Miksi valita lihavuusleikkaus kun sen jälkeen on loppuelämän...

V Swan wierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tutkimusten mukaan jos lihava saa laidutettua hänen täytyy elää loppuelämänsä 25% pienemmällä energiamäärällä kuin sellainen joka ei ole ikinä ollut lihava. Kuka sitä jaksaa. Lisäksi todella lihavasta normaaliksi laihduttaminen on liian pitkä projekti. Ihmiset jaksaa olla laihtarilla ja nälissään muutamia kuukausia, ei vuosia.

Miten sä luulet että se leikkaus toimii?

Ei sekään itsestään laihduta, vaan leikkauksen LISÄKSI pitää olla sillä samalla dieetillä ja vähällä energiamäärällä! Ihan samalla lailla leikkauksen läpikäynyt on dieetillä ja nälissään vuosia. Myös se leikkaus perustuu vain siihen että syödään vähemmän, ei se mitenkään itsestään läskejä poista.

Nämä vastauksetkin kuulostaa monet siltä, etteivät ihmiset tiedä mitä lihavuusleikkaus tarkoittaa...

Niin, eli ihminen tarvitsee jotain apua siihen vuosien nälissään oleminen että sillä on edes joku mahdollisuus onnistua. Versus yrität sitä samaa perunasäkin kokoisen mahalaukun ja loppumattoman ruokahalun kanssa.

Laihtuminen pysyvästi ruokavaliota tai liikuntatottumuksia muuttamalla on mahdotonta 98 prosentille ihmisistä. Väliaikaisesti kilojen pudottaminen onnistuu, mutta ne tulevat miltei poikkeuksetta takaisin. Sullekin. Vaikka uskot olevasi erilainen. Jenkkien armeijan tiedemiehet tajusivat jo 1950-luvulla, että ihmisen kokoa on mahdoton muuttaa pidemmän päälle, mutta miljardien eurojen dieettibisness haluaa sinun uskovan jotain muuta.

Leikkauksella ihmisen saa kyllä laihtumaan, mutta tämä rampautuu loppuelämäkseen. Vatsan amputaatio tarkoittaa sitä, että vitamiinit ja hivenaineet eivät imeydy kunnolla. Nuori ihminen on kunnossa muutaman vuoden, mutta sitten keho alkaa tehdä tenän. Lihavuusleikkauksen läpikäyneet ihmiset kuolevat komplikaatioihin ennemmin tai myöhemmin. Läskiviha tappaa ihmisiä. Surullista, että täysin terveet ihmiset tuntevat amputaation ainoaksi keinoksi paeta ihmisten paheksuntaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aina vain vahvistuu käsitys, että ylipaino on häiriytyneen psyykkisen tilan fyysinen ilmentymä.

BINGO!

Kuinkahan monta kertaa tämäkin pitää oikeasti ihmisille jankuttaa? Että kysymys kerta kaikkiaan ei ole siitä että ihmisillä ei olisi itsekuria tms. paskaa. Vaan siitä, että ihminen käyttää ruokaa samalla tavoin kuin alkoholisti alkoholia tai tupakoija tupakkaa. Stressin laukaisijana, ahdistuksen poistajana, lohduttajana jne.

Ei tietenkään ihan jokainen, mutta valtavan moni.

Lisäksi ihan jo pelkkä laihduttaminen on juttu, joka monella laukaisee elämänmittaisen jojoilukierteen. Siksi nämä typerät laihdutusneuvot " syö vähemmän, liiku enemmän" entisestään valtaosan tilannetta. Kun oikeasti ihmisille pitäisi sanoa: opettele syömään säännöllisesti, syö laadukkaasti ja tarpeeksi. Jos tulee esim. iltaisin niitä kaappien tyhjennys ylilyöntejä, se tarkoittaa ettet ole päivän mittaan syönyt tarpeeksi.

Ja aina kun tulee ylilyönti, silloin syö merkittävästi enemmän ja huonolaatuisemmin, kuin jos uskaltaisi syödä päivän mittaan kunnon ruokaa tarpeeksi. Joku aamupuuro ja salaattilounas harvalle on sitä. Ja nyt ei tarvitse tulla huutamaan, että kyllä minulle on: hyvä niin. Mutta jokaiselle, joka yrittää sinnitellä noilla, ja iltaisin homma repeää, heille ei ole.

