Lue keskustelun säännöt.
Meillä ei koskaan ollut kotona lämmintä ruokaa kun olin lapsi
17.07.2020 |
Olin tosi kateellinen kun kavereilla oli lämpimiä kunnollisia aterioita. Meillä oli kaikki ateriat leipää, siis ihan kaikki.
Nyt kun vanhemmat asuu enää kahdestaan niin äiti onkin kiinnostunut ravitsemuksesta ja miettii tosi tarkkaan vitamiinit proteiinit hiilarit jne että saa kaikki tarvittavat aineet. Silloin kun oltiin lapsia ei ollut väliä hyvällä ravinnolla.
Aijoo, makkaraa ja perunaa oli joskus ja jotain valmisruokapaskaa.
Onko kaikki viisikymppiset noin itsekkäitä?
Kommentit (105)
Vierailija kirjoitti:
No ei vatsa tiedä, onko ruoka kylmää vai kuumaa.
Tärkeintähän on se, että saa tietyn määrän sapuskaa ja siitä sen tarvittavan enrgian, vitamiinit ja hivenaineet.
Sillä ei ole paskankaan merkitystä onko se ruoka lämmintä vai kylmää.
Tällä puolustaudut kun syötät itse pelkkää leipää lapsillesi...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei ollut meilläkään lämmintä ruokaa viikolla kun oletettiin että kouluruoka riittää ja kouluruoka oli usein niin kamalaa ettei sitä voinut syödä. Jääkaapissa olivat vain valot. Vanhemmat söivät töissä eikä kotiin tuotu ruokaa ollenkaan viikolla. Oli siis uusperhe. Viikonloppusin lämmitettiin joku pieni rippunen eines laatikkoa josta reilu desi riitti per nokka. 400 g eines laatikko jaettiin neljään osaan. Jatkuvassa nälässä eläminen toi ahmimishäiriön aikuisiässä kun pääsi lapsuuden kotoa pois. Syömis- & juomis häiriöiden ja masennuksen kanssa kamppailu alkoi näkyä yhä enemmän ulkonäöstä ja loppui työtkin sen myötä.
Keski-iässä alkoi tulla useita murtumia ja menin luuntiheyden mittaukseen kun sitä suositeltiin ja oli jo alentunut luun tiheys vaikka olin nuoruudessani liikkunut paljon ja työssäkin joutunut liikkumaan. Tein kaikkeni korjatakseni ruokavalioni mutta ei se kauaa kestänyt kun taas repesin samaan vanhaan. Kävin kokki koulun ja opiskelin ravitsemus tietoa. Kaikkeni yritin mutta en vaan pääse irti lapsuudenkodin karmeasta roska ravinnosta jota siellä syötettiin, sokeria ja pullaa pääasiassa. Vieläkin äitini väittää että ihminen tarvitsee sokeria ja sokeri on terveellistä, vain rasvaa pitää vältellä. Me olimme kaikki sellaisia sokerilla elätettyjä pulla mössöjä ja pullaa leivottiin joka viikko. Sokeripiirakkaa ja keksejä oli aina mutta ei kunnon ruokaa juurikaan. Sokeri kun tuli tarjoukseen niin sitä lahdattiin kaappiin järkyttävä määrä toppeja.
Mitä se "kamala" kouluruoka oli?
Itse tykkäsin kaikesta ruuasta. Olikohan sitten niin, että kun kävin koulua niin se oli pieni koulu ja keittäjä teki ruuan eikä sitä kuljetettu jostain muualta.
Vierailija kirjoitti:
Olen pahoillani, kuulostaa kyllä tosi välinpitämättömältä. Tämä jos mikä osoittaa, miten tärkeää kouluruokailu on, vaikkei sitä niin arvostetakaan.
Miten luulet, että tuo on vaikuttanut sinuun? Oletko normaalipainoinen? Syötkö nyt aikuisena terveellisesti?
”Tärkeää” kouluruokailu, heh! Meillä lapset, jotka asuvat isänsä luona, syövät juuri näin, kun ketjussa sanottiin, ja juuri esikoinen ilmoitti, ettei syö koulussa, koska se ruoka on pahaa. Eli ei arvostanut sitä pask aa moskaa laisinkaan.
