Vauva huutaa aina kun menen p*skalle, mitä neuvoksi?

Iltasyöttö isälle pullosta. Ihan tekee hyvää hänellekin olla lapsen kanssa kahden.

Vierailija kirjoitti:

Miten ihmeessä mä vieroitan siitä, että nukkuu vain vaunuissa kun sitten hän ei nuku päiväunia ollenkaan? Ei nuku sängyssä, kun jos sinne laitan niin huitoo ja heiluu kunnes alkaa ärsyyntyä ja lopulta huutaa. Jos laitan hänet sänkyyn niin, että on ensin nukahtanut syliin, niin herää siitä vaikka olisi kapaloituns. Nukkuu siis ainoastaan sylissä ja se on melkein pahempi kuin vaunu.

Mua pelottaa juuri tuo, että kohta olen kusessa kun nukutankin vauvan aina iltaisin tissille, kun ei muuten nukahda. En tiedä miten tästä pääsee pois, ei neuvolassa ainakaan osattu sanoa mitään kun neuvoa pyysin (sanoivat vain ettei tämän ikäisellä ole rytmiä vielä) ja olen yrittänyt jo vaikka mitä temppuja tuon nukuttamisen suhteen, uskokaa pois. Ap

Älä pelkää, lapset oppii uusia juttuja myöhemminkin kuin parin ekan kuukauden aikana. Meillä esikoinen oppi 8kk iässä nukkumaan irti minusta (siis muualla kuin sylissä, kainalossa tai kantoliinassa) ja unille imetin 1,5-vuotiaaksi, ja viime yön vietti kaverin takapihalla teltassa ja minusta tuntui että se on jo liian kaukana (8v) 😂 Tiedän että esim. se 8kk on ihan #$%@&*% pitkä aika ja ehkä muilla on apua tähän ajankohtaiseen hetkeen, mutta halusin vain sanoa että ne vauvat/lapset kypsyy ja oppii aika paljon tulevaisuudessakin, joten peli ei ole menetetty jos 3-kuisella on haastava tapa.

Minä sain 4 kk kohdalla joltain ensikodin unikouluohjaajalta ohjeen että "sinä olet aikuinen ja päätät nukkuuko se vauva rinnalla vain tutin kanssa sängyssä". No en ollut, kun ei se vaan nukkunut, vaan huusi, huusi ja huusi. Mun vinkkini on, että jos ei nyt onnistu niin kokeile hetken päästä uudestaan. Vauvojen elämä on pelkkiä vaihtuvia vaiheita. Viisas vauva osaa varmistaa äitiympäristön läsnäolon sitä tarvitessaan ❤

Onko sulla samassa elämäntilanteessa olevaa seuraa? Vauva sylissä on rattoisampi istua päivät jos viereisellä sohvalla istuu toinen samassa asetelmassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletko varma että vauva saa tarpeeksi maitoa ? Omani kohdalla oli jatkuvaa itkua ja tyytymättömyyttä tuon ikäisenä, luulin itse että saa maitoa tarpeeksi muttei saanutkaan. Sen takia vietti kokopäivän rinnalla. 

Vinkki vain en tiedä sinun maitoasioitasi :D

En tiedä. Aluksi oli ensimmäisen viikot ongelmaa mutta sitten yhtäkkiä maito nousi rytinällä. Painoa tulee nyt noin 200g viikossa joten uskoisin sen riittävän. Ja aina juo reilusti rinnalla ollessaan (maito herahtaa ja vauva nielee) ja lisäksi joskus pumppaan eli sanoisin että tulee hyvin mutta mitäpä minä tiedän. Ap

Jos vauva pissaa ja kasvaa riittävästi, en usko, että maidon riittävyys on ongelma. Vauvasi on varmaan vaativaa sorttia, luultavasti tilanne helpottaa ainakin jonkinverran, kun hän pääsee itse liikkeelle. Siihen on toki vielä matkaa. Kuulostaa hyvin tutulle oman esikoisen kanssa. Noudatan myös tuota neuvolan ohjetta imettää joka välissä. Siitä meni vauvalle liikaa ilmaa mahaan ja vauva myös pulautteli paljon, koska ylensöi äidin rinnan ollessa tuttina. Toisen lapsen kohdalla osasin jo paremmin kuulostella, mikä voisi olla hätänä eli jos on syönyt juuri vähän aikaa sitten, on tuskin nälkä jne.

