Ystävien ärsyttävät piirteet -peukutusketju

Ystäväni tuputtaa jotain "pyypyy aatetta"...

Vierailija kirjoitti:

Kaverini ei koskaan kutsu kotiinsa käymään, tarjoutuu kyllä itse tulemaan auliisti luokseni. Ei ole kertonut, miksi ei halua vieraita kotiinsa koskaan. En ole siis ikinä käynyt tämän kaverin luona, vaikka olemme tunteneet vuosikausia. En ole mikään toisten kotien arvostelija ja oma kotini on ihan arkinen, eikä mistään sisustuslehdestä repäisty.

Kaveri ei myöskään halua tulla juhliini. Hän ei tule silloinkaan, jos kutsun hänet ja miehensä, jos haluaisivat mieluummin tulla yhdessä. Yksin kaveri tulee kylään, mutta ei tule kylään koskaan miehensä kanssa eivätkä koskaan tule juhliin. Olen tavannut miehen ohimennen kadulla kerran parin minuutin ajan, muuten en miestä tunne. Ovat olleet yhdessä ja naimisissa jo vuosia. Kukaan muu ystävistäni ei "piilottele" miestään tällä tavalla.

Eikö teitä alapeukuttajat häiritse, jos ystävä ei halua teitä koskaan kotiinsa kylään tai ystävä ei halua tulla sinun järjestämisiisi juhliin?

Ainainen itsestään puhuminen. Ei kysytä mitä toiselle kuuluu.

Liiallinen piheys, vaikka ystävä itse työelämässä ja minä opiskelija.

Ystävä haluaisi nähdä  siten, että ollaan aina koko päivä yhdessä. Esim. lauantai tai sunnuntai kun kumpikaan meistä ei ole töissä. Asutaan samalla paikkakunnalla. Ehdottaa, jos aloitettaisiin yhteisellä aamupalalla/brunssilla, sitten siitä shoppailemaan, kävelylenkille jne. Sitten lounas, sitten vaikka leffa, sitten vielä kahville ja sitten vielä jomman kumman meistä kotiin katsomaan uutta sitä tai tätä. Siis sellainen klo 9-19 tai klo 10-20 päivä yhdessä olisi hänelle ihan ideaali. Ei oikein tahdo ymmärtää, kun ehdotan että josko toteutettais vaan osa tuosta suunnitelmasta kun mulla pitäisi tehdä kotitöitä, harrastaa liikuntaa, tavata vanhempia jne. Jos lähden tapaamisesta klo 16 aikoihin sanoen, että mulla on vielä kotitöitä ja omia hommia tehtävänä, vastaus on aina surullinen ilme ja "aijaa ikävä kun sulla on taas kiire. Olis ollut kiva viettää rauhassa aikaa". Vaikka siis oltaisiin aloitettu yhteinen päivä klo 10 brunssilla!! 

Opiskeluaikoina vuosia sitten mulla oli ystävä, jolla taisi olla jotain mielenterveyspulmaa. Hän olisi halunnut, että vietetään viikonloput yhdessä. Niin, että joko mä tulen hänen kotiinsa tai hän tulee mulle jo perjantaina puolelta päivin ja sunnuntai-iltaan saakka ollaan tiiviisti yhdessä. Ohjelmaksi hän ajatteli ihan hengailua ja tv:n katsomista, vähän ehkä siiderin tissuttelua. Luulen, että hän oli kovin ahdistunut ollessaan yksin kotona. Valitettavasti en pystynyt jatkamaan tuota ystävyyssuhdetta kun ne mielenterveysongelmat löivät läpi monelta eri suunnalta. Olin nuori ja minulla oli ihan itsessänikin tarpeeksi hoitamista eikä ollut energiaa tai resursseja kannatella toista.  

Ei osaa peitellä katkeruutta.

Jos esim olen ostanut tuotteen x ja selviää, että hänkin sellaista olisi halunnut, ei millään tavalla peitä mielipiteitään vaan muuttuu todella töykeäksi ja ilkeäksi. Tämmöisestä saattaa koitua pitkä ystävyys tauko.

