Ystävien ärsyttävät piirteet -peukutusketju

Kaverini ei koskaan kutsu kotiinsa käymään, tarjoutuu kyllä itse tulemaan auliisti luokseni. Ei ole kertonut, miksi ei halua vieraita kotiinsa koskaan. En ole siis ikinä käynyt tämän kaverin luona, vaikka olemme tunteneet vuosikausia. En ole mikään toisten kotien arvostelija ja oma kotini on ihan arkinen, eikä mistään sisustuslehdestä repäisty.

Kaveri ei myöskään halua tulla juhliini. Hän ei tule silloinkaan, jos kutsun hänet ja miehensä, jos haluaisivat mieluummin tulla yhdessä. Yksin kaveri tulee kylään, mutta ei tule kylään koskaan miehensä kanssa eivätkä koskaan tule juhliin. Olen tavannut miehen ohimennen kadulla kerran parin minuutin ajan, muuten en miestä tunne. Ovat olleet yhdessä ja naimisissa jo vuosia. Kukaan muu ystävistäni ei "piilottele" miestään tällä tavalla.

Ei-pyydettyjen neuvojen tyrkyttäminen.

Mielialojen heittely. Yhtenä päivänä saattaa puhua aiheesta x ja kun seuraavalla tapaamiskerralla kysyn, miten asian suhteen menee, niin sanoo ettei halua puhua aiheesta. Eli jos on vaikka oma-aloitteisesti itse kertonut riidelleensä miehensä kanssa ja kysyn seuraavalla kerralla, miten teillä nyt menee, niin saattaa tiuskaista, että "en halua puhua tosta, se on mun yksityisasia eikä kuulu muille!"

Eräs ystäväni haahuilee elämässään, ei oikein tiedä mitä opiskelisi/tekisi työkseen. Miehensä elättää tätä ystävääni vuodesta toiseen, mitä en pidä ihan reiluna ratkaisuna. Tämä ystävä sitten jaksaa aina valittaa, kuinka työelämässä ei oikein mikään nappaa ja pitäisiköhän kokeilla seuraavaksi työtä X, jota itse teen. Ystävä kuitenkin sanoo, ettei voisi tehdä tätä työtä, kuin vain tiettyjen firmojen palveluksessa ja niin, että saisi itse valita työtehtävät. Tekisi mieli sanoa, että tälläkin alalla on työpaikat kiven alla eikä firmaa tai omia työtehtäviään saa todellakaan valita. Täydellistä työtä ole olemassakaan ja niin me muutkin ollaan ihan tavallisissa työpaikoissa ja tehdään myös työtehtäviä, jotka eivät ole suurimpia suosikkeja. Inhottaa tuo haahuilu, kun sitä joutuu kuuntelemaan vuodesta toiseen.

Miestä kannattaa piilotella jos hän on joku järkyttävä persuilija/moukka totuudentorvi..

Persoona on aina erilainen riippuen siitä, kenen kanssa on viimeksi viettänyt aikaa, puhetyyliä myöten. Jännä, kun muutaman ystävän jälkeen en jaksa tavata häntä ollenkaan, kun muuttuu näiden ihmisten kopioksi ja samalla todella ärsyttäväksi, kun taas parin muun ystävän tavattuaan on aivan hurmaava. Mikä lie mielenterveysongelma? Koskaan ei vaan etukäteen voi tietää, mikä persoona on tänään vastassa.

Vierailija kirjoitti:

Kaverini ei koskaan kutsu kotiinsa käymään, tarjoutuu kyllä itse tulemaan auliisti luokseni. Ei ole kertonut, miksi ei halua vieraita kotiinsa koskaan. En ole siis ikinä käynyt tämän kaverin luona, vaikka olemme tunteneet vuosikausia. En ole mikään toisten kotien arvostelija ja oma kotini on ihan arkinen, eikä mistään sisustuslehdestä repäisty.

