Miksi valita lihavuusleikkaus kun sen jälkeen on loppuelämän...

Eiks se oo aina se viimeinen vaihtoehto? Eli todennäköinen kuolema tai lihavuusleikkaus.

Vierailija kirjoitti:

Eiks se oo aina se viimeinen vaihtoehto? Eli todennäköinen kuolema tai lihavuusleikkaus.

No eipä näytä olevan kun katsoo ketä sen on käynyt. Nuoria ihmisiä jotka tietävät kyllä miten laihtuu mutta....

Et selvästikään ole lihava, kun et tiedä. Ihminen, joka on siinä tilanteessa, että leikkaus on edes otettu puheeksi on jo kokeillut kaiken muun, myös sen "syö vähemmän ja liiku enemmän" - vaihtoehdon. Luuletko ihan vilpittömästi, että lihava voi laihduttaa, kunhan vain ottaa itseään niskasta kiinni?

Koska joillekin ylipainoisille on mahdotonta saada apua ilman leikkausta.

Heillä voi olla henkistä painolastia sen verran,että ilman leikkausta he eivät pysty lopettamaan syömistä. Ja silti tarvitsevat terapiaa.

Leikkaus mahdollistaa ainakin sen, että ylilyöntejä ei tule ja toimii motivaattorina.

Jaksaisitko itse, sadan kilon ylipainolla, laihduttaa vuositolkulla kun vaihtoehtona on leikkaus jolla laihtuu nopeammin?

Halutun painon ylläpitäminen on kaikille laihduttajille vaikeaa, ei vain lihavuusleikatuille.

Aina vain vahvistuu käsitys, että ylipaino on häiriytyneen psyykkisen tilan fyysinen ilmentymä.

osa viestistä ja jättää varsinaisen pointin klikin taakse?

Vierailija kirjoitti:

Eiks se oo aina se viimeinen vaihtoehto? Eli todennäköinen kuolema tai lihavuusleikkaus.

Ja se kuolemakin tulee jossain vaiheessa oli leikattu tai ei

Vierailija kirjoitti:

Koska joillekin ylipainoisille on mahdotonta saada apua ilman leikkausta.

Heillä voi olla henkistä painolastia sen verran,että ilman leikkausta he eivät pysty lopettamaan syömistä. Ja silti tarvitsevat terapiaa.

Leikkaus mahdollistaa ainakin sen, että ylilyöntejä ei tule ja toimii motivaattorina.

Jaksaisitko itse, sadan kilon ylipainolla, laihduttaa vuositolkulla kun vaihtoehtona on leikkaus jolla laihtuu nopeammin?

Halutun painon ylläpitäminen on kaikille laihduttajille vaikeaa, ei vain lihavuusleikatuille.

Mutta kun myös leikatun täytyy olla loppuelämän dietillä niin mikä ero tässä on? Parempi mennä sitten ensin terapiaan käsittelemään asia ennen kuin lihavuusleikkaukseen. Tämän leikkauksen koko loppuelämää haittaavista haittapuolista ei kerrota juuri missään ja se on todella väärin.

Ei lihavuusleikkaus ole enää mikään "viimeinen vaihtoehto". Niitä tehdään ihan terveille ja hyvinvoiville, mutta sairaalloisesti lihaville. Ja terveellä tarkoitan sitä, että on tutkittu, ettei ole mitään sairauksia.

Tutkimusten mukaan jos lihava saa laidutettua hänen täytyy elää loppuelämänsä 25% pienemmällä energiamäärällä kuin sellainen joka ei ole ikinä ollut lihava. Kuka sitä jaksaa. Lisäksi todella lihavasta normaaliksi laihduttaminen on liian pitkä projekti. Ihmiset jaksaa olla laihtarilla ja nälissään muutamia kuukausia, ei vuosia.

Olen samaa mieltä, mutta en jaksa tuomita heitä. Eivät jaksa laihduttaa syystä tai toisesta niin menkööt leikkaukseen sitten. Kyllä varmasti lääkäri kertonut riskit. Yleensä lihavuus on jonkinlainen syömishäiriö.

Olen joskus miettinyt, että jos ruokavalion voi muuttaa leikkauksen jälkeen, miksi ei sitä ennen?

Vierailija kirjoitti:

Olen joskus miettinyt, että jos ruokavalion voi muuttaa leikkauksen jälkeen, miksi ei sitä ennen?

No haloo, koska vatsa vetää vähemmän.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koska joillekin ylipainoisille on mahdotonta saada apua ilman leikkausta.

Heillä voi olla henkistä painolastia sen verran,että ilman leikkausta he eivät pysty lopettamaan syömistä. Ja silti tarvitsevat terapiaa.

Leikkaus mahdollistaa ainakin sen, että ylilyöntejä ei tule ja toimii motivaattorina.

Jaksaisitko itse, sadan kilon ylipainolla, laihduttaa vuositolkulla kun vaihtoehtona on leikkaus jolla laihtuu nopeammin?

Halutun painon ylläpitäminen on kaikille laihduttajille vaikeaa, ei vain lihavuusleikatuille.

Mutta kun myös leikatun täytyy olla loppuelämän dietillä niin mikä ero tässä on? Parempi mennä sitten ensin terapiaan käsittelemään asia ennen kuin lihavuusleikkaukseen. Tämän leikkauksen koko loppuelämää haittaavista haittapuolista ei kerrota juuri missään ja se on todella väärin.

Lääkäri kertoo, jos tarvitset mitä tahansa leikkausta, niistä haittapuolista.