Puhuu koko ajan eikä anna muille suunvuoroa. Jos yritän jossain välissä kertoa omia kuulumisiani, niin katsoo minua lasittuneesti ja päästelee kärsimättömiä äännähdyksiä. Kun hiljenen, jatkaa taas omaa juttuaan. Joskus saattaa mennä kokonainen usean tunnin mittainen tapaaminen, että tämä yksi henkilö puhuu itsestään ja muut kuuntelevat, kun eivät saa tilaa puhumiselle. 

Tuttava, joka on vähävarainen ja  pummaamiseen taipuvainen. Tavataan mm. lenkillä, kotona, ilmaisissa tapahtumissa mutta välillä hän ehdottaa, että mentäisiinkö kahville, ravintolaan tms. ja sitten siellä kysyy, että voisitko sä maksaa. Tätä on tapahtunut nyt niin monta kertaa, että en suostu tapaamaan häntä kuin ilmaisissa paikoissa. Kun hän näkee somesta, että olen ollut muiden ystävieni kanssa vaikka kylpylässä, tulee syyllistäviä viestejä. "Olispa ollu kiva kerrankin päästä kylpylään" tms. No ole hyvä ja säästä sitä varten sitten, en mä ole mikään ilmainen pankkiautomaatti. 

Ei muista mitään. Samat asiat pitää toista vuodesta toiseen, muistan hyvin kuinka olemme samasta aiheesta jo keskustelleet 10*,mutta hän ei vain muista. Saattaa lyhyellä aikavälilläkin kysyä samaa asiaa 3*. Esimerkkinä:

”Tykkääkö * tämmösistä kengistä?”

-Ei

”No mut jos kokeilis kuitenkin niitä?”

-Ei se tykkää niistä.

Seuraavana päivänä:

”Ottaisko * nää kengät?”

-Ei

”No mut jos mä tuon ne kohta?”

-Älä tuo

Menee 2 päivää:

”Mulla oli * tämmösen kengät, otatko ne? Mä oon ihan just lähössä, tuon ne teille”

-ÄLÄ, ei käytä.

Tai:

”Paljon se ja se maksaa kuukaudessa?”

-50€

”Ok”

Viikon päästä:

”Tiiätkö mitä se ja se maksais kuukaudessa?”

-50€

Kuukauden päästä:

”Satutko hei tietää paljon se ja se maksaa kuukaudessa?”

-50€, tää on nyt kolmas kerta kun kysyt tätä.

”ai on vai? Jaa.. en mä muista.

Pitää itseään ja omia valintojaan muita parempina. Ei pysty ymmärtämään, että kaikki ihmiset eivät halua elää samalla tavalla eivätkä ole samaa mieltä asioista kuin hän. Jos joku tekee elämässään erilaisia valintoja kuin hän, siihen on aina hänen mielestään jokin kummallinen syy. Esim. ettei halua lapsia, koska ei uskalla ottaa riskiä. Hänen maailmassaan kukaan ei vaan aidosti voi ajatella asioista eri lailla kuin hän. Lisäksi jos joku kyseenalaistaa hänen käytöksensä, on tällainen ihminen hänen mielestään automaattisesti kateellinen, muuta vaihtoehtoa ei ole. 

Kaveri, joka itse tykkää jostakin, ihan mistä vaan, tyyliin suosikkihajuvesi, suosikkikäsilaukkumerkki, suosikkikirjailija, suosikkitv-sarja, suosikkiharrastus ne. niin hirveä painostus, että mun pitäisi kokeilla/ostaa/harrastaa/katsoa tms. sitä samaa. Ymmärrän, että haluaa kertoa elämänsä kivoista ja tärkeistä asioista ja ihan mielenkiinnolla niistä kuulenkin, mutta en jaksa sitä että koitetaan saada minut siihen samaan innostukseen mukaan. Tyyliin että jos ollaan kaupungilla kahvilla, hän saattaa raahata mut Stokkalle melkein kädestä pitäen katsomaan niitä suosikkilaukkujaan, että "katso nyt, miten kivoja. Minkä näistä voisit ostaa? Valitaan nyt sulle joku näistä!"

