Meillä ei koskaan ollut kotona lämmintä ruokaa kun olin lapsi
Olin tosi kateellinen kun kavereilla oli lämpimiä kunnollisia aterioita. Meillä oli kaikki ateriat leipää, siis ihan kaikki.
Nyt kun vanhemmat asuu enää kahdestaan niin äiti onkin kiinnostunut ravitsemuksesta ja miettii tosi tarkkaan vitamiinit proteiinit hiilarit jne että saa kaikki tarvittavat aineet. Silloin kun oltiin lapsia ei ollut väliä hyvällä ravinnolla.
Aijoo, makkaraa ja perunaa oli joskus ja jotain valmisruokapaskaa.
Onko kaikki viisikymppiset noin itsekkäitä?
Kommentit (105)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ei vatsa tiedä, onko ruoka kylmää vai kuumaa.
Tärkeintähän on se, että saa tietyn määrän sapuskaa ja siitä sen tarvittavan enrgian, vitamiinit ja hivenaineet.
Sillä ei ole paskankaan merkitystä onko se ruoka lämmintä vai kylmää.
Tällä puolustaudut kun syötät itse pelkkää leipää lapsillesi...
Niin tosiaan, vaihtoehtojahan on vain kaksi: lämmin ruoka tai leipä. Järjetöntä ajattelua.
Voihan sen leivänkin lämmittää jos lämpötila on se tärkein asia. Tai vaikka leipoa uunituoretta leipää ja syödä kun pikkasen jäähtyy.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ei vatsa tiedä, onko ruoka kylmää vai kuumaa.
Tärkeintähän on se, että saa tietyn määrän sapuskaa ja siitä sen tarvittavan enrgian, vitamiinit ja hivenaineet.
Sillä ei ole paskankaan merkitystä onko se ruoka lämmintä vai kylmää.
ELI, TARKOITAT,KUNHAN ON OIKEAA RUOKAA,KEITTOJA,LAATIKOITA,PIIRAKOITA,MUUSIA JNE,NIISSÄ SAMA ONKO LÄMMINTÄ. VAI AJAT KYLMÄÄ SALAATTILEIPÄ LINJAA. MITES OHRAA,RIISIÄ, PAKETISTA KOVINA. JA ÄLÄ KÄYTÄ NIMITYKSIÄ, SAA IKÄVÄN SÄVYN VAAN.
LÄMMIN RUOKA PITÄÄ LÄMPIMÄNÄ JA KYLLÄISYYDENTUNTEEN. TUOKIN ON ILMAISU, NS LÄMMIN RUOKA EI TARKOITA KUUMUUSASTETTA. VOIHAN KAHVINKIN JÄÄHDYTTÄÄ,MUTTA LÄMPINÄ SAATTAA MAISTUA. KARJALANPAISTI KYLMÄNÄ- NO JAA - ...............
Ei tartte huutaa. Varsinkaan, jos ei edes tajua.
hei sä et tajunnut koko juttua,ulise sie siellä,luepa toikin ajatuksella. mee lätty pois. mee vaan v.....................................uuuuuun
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen pahoillani, kuulostaa kyllä tosi välinpitämättömältä. Tämä jos mikä osoittaa, miten tärkeää kouluruokailu on, vaikkei sitä niin arvostetakaan.
Miten luulet, että tuo on vaikuttanut sinuun? Oletko normaalipainoinen? Syötkö nyt aikuisena terveellisesti?
Tärkeää kouluruokailu, heh! Meillä lapset, jotka asuvat isänsä luona, syövät juuri näin, kun ketjussa sanottiin, ja juuri esikoinen ilmoitti, ettei syö koulussa, koska se ruoka on pahaa. Eli ei arvostanut sitä pask aa moskaa laisinkaan.
Jos on tarpeeksi nälkä niin aivan varmasti syö. Kaiketi kotona isän luona on aina ruokaa tarjolla, niin ei tarvi koulussa syödä
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi aina vedotaan johonkin masennukseen, jos ei riitä halua hoitaa lapsiaan kunnolla?
Jep. Ihan laiskuuteen ja epäempaattisuuteen voi vedota useammin.
todellista masennusta sairastava ei jaksa pestä edes itseään, hampaitaan, ruokailla, ikäänkuin lamaannus. elimellinen sairaus. monet sekoittaa muuhun vetämättömyyteen muka. ihan eri maailmasta sairaus,kuin voi ku mua masentaa kun missasin sen leffan, linjuri oli myöhässä,.masennus sanaa käytetään väärin muihin arjen harmituksiin.
