Lue keskustelun säännöt.
Miksi valita lihavuusleikkaus kun sen jälkeen on loppuelämän...
18.07.2020 |
todella tarkalla dietillä, joka hankaloittaa elämää, kun yhtä hyvin laihtuu kun muuttaa ruokatottumukset paremmaksi? Ja miksi tästä ei puhuta ollenkaan, vaan hehkutetaan sitä laihtumista.
Kommentit (145)
Vierailija kirjoitti:
Amerikkalainen ohjelma "Hengenvaarallisesti lihava" on osoittanut, että lähes 100 %:sesti lihavuus on psyykkisen ongelman ilmentymä. Lapsuudessa on ollut turvattomuutta, väkivaltaa, hyväksikäyttöä, halveksimista, kiusaamista, laiminlyöntiä ja ties mitä. Asiaa ei ole käsitelty ajoissa, joten hoitokeinoksi on otettu ruoka, josta saa aina pienen tyytyväisyyden tunteen joksikin aikaa. Yleensä syömisen mahdollistaa sukulainen tai puoliso, joka haluaa tuntea olevansa vahvempi ja saa lopulta syötettävän lapsen asemaan, pahimmissa tapauksissa.
Näin ollen lihavuusleikkauksia ei edes tehdä, jos potilas ei sitoudu kaivelemaan psykologin kanssa niitä ongelmia, jotka ovat pohjimmaisia syitä ylensyömiseen. Laihtumisen ongelma on löystynyt iho, jota joudutaan leikkaamaan useassa erässäkin.
Onneksi Suomessa on vähemmän sairaaloista liikalihavuutta, mutta roskaruokakulttuuri ohjaa siihen suuntaan. Kaikki tapaukset pitäisi saada "kiinni" viimeistään esim. 120 kg:n kohdalla (paitsi Bull Mentula yms), jolloin hoito olisi huomattavasti helpompaa.
Noita lapsuuden kokemuksia on monella muullakin jotka on pysyneet normaalipainoisena, ei ne pakota ketään syömään. Hyvä tekosyy ovat koska niitä ei voi koskaan korjata eli eipä voi ylipainollekaan mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En halauaisi joutua mennä mihinkään lihvuusleikkaukseen kun sellanen suoraan sanottuna pelottaa. Varasin ajan hyvinvoinnin ohjaaja Naomi Mesinille kun hänen laihdutusohjelmaa tässäkin ketjussa on kehuttu ja kaverilla on se menossa parasta aikaa, aion nyt sen kokeilla onnistuisinko sillä saada painoa putoomaan, pakko tässä on jotain alkaa tehdä ja kyllä sen tajuan se on vaan omasta halusta ja päättäväisyydestä kiinni että onnistuu. Motivaatio on nyt ainaski kohdallaan eli todella haluan laihtua. Tän ei pitäisi ainakaan taloudellisesti olla ylivoimanen mitä monet dieetit tuntuu oleva, osa tullu tosi hintavaks mikä harmittaa kos kiloton tullu takasi. Tässä ei mene kuin sen käynnin hinta, missä saa sen ohjelman ja ohjeet matkaansa, kaikki muut ravinteet ynnämuut on vapaaehtosia. Eipä ole liikoja laittaa kun tässä oltu puol vuotta työttömänä vaikka tässä kohtaa olen kyllä valmis vähän maksaankin kunhan pääsis näistä kiloistansa.
Lihavuusleikkaus aiheuttaa sen, että myöskään ruokahalu ei ole enää niin suuri, eikä tee mieli esim. makeaa. Se voi olla iso apu ihmiselle, jolle syöminen on oikeasti ongelma.
Toki siinä leikkauksessa on riskinsä - vähän riippuen millainen leikkuas tehdään - eihän mikään leikkaus ole riskitön, ja siihen on ihmisiä kuollutkin.
Se voi kuitenkin olla parempaa elämää kuin se että painaa vaikka 150-200 kg, eikä jaksa tehdä enää mitään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Amerikkalainen ohjelma "Hengenvaarallisesti lihava" on osoittanut, että lähes 100 %:sesti lihavuus on psyykkisen ongelman ilmentymä. Lapsuudessa on ollut turvattomuutta, väkivaltaa, hyväksikäyttöä, halveksimista, kiusaamista, laiminlyöntiä ja ties mitä. Asiaa ei ole käsitelty ajoissa, joten hoitokeinoksi on otettu ruoka, josta saa aina pienen tyytyväisyyden tunteen joksikin aikaa. Yleensä syömisen mahdollistaa sukulainen tai puoliso, joka haluaa tuntea olevansa vahvempi ja saa lopulta syötettävän lapsen asemaan, pahimmissa tapauksissa.