Tässä on tullutkin jo paljon hyviä neuvoja. Kantoreppu on tosi kätevä. Meillä keskimmäisen kanssa se oli pelastus, kolmonen taas ei voinut sietää sitä. Kokeilemalla tietää.

Olen itse ottanut vauvan aina vessaan sitterissä mukaan. Vauvaa voi viihdyttää myös siinä. Laulelet, näytät leluja, silittelet. Vessaanmeno kannattaa tietenkin ajoittaa siten, että vauvan tarpeet on hiljattain tyydytetty eli ei ole nälissään tai väsynyt.

Esikoisen aikaan luin kirjaa pehmeä matka höyhensaarille. Siinä oli neuvoja mm. tuohon, miten päästä pois tissille nukahtamisesta.

Tsemppiä, ekat kolme, neljä kuukautta on yleensä vaativimmat vauvan kanssa. Hyvä, että hän nukkuu öisin jo kuitenkin noinkin pitkän yhtenäisen pätkän.

Vierailija kirjoitti:

Pliis, älkää lyökö lyötyä, tiedän että olen mokannut. Ensialkuun vauvaa piti kätilöiden ja lääkärien sekä tietty neuvolaterkan mukaan pitää ihokontaktissa mielellään koko ajan ja nukkua hänen kanssaan, siinä tottui nukahtamaan tissille. Sitten koin, että minun on pakko saada itsekin unta ja annoin nukahtaa iltaisin tissille iltasyönnin yhteydessä. Tämä on meidän esikoisemme, ei meillä ole mitään kokemuspohjaa siitä mitä pitäisi tehdä ja neuvolasta on helpoin kysyä. Olen kysellyt myös läheisiltä mutta kaikilla vauva-ajasta sen verran aikaa, etteivät enää muista eikä osaa neuvoa muuten kuin "älkää antako sen määräillä". Joo ei, mutta ei tuota saa nukkumaan mitenkään. Ap

3kk ikäinen vauva ei määräile. Vauvaan on sisään rakennettu tarve olla lähellä hoitajaa. Ilman sitä hän kuolee, siksi tarve on niin suuri ja siksi vanhemmasta noin pienen vauvan itku on niin stressaavaa. Vauvan itku muuttuu, mutta alkuun kyse on "elämästä tai kuolemasta". Ihmisen vauva on niin avuton syntyessään. On luonnollista, että vauvasi itkee ja se myös, että se ahdistaa sinua.

Henkiinjäämisen lisäksi vauva rakentaa perusluottamusta. Kun vastaat itkuun ja olet lähellä viestit hänelle, että hän on tärkeä, hänen tunteillaan on väliä, että pysyt lähellä ja autat. Älä ajattele, että vauva määräilee! Kuulostaa siltä, että olet tehnyt kaiken oikein!

Ja toki sinunkin pitää levätä ja nukkua. Oletkin keksinyt siihen jo keinon, joten ei siinäkään ole mitään väärää. Jos 3kk ikäinen nukahtaa tissille niin hyvä niin. Mun mielestä tuon ikäiselle on tärkein näyttää, että yöllä nukutaan, ei niinkään se miten ja missä. Tietysti nuo vaunulenkit kuulostaa rankoilta, kun et saa itse levättyä siinä, mutta nukahtaisiko viereen päivälläkin? Siinä voisit itsekin nukkua samalla.