Älä jauha sontaa.

Vierailija kirjoitti:

Eiks se oo aina se viimeinen vaihtoehto? Eli todennäköinen kuolema tai lihavuusleikkaus.

Ei ole. Minä kävin pari vuotta sitten pyytämässä apua laihdutukseen, lähinnä jotain henkistä tukea / seurantaa / reflektointiapua. Olin kolmekymppinen perusterve työssä hyvin jaksava ihminen joka pystyi mm. hiihtämään, luistelemaan, käymään ohjatuilla liikuntatunneilla (en rankimmilla) ja kiipeilemään lasten kanssa kiipeilytelineessä, vaikka ylipainoa olikin paljon. En siis toinem jalka haudassa. Ensimmäisenä lääkäri ehdotti lääkkeitä mutta totesi sitten itsekin että eipä ne pitkällä tähtäimellä mitään ratkaise. Toisena hän ehdotti lihavuusleikkausta. Kieltäydyin, sanoin että jos nyt vielä kokeiltaisiin jotain muuta.

Kun ei ne kaikki reppanat pysty laihduttaan. Ne pystyy vaan lihomaan. Sitte niitten kilojensa kanssa läskeinä ja kateina ja kaunasina koittaa tehdä laihojen kanssasisarien  elämästä helvettiä. 

Vierailija kirjoitti:

Et selvästikään ole lihava, kun et tiedä. Ihminen, joka on siinä tilanteessa, että leikkaus on edes otettu puheeksi on jo kokeillut kaiken muun, myös sen "syö vähemmän ja liiku enemmän" - vaihtoehdon. Luuletko ihan vilpittömästi, että lihava voi laihduttaa, kunhan vain ottaa itseään niskasta kiinni?

Iltapäivälehdessähän tästä oli juuri juttukin. Nainen oli aiemmin onnistunut menestyksekkäästi laihduttamaan, mutta nyt ei enää viitsinyt. Siksi valitsi lihavuusleikkauksen. Veronmaksajien rahoja tuhlataan kalliisiin leikkauksiin kun ihminen ei itse viitsi yrittää.

Vierailija kirjoitti:

Kun ei ne kaikki reppanat pysty laihduttaan. Ne pystyy vaan lihomaan. Sitte niitten kilojensa kanssa läskeinä ja kateina ja kaunasina koittaa tehdä laihojen kanssasisarien  elämästä helvettiä. 

Ja sinun syysi ihmisvihaan on mikä?

Vierailija kirjoitti:

Aina vain vahvistuu käsitys, että ylipaino on häiriytyneen psyykkisen tilan fyysinen ilmentymä.

Kyllä! Olet aivan oikeassa! Näin se oikeasti on. Joskus myös fyysiset sairaudet vaikuttaa asiaan, mutta eivät ole koskaan yksistään syyllisiä ylipainoon.

Anoreksia on psyykkinen sairaus. Ylipaino on psyykkinen sairaus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun ei ne kaikki reppanat pysty laihduttaan. Ne pystyy vaan lihomaan. Sitte niitten kilojensa kanssa läskeinä ja kateina ja kaunasina koittaa tehdä laihojen kanssasisarien  elämästä helvettiä. 

Ja sinun syysi ihmisvihaan on mikä?

Joku pullukka on vienyt sen puolison. Sääli ja nyyh.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eiks se oo aina se viimeinen vaihtoehto? Eli todennäköinen kuolema tai lihavuusleikkaus.

Ei ole. Minä kävin pari vuotta sitten pyytämässä apua laihdutukseen, lähinnä jotain henkistä tukea / seurantaa / reflektointiapua. Olin kolmekymppinen perusterve työssä hyvin jaksava ihminen joka pystyi mm. hiihtämään, luistelemaan, käymään ohjatuilla liikuntatunneilla (en rankimmilla) ja kiipeilemään lasten kanssa kiipeilytelineessä, vaikka ylipainoa olikin paljon. En siis toinem jalka haudassa. Ensimmäisenä lääkäri ehdotti lääkkeitä mutta totesi sitten itsekin että eipä ne pitkällä tähtäimellä mitään ratkaise. Toisena hän ehdotti lihavuusleikkausta. Kieltäydyin, sanoin että jos nyt vielä kokeiltaisiin jotain muuta.