Kaveri ei myöskään halua tulla juhliini. Hän ei tule silloinkaan, jos kutsun hänet ja miehensä, jos haluaisivat mieluummin tulla yhdessä. Yksin kaveri tulee kylään, mutta ei tule kylään koskaan miehensä kanssa eivätkä koskaan tule juhliin. Olen tavannut miehen ohimennen kadulla kerran parin minuutin ajan, muuten en miestä tunne. Ovat olleet yhdessä ja naimisissa jo vuosia. Kukaan muu ystävistäni ei "piilottele" miestään tällä tavalla.

Mulla on kans tuollainen juhlia välttelevä ystävä. Muuten ihan kiva ihminen, mutta tuo harmittaa tosi paljon. Ei suostu tulemaan synttäreilleni, tupareihin tms. Harmittaa, ettei halua olla läsnä mulle tärkeintä päivinä. Itse menen aina juhliin, jos pyydetään. Tämä ystävä ei kutsu minua juhliinsa.

Tämä ystävä on sanonut vihaavansa juhlia, mutta käy kuitenkin muiden juhlissa kuin minun. On myös ilmoittanut, että tulee kyllä mielellään häihini sitten aikanaan (en siis ole kihloissa tai kutsunut häntä, on vain ilmoittanut tulevansa). Rehellisesti sanottuna ei tee mieli kutsua tätä ystävää kalliille hääaterialle, kun ei muut juhlani ole hänen mielestään osallistumisen arvoisia.

Vierailija kirjoitti:

Mielialojen heittely. Yhtenä päivänä saattaa puhua aiheesta x ja kun seuraavalla tapaamiskerralla kysyn, miten asian suhteen menee, niin sanoo ettei halua puhua aiheesta. Eli jos on vaikka oma-aloitteisesti itse kertonut riidelleensä miehensä kanssa ja kysyn seuraavalla kerralla, miten teillä nyt menee, niin saattaa tiuskaista, että "en halua puhua tosta, se on mun yksityisasia eikä kuulu muille!"

Kuulostaa ihan eräältä kaveriltani! Hän hokee usein, kuinka hänellä on oikeus omiin rajoihinsa ja hän haluaa määrittää yksin, miten ihmissuhteet menevät.

Vierailija kirjoitti:

Kaverini ei koskaan kutsu kotiinsa käymään, tarjoutuu kyllä itse tulemaan auliisti luokseni. Ei ole kertonut, miksi ei halua vieraita kotiinsa koskaan. En ole siis ikinä käynyt tämän kaverin luona, vaikka olemme tunteneet vuosikausia. En ole mikään toisten kotien arvostelija ja oma kotini on ihan arkinen, eikä mistään sisustuslehdestä repäisty.

Kaveri ei myöskään halua tulla juhliini. Hän ei tule silloinkaan, jos kutsun hänet ja miehensä, jos haluaisivat mieluummin tulla yhdessä. Yksin kaveri tulee kylään, mutta ei tule kylään koskaan miehensä kanssa eivätkä koskaan tule juhliin. Olen tavannut miehen ohimennen kadulla kerran parin minuutin ajan, muuten en miestä tunne. Ovat olleet yhdessä ja naimisissa jo vuosia. Kukaan muu ystävistäni ei "piilottele" miestään tällä tavalla.

Mä en tajua, miksi nuo "en halua edes ystäviä kotiini" ihmiset ei voi sanoa suoraan, mistä kiikastaa? Ottaa päähän, kun saa arvailla, miksi ei ole toisen kotiin tervetullut. Olisi helpompaa, jos ihan suoraan sanoisi "mä en tykkää kestitä kotona vieraita, kiva kun nähtiin viimeksi sun kotona, mutta mentäiskö tällä kertaa kahvilaan, mä voin tarjota?"

Minun pitäisi jokainen elämäni päätös hyväksyttää tällä ystävällä. Jos en hyväksytä, seuraa jopa kuukausien mykkäkoulu tai haukut päin naamaa. On mm. haukkunut puolisovalintani, asuinpaikkavalintani, koulutusalavalintani ja jopa autovalintani.

Yhteydenpito on minun suunnaltani ollut jo jonkin aikaa minimaalista.