Vanhempaa lasta kasvatetaan, 3kk ikäistä hoidetaan. Et ole pilannut mitään, tuon ikäisen kanssa pitääkin elää "kuplassa" vauvan tahtiin. Kyllä se elämä siitä tasaantuu ja sanoisin melkein, että tuota vaihetta "pahin", jos sen niin haluaa ajatella, alkaa olla ohi. Kohta vauvaa alkaa kiinnostaa lelut enemmän ja liikkuminen, se helpottaa jo paljon tilannetta.

Eikä perusturvallisuus piloille mene jos joskus itkee niiden vessareissujen yms. takia. Ajattele perheitä missä on useampia lapsia, kyllä siinä vauvatkin välillä joutuu odottamaan vuoroaan. Hoitoapu silloin tällöin olisi myös tärkeää. Kuitenkin, tuo syyllisyys pienemmälle nyt ihan ensimmäisenä. :)

Ja omat kokemukset loppuun... Itselläni on kolme lasta joista kaikki on nukahtaneet tissille. Esikoinen ihan pelkästään, toinen oli "helpompi" ja nukahti itsekseenkin välillä, kolmas nukahti tissille illalla ja päivällä vain ja ainoastaan vaunuihin. Niin kauan kun nukkui päiväunia nukkui vaunuissa ja myöhemmin rattaissa. Rutiini oli niin tuttu, että ensimmäisten kuukausien jälkeen nukahti usein jo, kun häntä puettiin päikkäreille. Talvipakkasella puin vähän, käytin vaunut ulkona ja toin ne eteiseen takaisin. :D Kaikki ovat nukkuneet vauva-ajan vieressä. Jotain omaan sänkyyn opettamisen kokeiluja oli, mutta olin itsekin niin väsynyt, että en jaksanut. Ja muun ajan, aika lähellä olivat senkin. Sylissä tai kantoliinassa.

Mun lapset on jo 17, 15 ja 11v. Kaverit on jo pitkään ollut heillä tärkeitä, hoitavat itse omat asiansa ja ovat muutenkin kaikin puolin fiksuja ja itsenäisiä lapsia. Uskon, että maailmaa on helpompi lähteä tutkimaan omaan tahtiin, kun perusturvallisuus on kunnossa.

Aina äitejä syyllistetään liikaa, kun muutenkin usein tulee huono omatunto milloin mistäkin (tämä on sitten sellainen asia mikä ei välttämättä katoa mihinkään :D). Jos vauvat saisi valita niin jokainen ottaisi kaltaisesi välittävän äidin mieluummin kuin "älkää antako sen määräillä" vauvan huudattaja äidin!

Vierailija kirjoitti:

Pliis, älkää lyökö lyötyä, tiedän että olen mokannut. Ensialkuun vauvaa piti kätilöiden ja lääkärien sekä tietty neuvolaterkan mukaan pitää ihokontaktissa mielellään koko ajan ja nukkua hänen kanssaan, siinä tottui nukahtamaan tissille. Sitten koin, että minun on pakko saada itsekin unta ja annoin nukahtaa iltaisin tissille iltasyönnin yhteydessä. Tämä on meidän esikoisemme, ei meillä ole mitään kokemuspohjaa siitä mitä pitäisi tehdä ja neuvolasta on helpoin kysyä. Olen kysellyt myös läheisiltä mutta kaikilla vauva-ajasta sen verran aikaa, etteivät enää muista eikä osaa neuvoa muuten kuin "älkää antako sen määräillä". Joo ei, mutta ei tuota saa nukkumaan mitenkään. Ap

Sinä et ole tehnyt yhtään mitään väärin! Vauva ei määräile, se ei edes tahdo vielä, vauva vain ilmaisee tarpeitaan. Ja se että vastaat niihin on just oikein. Toki samalla, vauvan vaiheen ja temperamentin huomioiden, pikkuhiljaa voi opettaa odottamaan pieniä hetkiä tai tarjota vanhemmalle helpompaa, vaihtoehtoista tapaa täyttää tarve (esim. tutti rinnan sijaan, silitys sylin sijaan), mutta jos se ei vastaa vauvan tarpeeseen (esim. tuo riittävää turvaa) eikä edes huudok vuoksi turvaa sinun jaksamistasi niin sitten ei ole sen aika.