Näin ollen lihavuusleikkauksia ei edes tehdä, jos potilas ei sitoudu kaivelemaan psykologin kanssa niitä ongelmia, jotka ovat pohjimmaisia syitä ylensyömiseen. Laihtumisen ongelma on löystynyt iho, jota joudutaan leikkaamaan useassa erässäkin.
Onneksi Suomessa on vähemmän sairaaloista liikalihavuutta, mutta roskaruokakulttuuri ohjaa siihen suuntaan. Kaikki tapaukset pitäisi saada "kiinni" viimeistään esim. 120 kg:n kohdalla (paitsi Bull Mentula yms), jolloin hoito olisi huomattavasti helpompaa.
Noita lapsuuden kokemuksia on monella muullakin jotka on pysyneet normaalipainoisena, ei ne pakota ketään syömään. Hyvä tekosyy ovat koska niitä ei voi koskaan korjata eli eipä voi ylipainollekaan mitään.
Täh?
Ensinnäkin jotkut alkavat jo lapsuudessa käyttää ruokaa lohtuna, ja joidenkin vanhemmat myös syöttävät lasta osoittaakseen rakkautta. Tämä on ihan oikea psykologinen ilmiö.
Toiseksi lapsuustraumoista pystyy pääsemään yli, niitä pitää vain käsitellä terapiassa. Ei riitä se että joku sanoo että syöpäs nyt hyvin ja terveellisesti ja laihdut.
Mutta tekosyy tekosyy tekosyy, kaikki mitä lihava sanoo on automaattisesti tekosyy. Hohhoijaa.
Vierailija kirjoitti:
En halauaisi joutua mennä mihinkään lihvuusleikkaukseen kun sellanen suoraan sanottuna pelottaa. Varasin ajan hyvinvoinnin ohjaaja Naomi Mesinille kun hänen laihdutusohjelmaa tässäkin ketjussa on kehuttu ja kaverilla on se menossa parasta aikaa, aion nyt sen kokeilla onnistuisinko sillä saada painoa putoomaan, pakko tässä on jotain alkaa tehdä ja kyllä sen tajuan se on vaan omasta halusta ja päättäväisyydestä kiinni että onnistuu. Motivaatio on nyt ainaski kohdallaan eli todella haluan laihtua. Tän ei pitäisi ainakaan taloudellisesti olla ylivoimanen mitä monet dieetit tuntuu oleva, osa tullu tosi hintavaks mikä harmittaa kos kiloton tullu takasi. Tässä ei mene kuin sen käynnin hinta, missä saa sen ohjelman ja ohjeet matkaansa, kaikki muut ravinteet ynnämuut on vapaaehtosia. Eipä ole liikoja laittaa kun tässä oltu puol vuotta työttömänä vaikka tässä kohtaa olen kyllä valmis vähän maksaankin kunhan pääsis näistä kiloistansa.
Laitoin äsken hänelle sähköpostiin pari kysymystä. Meinaan kanssa kokeilla, eipä ole mitään menetettävää...paitsi siis ne kilot:)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En halauaisi joutua mennä mihinkään lihvuusleikkaukseen kun sellanen suoraan sanottuna pelottaa. Varasin ajan hyvinvoinnin ohjaaja Naomi Mesinille kun hänen laihdutusohjelmaa tässäkin ketjussa on kehuttu ja kaverilla on se menossa parasta aikaa, aion nyt sen kokeilla onnistuisinko sillä saada painoa putoomaan, pakko tässä on jotain alkaa tehdä ja kyllä sen tajuan se on vaan omasta halusta ja päättäväisyydestä kiinni että onnistuu. Motivaatio on nyt ainaski kohdallaan eli todella haluan laihtua. Tän ei pitäisi ainakaan taloudellisesti olla ylivoimanen mitä monet dieetit tuntuu oleva, osa tullu tosi hintavaks mikä harmittaa kos kiloton tullu takasi. Tässä ei mene kuin sen käynnin hinta, missä saa sen ohjelman ja ohjeet matkaansa, kaikki muut ravinteet ynnämuut on vapaaehtosia. Eipä ole liikoja laittaa kun tässä oltu puol vuotta työttömänä vaikka tässä kohtaa olen kyllä valmis vähän maksaankin kunhan pääsis näistä kiloistansa.