Eräs pitkäaikainen ystäväni on jäänyt henkisesti 14-vuotiaan teinitytön tasolle, vaikka olemme jo yli 3-kymppisiä. Hän kehittää väkisin draamaa asiasta kuin asiasta ja etsii pienenkin aiheen, että saa aloitettua riidan esim. miesystävänsä kanssa. Yhteiset illanvietot menevät usein pilalle, koska tämä ystävä rääkyy ja räyhää jostain mitättömästä asiasta, eikä suostu lopettamaan, vaikka miten yrittäisi puhua järkeä. Vaatii myös kavereiltaan loputtomasti huomiota kehittäessään jonkun keksityn draaman ja pommittaessaan viesteillä tähän asiaan liittyen. 

Vierailija kirjoitti:

Kaverini ei koskaan kutsu kotiinsa käymään, tarjoutuu kyllä itse tulemaan auliisti luokseni. Ei ole kertonut, miksi ei halua vieraita kotiinsa koskaan. En ole siis ikinä käynyt tämän kaverin luona, vaikka olemme tunteneet vuosikausia. En ole mikään toisten kotien arvostelija ja oma kotini on ihan arkinen, eikä mistään sisustuslehdestä repäisty.

Kaveri ei myöskään halua tulla juhliini. Hän ei tule silloinkaan, jos kutsun hänet ja miehensä, jos haluaisivat mieluummin tulla yhdessä. Yksin kaveri tulee kylään, mutta ei tule kylään koskaan miehensä kanssa eivätkä koskaan tule juhliin. Olen tavannut miehen ohimennen kadulla kerran parin minuutin ajan, muuten en miestä tunne. Ovat olleet yhdessä ja naimisissa jo vuosia. Kukaan muu ystävistäni ei "piilottele" miestään tällä tavalla.

Mä en rehellisesti sanottuna ymmärrä juhlia vältteleviä ystäviä. Harvalla on juhlia kovin usein, itsekin järjestän juhlia noin kerran vuodessa. Onko oikeasti niin kamalaa, että ystävän vuoksi tulisi käymään juhlissa pariksi tunniksi, vaikkei juhlista pitäisikään? Eikö ystävää voi ilahduttaa sillä, että tekee jotain, minkä tietää tekevän ystävän iloiseksi?

Aivan ihana, auttavainen kaverini ei vaan ymmärrä, että a. Joskus ihminen tarvitsee vain henkistä tukea, ei sitä että ongelma ratkaistaan tämän keskustelun aikana ja b. Että eri ihmisillä auttaa eri asiat kuin hänellä.

Esimerkkejä:

- Tälle kaverille ei vaan voi sanoa, että jotain kurjaa tapahtui sinulle ilman, että hän alkaa miettimään keinoja estää tämä tulevaisuudessa/auttaa siihen. Esim. Jos kerron, että bussi ajoi loskat kengille, hän alkaa miettimään missä kohtaa jalkakäytävää olisi optimaalista kävellä ettei näin kävisi, millaiset kengät kannattaisi hankkia ettei se niin haittaisi ja missä niitä kenkiä voisi kuivata päivän aikana. Olisin kaivannut vain vähän sympatiaa, ei se niin vakava juttu ollut.

- Minä olen aika introvertti ihminen, joten allapäin ollessani yleensä piristyn kun teen asioita itsekseni. Hän taas aika ekstrovertti, piristyy tekemällä asioita yhdessä. Olen sanonut tästä monta kertaa, mutta yhä edelleen jos hän ottaa yhteyttä ja kerron että olen henkisesti vähän veto pois, hän alkaa ehdotella jotain yhteisiä rientoja joihin voisimme mennä. Ja joudun kerta toisensa jälkeen kertomaan, että ei, tuo on todella uuvuttavaa minulle, olen mieluummin kotona sohvannurkassa katsomassa Netflixiä kunnes tunnen oloni paremmaksi.