Vauvaa et voi rikkoa häntä kuuntelemalla. Oikeasti. Tuon ikäinen ei määräile eikä hänelle tarvitse asettaa rajoja. Eli unohda "kasvatus" siinä mielessä. Mutta toki tarkoitus ei ole että sinä luovut kokonaan omista tarpeistasi ja rajoistasi, joten siinä sivussa se vauva väkisin vähän tottuu joustamaan. 3 kuisen kanssa voi asiat tehdä niin kuin ne on sinulle nyt helpoimpia ja hankkiutua "huonoista tavoista" eroon sitten kun sinä jaksat ja vauvakin on valmiimpi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pliis, älkää lyökö lyötyä, tiedän että olen mokannut. Ensialkuun vauvaa piti kätilöiden ja lääkärien sekä tietty neuvolaterkan mukaan pitää ihokontaktissa mielellään koko ajan ja nukkua hänen kanssaan, siinä tottui nukahtamaan tissille. Sitten koin, että minun on pakko saada itsekin unta ja annoin nukahtaa iltaisin tissille iltasyönnin yhteydessä. Tämä on meidän esikoisemme, ei meillä ole mitään kokemuspohjaa siitä mitä pitäisi tehdä ja neuvolasta on helpoin kysyä. Olen kysellyt myös läheisiltä mutta kaikilla vauva-ajasta sen verran aikaa, etteivät enää muista eikä osaa neuvoa muuten kuin "älkää antako sen määräillä". Joo ei, mutta ei tuota saa nukkumaan mitenkään. Ap

3kk ikäinen vauva ei määräile. Vauvaan on sisään rakennettu tarve olla lähellä hoitajaa. Ilman sitä hän kuolee, siksi tarve on niin suuri ja siksi vanhemmasta noin pienen vauvan itku on niin stressaavaa. Vauvan itku muuttuu, mutta alkuun kyse on "elämästä tai kuolemasta". Ihmisen vauva on niin avuton syntyessään. On luonnollista, että vauvasi itkee ja se myös, että se ahdistaa sinua.

Henkiinjäämisen lisäksi vauva rakentaa perusluottamusta. Kun vastaat itkuun ja olet lähellä viestit hänelle, että hän on tärkeä, hänen tunteillaan on väliä, että pysyt lähellä ja autat. Älä ajattele, että vauva määräilee! Kuulostaa siltä, että olet tehnyt kaiken oikein!

Ja toki sinunkin pitää levätä ja nukkua. Oletkin keksinyt siihen jo keinon, joten ei siinäkään ole mitään väärää. Jos 3kk ikäinen nukahtaa tissille niin hyvä niin. Mun mielestä tuon ikäiselle on tärkein näyttää, että yöllä nukutaan, ei niinkään se miten ja missä. Tietysti nuo vaunulenkit kuulostaa rankoilta, kun et saa itse levättyä siinä, mutta nukahtaisiko viereen päivälläkin? Siinä voisit itsekin nukkua samalla.

Vanhempaa lasta kasvatetaan, 3kk ikäistä hoidetaan. Et ole pilannut mitään, tuon ikäisen kanssa pitääkin elää "kuplassa" vauvan tahtiin. Kyllä se elämä siitä tasaantuu ja sanoisin melkein, että tuota vaihetta "pahin", jos sen niin haluaa ajatella, alkaa olla ohi. Kohta vauvaa alkaa kiinnostaa lelut enemmän ja liikkuminen, se helpottaa jo paljon tilannetta.