Melkoisen graavi ylipaino täytyy kyllä olla, että leikkausta edes väläytellään vaihtoehtona, ellet sitten yksityisesti olisi mennyt leikkaukseen. Rahalla sen leikkauksen saa alle 40bmi:llä, ei julkiselta puolelta, ellei sitten lisäksi ole ylipainoon liittyviä sairauksia, mutta sulla han sellaisia ei ollut. Oletko terve kuin pukki, niin kuin yksi värikäs plus-bloggaaja?

Jos et leikkaukseen mennyt, niin kuten laihdutin? Oletan että laihdutin, kun noin päättäväisesti ptit vielä kokeilla jotakin muuta.

Vierailija kirjoitti:

Tutkimusten mukaan jos lihava saa laidutettua hänen täytyy elää loppuelämänsä 25% pienemmällä energiamäärällä kuin sellainen joka ei ole ikinä ollut lihava. Kuka sitä jaksaa. Lisäksi todella lihavasta normaaliksi laihduttaminen on liian pitkä projekti. Ihmiset jaksaa olla laihtarilla ja nälissään muutamia kuukausia, ei vuosia.

Halpaa, kun ei tarvi syödä kuin vähän! Miksei kukaan näe tässä tätä ilmiselvää positiivista puolta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koska joillekin ylipainoisille on mahdotonta saada apua ilman leikkausta.

Heillä voi olla henkistä painolastia sen verran,että ilman leikkausta he eivät pysty lopettamaan syömistä. Ja silti tarvitsevat terapiaa.

Leikkaus mahdollistaa ainakin sen, että ylilyöntejä ei tule ja toimii motivaattorina.

Jaksaisitko itse, sadan kilon ylipainolla, laihduttaa vuositolkulla kun vaihtoehtona on leikkaus jolla laihtuu nopeammin?

Halutun painon ylläpitäminen on kaikille laihduttajille vaikeaa, ei vain lihavuusleikatuille.

Mutta kun myös leikatun täytyy olla loppuelämän dietillä niin mikä ero tässä on? Parempi mennä sitten ensin terapiaan käsittelemään asia ennen kuin lihavuusleikkaukseen. Tämän leikkauksen koko loppuelämää haittaavista haittapuolista ei kerrota juuri missään ja se on todella väärin.

Tähän alkuun iso faceaplm. Tottakai leikkaus vaikuttaa kylläisyydentunteeseen! Ei se tunne silloin ole se, että tässä nyt kärvistellään laihiksella. Ruokaa menee vähän ja olo on kylläinen, eikä ole kummempia mielitekoja.

Voi pyhä yksinkertaisuus. Miksi vaarallisen ylipainoinen ei vaan lakkaa syömästä liikaa j laihdu. Miksi anorktikko ei vaan ala syödä lisää ja liho.

Jos ei oikein hartaasti miettimällä asia aukene, niin virallista tietoa saa nykyään helposti.

Uskomatonta että vielä tänä päivänä ällistellään näitä asioita.

Nuo leikkaukset pitäisi kieltää maailmanlaajuisesti. Lihavat ovat ihania! Aion ainakin oman mieheni syöttää valtavaksi mussukaksi!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tutkimusten mukaan jos lihava saa laidutettua hänen täytyy elää loppuelämänsä 25% pienemmällä energiamäärällä kuin sellainen joka ei ole ikinä ollut lihava. Kuka sitä jaksaa. Lisäksi todella lihavasta normaaliksi laihduttaminen on liian pitkä projekti. Ihmiset jaksaa olla laihtarilla ja nälissään muutamia kuukausia, ei vuosia.

Miten sä luulet että se leikkaus toimii?

Ei sekään itsestään laihduta, vaan leikkauksen LISÄKSI pitää olla sillä samalla dieetillä ja vähällä energiamäärällä! Ihan samalla lailla leikkauksen läpikäynyt on dieetillä ja nälissään vuosia. Myös se leikkaus perustuu vain siihen että syödään vähemmän, ei se mitenkään itsestään läskejä poista.