Vierailija kirjoitti:
No ei vatsa tiedä, onko ruoka kylmää vai kuumaa.
Tärkeintähän on se, että saa tietyn määrän sapuskaa ja siitä sen tarvittavan enrgian, vitamiinit ja hivenaineet.
Sillä ei ole paskankaan merkitystä onko se ruoka lämmintä vai kylmää.
Kauhea asenne. Totta kai sillä on väliä ruuan maistuvuuden kannalta.
Eivät ole. Kuulostaa kovin oudolle, ettei kotona tarjota kunnon ruokaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä (viisikymppinen äiti) en tehnyt arki-iltaisin lämmintä ruokaa, kun tytöt olivat kouluikäisiä. Lopetin sen iltaruoan tekemisen, kun he eivät syöneet sitä. Pikkuisen maistoivat, ja loput jäivät lautaselle. Hyvin kasvoivat, eivätkä ainakaan ole valittaneet. Nyt ovat jo omillaan. Pojat ovat nyt parhaassa kasvuiässä, ja pari vuotta sitten alkoi tulla kouluterkkarilta sanomista, kun poikien paino ei nouse riittävästi. Pakko oli alkaa tekemään lämmin ruoka myös arki-iltaisin. Itsekin siinä sitten tulee syötyä sitä lämmintä ruokaa. Ja sehän näkyy. Alkukesästä olin ensimmäisen kerran eläessäni ylipainoinen. En edes raskausaikana ole painanut niin paljon.
Kesälomalla en tehnyt kuin yhden lämpimän ruoan päivässä, ja sain 3 kiloa painoa pudotettua. Kun koulut taas alkoivat, aloin tehdä iltaruokia, ja taas lähti paino nousemaan. No, en sitten syö aamupäivällä kuin jotain pientä, jotta voin syödä iltapäivällä poikien kanssa yhdessä samaa ruokaa edes vähän.
Minä myös kotoani opin, että lounas on päivän tärkein ateria. Illalla ei tarvita enää lämmintä ruokaa. Tällä keinolla pysyn normaalipainoisena. Tukeva päivällinen lihottaa.
En vaan voi käsittää. Vaikka mikä olisi niin ainakin pyrkisin lapsille tekemään ruokaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No ei vatsa tiedä, onko ruoka kylmää vai kuumaa.
Tärkeintähän on se, että saa tietyn määrän sapuskaa ja siitä sen tarvittavan enrgian, vitamiinit ja hivenaineet.
Sillä ei ole paskankaan merkitystä onko se ruoka lämmintä vai kylmää.
No minulle ruokailu on ainakin myös makunautinto. Esim. vasta paistettu kala tai liha kasviksineen maistuu oman makuuni paremmalta kuin vastaava kylmä versio.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä (viisikymppinen äiti) en tehnyt arki-iltaisin lämmintä ruokaa, kun tytöt olivat kouluikäisiä. Lopetin sen iltaruoan tekemisen, kun he eivät syöneet sitä. Pikkuisen maistoivat, ja loput jäivät lautaselle. Hyvin kasvoivat, eivätkä ainakaan ole valittaneet. Nyt ovat jo omillaan. Pojat ovat nyt parhaassa kasvuiässä, ja pari vuotta sitten alkoi tulla kouluterkkarilta sanomista, kun poikien paino ei nouse riittävästi. Pakko oli alkaa tekemään lämmin ruoka myös arki-iltaisin. Itsekin siinä sitten tulee syötyä sitä lämmintä ruokaa. Ja sehän näkyy. Alkukesästä olin ensimmäisen kerran eläessäni ylipainoinen. En edes raskausaikana ole painanut niin paljon.
Kesälomalla en tehnyt kuin yhden lämpimän ruoan päivässä, ja sain 3 kiloa painoa pudotettua. Kun koulut taas alkoivat, aloin tehdä iltaruokia, ja taas lähti paino nousemaan. No, en sitten syö aamupäivällä kuin jotain pientä, jotta voin syödä iltapäivällä poikien kanssa yhdessä samaa ruokaa edes vähän.