Eikä perusturvallisuus piloille mene jos joskus itkee niiden vessareissujen yms. takia. Ajattele perheitä missä on useampia lapsia, kyllä siinä vauvatkin välillä joutuu odottamaan vuoroaan. Hoitoapu silloin tällöin olisi myös tärkeää. Kuitenkin, tuo syyllisyys pienemmälle nyt ihan ensimmäisenä. :)

Ja omat kokemukset loppuun... Itselläni on kolme lasta joista kaikki on nukahtaneet tissille. Esikoinen ihan pelkästään, toinen oli "helpompi" ja nukahti itsekseenkin välillä, kolmas nukahti tissille illalla ja päivällä vain ja ainoastaan vaunuihin. Niin kauan kun nukkui päiväunia nukkui vaunuissa ja myöhemmin rattaissa. Rutiini oli niin tuttu, että ensimmäisten kuukausien jälkeen nukahti usein jo, kun häntä puettiin päikkäreille. Talvipakkasella puin vähän, käytin vaunut ulkona ja toin ne eteiseen takaisin. :D Kaikki ovat nukkuneet vauva-ajan vieressä. Jotain omaan sänkyyn opettamisen kokeiluja oli, mutta olin itsekin niin väsynyt, että en jaksanut. Ja muun ajan, aika lähellä olivat senkin. Sylissä tai kantoliinassa.

Mun lapset on jo 17, 15 ja 11v. Kaverit on jo pitkään ollut heillä tärkeitä, hoitavat itse omat asiansa ja ovat muutenkin kaikin puolin fiksuja ja itsenäisiä lapsia. Uskon, että maailmaa on helpompi lähteä tutkimaan omaan tahtiin, kun perusturvallisuus on kunnossa.

Aina äitejä syyllistetään liikaa, kun muutenkin usein tulee huono omatunto milloin mistäkin (tämä on sitten sellainen asia mikä ei välttämättä katoa mihinkään :D). Jos vauvat saisi valita niin jokainen ottaisi kaltaisesi välittävän äidin mieluummin kuin "älkää antako sen määräillä" vauvan huudattaja äidin!

Haluaisin peukuttaa tätä viestiä sata kertaa!

Ajattelin ottaa vielä asian puheeksi seuraavalla neuvolakäynnillä mutta suoraan sanottuna pelottaa, että väsymyksestä johtuen pillahdan itkuun (en edes ole mikään itkupilli normaalisti!) ja sitten meidän perhe leimautuu joksikin ongelmaperheeksi. Nykykulttuuri on niin hiton tuomitseva että eihän tässä voi kun epäonnistua.

Ja kappas vain, syötin tuossa panikoidessani vauvaa tunnin ja laitoin ihan vitsillä unisen vauvan sänkyynsä, sinne se jäikin jatkamaan unia kuin taikaiskusta. Kannatti selvästi avautua täällä. Voi kun olisi aina noin, tuntui ihan luksukselta laittaa pyykit kuivumaan rauhassa ja nyt makaan sohvalla ketarat ojossa hetken. Paljosta en tällä hetkellä haaveile, mutta jos päiväunet kotona olisivat arkipäivää niin elämä olisi täydellistä.

Unikoulua aiomme kokeilla sitten kun sen aika on (eikö se ajoitu johonkin puolen vuoden paikkeille, samoihin aikoihin kuin kiinteiden ruokien aloittaminenkin? Neuvolalääkäri ainakin totesi, ettei kannata vielä yrittääkään mutta onko se sitten oikeassa hänkään?). Minulla on yksi vauvaikäisen lapsen vanhempi ystävissä mutta hän ei uskalla tavata koronapelkonsa vuoksi. Muita samassa tilanteessa olevia ei ole ja anoppini seköbäitinikin on elänyt vauva-arkensa ajankohtaan, jolloin tosiaan maailma ja tavat olivat aivan erilaiset kuin nykyään eli heiltä ei voi kovinkaan usein toimivia ja nykyiset suositukset huomioivia vinkkejä saada. Ap

Itsekin symppaan tätä ongelmaa. Miksi valitatte ettekä anna neuvoja? Kantoliina voisi olla hyvä, saa itselle vapaat kädet ja vauva on lähellä. Mutta en tiedä miten vessakäynnin ajan toimisi.