Mun ystävä ei halua tavata koskaan kummankaan kotona, vaan jossain kahvilassa. Joskus ihmettelin asiaa, niin sanoi, että haluaa päästä lähtemään kotiin heti kun siltä hänestä tuntuu. Halu lähteä kotiin iskee usein ihan yllättäen. Aika usein nuo tapaamiset menee niin, että istutaan jossain kahvilla/kierrellään kaupoissa ja yhtäkkiä kaveri ilmoittaa, että hän lähtee seuraavalla bussilla kotiin. Jotenkin turhauttaa, ettei tapaamisen pituudesta koskaan tiedä ja ystävä haluaa aina päättää tapaamisen keston.

En ymmärrä, miksi kotoa ei voisi samalla tavalla lähteä? Miksei vaikka etukäteen voi sanoa, että "mulla on menoa kuudelta, mutta siihen asti voin nähdä?"

Ystävä ei koskaan itse ota ensin yhteyttä ja kysy minulta lähtisinkö vaikka kahville/ lounaalle tms. Lähtee kyllä kun minä pyydän.Joskus olisi itsestä kiva kun pyydttäisiin jonnekkin.

Puhuu lähes aina tavatessamme työstään. Rakastaa työtään ja pitää sitä supermielenkiintoisena. Mua ei vois kiinnostaa vähempää. Hänellä ei ole juuri muuta elämää kuin työ, joten siitä vain puhuu.

Hmmm kirjoitti:

Miestä kannattaa piilotella jos hän on joku järkyttävä persuilija/moukka totuudentorvi..

Miehen ei pitäisi olla mitenkään urpo, on kouluttautunut ja työelämässä, ystävääni vajaa 10 v vanhempi. En vain ymmärrä, miksi ystävä ei halua meidän lainkaan tutustuvan. Yleensä muut ystäväni ovat innoissaan halunneet esitellä seurustelukumppaninsa/puolisonsa.

-viestin nro 2 kirjoittaja-

Ystäväni on lähes aina migreenissä tai flunssassa jos suunnittelemme jotain etukäteen, vaikka menoa festareille tai ravintolaan. Tekee tätä myös muille. Ex tempore onnistuu paljon paremmin. :D

Ystäväni tuotattaa itselleen aina kaikkea, vaikka hänellä on auto ja asuu kauppojen lähellä. Juuri nyt hän on kesälomalla ja muut ystävänsä töissä. Silti lähettää viestejä yhteiseen viestiryhmään, että ei kukaan jaksaisi tuoda hänelle karkkia ohi kulkiessaan kun hän on yöpaita päällä vieläkin. Eilen pyysi kylään ja heti sen jälkeen tuli kauppalista mitä pitäisi tuoda hänelle tullessaan kun ei pääse jostain syystä käymään kaupassa. Peruin koko kyläilyn.

kuinkahan moni tulee tänne kyyläämään ja arvuuttelemaan, onko joku ystävä käynyt kirjoittamassa viestin hänestä? :D

Jatkuva mies- ja muista yksityisasioista utelu. Olen alkanut jo ottaa etäisyyttä, koska minusta tuntuu siltä, että hän ei ole enää aidosti kiinnostunut minusta eikä edes viihdy kanssani. Ainoa asia, joka häntä kiinnostaa, on se, onko minulla jo miestä.

Kysyy ihan suoraan oonko raskaana. Musta tuota ei koskaan kysytä keneltäkään. Hänellä on ollut vaikeuksia raskautumisen kanssa, joten siksi varmaan kyselee. Tuntuu silti todella pahalta, sillä yritämme kaikessa hiljaisuudessa miehen kanssa lasta eikä lasta ole kuulunut.

Ystäväni saattaa laittaa tapaamisen jälkeen viestiä, mikä tapaamisessa jäi ärsyttämään. Kerran hän oli tapaamisessa aloittanut keskustelun yhteisistä tutuistamme ja siitä, mitä juoruja heistä liikkuu. Tapaamisen jälkeen laittoi viestiä, kuinka paha mieli hänelle tuli keskustelusta ja minun tulisi luvata, ettei tuollaisia keskusteluja enää käydä. What, sinähän itse aloitit tuon keskustelun. :D Ja näytä minulle ihminen, joka ei koskaan sanoisi mitään pahaa kenestäkään/juoruilisi ystävän kanssa jne.