Laitoin äsken hänelle sähköpostiin pari kysymystä. Meinaan kanssa kokeilla, eipä ole mitään menetettävää...paitsi siis ne kilot:)
Onko kuulunut vastausta?
Näihin asioihin kannattaisi tutustua, ennen kuin kirjoittelee jonnin joutavia aloitusviestejä foorumille. Älyllista laiskuutta. Vaikka olenkin nyt normaalipainoinen ja pudottanut yli 80 kg painostani olisin paljon ennemmin valinnut lihavuusleikkauksen, kuin menettänyt 20 vuotta elämästäni tolkuttomaan taisteluun painoni kanssa. En ole vieläkään ns. kuiville vesillä, mutta tilanne on huomattavasti parempi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei lihavuusleikkaus ole enää mikään "viimeinen vaihtoehto". Niitä tehdään ihan terveille ja hyvinvoiville, mutta sairaalloisesti lihaville. Ja terveellä tarkoitan sitä, että on tutkittu, ettei ole mitään sairauksia.
Minulle tehtiin lihavuusleikkaus, koska minulla on hormonitoimintaa haitannut ja haittaava aivokasvain, jota ei voi leikata. Aivokasvain lihotti minua 20 vuodessa tehottoman paljon. Luulin, että väsymys ja lihominen johtuvat minusta ja huonoista yöunistani. Onneksi yksi lääkäri keksi laittaa minut MRI-kuviin ja kasvain löytyi. Ei ollutkaan minun mielikuvitukseni tuotetta tunne siitä, että käyn hitaalla entiseen itseeni verrattuna!
Sen jälkeen otettiin labrat ja alettiin hoitaa kasvaimen aiheuttaneita hormoniongelmia. Ikävä kyllä ylipainoa oli ehtinyt tulla jo yli 50 kiloa vuosien mittaan ja sen laihduttaminen tavallisella menetelmällä ei ollut realistista. Nopeasti laskemalla laihdutusleikkaus tuli kaikille osapuolille halvimmaksi verrattuna mahdollisesti tuleviin polvi- ja lonkkaleikkauksiin. Puhumattakaan muista lisätaudeista, jotka olivat jo puhjenneet ja puhkeamassa. Nekin ovat nyt remissiossa.
Vierailija kirjoitti:
Leikkauksella laihtuneet erottaa naamasta: riutuneet kasvot, nälkäiset silmät, elämään pettynyt katse. Mutta ainakin BMI vähän aikaa kohdallaan silvotussa kehossa.
Kyllä on varsinainen näkemys 🤡. En ilkeäsi puhua kenestäkään tuolla tavalla. Miksi nimenomaan leikkauksessa ollut olisi tavallista tallaaja pettyneempi elämään? Positiivisuus/negatiivisuus ovat temperamenttipiirteitä. Ne eivät ole painosta kiinni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä tuosta leikkauksesta on oikeasti useille suuri apu, eivät ilman sitä pystyisi laihtumaan. Silti on riskinä että lihoaa uudestaan. Tuossa hengenvaarallisesti lihava- ohjelmassa tuo lääkäri pitää yhtenä leikkauksen ehtona sitä, että leikkauksen jälkeen jatkaa psykologilla käyntiä, muuten takaisin lihomisen riski on suuri.
Lihavuusleikatulla voi paino alkaa nousta toisena vuotena leikkauksen jälkeen. Elimistö tekee kaikkensa päästäkseen kaksin maksimipainoon. Vähentää vaikka ei-tahdonalaisia liikkeitä. Siksi on tärkeää jatkaa samalla ruokavaliolla kuin ensimmäisenäkin vuonna Ravitsemusterapeuttien yhdistyksen ohjevihkosen mukaan ja muistaa liikkua. On jo suuri saavutus, että paino pysyy samassa lukemassa +-2kg. Kahden kilon painonvaihtelu tulee nesteenkertymästä ja voimakkaanhikoilun aiheuttamasta kuivumisesta, liian suolaisesta ruoasta, liian vähästä liikunnasta tai huonosta unenlaadusta. Nukkumattoman ja huonolaatuinen uni lihottavat huijaamalla ihmisen kompensoimaan väsymystään ottamalla hieman liikaa energiapitoista ruokaa ja juomaa liikaa seuraavana päivänä. Kun niitä päiviä alkaa kertyä, nousee myös paino.