Tunnen tuskasi. Nyt ensimmäisenä sanon, että älä noteeraa noita kamalia viestejä. Sinussa ei ole mitään vikaa, ja vauvasi on normaali. Neljän lapsen kokemuksella, viimeisin koliikkivauva, joka oli juuri sinun kuvailemasi, älä stressaa. Teet niinkuin sinusta hyvältä tuntuu. Muistan vieläkin, kuinka kolme lasta katsoi pikku kakkosta alakerrassa ja itse hytkytin pientä kyyneleet silmissä, koska kymmenettä kertaa juoksen itkevän vauvan luokse, enkä ikinä ehdi sinne vessaan. Se menee ohi. Tällä hetkellä tehtäväsi on vastata vauvan tarpeisiin, lapsi kasvaa ja tilanteet muuttuu koko ajan. Nyt vaan päivä ja viikko kerrallaan eteenpäin. Meitä on muitakin, jos se sinua helpottaa.

Tulisin apuun jos voisin.

Paljon kärsivällisyyttä ja halauksia sinulle. Olet hyvä äiti.

Olisiko vauvaa mahdollisuus opettaa tuttipulloon? Saisit ainakin silloin levättyä kun on joku muu hoitaja. Olisiko miehellä mahdollisuus tehdä hetken aikaa lyhyempää päivää?

Minä olen raahannut sitterin vessaan istunnon ajaksi jolloin ainakin näen ettei ole vauvalla mitään hätää vaikka huutaisi.

Tsemppiä.

Ihan pakko ihmetellä noita kamalia ja syyllistäviä viestejä. Oletteko itse äitejä lainkaan? Vähän vastaavanlaisen vauvan äitinä kuin aapeella ei tulisi mieleenkään lisätä selvää stressiä vaan pikemminkin auttaa jos osaan. Miksi ihmiset ovat noin inhottavia toisilleen ja mitä he siitä saavat?

Samaa sanon siis kuin nämä kannustavia sanoja kirjoittaneet ja kerron omasta kokemuksestani että aika auttaa. Lapsi on vielä liian pieni fyysisestikin ymmärtämään edes sitä, että hän on sinusta erillinen olento. Joka kerta kun hän kadottaa sinut näköpiiristä hän luulee, että hävisit lopullisesti. Pian hän oppii tajuamaan ja muistamaan että tulet takaisin, muut asiat alkavat kiinnostaa ja samalla energiankulutus lisääntyy, mikä taas auttaa unensaantiin. Mitään virheitä ei ole tapahtunut ja tilanne tasoittuu vielä, ole siitä varma.

Tämä aloitus olisi voinut olla minun tekemäni 7 vuotta sitten! Minun neuvoni on, että älä ole liian ankara itsellesi. Minulla ainoa tapa käydä vessassa ilman, että vauva huusi pää sinisenä, oli imettää häntä siinä vessanpöntöllä. Tällä tavoin sujui monet vessareissut 🤣

Äläkä stressaa siitä, että olisit jotenkin opettanut vauvan vaativaksi. Et ole, jotkut vauvat vain ovat sellaisia temperamentiltaan. Menkää oikeasti siitä, missä aita on matalin – jos käytännössä ainoa tapa saada vauva nukkumaan on nukuttaa hänet tissille, niin sitten teet niin. Muutaman viikon tai kuukauden päästä voi sitten kokeilla jo jotain muuta, ja jos se ei toimi, niin sitten paluu vanhaan.

Kiitos kannustavista kommenteista, olen aivan liikuttunut. Oma vaisto on ohjannut tällä hetkellä toimimaan niin, että saan yöt toimiviksi ja siksi en vain ole jaksanut käydä mitään taistoja nukutuksen suhteen iltaisin. Siksi tilanne on tämä. Onneksi vauva kuitenkin nukkuu aina omassa sängyssä (vain sairaalassa nukkui rinnallani) eli se on jo tuttu paikka ja hän tietää mitä siellä tehdään. Öisin hän nukahtaa yösyötön jälkeen ongelmitta takaisin. Mutta en edes tiedä, miten estän lasta nukahtamasta rinnalle kun aina tekee niin, päivälläkin. Mutta jos voin siirtää ongelman ratkaisua aikaan, jolloin olen paremmissa jaksamisissa niin sitten teen niin.