Yksi tuttu kävi läpi koko prosessin. Ensin pitää saada itse laihdutettua tietty kilomäärä (yksilökohtaista) ennen kuin leikkauslupa annetaan. Psykologin ja ravitsemusneuvojan tapaamisia on leikkauksen molemmin puolin ja lääkärin tapaamisia. Kyllä ne haittapuolet on tiedossa jo kun leikkausta suunnitellaan, sinulle niistä ei kerrota koska et ole leikkaukseen menossa.

Työpaikallani on mies joka kävi leikkauksessa. Laihtui hurjasti ja kävi vielä toisessa leikkauksessa jossa roikkuvat, vtnyneet vatsa- kylki -ja selkänahat kiristettiin.

Mutta mutta: muutamassa vuodessa se lihoi takaisin?? Siis se painaa varmasti

160kg. Ne reidet, semmoinen hehtaarin perä. Se liikkuminen on niin vaivalloisen näköistä. Valittelee polviaan, lonkkaa, outoa ihottumaa. Sanoo että pitää mennä lääkärille polvea näyttämään. Ajattelin että mitähän se lääkäri sanoo, taikka ajattelee. Ja miten se sanoo sille sillain nätisti, että mikä tässä on se ongelma.

Se on alle 50 v mutta näyttää 70v. Avovaimo muutti 690km päähän ja otti tyttären mukaan.

Ei mee häävisti sillä.

Vierailija kirjoitti:

Tutkimusten mukaan jos lihava saa laidutettua hänen täytyy elää loppuelämänsä 25% pienemmällä energiamäärällä kuin sellainen joka ei ole ikinä ollut lihava. Kuka sitä jaksaa. Lisäksi todella lihavasta normaaliksi laihduttaminen on liian pitkä projekti. Ihmiset jaksaa olla laihtarilla ja nälissään muutamia kuukausia, ei vuosia.

Miten sä luulet että se leikkaus toimii?

Ei sekään itsestään laihduta, vaan leikkauksen LISÄKSI pitää olla sillä samalla dieetillä ja vähällä energiamäärällä! Ihan samalla lailla leikkauksen läpikäynyt on dieetillä ja nälissään vuosia. Myös se leikkaus perustuu vain siihen että syödään vähemmän, ei se mitenkään itsestään läskejä poista.

Nämä vastauksetkin kuulostaa monet siltä, etteivät ihmiset tiedä mitä lihavuusleikkaus tarkoittaa...

Leikkauksella laihtuneet erottaa naamasta: riutuneet kasvot, nälkäiset silmät, elämään pettynyt katse. Mutta ainakin BMI vähän aikaa kohdallaan silvotussa kehossa.

Vierailija kirjoitti:

Työpaikallani on mies joka kävi leikkauksessa. Laihtui hurjasti ja kävi vielä toisessa leikkauksessa jossa roikkuvat, vtnyneet vatsa- kylki -ja selkänahat kiristettiin.

Mutta mutta: muutamassa vuodessa se lihoi takaisin?? Siis se painaa varmasti

160kg. Ne reidet, semmoinen hehtaarin perä. Se liikkuminen on niin vaivalloisen näköistä. Valittelee polviaan, lonkkaa, outoa ihottumaa. Sanoo että pitää mennä lääkärille polvea näyttämään. Ajattelin että mitähän se lääkäri sanoo, taikka ajattelee. Ja miten se sanoo sille sillain nätisti, että mikä tässä on se ongelma.

Se on alle 50 v mutta näyttää 70v. Avovaimo muutti 690km päähän ja otti tyttären mukaan.

Ei mee häävisti sillä.

No ei varmaan kun tollanen syöminen on mielenterveyshäiriö! Älä kiusaa häntä enempää, missä empatiakykysi

Vierailija kirjoitti:

Aina vain vahvistuu käsitys, että ylipaino on häiriytyneen psyykkisen tilan fyysinen ilmentymä.

BINGO!

Kuinkahan monta kertaa tämäkin pitää oikeasti ihmisille jankuttaa? Että kysymys kerta kaikkiaan ei ole siitä että ihmisillä ei olisi itsekuria tms. paskaa. Vaan siitä, että ihminen käyttää ruokaa samalla tavoin kuin alkoholisti alkoholia tai tupakoija tupakkaa. Stressin laukaisijana, ahdistuksen poistajana, lohduttajana jne.

Ei tietenkään ihan jokainen, mutta valtavan moni.

Lisäksi ihan jo pelkkä laihduttaminen on juttu, joka monella laukaisee elämänmittaisen jojoilukierteen. Siksi nämä typerät laihdutusneuvot " syö vähemmän, liiku enemmän" entisestään valtaosan tilannetta. Kun oikeasti ihmisille pitäisi sanoa: opettele syömään säännöllisesti, syö laadukkaasti ja tarpeeksi. Jos tulee esim. iltaisin niitä kaappien tyhjennys ylilyöntejä, se tarkoittaa ettet ole päivän mittaan syönyt tarpeeksi.

Ja aina kun tulee ylilyönti, silloin syö merkittävästi enemmän ja huonolaatuisemmin, kuin jos uskaltaisi syödä päivän mittaan kunnon ruokaa tarpeeksi. Joku aamupuuro ja salaattilounas harvalle on sitä. Ja nyt ei tarvitse tulla huutamaan, että kyllä minulle on: hyvä niin. Mutta jokaiselle, joka yrittää sinnitellä noilla, ja iltaisin homma repeää, heille ei ole.

Kyllä tuosta leikkauksesta on oikeasti useille suuri apu, eivät ilman sitä pystyisi laihtumaan. Silti on riskinä että lihoaa uudestaan. Tuossa hengenvaarallisesti lihava- ohjelmassa tuo lääkäri pitää yhtenä leikkauksen ehtona sitä, että leikkauksen jälkeen jatkaa psykologilla käyntiä, muuten takaisin lihomisen riski on suuri.