Minä myös kotoani opin, että lounas on päivän tärkein ateria. Illalla ei tarvita enää lämmintä ruokaa. Tällä keinolla pysyn normaalipainoisena. Tukeva päivällinen lihottaa.
Eihän sen päivällisen tarvitse olla tukeva. Minä syön mieluummin salaattia ja siihen vaikka lisukkeeksi kalaa tai kanaa kuin puputan jotain leipää. Syön kolme ateriaa päivässä eikä ole liikakiloja. En syö mitään aterioiden välissä ja välttelen muutenkin huonoja hiilareita (sokeri, alkoholi, vehnä).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ole riittävän kova nälkä jos jättää kouluruuan syömättä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ei vatsa tiedä, onko ruoka kylmää vai kuumaa.
Tärkeintähän on se, että saa tietyn määrän sapuskaa ja siitä sen tarvittavan enrgian, vitamiinit ja hivenaineet.
Sillä ei ole paskankaan merkitystä onko se ruoka lämmintä vai kylmää.
Tällä puolustaudut kun syötät itse pelkkää leipää lapsillesi...
Niin tosiaan, vaihtoehtojahan on vain kaksi: lämmin ruoka tai leipä. Järjetöntä ajattelua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ei vatsa tiedä, onko ruoka kylmää vai kuumaa.
Tärkeintähän on se, että saa tietyn määrän sapuskaa ja siitä sen tarvittavan enrgian, vitamiinit ja hivenaineet.
Sillä ei ole paskankaan merkitystä onko se ruoka lämmintä vai kylmää.
Kauhea asenne. Totta kai sillä on väliä ruuan maistuvuuden kannalta.
Höpöhöpö
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ei vatsa tiedä, onko ruoka kylmää vai kuumaa.
Tärkeintähän on se, että saa tietyn määrän sapuskaa ja siitä sen tarvittavan enrgian, vitamiinit ja hivenaineet.
Sillä ei ole paskankaan merkitystä onko se ruoka lämmintä vai kylmää.
No minulle ruokailu on ainakin myös makunautinto. Esim. vasta paistettu kala tai liha kasviksineen maistuu oman makuuni paremmalta kuin vastaava kylmä versio.
Kylmä ateria ei tarkoita sitä, että lämpöisenä tarjottava ruoka syödään kylmänä. Hitto näitä urpoja, ei voi kuin nauraa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ai kauheeta. Mun nuoruudessa meillä oli tosi tiukkaa, mutta äiti teki lämpimän ruuan. Sitä sai syödä vain tietyn verran. Mä tein aina lapsille lämmintä ruokaa kunnes he olivat täysikäisiä. Ja lähtivät omilleen.
Meillä oli aina lämmintä ruokaa, joka päivä. Aamulla puuroa ja illalla kotiruokaa. Päivällä juotiin kahvit. Vanhemmat syntyneet 40 -luvulla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ei vatsa tiedä, onko ruoka kylmää vai kuumaa.
Tärkeintähän on se, että saa tietyn määrän sapuskaa ja siitä sen tarvittavan enrgian, vitamiinit ja hivenaineet.
Sillä ei ole paskankaan merkitystä onko se ruoka lämmintä vai kylmää.
No minulle ruokailu on ainakin myös makunautinto. Esim. vasta paistettu kala tai liha kasviksineen maistuu oman makuuni paremmalta kuin vastaava kylmä versio.
Kylmä ateria ei tarkoita sitä, että lämpöisenä tarjottava ruoka syödään kylmänä. Hitto näitä urpoja, ei voi kuin nauraa.
Ei niin tarvi ollakaan, mutta silti se juuri valmistettu lämmin ruoka maistuu paremmalta kuin mikään kylmä ruoka, jota ei ole edes tarkoitus syödä lämpimänä.