Nämä vastauksetkin kuulostaa monet siltä, etteivät ihmiset tiedä mitä lihavuusleikkaus tarkoittaa...

Itse et taida tietää mitä se tarkoittaa.

Lihavuusleikkauden läpikäyneen maha pienenee niin paljon, että suurille ruokamäärille ei ole tarvetta, koska henkilö ei koe nälkää. Tämän takia kyseessä ei ole sama asia, kuin jos ei olisi koskaan pienentänyt mahalaukkuaan. Leikkauksen jälkeen kun ei tule nälkä, ei ole tarve suurelle ruokamäärälle -> henkilö laihtuu. Näin ei käy normaalissa tilanteessa, vaan nälkä tulee pysymään isompana ja mahalaukku ei koskaan täysin palaudu todella suurilla henkilöillä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tutkimusten mukaan jos lihava saa laidutettua hänen täytyy elää loppuelämänsä 25% pienemmällä energiamäärällä kuin sellainen joka ei ole ikinä ollut lihava. Kuka sitä jaksaa. Lisäksi todella lihavasta normaaliksi laihduttaminen on liian pitkä projekti. Ihmiset jaksaa olla laihtarilla ja nälissään muutamia kuukausia, ei vuosia.

Miten sä luulet että se leikkaus toimii?

Ei sekään itsestään laihduta, vaan leikkauksen LISÄKSI pitää olla sillä samalla dieetillä ja vähällä energiamäärällä! Ihan samalla lailla leikkauksen läpikäynyt on dieetillä ja nälissään vuosia. Myös se leikkaus perustuu vain siihen että syödään vähemmän, ei se mitenkään itsestään läskejä poista.

Nämä vastauksetkin kuulostaa monet siltä, etteivät ihmiset tiedä mitä lihavuusleikkaus tarkoittaa...

Itse et taida tietää mitä se tarkoittaa.

Lihavuusleikkauden läpikäyneen maha pienenee niin paljon, että suurille ruokamäärille ei ole tarvetta, koska henkilö ei koe nälkää. Tämän takia kyseessä ei ole sama asia, kuin jos ei olisi koskaan pienentänyt mahalaukkuaan. Leikkauksen jälkeen kun ei tule nälkä, ei ole tarve suurelle ruokamäärälle -> henkilö laihtuu. Näin ei käy normaalissa tilanteessa, vaan nälkä tulee pysymään isompana ja mahalaukku ei koskaan täysin palaudu todella suurilla henkilöillä.

Olet väärässä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tutkimusten mukaan jos lihava saa laidutettua hänen täytyy elää loppuelämänsä 25% pienemmällä energiamäärällä kuin sellainen joka ei ole ikinä ollut lihava. Kuka sitä jaksaa. Lisäksi todella lihavasta normaaliksi laihduttaminen on liian pitkä projekti. Ihmiset jaksaa olla laihtarilla ja nälissään muutamia kuukausia, ei vuosia.

Miten sä luulet että se leikkaus toimii?

Ei sekään itsestään laihduta, vaan leikkauksen LISÄKSI pitää olla sillä samalla dieetillä ja vähällä energiamäärällä! Ihan samalla lailla leikkauksen läpikäynyt on dieetillä ja nälissään vuosia. Myös se leikkaus perustuu vain siihen että syödään vähemmän, ei se mitenkään itsestään läskejä poista.

Nämä vastauksetkin kuulostaa monet siltä, etteivät ihmiset tiedä mitä lihavuusleikkaus tarkoittaa...

Itse et taida tietää mitä se tarkoittaa.

Lihavuusleikkauden läpikäyneen maha pienenee niin paljon, että suurille ruokamäärille ei ole tarvetta, koska henkilö ei koe nälkää. Tämän takia kyseessä ei ole sama asia, kuin jos ei olisi koskaan pienentänyt mahalaukkuaan. Leikkauksen jälkeen kun ei tule nälkä, ei ole tarve suurelle ruokamäärälle -> henkilö laihtuu. Näin ei käy normaalissa tilanteessa, vaan nälkä tulee pysymään isompana ja mahalaukku ei koskaan täysin palaudu todella suurilla henkilöillä.

