Abortti vai ei
Moikka
Olen 30.v ja pian 9 viikkoa raskaana.
Olen viimeiset 10 vuotta haaveillut lapsesta ja ajatellut, että haluan aina lapsia.
Nyt tulin yhtäkkiä nopeasti raskaaksi, jotenkin odotin että siinä olisi mennyt paljon pidempään. Raskaus on niin iso shokki, etten tiedä haluanko pitää lasta ollenkaan. Minua pelottaa oman elämäni menetys. Minulla on avopuoliso joka varmasti olisi hyvä isä, mutta se ei nyt auta. Talous on kunnossa ja tukiverkko lapselle olisi hyvä. Hormonit ovat minulla aivan sekaisin, raivoan ja itken vaan kokoajan ja näen abortin helpotuksena. Mies sanoi että ero tulee heti jos abortin teen. Sitäkään en pidä huonona asiana, tuntuu että nyt haluan vain olla yksin.
Koko korona kevät on ollut helvetin rankka, mieheni on ulkomailla töissä ja sen takia puolet viikosta poissa kotona, nyt hän on ollut 4 kuukautta kokoajan kotona. En jaksa katsella häntä enää ollenkaan. Olen itsekin tottunut matkustelemaan ulkomaille lähes joka kuukausi ja tämä kotona ”vankina” oleminen on saanut minut masentumaan ja ahdistumaan.
Voiko kaikki nämä tunteet vain liittyä hormoneihin? Teenkö elämäni virheen jos pidän lapsen vain sen takia että sitähän olen aina halunnut? Tunnen olevani aivan hukassa ja aivan loppu tähän pohtimiseen mitä tehdä.
Apua :(
Kommentit (2)
Hei!
On ihan luonnollista, että jännittää ja pelottaa ja ajatukset on sekaisin, varsinkin kun hormonitkin myllertävät. Lisäksi tää kevät on ollut teille erilainen ja rankka. Lapsen saaminen on niin iso muutos, että varmasti kaikki miettivät jossain kohtaa, pystyvätkö ja haluavatko äidiksi, vaikka lapsi oli kuinka odotettu ja toivottu. Aborttikin on iso päätös, jota kantaa mukanaan loppuelämän. Tukea voit saada esimerkiksi itu-projektin puhelimesta. http://ituprojekti.net/fi/
Paljon voimia sulle!
Vaikuttaa siltä että hormonit ne siellä tekee tepposiaan ja onhan raskaus aina iso asia kelle tahansa. Suosittelen puhumaan tuntemuksistasi vaikka neuvolassa,luulen että et ole ainut joka kamppailee ristiriitaisten tunteiden parissa.
Päätitpä tehdä kummin tahansa,on se aina iso päätös mutta älä tee mitään päätöstä hetken mielijohteesta,mieti asiaa siltä kannalta mitkä sinun tuntemukset olisi esim.abortin jälkeen pitemmän päälle,etenkin kun olet kerta lasta toivonut ennen raskautta. Raskausviikkoja sinulla vielä senverran vähän että mikäli päädyt keskeytykseen niin viikolle 12 asti se onnistuu lääkkeillä,sen jälkeen asia vähän mutkistuu ja joutuu hakemaan lupaa Valviralta,ja ainahan se on sitä raskaampi kokemus mitä pidemmällä raskaus on.
Kerroit että sinulla toimeentulo turvattu sekä tukiverkko olisi kunnossa,joten kuulostaa oikein hyvältä lapsen saamista ajatellen. Mieti asiaa tarkkaan,ja juttele asiasta miehesi kanssa tai siellä neuvolassa. Toivon kaikkea hyvää elämääsi!