Jos on lapsia ja on niin sairas ettei pysty pitämään niistä huolta on hankittava apua ulkopuolelta ja tarpeen mukaan jopa antaa lapset huostaanotettaviksi
Laitoin aina lapsille lämpimän ruoan ja yhä laitan, koska nuorin on vielä lukiossa ja asuu kotona ( laittaa tosin usein itse ruokaa) Jos oli töistä lähtiessä olo, etten jaksais kokata hain grillibroilerin ja keitin vain riisit. Leipä ei ole mikään ruoka.
N56
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi aina vedotaan johonkin masennukseen, jos ei riitä halua hoitaa lapsiaan kunnolla?
Jep. Ihan laiskuuteen ja epäempaattisuuteen voi vedota useammin.
todellista masennusta sairastava ei jaksa pestä edes itseään, hampaitaan, ruokailla, ikäänkuin lamaannus. elimellinen sairaus. monet sekoittaa muuhun vetämättömyyteen muka. ihan eri maailmasta sairaus,kuin voi ku mua masentaa kun missasin sen leffan, linjuri oli myöhässä,.masennus sanaa käytetään väärin muihin arjen harmituksiin.
Laiminlyönti on silti rikos
Eka luokalla ope teki aikanaan vuonna 1982 lasun, kun olin aina etenkin ma nälkäinen ja likainen koulussa. Kotona oli tarjolla pääasiassa lenkkiä ja maksalaatikkoa, jotka itse pannulla lämmitin voissa, jos lämpimänä ruokaa halusin. Kylmässä menyyssä oli "lisäksi tarjolla" ruisleipää ja voita. Pikku jogurtteja. Vettä. Siinä oli yksinhuoltaja äitikullan ruokatarjoilut.
Tokaluokan aloitinkin sitten lastenkodista ja toka luokan kevääksi siirryin lastenkotia lähempänä olevan kouluun.
Lastenkodissa vuodet 1983-1992
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen pahoillani, kuulostaa kyllä tosi välinpitämättömältä. Tämä jos mikä osoittaa, miten tärkeää kouluruokailu on, vaikkei sitä niin arvostetakaan.
Miten luulet, että tuo on vaikuttanut sinuun? Oletko normaalipainoinen? Syötkö nyt aikuisena terveellisesti?
Tärkeää kouluruokailu, heh! Meillä lapset, jotka asuvat isänsä luona, syövät juuri näin, kun ketjussa sanottiin, ja juuri esikoinen ilmoitti, ettei syö koulussa, koska se ruoka on pahaa. Eli ei arvostanut sitä pask aa moskaa laisinkaan.
Jos on tarpeeksi nälkä niin aivan varmasti syö. Kaiketi kotona isän luona on aina ruokaa tarjolla, niin ei tarvi koulussa syödä
olkaa onnellisia kun on kouluruokaa. monessa maassa ei vilttiä edes niskaan,leluja,ruokaa,huolenpitoa. raunioissa itketään. kouluruoka oli huippua 7-80 luvulla,mutta nytkin saa vitamiinit ja proteiinit,mites olis kiitollisuus. ne lapset odottaa kouluruokaa,kun on koteja että ei mitään tai minimäärät jotain pientä,eikä lämmintäruokaa,ruoka-kautta seurusteluhetkeä samalla. jokainen närppii jonkun kylmän nakin. huolenpitoa ei ole.
Meillä oli aina kunnon lämmin ruoka kello 17 siihen saakka kun äitimme kuoli. Me olimme silloin jo muuttaneet kotoa. Se oli tapa, perinne, vanhemmilta opittu niin Karjalassa kuin Hämeessäkin. Ruoka oli yksinkertaista mutta ravitsevaa ja maukasta. Maalla kaksi lämmintä ruokaa päivässä oli vakio. Ja on väliä onko lämmintä vai kylmää. On kylmiä ruokiakin mutta niihin kyllästyy, lämpimissä on idea juuri se lämmön tuoma maku ja tuntuma.
Ei meilläkään lapsena mitä ihmeellisiä ruokia ollut, nakkikeittoa/nakkikastiketta ja perunoita, joskus pelkkä ruskea kastike perunoiden kanssa. Puuroja ja vellejä sekä kiisseliä ym. Se jogurtti ja leipä olis ollut varmaan ravitsevampaa.
Nykyään se koulun lämmin ruokaa syödään lidlin paistopisteeltä ja hörpsästään litran sokerimehu kaveriksi.
