyt että osa lähtee tosissaan ja motivoituneina ja pystyy sen elämäntapamuutoksen toteuttamaan, ovat vielä vuosien jälkeen hoikkia ja tekevät töitä sen eteen ja osasta tulee hyvinkin timmejä ja treenattuja. Sitten on niitä jotka lyö parin kerran jjälkeen hanskat tiskiin. Ei ne kilot sillätavoin katoa.

Tosi surullista, että sinäkään et edes yritä ymmärtää vaan jankkaat vaan jostain mystisestä itsekurista ja jatkat ylipainoisten haukkumista.

Esim. minä kyllä syön terveellisesti eli elämäntavat ovat kunnossa, mutta liikaa. Siis ahmin. Siihen ei itsekuri auta, kun tulee pakonomainen tarve ahmia. Sitä ei terveet vaan ymmärrä. Kai anoreksiakin on sinusta vaan keksitty sairaus vai saavatko he sairastaa, koska ovat laihoja?

Ahmimisen taas laukaisi vaikeat ajat lapsuudessa. Hoitoa on yritetty etsiä, mutta tätä ei tunnu kukaan osaavan/haluavan hoitaa vaan tuo sama asenne seuraa terveydenhuollossa kun sinullakin eli senkus vaan lakkaat syömästä.

Niippäs. Eli kuten todettua, psyykkiset ongelmat varmaan useimmilla liikalihavilla siellä taustalla. 

Onko siinä jotain pahaa? Miksei näitä vaivoja suostuta hoitamaan vaan kaikkeen tarjotaan hoidoksi vaan sitä laihdutusta, koska se ei maksa yhteiskunnalle mitään? Silläkö ne traumat paranee? Psyykkisiä sairauksia ei oikein tahdota hoitaa, ainakaan jos olet näennäisesti pärjäävä.

Lihavuuteen on varmasti yhtä monta tarinaa kuin on ylipainoisia ihmisiäkin.