Vierailija kirjoitti:
Laihtuminen pysyvästi ruokavaliota tai liikuntatottumuksia muuttamalla on mahdotonta 98 prosentille ihmisistä. Väliaikaisesti kilojen pudottaminen onnistuu, mutta ne tulevat miltei poikkeuksetta takaisin. Sullekin. Vaikka uskot olevasi erilainen. Jenkkien armeijan tiedemiehet tajusivat jo 1950-luvulla, että ihmisen kokoa on mahdoton muuttaa pidemmän päälle, mutta miljardien eurojen dieettibisness haluaa sinun uskovan jotain muuta.
Leikkauksella ihmisen saa kyllä laihtumaan, mutta tämä rampautuu loppuelämäkseen. Vatsan amputaatio tarkoittaa sitä, että vitamiinit ja hivenaineet eivät imeydy kunnolla. Nuori ihminen on kunnossa muutaman vuoden, mutta sitten keho alkaa tehdä tenän. Lihavuusleikkauksen läpikäyneet ihmiset kuolevat komplikaatioihin ennemmin tai myöhemmin. Läskiviha tappaa ihmisiä. Surullista, että täysin terveet ihmiset tuntevat amputaation ainoaksi keinoksi paeta ihmisten paheksuntaa.
Yhdessä tutkimuksessa selvisi, että naiset ottaisivat mieluummin syövän kuin liikakiloja. Nykyään osataan leikata gastric sleeve-tekniikalla. Siinä jää jäljelle noin banaanin kokoisen alueen verran mahalaukkua. Vitamiinit jne imeytyvät kuten ennenkin. Suomessa ei ymmärretä laisinkaan kehorauhan käsitettä. On asiatonta arvostella toisen kehoa tai ulkonäköä muutenkaan. Se ei ole sivistyneen ihmisen käytöstä. Minkäs teet jos vanhemmat opettavat saman lapsilleen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lihavuusleikkaus aiheuttaa sen, että myöskään ruokahalu ei ole enää niin suuri, eikä tee mieli esim. makeaa. Se voi olla iso apu ihmiselle, jolle syöminen on oikeasti ongelma.
Toki siinä leikkauksessa on riskinsä - vähän riippuen millainen leikkuas tehdään - eihän mikään leikkaus ole riskitön, ja siihen on ihmisiä kuollutkin.
Se voi kuitenkin olla parempaa elämää kuin se että painaa vaikka 150-200 kg, eikä jaksa tehdä enää mitään.
Mielestäni on hullu käsitys, että kaikki lihavat pitäisivät makeasta. Eivät pidä. On helppoa lihoa syömällä kermaisia risottoa ja laatujuustoja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koska joillekin ylipainoisille on mahdotonta saada apua ilman leikkausta.
Heillä voi olla henkistä painolastia sen verran,että ilman leikkausta he eivät pysty lopettamaan syömistä. Ja silti tarvitsevat terapiaa.
Leikkaus mahdollistaa ainakin sen, että ylilyöntejä ei tule ja toimii motivaattorina.
Jaksaisitko itse, sadan kilon ylipainolla, laihduttaa vuositolkulla kun vaihtoehtona on leikkaus jolla laihtuu nopeammin?
Halutun painon ylläpitäminen on kaikille laihduttajille vaikeaa, ei vain lihavuusleikatuille.
Mutta kun myös leikatun täytyy olla loppuelämän dietillä niin mikä ero tässä on? Parempi mennä sitten ensin terapiaan käsittelemään asia ennen kuin lihavuusleikkaukseen. Tämän leikkauksen koko loppuelämää haittaavista haittapuolista ei kerrota juuri missään ja se on todella väärin.
