Miksi valita lihavuusleikkaus kun sen jälkeen on loppuelämän...

Se leikattukin maha venyy takas lähes aina.

Lehdissä on ne muutamat onnistuneet , jos ovat ees onnistuneet tällä hetkellä enään.

Vierailija kirjoitti:

Kun ei ne kaikki reppanat pysty laihduttaan. Ne pystyy vaan lihomaan. Sitte niitten kilojensa kanssa läskeinä ja kateina ja kaunasina koittaa tehdä laihojen kanssasisarien  elämästä helvettiä. 

Mieluummin ylipainoinen/lihava kuin ilkeä!

Vierailija kirjoitti:

Aina vain vahvistuu käsitys, että ylipaino on häiriytyneen psyykkisen tilan fyysinen ilmentymä.

Koko ajan on löydetty todisteita siitä, että yksi ylipainon aiheuttaja on köyhä suoliston mikrobiomi. Eihän esimerkiksi liimakorvalapsi voi valita itse kuurouden ja mahdollisen lihomisen välillä. Useimmat vanhemmat valitsevat kuulon ja mahdollisen lihomistaipumuksen.

Täällä haukutaan paljon jopa pikkulapsia älyämättä, etteivät pikkulapset voi vaikuttaa oman suolistonsa mikrobiomiin ilman vanhempien apua. Suoliston mikrobiomi myös tavallaan tarttuu samassa perheessä eli ei ole helppoa laihtua jos toisilta saa koko ajan sitä lihottavaa mikrobiomia jaettua ihan arjen tilanteissa huomaamattaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koska joillekin ylipainoisille on mahdotonta saada apua ilman leikkausta.

Heillä voi olla henkistä painolastia sen verran,että ilman leikkausta he eivät pysty lopettamaan syömistä. Ja silti tarvitsevat terapiaa.

Leikkaus mahdollistaa ainakin sen, että ylilyöntejä ei tule ja toimii motivaattorina.

Jaksaisitko itse, sadan kilon ylipainolla, laihduttaa vuositolkulla kun vaihtoehtona on leikkaus jolla laihtuu nopeammin?

Halutun painon ylläpitäminen on kaikille laihduttajille vaikeaa, ei vain lihavuusleikatuille.

Mutta kun myös leikatun täytyy olla loppuelämän dietillä niin mikä ero tässä on? Parempi mennä sitten ensin terapiaan käsittelemään asia ennen kuin lihavuusleikkaukseen. Tämän leikkauksen koko loppuelämää haittaavista haittapuolista ei kerrota juuri missään ja se on todella väärin.

Miksi ihmeessä terapiaa tarvimattoman pitäisi viedä terapeutin aikaa jos ei ole mitään aihetta käsiteltäväksi terapeutin kanssa? Kaikki eivät ole tunnesyömäreitä.

Osa on tapasyömäreitä. Ovat oppineet pienestä pitäen syömään lautasensa tyhjäksi vaikka vatsa on ollut jo sopivan täynnä. Moni ei käytä Finelin ilmaista ruokapäiväkirjaa viikkoakaan ymmärtääkseen sitä, että kuinka paljon saa energiaa tavallisesta ruoastaan kulutukseensa nähden.

Monella Finelin ruokapäiväkirjan pitäminen avaa silmät.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tutkimusten mukaan jos lihava saa laidutettua hänen täytyy elää loppuelämänsä 25% pienemmällä energiamäärällä kuin sellainen joka ei ole ikinä ollut lihava. Kuka sitä jaksaa. Lisäksi todella lihavasta normaaliksi laihduttaminen on liian pitkä projekti. Ihmiset jaksaa olla laihtarilla ja nälissään muutamia kuukausia, ei vuosia.

Miten sä luulet että se leikkaus toimii?

Ei sekään itsestään laihduta, vaan leikkauksen LISÄKSI pitää olla sillä samalla dieetillä ja vähällä energiamäärällä! Ihan samalla lailla leikkauksen läpikäynyt on dieetillä ja nälissään vuosia. Myös se leikkaus perustuu vain siihen että syödään vähemmän, ei se mitenkään itsestään läskejä poista.

Nämä vastauksetkin kuulostaa monet siltä, etteivät ihmiset tiedä mitä lihavuusleikkaus tarkoittaa...

Terveyskylän sivuilta löytyy esimerkki lihavuusleikatun päivän aterioista. Löytyy Googlen avulla.

