Meillä ei koskaan ollut kotona lämmintä ruokaa kun olin lapsi

Olen itse lihavahko, mutta lapselleni olen aina tehnyt kunnon ruokaa ja erittäin ravitsevaa sellaista. Nykyään, aikuisena, hän on normaalipainoinen, urheileva ja ruokavaliostaan välittävä nuori nainen.

Minä taas olen aina pullukka, kun en jaksa panostaa. Itsekin syön pääosin terveellisesti, mutta kuitenkin väärin.  

Kotona syötiin aina lämmin ruoka päivällisellä. Kyllä oli niin hyvät ja monipuoliset ruuat, että olisi kyllä ollut kamalaa, jos olisi jotain leipää vain joutunut syömään. 

Toiset syövät elääkseen ja toiset elävät syödäkseen.

Kyllä on taas niin vedelty mutkia suoraksi kun koulussa oli paskaa ruokaa ja äiteliini tarjosi vain voileipiä, olen ahmimishäiriöinen, ylipainoinen elämässäni epäonnistunut ihminen, joka kyllä nyt stana vieköön valmistaa omille lapsilleen kolme lämmintä ateriaa päivässä ja vinkuviinerin lapset kirjoittelevat muutaman kymmenen vuoden päästä, kuinka ovat ylipainoisia ja ahmishäiriöisiä kun kotona ei muusta puhuttu kuin ruoasta ja aina piti syödä.

Missä koulussa ruoka on oikeasti ollut niin pahaa ettei sitä muka ole pystynyt syömään vaikka kotona ei ole saanut ruokaa lainkaan. 😂

Meilläkin yläkouluun ja lukioon ruoka tuli jostain muualta ja ne perunat saattoi olla vähän kumisia mutta muuten kyllä maistui, kun kotona sai oikeaa ruokaa syödä niin vähän.

Lapsia 8 +kaksi vanhempaa ja yhdestä jauhelihapaketista tehtiin koko porukalle lihapullat/keitto/kastike jne ja sitä sai ottaa aina tosi vähän. Äiti valitti että ei tee enempää kun ruoka on niin kallista, mutta silti kaapit täynnä leipää (jota piti syödä AINA), leikkeleitä, jugurttia yms yms. Eli rahaa olisi kyllä ollut mutta perunat ja liha niin kallista muka..

Vierailija kirjoitti:

Meillä sama juttu. Äiti vihasi ja vihaa edelleen ruoanlaittoa. Isä täysin kyvytön tekemään mitään keittiössä, mikrolla osaa lämmittää valmisruoan. Kumpikin 60-luvulla syntyneitä. Joskus viikonloppuisin äiti tsemppasi ja teki esim jauhelihakastiketta ja perunoita. Koko satsiin hän käytti 400 grammaa jauhelihaa, joka on ihan naurettava määrä 4 henkiselle perheelle. Jos jäi nälkä niin vastaus oli, että ”ota leipää”. Yläasteikäisenä kouluterkkari laittoi lähetteen ravitsemusterapeutille ylipainon takia, ja terapeutti painotti äidilleni, että kunnon ateria pitää tarjota joka päivä. Mutsi tsemppasi pari viikkoa, ja sitten siirryimme taas leivän mussuttamiseen. Sairainta oli, että isäni pakotti minut puntarille, jotta näkisi miten painoni kehittyy. Aikuisena olen edelleen ylipainoinen ja minun on vaikea säädellä syömisiäni. Syön terveellistä ruokaa, mutta aivan liikaa. Santsaan aina kaiken varalta, ettei tulisi taas kohta nälkä. Hotkin todella nopeasti ja olen seurueessa olen aina ekana syönyt lautasen tyhjäksi.

En tiedä millaisia annoksia olisit halunnut syödä. Meillä ainakin tuo määrä jauhelihaa riittää hyvin 4-henkiselle perheelle!

Mun äiti on syntynyt -65 ja tutulta kuulostaa. Kaupan eineslihapiirakat, roiskeläppäpitsat, mummon pussimuusi ja kalapuikot tuli todella tutuiksi. Myös einesmakaronilaatikko.

Toki, joskus teki ihan oikeaa ruokaa. Yleensä keitettyjä perunoita ja jauhelihakastiketta, tai makaronilaatikkoa. Muitakin ruokia teki, mutta yleensä noita mitä mainitsin. Sellainen yksinkertainen ruoka kuin lasagne oli todella harvinaista herkkua kotona, tai spagetti bolognese. Mistään omatekoisesta muusista ja lihamurekkeesta puhumattakaan.