Lue tarkemmin lihavuusleikkauksen eduista. Eli leikkaus muuttaa ihmielimistön fysiologiaa hormonien avulla niin, että ruokahalu vähenee ja ruoan imeytyminen heikkenee. Tutkimusten mukaan vaikuttavin laihdutuskeino ainakin nykypäivänä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen joskus miettinyt, että jos ruokavalion voi muuttaa leikkauksen jälkeen, miksi ei sitä ennen?
Kun se mahalaukku on isompi ennen leikkausta.
Vierailija kirjoitti:
Aina vain vahvistuu käsitys, että ylipaino on häiriytyneen psyykkisen tilan fyysinen ilmentymä.
No mitä sitten? Kaikkia muita henkisen pahoinvoinnin ilmentymiä pitää kyllä paapoa.
Lihavuusleikkauksessa kuristetaan mahalaukku pienemmäksi, jolloin sinne mahtuu vähemmän. Se tarkoittaa, että pitää olla jatkuvasti syömässä lusikallisen verran. Siinä ei kyllä mikään ruokailurytmi normalisoidu. Suurin ongelma on se, että mahalaukku on venyvää kudosta, joten se kyllä venyy isoksi taas, kun sinne ahtaa koko ajan liian suuria annoksia.
Vierailija kirjoitti:
Koska joillekin ylipainoisille on mahdotonta saada apua ilman leikkausta.
Heillä voi olla henkistä painolastia sen verran,että ilman leikkausta he eivät pysty lopettamaan syömistä. Ja silti tarvitsevat terapiaa.
Leikkaus mahdollistaa ainakin sen, että ylilyöntejä ei tule ja toimii motivaattorina.
Jaksaisitko itse, sadan kilon ylipainolla, laihduttaa vuositolkulla kun vaihtoehtona on leikkaus jolla laihtuu nopeammin?
Halutun painon ylläpitäminen on kaikille laihduttajille vaikeaa, ei vain lihavuusleikatuille.
Suomessa ei tehdä julkisella puolella lihavuusleikkausta jos potilaalla on vaativia mt-ongelmia. Etenkään syömishäiriöisiä ei lihavuusleikata.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tutkimusten mukaan jos lihava saa laidutettua hänen täytyy elää loppuelämänsä 25% pienemmällä energiamäärällä kuin sellainen joka ei ole ikinä ollut lihava. Kuka sitä jaksaa. Lisäksi todella lihavasta normaaliksi laihduttaminen on liian pitkä projekti. Ihmiset jaksaa olla laihtarilla ja nälissään muutamia kuukausia, ei vuosia.
Halpaa, kun ei tarvi syödä kuin vähän! Miksei kukaan näe tässä tätä ilmiselvää positiivista puolta?
Lihavuusleikatun ruoan tulee olla laadukasta koko loppuiän. Siis viisi sadan gramman annosta hyvälaatuista proteiininlähdettä vuorokaudessa, viisi desiä kasviksia ja marjoja vuorokaudessa ja ehkä hedelmä tai pari sen lisäksi, kahdesta neljään perunaa tai vastaava määrä muuta hiilihydraatinlähdettä unohtamatta kuituja, puoli litraa rasvatonta maitoa ja kaksi ruokalusikallista vähintään 60% kasvirasvalevitettä tai kasviöljyä. Siihen lisäksi aamulla monivitamiini ja illalla kalsiutabletit ja D-vitamiini. Tuo tulee maksamaan paljon enemmän kuin tarjousmakkara ja ranskalaiset.
Vierailija kirjoitti:
LÄhes samanlain leikatut lihoo takas pikku hiljaa, ei se leikkamainen estä sitä millään lailla.
Lihavuusleikkaukseen ei kannata mennä, jos ei sitoudu ruokavalioon. Ja se, että neste menee mahalaukun ohi ohutsuoleen, ei tee kaloripitoisista nesteistä kalorittomia. Moni on lihottanut itsensä ihan liialla kahvimaidolla.
Eikös nälkä tule silloin, kun vatsa on tyhjä, eikä silloin, kun vatsa ei ole aivan täysi? Jos siis vaikka vatsalaukku olisi tilavuudeltaan 1 litrainen, niin nälkä tulee silloin, kun siellä on 0-0,2 litraa, eikä heti silloin, kun siellä on "enää" 0,9 litraa täytettä? Eihän sitä 3-litraista vatsalaukkuakaan tarvitse täyteen ahtaa, ettei kärsisi nälästä, vaan riittää, että se ei ole tyhjä.