Voi ap, ensin kokeillaan laihtumista muilla keinoin, ennen kuin leikkaukseen pääsee. Ei sinne niin vaan mennä.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä tuosta leikkauksesta on oikeasti useille suuri apu, eivät ilman sitä pystyisi laihtumaan. Silti on riskinä että lihoaa uudestaan. Tuossa hengenvaarallisesti lihava- ohjelmassa tuo lääkäri pitää yhtenä leikkauksen ehtona sitä, että leikkauksen jälkeen jatkaa psykologilla käyntiä, muuten takaisin lihomisen riski on suuri.

Tuon ohjelman tapaukset ovat tietenkin sellaisia, joista riittää aineksia ohjelmaa varten. Kovin rauhallisesta ja tasaisesta ihmisestä ei saa aikaan mitään dramaattista ohjelmaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aina vain vahvistuu käsitys, että ylipaino on häiriytyneen psyykkisen tilan fyysinen ilmentymä.

Koko ajan on löydetty todisteita siitä, että yksi ylipainon aiheuttaja on köyhä suoliston mikrobiomi. Eihän esimerkiksi liimakorvalapsi voi valita itse kuurouden ja mahdollisen lihomisen välillä. Useimmat vanhemmat valitsevat kuulon ja mahdollisen lihomistaipumuksen.

Täällä haukutaan paljon jopa pikkulapsia älyämättä, etteivät pikkulapset voi vaikuttaa oman suolistonsa mikrobiomiin ilman vanhempien apua. Suoliston mikrobiomi myös tavallaan tarttuu samassa perheessä eli ei ole helppoa laihtua jos toisilta saa koko ajan sitä lihottavaa mikrobiomia jaettua ihan arjen tilanteissa huomaamattaan.

Minä olen 7 henkisen perheen ainoa lihava. Aloin lihoa noin 4-5-vuotiaana syötyäni koko varhaislapsuuden antibiootteja virtsatulehduskierteeseen (välillä myös jatkuvana estolääkkeenä), ja niiden popsiminen jatkui pitkälle kouluikään. Tunnistan kyllä että kiloni tulevat syömisestä, mutta olen miettinyt miksi nälkä on niin kova ja mieliteot kohdistuvat käsittämättömään sontaan. Nyt aikuisiällä olen lukenut, että sekä suolistofloora vaikuttaa sekä kylläisyyden tunteeseen että siihen millaista ruokaa tekee mieli, ja että jossain päin maailmaa tehdään jopa ulosteensiirtoja lihavuuden hoitamiseksi.

Mukava uutinen tässä on se, että suolistoflooraan voi vaikuttaa sillä ruualla mitä valitsee. Eli hyvillä valinnoilla on mahdollista kompensoida huonoa lähtötilannetta.

Minulla oli varmaan 60 kiloa ylipainoa vuosi sitten. Nyt on enää n 10 kiloa. Olisin päässyt lihavuusleikkaukseen, mutta päätin laihduttaa omineni. Vatsalaukku tottuu nopeasti pienempään ruokamäärään joten nälän hallinta helpottuu kyllä ajan kanssa ilman leikkauksiakin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tutkimusten mukaan jos lihava saa laidutettua hänen täytyy elää loppuelämänsä 25% pienemmällä energiamäärällä kuin sellainen joka ei ole ikinä ollut lihava. Kuka sitä jaksaa. Lisäksi todella lihavasta normaaliksi laihduttaminen on liian pitkä projekti. Ihmiset jaksaa olla laihtarilla ja nälissään muutamia kuukausia, ei vuosia.

Halpaa, kun ei tarvi syödä kuin vähän! Miksei kukaan näe tässä tätä ilmiselvää positiivista puolta?

Pitää syödä paljon laadukkaammin kuin muut saadakseen kaiken tarvitsemansa ettei sairastu puutostauteihin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eiks se oo aina se viimeinen vaihtoehto? Eli todennäköinen kuolema tai lihavuusleikkaus.

Ja se kuolemakin tulee jossain vaiheessa oli leikattu tai ei

Niinpä. Samoin syöpää sairastaville on turha tarjota hoitoa, kun jossain vaiheessa kuolevat kuitenkin. Oikeastaan koko lääketieteen voisi lopettaa.

Vierailija kirjoitti:

LÄhes samanlain leikatut  lihoo takas pikku hiljaa, ei se leikkamainen estä sitä millään lailla.

Ei kannata juoda kaloreita eikä myöskään venyttää leikattua mahalaukkua hiilihappopitoisilla juomilla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

LÄhes samanlain leikatut  lihoo takas pikku hiljaa, ei se leikkamainen estä sitä millään lailla.