Pahinta on se, että kuitenkin uhriutui ja syyllisti meitä lapsia siitä kuinka meille pitää ostaa ruokaa ja vielä tehdä se (eli yleensä lapset itse lämmitti mikrossa lihapiirakan). Aika paljon myös isosisko joutui ottamaan vastuuta ruoanlaitosta ja siivoamisesta. Etenkin tuo siivoaminen oli sellainen mistä jaksoi marmattaa, vaikka me lapset pääasiassa oltiin ne jotka siivosi. Enpä muista kovin montaa kertaa nähneeni äidin imuroivan. Äiti ei edes käynyt töissä sen jälkeen, kun olin päässyt ensimmäiseltä luokalta eli valtaosan lapsuudestani/nuoruudestani se oli työtön. Baareissa kyllä riitti energiaa ravata, mutta ei huolehtia lapsistaan. Nyt aikuisena siivoaminen ja ruuanlaitto ei mielestäni ole edes mitenkään vaativaa. Noi menee tossa sivussa. Kyllähän sillä äidillä päihdeongelma ja mt-ongelmia oli, että ei se normaali ihminen ollut. Isä luonnollisesti juoppo joka ei kuvioissa.

Halia ap! Paljon rakkautta !!! Hyvä kun kerroit tämän kokemuksesi!

Vierailija kirjoitti:

No ei vatsa tiedä, onko ruoka kylmää vai kuumaa.

Tärkeintähän on se, että saa tietyn määrän sapuskaa ja siitä sen tarvittavan enrgian, vitamiinit ja hivenaineet.

Sillä ei ole paskankaan merkitystä onko se ruoka lämmintä vai kylmää.[/ quote]

Itse asiassa kyllä se ”vatsa tietää”. Sain joskus nuorena pyyhkeitä lääkäriltä, kun kerroin syöväni vain kylmiä ruokia: leipää, kasviksia hedelmiä, myslejä ja jogurttia jne. Lääkäri sanoi, että pitää syödä myös lämmintä ruokaa suolinukan toiminnan takia.

Olen täsmällee 50 v ja ensimmäisen lapseni sain jo 20-vuotiaana.

Kyllä minä tein joka päivä lämpimän ruoan lapselle, usein kaksi. Ei mulla ollut silloin yksinkertaisesti varaa siihen, että lapsi olisi ruokittu valmisruoalla tai pelkillä voi leivillä. Silloin syötiin aika vanhanaikasesti vielä. Puuroa ja kiisseliä keitettiin usein ja mehua tehtiin marjoista lapsille juotavaksi. Leivoin sämpylätkin pääasiassa itse. Ja edullisia ruokia tuli kehitettyä aikamoinen määrä, kun rahaa ei paljon ollut. Appiukko toi hirvenlihaa, lakkoja, vadelmia ja itse kasvattamiaan perunoita meille paljon ja voi sanoa, että esikoinen on kasvanut varsin puhtailla raaka-aineilla.

Kuopus, 10 v nuorempi, onkin sitten jo ihan eri ajan lapsi. Mulla oli tulot nousseet, joten ruokakin muuttui. Mutta kyllä edelleen joka päivä meillä on yksi lämmin ruoka tarjolla.

On olemassa perheitä, joille leipä on ruokaa. Ruokaruoka on lämmintä ruokaa.

Kesällä menee kylmät ruuat, mutta nyt syksyllä alkaa jo mieli tehdä uuniruokia ja keittoja ym. Lämmin ruoka vaan maistuu paljon paremmalta kuin kylmä ruoka. Leipää en syö laisinkaan ja muutenkaan mitään naposteltavaa. 

Vierailija kirjoitti:

Minä (viisikymppinen äiti) en tehnyt arki-iltaisin lämmintä ruokaa, kun tytöt olivat kouluikäisiä. Lopetin sen iltaruoan tekemisen, kun he eivät syöneet sitä. Pikkuisen maistoivat, ja loput jäivät lautaselle. Hyvin kasvoivat, eivätkä ainakaan ole valittaneet. Nyt ovat jo omillaan. Pojat ovat nyt parhaassa kasvuiässä, ja pari vuotta sitten alkoi tulla kouluterkkarilta sanomista, kun poikien paino ei nouse riittävästi. Pakko oli alkaa tekemään lämmin ruoka myös arki-iltaisin. Itsekin siinä sitten tulee syötyä sitä lämmintä ruokaa. Ja sehän näkyy. Alkukesästä olin ensimmäisen kerran eläessäni ylipainoinen. En edes raskausaikana ole painanut niin paljon.

Kesälomalla en tehnyt kuin yhden lämpimän ruoan päivässä, ja sain 3 kiloa painoa pudotettua. Kun koulut taas alkoivat, aloin tehdä iltaruokia, ja taas lähti paino nousemaan. No, en sitten syö aamupäivällä kuin jotain pientä, jotta voin syödä iltapäivällä poikien kanssa yhdessä samaa ruokaa edes vähän.

