Lue keskustelun säännöt.
Muita hypokondrikkoja paikalla?
31.05.2013 |
Mulla on pienestä pitäen ollut taipumusta hypokondriaan, mikä on ihan käsittämättömän ärsyttävää, eikä suinkaan sulje pois "oikeidenkin" vaivojen esiintymistä.
Lapsena pelkäsin saavani rabieksen. Kun aloitin seksielämän, aloin samantien pelätä HIV-tartuntaa. Tämä pelko meni ohitse vasta, kun olin käynyt neljässä (vai viidessä?) HIV-kokeessa - siis yksi oli omatoiminen hakeutuminen ja muut raskauden yhteydessä tehtyä testejä.
Sitten olen pelännyt syöpää ja kaikenlaisia taannuttavia sairauksia, esim. ALS on nyt listan kärjessä. Välillä menee vuosia, etten pelkää mitään, mutta sitten kun asiat ovat "hyvin", iskee paniikki.
Jossain määrin tämä on varmaan opittu suhtautuminen elämään, koska isälläni on aivan sama juttu. Terveempää yli 70v miestä saa hakea, mutta hän ravaa säännöllisesti lääkärissä ja sairaalassa.
Kommentit (3)
Mäkin tarkkailen lapsia suurennuslasilla. Tosin useimmiten olen aika huoleton heidän suhteensa, koska tähän mennessä heissä on riittänyt ihan tavallisten korvatulehdusten ja nuhakuumeidenkin oireiden hoitoa, niin on voinut keskittyä ihan sellaiseen viattomaan levon, sylin ja parasetamolin tarjoamiseen ;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä pelkäsin muksuna ihan kamalasti poskiontelontulehdusta. Kiitos iäkkään mummoni, joka vetistellen ja värisevällä äänellä kertoi aina kauhutarinaa jostain suvun vanhasta muorista, joka oli kuollut siihen "kamalan tautiin", "pää täynnä mätää". Sit kerran joskus 12-vuotiaana mä sen sain, ihan lievänä ja meni antibiooteilla ohi, mutta muistan, kuinka se koko kesä meni itkiessä ja surkeaa kohtaloani murehtiessani ihan pilalle. En tajua, miksei mun vanhemmat voineet mitenkään edes yrittää rauhoittaa mua. Mutsikin vaan nyökytteli et nii-in, niinhän se sitten kuoli se Impi. Tsiisus, oikeesti!
T. 2
Täällä! Kuin olisin itse kirjoittanut! Pahinta on, että pelkään samalla tavalla myös lasteni puolesta,diagnosoin koko ajan heille milloin minkäkin epätodennäköisen sairauden tai syndrooman -joskin yritän pitää suuni kiinni, etten aiheuttaisi heille turhaa huolta. Itse kuitenkin koko ajan huolesta mykkyrällä. Jos nousee kuume, pelkään aivokalvontulehdusta tai sepsistä. Raskaana ollessani voinet vaan kuvitella minkälaisia kuvitelmia ja pelkotiloja saan aikaiseksi. Kuten parhaillaan. Milloin on listeria, milloin toksoplasma iskenyt. Huoh. Tsemppiä ap!