Olet väärässä.

Jos haluat keskustella asioista, niin kokeile vasta-artumenttiä. Muuten annat itsestäsi typerän kuvan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eiks se oo aina se viimeinen vaihtoehto? Eli todennäköinen kuolema tai lihavuusleikkaus.

Ei ole. Minä kävin pari vuotta sitten pyytämässä apua laihdutukseen, lähinnä jotain henkistä tukea / seurantaa / reflektointiapua. Olin kolmekymppinen perusterve työssä hyvin jaksava ihminen joka pystyi mm. hiihtämään, luistelemaan, käymään ohjatuilla liikuntatunneilla (en rankimmilla) ja kiipeilemään lasten kanssa kiipeilytelineessä, vaikka ylipainoa olikin paljon. En siis toinem jalka haudassa. Ensimmäisenä lääkäri ehdotti lääkkeitä mutta totesi sitten itsekin että eipä ne pitkällä tähtäimellä mitään ratkaise. Toisena hän ehdotti lihavuusleikkausta. Kieltäydyin, sanoin että jos nyt vielä kokeiltaisiin jotain muuta.

Melkoisen graavi ylipaino täytyy kyllä olla, että leikkausta edes väläytellään vaihtoehtona, ellet sitten yksityisesti olisi mennyt leikkaukseen. Rahalla sen leikkauksen saa alle 40bmi:llä, ei julkiselta puolelta, ellei sitten lisäksi ole ylipainoon liittyviä sairauksia, mutta sulla han sellaisia ei ollut. Oletko terve kuin pukki, niin kuin yksi värikäs plus-bloggaaja?

Jos et leikkaukseen mennyt, niin kuten laihdutin? Oletan että laihdutin, kun noin päättäväisesti ptit vielä kokeilla jotakin muuta.

BMI ylitti tosiaan 40, eli mitat oli 165cm/109kg. Sairauksia minulla ei teini-iässä alkanutta migreeniä lukuun ottamatta ole (mm sokerit, kolesterolit, verenpaineet yms. kunnossa - toki näillä mitoilla tilanne tuskin olisi sama 60-vuotiaana).

Olen laihtunut ja lihonut ja tilanne on aika samoissa. Leikkaus ei ole kokonaan poissuljettu vaihtoehto, mutta vielä en ole luovuttanut. Se että 95% epäonnistuu tarkoittaa että 5% onnistuu.

Ja toisin kuin eräs bloggaaja, todellisuudentajuni on vielä tallessa.

LÄhes samanlain leikatut  lihoo takas pikku hiljaa, ei se leikkamainen estä sitä millään lailla.

Amerikkalainen ohjelma "Hengenvaarallisesti lihava" on osoittanut, että lähes 100 %:sesti lihavuus on psyykkisen ongelman ilmentymä. Lapsuudessa on ollut turvattomuutta, väkivaltaa, hyväksikäyttöä, halveksimista, kiusaamista, laiminlyöntiä ja ties mitä. Asiaa ei ole käsitelty ajoissa, joten hoitokeinoksi on otettu ruoka, josta saa aina pienen tyytyväisyyden tunteen joksikin aikaa. Yleensä syömisen mahdollistaa sukulainen tai puoliso, joka haluaa tuntea olevansa vahvempi ja saa lopulta syötettävän lapsen asemaan, pahimmissa tapauksissa. 

Näin ollen lihavuusleikkauksia ei edes tehdä, jos potilas ei sitoudu kaivelemaan psykologin kanssa niitä ongelmia, jotka ovat pohjimmaisia syitä ylensyömiseen. Laihtumisen ongelma on löystynyt iho, jota joudutaan leikkaamaan useassa erässäkin. 

Onneksi Suomessa on vähemmän sairaaloista liikalihavuutta, mutta roskaruokakulttuuri ohjaa siihen suuntaan.  Kaikki tapaukset pitäisi saada "kiinni" viimeistään esim. 120 kg:n kohdalla (paitsi Bull Mentula yms), jolloin hoito olisi huomattavasti helpompaa.