Tässä hyvä esimerkki itsekkäästä minäminämammasta.

Jos sinä lihot, ole sitten syömättä, mutta tarjoa kasvaville teinipojillesi riittävästi ravitsevaa ruokaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No ei vatsa tiedä, onko ruoka kylmää vai kuumaa.

Tärkeintähän on se, että saa tietyn määrän sapuskaa ja siitä sen tarvittavan enrgian, vitamiinit ja hivenaineet.

Sillä ei ole paskankaan merkitystä onko se ruoka lämmintä vai kylmää.[/ quote]

Itse asiassa kyllä se ”vatsa tietää”. Sain joskus nuorena pyyhkeitä lääkäriltä, kun kerroin syöväni vain kylmiä ruokia: leipää, kasviksia hedelmiä, myslejä ja jogurttia jne. Lääkäri sanoi, että pitää syödä myös lämmintä ruokaa suolinukan toiminnan takia.

Noi sun kylmät ruuat on kyllä sellaisia, että ei ihme, että lääkäri puuttui asiaan. Ei kylmän ruuan tarvitse olla tuollaista ravinnotonta vatsantäytettä.

Minun lapsuudenkodissani (lapsia 10,vl-perhe) tehtiin kans aina tosi vähän oikeaa ruokaa. Jokainen sai ottaa aina pikkunokareen ja sitten piti nälkään puputtaa sitä sàatanan leipää. Ja ei ollut todellakaan kyse siitä etteikö olisi ollut rahaa tehdä edes kaksinkertainen satsi vaikka sitä jauhelihakeittoa. Vanhempien mielestä ruoka oli kallista, mutta meilläkin kaapit notkui leipää ja leivänpäällisiä, herkkuja, kaakaota, muroja, yms pa skaa. Mutta sitten ei muka raskittu ostaa lihaa (perunatkin tuli omasta maasta), hedelmiä ja kaviksia. Banaaneja ei ikinä saanut ottaa kaupasta. Tai appelsiineja.

Rahaa oli kyllä kaikkeen muuhun.

Nyt aikuisena kun menen vanhempien luo kyläilemään oman perheeni kanssa, niin ostan kunnolla ruokatarpeita joista kokkaan valtavan satsin koko porukalle. Osa sisaruksistani vielä alaikäisiä ja asuvat edelleen kotona. Viimeksi käydessä laitoin ruokia jääkaappiin ja tyhjensin sieltä kaksi viikkoa sitten vanhaksi menneitä naudan jauhelihapaketteja, avaamattomia kermaviilejä,jugurtteja, raejuustojapaketteja jne joista oli mennyt päiväys kauan sitten.

Äidillä ei tunnu olevan mitään käsitystä ruuanlaitosta ja taloudenpidosta. Sitten valittavat kun kauppalaskut valtavia.

Onhan ne kun lapsia talossa useampi eikä yhtään suunnitella tai ennakoida.

Hyi hitto

Nyt aikuisena ole tajunnut, että vanhempieni haluttomuus ruokkia meitä lapsia kunnolla johtui pihiydestä ja itsekkyydestä.

Vanhemmat jäi kahdestaan elelemään niin alkoivat kokkaamaan joka päivä monipuolisia aterioita. Lapsena minut tai veli lähetettiin mummolle syömään, usein vanhemmat tuli myös. Ahneita ja itsekkäitä pihistelijöitä.

Ei meilläkään mitkään notkuvat ruokapöydät ikinä ollut, laihojakin oltiin. Sentään meillä oli kerran päivässä normi lämmintä ruokaa, ei hirveästi salaattia tai mitään erikoista. Muuten sanottiin vaan, että syö leipää tai jogurttia jos valitti nälkää. Ruuanlaittoakin silti opin äidiltä. Nyt arvostan sitä tätä ketjua luettuani. 😂

Vierailija kirjoitti:

Oisko äiti ollut masentunut eikä isä osannut kokata?

Ei se ole mikään tekosyy ettei osaa. Sitten pitää opetella, aikuinen ihminen ja huoltaja! Ei ole kyllä sairauskaan. Lapsista on pakko pitää huolta ja jos ei pysty niin ne annetaan sijoitukseen.

Mikä sun logiikka on? Kavereilla oli kuitenkin lämpimät ruoat, mutta vertaat viimeisessä lausessa kaikki vanhemmat samanlaisiksi.

Kun ei osaa tehdä provoa, ei osaa.

Miksi aina vedotaan johonkin masennukseen, jos ei riitä halua hoitaa lapsiaan kunnolla?