Meillä sama juttu. Äiti vihasi ja vihaa edelleen ruoanlaittoa. Isä täysin kyvytön tekemään mitään keittiössä, mikrolla osaa lämmittää valmisruoan. Kumpikin 60-luvulla syntyneitä. Joskus viikonloppuisin äiti tsemppasi ja teki esim jauhelihakastiketta ja perunoita. Koko satsiin hän käytti 400 grammaa jauhelihaa, joka on ihan naurettava määrä 4 henkiselle perheelle. Jos jäi nälkä niin vastaus oli, että ”ota leipää”. Yläasteikäisenä kouluterkkari laittoi lähetteen ravitsemusterapeutille ylipainon takia, ja terapeutti painotti äidilleni, että kunnon ateria pitää tarjota joka päivä. Mutsi tsemppasi pari viikkoa, ja sitten siirryimme taas leivän mussuttamiseen. Sairainta oli, että isäni pakotti minut puntarille, jotta näkisi miten painoni kehittyy. Aikuisena olen edelleen ylipainoinen ja minun on vaikea säädellä syömisiäni. Syön terveellistä ruokaa, mutta aivan liikaa. Santsaan aina kaiken varalta, ettei tulisi taas kohta nälkä. Hotkin todella nopeasti ja olen seurueessa olen aina ekana syönyt lautasen tyhjäksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ei vatsa tiedä, onko ruoka kylmää vai kuumaa.
Tärkeintähän on se, että saa tietyn määrän sapuskaa ja siitä sen tarvittavan enrgian, vitamiinit ja hivenaineet.
Sillä ei ole paskankaan merkitystä onko se ruoka lämmintä vai kylmää.
No minulle ruokailu on ainakin myös makunautinto. Esim. vasta paistettu kala tai liha kasviksineen maistuu oman makuuni paremmalta kuin vastaava kylmä versio.
Kylmä ateria ei tarkoita sitä, että lämpöisenä tarjottava ruoka syödään kylmänä. Hitto näitä urpoja, ei voi kuin nauraa.
Kyllä monet syövät lämpimäksi ateriaksi tarkoitettuja aterioita myös kylmänä. Esim. jotain eineslihapullia syödään vaan sellaisenaan paketista ja paljon muuta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ei vatsa tiedä, onko ruoka kylmää vai kuumaa.
Tärkeintähän on se, että saa tietyn määrän sapuskaa ja siitä sen tarvittavan enrgian, vitamiinit ja hivenaineet.
Sillä ei ole paskankaan merkitystä onko se ruoka lämmintä vai kylmää.
No minulle ruokailu on ainakin myös makunautinto. Esim. vasta paistettu kala tai liha kasviksineen maistuu oman makuuni paremmalta kuin vastaava kylmä versio.
Kylmä ateria ei tarkoita sitä, että lämpöisenä tarjottava ruoka syödään kylmänä. Hitto näitä urpoja, ei voi kuin nauraa.
Ei niin tarvi ollakaan, mutta silti se juuri valmistettu lämmin ruoka maistuu paremmalta kuin mikään kylmä ruoka, jota ei ole edes tarkoitus syödä lämpimänä.
Minulle on myös sen juuri valmistuneen lämpimän aterian tuoksu myös osanautintoa. Vesi herahtaa kielelle, kun ruoka alkaa valmistua uunissa.
Minä (viisikymppinen äiti) en tehnyt arki-iltaisin lämmintä ruokaa, kun tytöt olivat kouluikäisiä. Lopetin sen iltaruoan tekemisen, kun he eivät syöneet sitä. Pikkuisen maistoivat, ja loput jäivät lautaselle. Hyvin kasvoivat, eivätkä ainakaan ole valittaneet. Nyt ovat jo omillaan. Pojat ovat nyt parhaassa kasvuiässä, ja pari vuotta sitten alkoi tulla kouluterkkarilta sanomista, kun poikien paino ei nouse riittävästi. Pakko oli alkaa tekemään lämmin ruoka myös arki-iltaisin. Itsekin siinä sitten tulee syötyä sitä lämmintä ruokaa. Ja sehän näkyy. Alkukesästä olin ensimmäisen kerran eläessäni ylipainoinen. En edes raskausaikana ole painanut niin paljon.
Kesälomalla en tehnyt kuin yhden lämpimän ruoan päivässä, ja sain 3 kiloa painoa pudotettua. Kun koulut taas alkoivat, aloin tehdä iltaruokia, ja taas lähti paino nousemaan. No, en sitten syö aamupäivällä kuin jotain pientä, jotta voin syödä iltapäivällä poikien kanssa yhdessä samaa ruokaa edes vähän.