Vierailija kirjoitti:

Mun ystävä ei halua tavata koskaan kummankaan kotona, vaan jossain kahvilassa. Joskus ihmettelin asiaa, niin sanoi, että haluaa päästä lähtemään kotiin heti kun siltä hänestä tuntuu. Halu lähteä kotiin iskee usein ihan yllättäen. Aika usein nuo tapaamiset menee niin, että istutaan jossain kahvilla/kierrellään kaupoissa ja yhtäkkiä kaveri ilmoittaa, että hän lähtee seuraavalla bussilla kotiin. Jotenkin turhauttaa, ettei tapaamisen pituudesta koskaan tiedä ja ystävä haluaa aina päättää tapaamisen keston.

En ymmärrä, miksi kotoa ei voisi samalla tavalla lähteä? Miksei vaikka etukäteen voi sanoa, että "mulla on menoa kuudelta, mutta siihen asti voin nähdä?"

Tod. näk. paniikkihäiriö. Sinun luotasi ei ilkeäisi lähteä, kaupungilta tms. pääsee saman tien pois. Koti on turvapaikka, jossa on hyvä olla.

Been there, done that.

Olen tullut siihen tulokseen, että eräs ystäväni ei joko kuuntele minua tai sitten hänellä on todella huono muisti. Jos kerron jonkun asian/ongelman hänelle ja miten aion hoitaa sen, niin hän ei kommentoi mitään, mutta saattaa vähän ajan kuluttua kertoa miten minun pitäisi hoitaa tilanne eli kertoo minulle sen minkä olen hänelle kertonut hetkeä aikaisemmin. Esim. Käsissäni oli ihottumaa. Sanoin, että kokeilen erästä rasvaa mutta jos se ei auta menen lääkäriin. Ystäväni 15 min. myöhemmin. Sulla on näköjään käsissä ihottumaa, kokeile sitä ja sitä rasvaa, jos se ei auta niin mene lääkäriin.

Pian 30 vuotta "ystävyyttä" takana tämän henkilön kanssa ja mulle alkaa riittää. Jatkuva oman erinomaisuutensa alleviivaaminen ja jos sattuu joskus menemään p*skasti, niin kellään muulla ei tietenkään oo ikinä menny niin p*skasti kuin hänellä. Hänellä on ammattinsa puolesta aina rankempaa ja enemmän töitä kuin ikinä kellään muulla. Jos hänellä on tälläinen huono päivä ja yritän olla hänen tukenaan ja jutella, niin se menee tosi nopeasti hänen puoleltaan aggressiiviseksi inttämiseksi. Vie kaiken tilan muilta. Tiedän, että en ole ainoa hänen kaveripiiristään, joka kokee hänet tosi raskaaksi. Hän olettaa, että muut ihmiset hemmottelee häntä aina kun mahdollista ja ovat valmiita matkustamaan satoja kilometrejä kaikenlaisille viikonloppuriennoille hänen kanssaan. Käyttää paljon alkoholia ja shoppailee kalliita asioita, ja sitten valittaa kun ei ole rahaa laskuihin. Kehuu muita ihmisiä vaan sen takia, koska haluaa samantyylisiä kehuja takaisin. Tuntuu, että hänen mielenmaisemansa on kuin jostain romanttisesta draamaleffasta, joka ei tämän todellisuuden kanssa mätsää ollenkaan. Pelkästään vaan isoja tunteita ja tapahtumia. Käy terapiassa, mutta ei suostu puhumaan siellä oikeasti niistä asioista joista pitäisi eli lapsuudesta ja vaikeista perhesuhteistaan. Velloo hänelle tehdyissä vääryyksissä, mutta tekee ihan samoja temppuja muillekin.

Ystävää ei voi nähdä ilman puolisoa. Jos on heillä käymässä, niin puoliso on joka hetki vieressä ja sekaantuu jokaiseen keskusteluun. Puoliso on myös joka paikassa mukana.

Itselle raskasta, kun ei saa koskaan hetkeäkään kahdenkeskistä aikaa kaverin kanssa, ei viitsi paljoa omia henkilökohtaisia asioita jutella, kun itselle melko vieras ihminen on joka hetki kuulolla ja kommentoimassa.