Ei kannata juoda kaloreita eikä myöskään venyttää leikattua mahalaukkua hiilihappopitoisilla juomilla.

Kyllä kaloreita juodakin voi, kunhan ei samalla aterialla sitten syö niitä.

Vierailija kirjoitti:

Se leikattukin maha venyy takas lähes aina.

Lehdissä on ne muutamat onnistuneet , jos ovat ees onnistuneet tällä hetkellä enään.

Kyllä ihmiselle lääkäri tekee selväksi sen, ettei voi syödä kuten ennen koska venytetty mahalaukku on hauraampi ja se voi ihan oikeasti revetä. Yleensä ongelmat alkavat pari vuotta leikkauksen jälkeen koska aivot luulevat, että nälkäkuolema on tulossa ja pyrkivät entiseen korkeimpaan painoonsa, josta käytetään englanniksi sanaparia setting point. Aiheesta löytyy tutkimustietoa netistä englanniksi.

Keho tekee kaikkensa, ettei ihminen laihtuisi ja vähentää esimerkiksi mikroliikkeitä jne. Jos on aiemmin jalka vispannut työpöydän alla kun on kuullut hyvää musiikkia niin sekin jää huomaamatta pois energian säästämisen vuoksi.

Siihen, että aivastus tajuavat sen uuden painon olevan setting point-paino, menee noin 7 vuotta. Siihen pitää alistua, että muut samankokoiset laihduttamattomat saavat syödä jopa 500 kcal enemmän vuorokaudessa kuin millä hyvänsä menetelmällä laihduttanut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

LÄhes samanlain leikatut  lihoo takas pikku hiljaa, ei se leikkamainen estä sitä millään lailla.

Ei kannata juoda kaloreita eikä myöskään venyttää leikattua mahalaukkua hiilihappopitoisilla juomilla.

Kyllä kaloreita juodakin voi, kunhan ei samalla aterialla sitten syö niitä.

Lihavuusleikatun pitää ehtiä juoda aterioiden välissä 1,5 litraa vettä ja puoli litraa rasvatonta maitoa tai piimää. Missään ei neuvota juomaan mehuja, sokerisia juomia tai alkoholia. Niistä tulee niitä kaloreita. Esimerkiksi yhdessä Starbucksin erikoiskahvissa on melkein 500 kcal.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

LÄhes samanlain leikatut  lihoo takas pikku hiljaa, ei se leikkamainen estä sitä millään lailla.

Ei kannata juoda kaloreita eikä myöskään venyttää leikattua mahalaukkua hiilihappopitoisilla juomilla.

Kyllä kaloreita juodakin voi, kunhan ei samalla aterialla sitten syö niitä.

Lihavuusleikatun pitää ehtiä juoda aterioiden välissä 1,5 litraa vettä ja puoli litraa rasvatonta maitoa tai piimää. Missään ei neuvota juomaan mehuja, sokerisia juomia tai alkoholia. Niistä tulee niitä kaloreita. Esimerkiksi yhdessä Starbucksin erikoiskahvissa on melkein 500 kcal.

Niinpä, siksi ei voi syödä jos haluaa juoda kalorinsa.

Se on set-point theory eikä setting point. Googlaamalla set-point theory obesity löytää vaikka kuinka paljon tietoa aiheesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

LÄhes samanlain leikatut  lihoo takas pikku hiljaa, ei se leikkamainen estä sitä millään lailla.

Ei kannata juoda kaloreita eikä myöskään venyttää leikattua mahalaukkua hiilihappopitoisilla juomilla.

Kyllä kaloreita juodakin voi, kunhan ei samalla aterialla sitten syö niitä.

Lihavuusleikatun pitää ehtiä juoda aterioiden välissä 1,5 litraa vettä ja puoli litraa rasvatonta maitoa tai piimää. Missään ei neuvota juomaan mehuja, sokerisia juomia tai alkoholia. Niistä tulee niitä kaloreita. Esimerkiksi yhdessä Starbucksin erikoiskahvissa on melkein 500 kcal.

Niinpä, siksi ei voi syödä jos haluaa juoda kalorinsa.

Se on terveydelle vaarallista touhua. Eihän juomissa ole edes kuitua!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aina vain vahvistuu käsitys, että ylipaino on häiriytyneen psyykkisen tilan fyysinen ilmentymä.