Tai puhalletaan jonossa skuuteilla lähimpään mäkkäriin.
Vierailija kirjoitti:
Ei meilläkään ollut. Ihmettelin aina kavereilla, kun oli ravitsevaa lämmintä ruokaa. Itse olin tottunut syömään iltaruoaksi jogurtin ja leipää tai Saarioisten roiskeläpän mikrossa. Kiva kuulla, että meitä on muitakin.
Mikä on iltaruoka? Iltapala? Sehän on usein leipää kaikilla muillakin. Vai tarkoitatko päivällistä?
Vierailija kirjoitti:
Ei meilläkään ollut. Ihmettelin aina kavereilla, kun oli ravitsevaa lämmintä ruokaa. Itse olin tottunut syömään iltaruoaksi jogurtin ja leipää tai Saarioisten roiskeläpän mikrossa. Kiva kuulla, että meitä on muitakin.
Mikä on iltaruoka? Iltapala? Sehän on usein leipää kaikilla muillakin. Vai tarkoitatko päivällistä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ei vatsa tiedä, onko ruoka kylmää vai kuumaa.
Tärkeintähän on se, että saa tietyn määrän sapuskaa ja siitä sen tarvittavan enrgian, vitamiinit ja hivenaineet.
Sillä ei ole paskankaan merkitystä onko se ruoka lämmintä vai kylmää.
Kauhea asenne. Totta kai sillä on väliä ruuan maistuvuuden kannalta.
Ruoan lämpötilalla ei ole muuta merkitystä kuin että mikrobit kuolevat ruoasta kuumennettaessa, jolloin voidaan välttyä vaikka ruokamyrkytykseltä. Kylmä sushihan on parasta ruokaa mitä voi olla. Leipän puputtajat ovat ihan eri asia.
Omat vanhempani ovat syntyneet 60-luvulla. Meillä ei ollut ihan niin paha, kuin joillakin täällä. Mutta ankeaa ja yksipuolista, jonka uskon olevan yksi syy siihen, että sairastuin nuoruusiällä ahmimishäiriöön. Kun oli tavallaan koko ajan nälkävelka ja mielihyvävaje.
Meillä ruokavalio oli 90-00-luvulla käytännössä tämä:
-aamu/ilta/välipala: ruispaloja (yleensä jo kuivahtaita) halpismargariinilla. Joskus oli juustoa ja sitä tulikin sitten ahmittua tekemällä esim.lämppäreitä, kun oli niin erityistä.
-vaihoehto edelliselle: mikropuuro sokerilla ja sillä halpismargariinilla.
-päivällinen: valmislihapiirakka/roiskeläppäpizza. Viikonloppuisin äiti saattoi tehdä itse ruuan, joka oli useimliten perunaa ja kastiketta.
Aikuisiällä olen oppinut tekemään ruokaa ja suhteeni ruokaan on muutenkin hyvällä pohjalla. Toki pitkä tie ollut. Itse pidän vanhempana huolen, että lapsille on tarjolla hyvää, monipuolista ja ravitsevaa ruokaa!
Nälkäkuurille joutaisivat he, jotka kutsuvat ruokaa paskaksi. Surulliselle kyllä kuulostaa tuo, ettei perheessä tehtty ruokaa.
Te jotka kasvoitte huonolla ruoalla, Oletteko nyt aikuisina ylipainoisia?
Meillä oli kotona harvoin edes leipää tmv syötäväksi. Ihan tosissaan vanhemmat ihmettelivät, miksi lapset ovat nälkäisiä, vaikka ovat koulussa syöneet. Käskettiin vaan syödä enemmän kouluruokailussa, jotta pärjätään seuraavaan päivään.
Meilläkin vanhemmat olettivat, että Kouluruoka riittää päivän ainoaksi lämpimäksi ateriaksi. Mutta harvoin viikonloppuna jään oli mitään kunnollista ruokaa. Yleensä joku nakkiperunasoselastikko veljen kanssa puoliksi. Heh, 150 grammaa per nuppi teini-iikäisille... Veli kävikin usein syömässä isovanhemmilla tai kaverinsa luona.
Ei vanhemmat paljoa piitanneet vaikka lastensa piti lokkkeilla että saa joskus kunnolla ruokaa.
monen lapsen kohdalla kouluruoka on juhlaruokaa. muuten ainakin 70-80 lu oli tod hyvää kouluruokaa. pääosin huippua,mutta jokin alueellinen ero voi olla tai satunnaispoikkeamat ketjussa. nyt tuntuu että laatu muuttunut.