Oma puoliso juttelee hetken minun kavereiden kanssa ja vetäytyy sitten toiseen huoneeseen. Ei lähde mukaan, jos kaveri kutsuu minut jonnekin. Pariskuntavierailut asia erikseen, silloin vietetään aikaa porukalla, ja lähtee mukaan muuallekin jos kutsu koskee molempia.

Besserwisser kaverina:

-Jeesustelee joka lauseesta tai sanasta, tahallaan väärinymmärtää ja sitten "korjaa tekemäni virheet" lauseessa.

Erittäin raskas, lisäksi jos hän ei ole itse pystynyt johonkin, niin kukaan muukaan ei pysty.

Lisäksi jeesustelee 35 vuotta vanhoista urheilutuloksistaan, jotka kuitenkaan eivät ole olleet mitään, ei edes sm-tasolle ole päässyt, vaikka yritti.

Kukaan ei jaksa kuunnella besserwisseriä, vaikka olisikin kaveri pitkän ajan takaa.

Kaveri on aina myöhässä, joskus jopa puoli tuntia tai tunnin. On vähän sellainen huithapeli muutenkin, mutta harmittaa jos sovitaan että tulee vaikka hakemaan minua ja lähdetään sitten jonnekin, kun itse ainakin olen laittautunut ajoissa ja aikaa menee hukkaan kun joutuu odottelemaan. Mitään isompaa ei viitsi alkaa tehdä sillä aikaa, kun ei koskaan tiedä milloin kaveri saapuu.

On myös sellainen, että puhuu että, ”voisi ensi viikolla käydä paikassa x, lähdetkö mukaan”, mikä minulle tarkoittaa sitä että asia on sovittu. Kaverille se ei tarkoita ilmeisesti mitään, koska ei hän oikeasti ole lähdössä jos kyselen asian perään. On tehnyt muita suunnitelmia, on jossain reissussa, tai ei muuten vaan ole ”fiilistä” lähteä.

Nykyään osaan olla välittämättä niin paljoa, enkä laske enää ”suunnitelmien” varaan, mutta monesti on harmittanut paljon nämä tapaukset.

Muuten on kyllä mukava ja herttainen ihminen.

Vierailija kirjoitti:

Kaverini ei koskaan kutsu kotiinsa käymään, tarjoutuu kyllä itse tulemaan auliisti luokseni. Ei ole kertonut, miksi ei halua vieraita kotiinsa koskaan. En ole siis ikinä käynyt tämän kaverin luona, vaikka olemme tunteneet vuosikausia. En ole mikään toisten kotien arvostelija ja oma kotini on ihan arkinen, eikä mistään sisustuslehdestä repäisty.

Kaveri ei myöskään halua tulla juhliini. Hän ei tule silloinkaan, jos kutsun hänet ja miehensä, jos haluaisivat mieluummin tulla yhdessä. Yksin kaveri tulee kylään, mutta ei tule kylään koskaan miehensä kanssa eivätkä koskaan tule juhliin. Olen tavannut miehen ohimennen kadulla kerran parin minuutin ajan, muuten en miestä tunne. Ovat olleet yhdessä ja naimisissa jo vuosia. Kukaan muu ystävistäni ei "piilottele" miestään tällä tavalla.

Voisiko olla, että ystävän mies olisi alkoholisti? Selittäisi, miksei halua tavata heillä, eikä halua esitellä miestään muille. Heillä voi silti olla hyvä parisuhde ja ystävä hyväksynyt tilanteen, mutta hän voi silti pelätä muiden reaktioita asiaan. Vaikka päin naamaa ei tilannetta hänelle kukaan kauhistelisikaan, niin ei se seläntakanakaan päivittely mukavaa olisi. Yleisesti kun alkoholisteja ei hyvinä puolisona pidetä, ja herättäisi ihmetystä, miksi kukaan vapaaehtoisesti alkoholistin kanssa suhteessa olisi.