Ystävien ärsyttävät piirteet -peukutusketju
Tutkiiko ystäväsi kotisi kaapit luvatta? Puhuuko ystäväsi aina päällesi, kun yrität kertoa omaa tärkeää juttuasi? Päästääkö ystäväsi pieniä valkoisia valheita seurassasi? Listataan ystävien ärsyttäviä piirteitä. Peukku ylös = ärsyttäisi minuakin. Peukku alas = mikä tässä nyt on ihmeellistä? Ap aloittaa:
Ystäväni kertoo kaikki asiat puolisolleen. Eli jos kerron tavatessamme kuulumisiani, niin ystävä kertoo kaiken tapaamisen jälkeen miehelleen. Olipa kyse siitä, miten minulla menee töissä tai riitelinkö mieheni kanssa. Jos elämässäni sattuu jotain ikävää, noloa tms. niin mietin haluanko jakaa asiaa ystävän kanssa, koska se tarkoittaa myös asian jakamista miehen kanssa. En ymmärrä tuota kaiken jakamista oman puolison kanssa.
Ap
Kommentit (45)
Haluaa järjestää pariskuntailtoja. Pidän kaveristani, mutta en halua miehiämme seuraamme. Haluan jutella ihan kaksin. En ple kovin sosiaalinen muutenkaan. Miehet piti tutustuttaa toisiinsa ja kesken iltaa kaveri veti minut syrjäänbja kehui kuinka hyvin tulevat toimeen. Ihanaa, kun nyt pystytään olemaan porukassa. Ei ole minun juttuni.
Oikeasti mieheni ei ollut kovin innoissaan. Tulee kyllä toimeen, mutta ihan ei jutut menneet yksiin.
Kateus ja kilpailu, pihiys. Tosin nyt kun olen miettinyt näitä ”ystäväni” piirteitä niin olen todennut että ei tämä kyllä ole mikään ihmissuhde jota kannattaisi yrittää säilyttää, enköhän anna vaan hävitä. Olenkin jo lopettanut yhteydenpidon kokonaan siihen suuntaan.
Muutama esimerkki:
-Olin työtön, kaveri töissä, tuli meille usein käymään töiden jälkeen ja ahmi suihinsa valtavat määrät ruokaa. Jos hänen luokseen menee kylään, vaatii senttien tarkkuudella osuuksia ruokalaskusta.
-Olin sinkku, kaveri parisuhteessa, kerroin miten oli olleet mahtavat tindertreffit, kaveri alkoi outoon sävyyn jauhaa miten kyllä hänelläkin on ollut työpaikallaan joku mies joka oli ihan varmasti hänestä tosi kiinnostunut, tämä toistui monta kertaa aina kun oli tuollaisista asioista kyse
-Sanoo että aikoo heittää roskiin tavaran X, minä siihen että minä voisin sen ottaa jos et kerran tarvitse, jolloin kaveri pyytääkin tavarasta esim 40€
-Jos antaa ”lahjan”, sanoo usein samalla miten haluaa että annan sen sitten varmasti takaisin hänelle jos en enää tarvitse tai käytä, on myös vaatinut yhtä tällaista joululahjaksi antamaansa pientä esinettä(arvo noin 20€) takaisin kolmen vuoden päästä antamisesta
-Vietettiin kaverin ehdottamaa leffailtaa, oltiin sovittu että ensin mennään kauppaan ja ostokset puoliksi, kaveri lappasi valtavat määrät ruokaa kärryyn ja alkoi raivota kun sanoin että siinä on aivan liikaa enkä ainakaan itse jaksaisi edes parin illan aikana syödä sellaista määrää(kaveri on valtavan ylipainoinen)
Niinhän siinä kävi että itse söin itse ostetuista tuotteista noin 1/8 osan, kaveri mätti naamaansa 4/8 osaa ja loput jäivät hänelle seuraavan päivän mätöiksi. Hommaan paloi minulta noin puolen viikon-viikon ruokabudjetti. Jostain syystä ei tämän jälkeen ole ollut innostusta leffailtoihin.
Miksi kirjoitat tänne etkä kysy suoraan? Sinä esittelet somessa kaikkea hienoa, mitä olet hankkinut kotiisi ym. Kiva, että voit tehdä mieleisiäsi asioita. Mutta minulla ei ole varaa eikä aina jaksa siivota. Häpeän köyhää kotiani enkä halua, että arvostellaan.
Miksi en tule juhliisi? Kerroin, että olen hajusteallerginen enkä halua monen päivän migreeniä. Olen mieluummin pois kuin alan vaatia hajuttomia juhlia. Tarjoudun maksamaan pullan ja kahvin, jos mennään kahvilaan. Ainakin, jos itse pyydän sinua mukaan. Jos sinua vaivaa jokin asia, kysy suoraan. Mutta jos et tule ystävyydessä puolitiehen vastaan, en minäkään.
Minulla oli koulukaveri, joka, aina, kun olimme välitunnilla, jos palasin sisään käydäkseni vessassa, hänkin tuli sisään seisomaan vessajonoon, vaikkei ollut itse menossa vessaan. Tai jos palasin hakemaan naulakoille jääneitä lapasia tai kaulaliinaa, hänkin tuli sisään, vaikkei hänellä ollut sisälle mitään asiaa, ja jos menin terveydenhoitajalle, hänkin käveli perässäni sinne, vaikkei hänellä ollut mitään asiaa terkkarille. Vaikka ymmärsin, että tämä ei ole ok, en siinä vaiheessa osannut tehdä asialle mitään.
En halua järjestää juhlia. En halua olla ihmisten keskellä. Se on väsyttävää. Minulla on yksi kaveri, pitkäaikaisin ja pitkään luulin, että läheisin, joka kutsuu minua juhliinsa. Olen mennyt kohteliaisuudesta. Ahdistun noissa juhllissa enkä kauheasti pidä hänen muista kavereistaan. En ole kovin hyvä leskustelija, kuuntelija kylläkin. Joten jos joku innostuu puhumaan itsestään saadan juttua aikaiseksi.
En halua useita vieraita kotiini, liikaa melua.
En halua juhlia synttäreitä, en ole oikein koskaan halunnut. Lopetin kaverisynttäritkin 10-vuotiaana. Sama kaverini haluaa aina juhlistaa. Kun sanon etten halua vastaus on: kyllä minä tulen käymään lahjan kanssa pitäähän nyt jotenkin juhlistaa. Tai kyllä mennään syömään jonnekin. Sanon ei, ja sama jatkuu kunnes suostun. Olen keksinyt muita menoja ja valehdellut miehen sukulaisten kyläilyistä ym. ja aina vaihtaa päivää, kun pitäähän sitä.
Ymmärrän, että se on hänen juttunsa, mutta kuuntelisi minunkin toiveita joskus.