Lapsi on ihana ja rakas ja hurmaava persoona, siksikin tunnen syylisyyttä etten saa tätä arkea toimimaan kuten oppikirjoissa. Ap

Vierailija kirjoitti:

tuntui ihan luksukselta laittaa pyykit kuivumaan rauhassa ja nyt makaan sohvalla ketarat ojossa hetken.

Vähän isommista vauvoista on ihan superhauskaa katsella lattialta pyykkien laittoa. Varsinkin sieltä telineen alta, ei meinaa nauru loppua. Kuin oma leikkikaari, mutta parempaa. Ruuanlaitto on myös kivaa, kun vauva saa osallistua esim. tutkimalla tyhjiä purkkeja tai välineitä (no veistä yms. ei kannata antaa), oikeita, lelut on niiiiin tylsiä. Istuvan vauvan voi ottaa viereen vaikka syöttötuolissa. Sitten voikin nuo vapaahetket käyttää ihan pelkästään tuohon sohvalla makaamiseen ja vauva oppii samalla osallistumaan kotitöihin. 152

Vierailija kirjoitti:

Kiitos kannustavista kommenteista, olen aivan liikuttunut. Oma vaisto on ohjannut tällä hetkellä toimimaan niin, että saan yöt toimiviksi ja siksi en vain ole jaksanut käydä mitään taistoja nukutuksen suhteen iltaisin. Siksi tilanne on tämä. Onneksi vauva kuitenkin nukkuu aina omassa sängyssä (vain sairaalassa nukkui rinnallani) eli se on jo tuttu paikka ja hän tietää mitä siellä tehdään. Öisin hän nukahtaa yösyötön jälkeen ongelmitta takaisin. Mutta en edes tiedä, miten estän lasta nukahtamasta rinnalle kun aina tekee niin, päivälläkin. Mutta jos voin siirtää ongelman ratkaisua aikaan, jolloin olen paremmissa jaksamisissa niin sitten teen niin.

Lapsi on ihana ja rakas ja hurmaava persoona, siksikin tunnen syylisyyttä etten saa tätä arkea toimimaan kuten oppikirjoissa. Ap

Ei kukaan saa. Vauvat ei lue niitä oppikirjoja. Ja äidin homma on katsoa juurikin sitä lasta eikä kirjaa 👍

Älä stressaa. Meillä oli tuo sama "kierre" mutta se vauva kasvaa ihan älyttömän nopersti ja muuttaa myös itse tapojaan. Meilläkin ekat kk vauva nukahti vain ja ainoastaan tissi suussa. Ja kerran ei huolinutkaan vain halusi tutin ja nukahti tyytyväisenä. Omassa sängyssä suostui nukkumaan vasta 9kk iässä kun jätin yö imettämisen. Sinun vauva on vielä tosi pieni, ei teillä välttämättä edes kuukauden päästä mennä enää noin. Kuka tietää

Ensinnäkin: Jos vauva nukahtaa helposti rinnalle, niin nukuta hänet yöunille imettämällä. Ei siitä kannata ottaa mitään stressiä etkä sinä saa vauvaa sillä tavalla pilalle.

Käy rauhassa vessassa niin, että otat vauvan mukaan sitterissä. Jos vauva huutaa, ei hän siitä vahingoitu, kun hän kuitenkin koko ajan näkee sinut. Toimita asiasi rauhassa ja juttele vauvalle samalla. Voit myös yrittää antaa vauvalle käteen jonkin lelun tms. Ehkä vauva vähitellen oppii, että niinkin voi kuluttaa aikaa.

Monen muun vastaajan tavoin suosittelen ehdottamasti kantoliinaa. Näin saat kätesi vapaasti ja pystyt tekemään haluamiasi asioita, vaikka vauva onkin kiinni sinussa.

Kolmen lapsen äiti