Koko ajan on löydetty todisteita siitä, että yksi ylipainon aiheuttaja on köyhä suoliston mikrobiomi. Eihän esimerkiksi liimakorvalapsi voi valita itse kuurouden ja mahdollisen lihomisen välillä. Useimmat vanhemmat valitsevat kuulon ja mahdollisen lihomistaipumuksen.

Täällä haukutaan paljon jopa pikkulapsia älyämättä, etteivät pikkulapset voi vaikuttaa oman suolistonsa mikrobiomiin ilman vanhempien apua. Suoliston mikrobiomi myös tavallaan tarttuu samassa perheessä eli ei ole helppoa laihtua jos toisilta saa koko ajan sitä lihottavaa mikrobiomia jaettua ihan arjen tilanteissa huomaamattaan.

Minä olen 7 henkisen perheen ainoa lihava. Aloin lihoa noin 4-5-vuotiaana syötyäni koko varhaislapsuuden antibiootteja virtsatulehduskierteeseen (välillä myös jatkuvana estolääkkeenä), ja niiden popsiminen jatkui pitkälle kouluikään. Tunnistan kyllä että kiloni tulevat syömisestä, mutta olen miettinyt miksi nälkä on niin kova ja mieliteot kohdistuvat käsittämättömään sontaan. Nyt aikuisiällä olen lukenut, että sekä suolistofloora vaikuttaa sekä kylläisyyden tunteeseen että siihen millaista ruokaa tekee mieli, ja että jossain päin maailmaa tehdään jopa ulosteensiirtoja lihavuuden hoitamiseksi.

Mukava uutinen tässä on se, että suolistoflooraan voi vaikuttaa sillä ruualla mitä valitsee. Eli hyvillä valinnoilla on mahdollista kompensoida huonoa lähtötilannetta.

Minulla on ihan sama tilanne ja joudun nyt vielä aikuisenakin syömään estolääkettä usein toistuvien virtsatulehdusten vuoksi. Kyllä on suoliston normaali bakteerifloora tuhottu jo aikoja sitten.

Minulla mieliteot ovat marjoja ja hedelmiä, mutta niistäkin lihoo koska niissä on kaloreita.

En syö suruun. Syön eniten kun olen muiden seurassa jossain ravintolassa tai juhlissa. Sitä ei tapahdu edes kovinkaan usein. Minulla ei ole tapana käydä muuten missään kahviloissa, ravintoloissa saatika sitten pikaruokapaikoissa.

Leipääkään en syö kuin kaksi palaa päivässä keliakian vuoksi. Säilytän leipääni pakastimessa ja otan sieltä kaksi viipaletta aina sulamaan seuraavaa päivää varten.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aina vain vahvistuu käsitys, että ylipaino on häiriytyneen psyykkisen tilan fyysinen ilmentymä.

BINGO!

Kuinkahan monta kertaa tämäkin pitää oikeasti ihmisille jankuttaa? Että kysymys kerta kaikkiaan ei ole siitä että ihmisillä ei olisi itsekuria tms. paskaa. Vaan siitä, että ihminen käyttää ruokaa samalla tavoin kuin alkoholisti alkoholia tai tupakoija tupakkaa. Stressin laukaisijana, ahdistuksen poistajana, lohduttajana jne.

Ei tietenkään ihan jokainen, mutta valtavan moni.

Lisäksi ihan jo pelkkä laihduttaminen on juttu, joka monella laukaisee elämänmittaisen jojoilukierteen. Siksi nämä typerät laihdutusneuvot " syö vähemmän, liiku enemmän" entisestään valtaosan tilannetta. Kun oikeasti ihmisille pitäisi sanoa: opettele syömään säännöllisesti, syö laadukkaasti ja tarpeeksi. Jos tulee esim. iltaisin niitä kaappien tyhjennys ylilyöntejä, se tarkoittaa ettet ole päivän mittaan syönyt tarpeeksi.

Ja aina kun tulee ylilyönti, silloin syö merkittävästi enemmän ja huonolaatuisemmin, kuin jos uskaltaisi syödä päivän mittaan kunnon ruokaa tarpeeksi. Joku aamupuuro ja salaattilounas harvalle on sitä. Ja nyt ei tarvitse tulla huutamaan, että kyllä minulle on: hyvä niin. Mutta jokaiselle, joka yrittää sinnitellä noilla, ja iltaisin homma repeää, heille ei ole.

 

Älä jauha sontaa.

No nyt oli kyllä selkeästi älykäs ja asiaan perehtynyt ihminen kommentoimassa siellä, aplodit sinulle.