40-50 -vuotiaat: onko työkykysi parempi kuin 25-vuotiaana?
Kommentit (15)
Parempi sanoisin... olen nykyään fyysisesti paremmassa kunnossa kuin ikinä ennen, koska olen muutama vuosi sitten alkanut liikkua.
Lisäksi osaan työni hyvin, joten ei tarvi stressata vaikeitakaan tilanteita tai suurta vastuuta.
Lapset eivät enää valvota öisin.
Paljon huonompi. Kaikenlaista kremppaa on alkanut viime vuosina tulla.
Olipa tyhmä kysymys.
Ikä ei vaikuta vittuakaan mihinkään työkykyyn.
Sama jos kysyisi "jaksatko kävellä paremmin 5 vuotiaana vai 25 vuotiaana".
Netissä toki kaikki on "vanhuksia" jo 40 vuotiaana.
No ei me kunnon mettämiehet välitetä paskaakaan mitä täällä jauhetaan, me vaan mennään sitä lujempaa mitä enemmän ikää tulee.
Eri miehet on miehiä.
[quote author="Vierailija" time="30.05.2013 klo 19:28"]
Olipa tyhmä kysymys.
Ikä ei vaikuta vittuakaan mihinkään työkykyyn.
Sama jos kysyisi "jaksatko kävellä paremmin 5 vuotiaana vai 25 vuotiaana".
Netissä toki kaikki on "vanhuksia" jo 40 vuotiaana.
No ei me kunnon mettämiehet välitetä paskaakaan mitä täällä jauhetaan, me vaan mennään sitä lujempaa mitä enemmän ikää tulee.
Eri miehet on miehiä.
[/quote]
selevä
Totta, että fyysinen kunto on vain osa työkykyä. Ammattitaidon ja kokemuksen karttumisella voi korvata sitä, mitä ikääntymisen tuomat fyysiset krempat vievät.
Osaamiseni on niin totaalisen eri tasolla ettei siitä voi puhua samana päivänäkään. Työni ei ole fyysisesti kuormittavaa, joten olen fyysisesti samantasoisesti kykenevä tekemään sitä kuin nuorenakin.
Se minkä suhteen nykyään menee huonommin on työmotivaatio. Jos 25-vuotiaana sähelsin ja mokasin ja tein tyhmästi, niin nykyään osaan kyllä tehdä hyvin ja tehokkaasti, mutta pystyn hädintuskin motivoimaan itseni tulemaan paikalle huomenna, luultavasti vielä ensi viikollakin mutta että vielä vuodenkin päästä...? Ei, en voi kuvitella että tekisin sitä enää vuoden päästä.
Ei ole muuta eroa keskimäärin, muuta kuin että mustavalkoisuus on kadonnut. Osaamista on joissain asioissa enemmän kokemuksen kautta ja osa opiskelluissa asioista on unohtunut.
Ainakin olen väsyneempi. En siksi, että vanhana olisi väsynyt, vaan siksi että nuorena sai nukkua yöt rauhassa ja vielä töiden jälkeen päikkärit jos huvitti. Kolmen alle kouluikäisen perheessä saan harvoin nukkua yön ilman herätyksiä.
Ei ole johtuen kaikenlaisista vaivoista.
Olen 42-vuotias. Olen parempi opettajan työssäni nykyään kuin 25-vuotiaana. Siinä mielessä työkykyni on aina ollut hyvä, että olen erittäin terve ja hyväkuintoinen ja asenteeni on positiivinen. Pidän työstäni jopa enemmän kuin 25-vuotiaana. Silloin olinkin vielä epäpätevä.
Ammattitaitoni on paljon parempi kuin kaksvitosena, enää en jaksa paiskia 10-12-tuntisia päiviä kuten nuorena. Ja muutenkin ajatukset pysyy työnteossa eikä bilettämisessä kuten silloin :)
Motivaationi työntekoon on korkeampi mutta muutoin olen paljon huonommassa kunnossa. Siirryin työpaikallani toisiin tehtäviin koska terveys ei enää kestänyt samaa kuin aiemmin. Jos yrityksessä alkaisi yt:t (joita ei onneksi ainakaan vielä ole ollut) minä olisin ensimmäisenä lähtevien listalla koska tähän työhön siirretty työrajoitteisia.
Fyysisiä kremppoja ei ole koskaan ollut, mutta 25-vuotiaana pystyin syömään ja juomaan mitä vaan, eikä haitannut työntekoa yhtään vaikkei olisi nukkunut tai harrastanut liikuntaa.
Nyt pitää katsoa mitä suuhunsa laittaa, bilettää en jaksaiskaan ja pitää nukkua kunnon yöunet ja liikkua paljon ja säännöllisesti. Työkykyni on parempi, kokemusta on enemmän, stressin- ja paineesietokyky ovat paljon parempia kuin 24-vuotiaana.
... tai onko se huonompi vai samanlainen?
ap