Onko nuorelle vahinkoa siitä, jos vanhemmat kustantavat kaiken?

[quote author="Vierailija" time="28.05.2013 klo 11:19"]

[quote author="Vierailija" time="28.05.2013 klo 11:13"]

Voin vain kuvitella, kuinka vaikeaa nykyaikana on saada töitä, jos ei ole esittää ensimmäistäkään työtodistusta.

[/quote]

Siis saada töitä mistä? Omalle alalle valmistuttuaan?

Ei kai niitä työpaikkoja hakiessa esitetä työtodistuksia mansikanpoiminnasta, kaupungin puutarhurin apulaisen toimesta rikkaruohonkitkijänä, jäätelönmyyjänä, siivoojana, lehdenjakajana....

[/quote]

Kyllä jokaisessa työpaikkailmoituksessa mainitaan, että hakemuksen liitteeksi tulee laittaa CV. Ja jos ei mainita, niin sitä pidetään itsestäänselvyytenä. Siitä näkee, onko hakija aktiivinen ja ahkera vai ei. Lisäksi yleisen tason työkokemusta vaaditaan kyllä monessa tehtävässä, johon on enemmän kuin yksi ammatillisesti soveltuva hakija. Jos samalla viivalla on henkilö, joka on tehnyt sentään jonkinlaisia töitä, ja saman koulutuksen saanut ilman mitään työkokemusta, niin itse palkkaisin ilman muuta sen, jolle ei tarvitse jokaista perusasiaa enää ruveta opettamaan kädestä pitäen. Aiempi työkokemus on myös osoitus oma-aloitteisuudesta ja motivaatiosta.

Nykyään moni tekee oman alan töitä jo opintojen aikana osa-aikaisesti, mutta niitäkin voi olla vaikeampi saada jos ei ole siihen mennessä tehnyt yhtään mitään.

Lapseni maksaa itse vuokransa, vaatteensa, puhelinlaskut, sähkölaskut, syömiset jne. pakolliset elämän kulut.

Ja minä maksoin autokoulun, koska se olisi ollut hänen pienillä tuloillaan mahdotonta. Ajokortti on tärkeä. Lapsi on joutunut ajamaan mm. töissä. Olisi ollut noloa työnantajalle sanoa, että en voi hoitaa tätä tehtävää, kun ei ole ajokorttia.

Omaa autoa lapsella ei ole, mutta saa lainata isänsä autoa tarvittaessa.

Kyllä monesti työhaastattelussa kysytään , mitä töitä hakija on tehnyt ennen valmistumistaan. Kertoohan se paljon henkilön valmiuksista, jos on esittää hyviä työtodistuksia; olkoonpa ne mistä työstä hyvänsä.

Aivan samoin voidaan kysyä harrastuksista, vaikka ne eivät liittyisi omaan alaan mitenkään.

[quote author="Vierailija" time="28.05.2013 klo 11:07"]

Muutenkin kun olen katsellut, niin vaikka aina sanotaan ettei hemmotellut ja vanhemmilta rahaa saaneet opi käyttämään rahaa, niin kas kummaa, keskimäärin menee niin että niiden varakkaiden vanhempien kultalusikka suussa eläneillä lapsilla vaan menee paremmin taloudellisesti ja elämänhallinnallisesti.

[/quote]

Vanhempien varakkuudesta ei voi suoraan päätellä sitä, minkä verran lapsilla on rahaa käytössään. Tiedän lukuisia esimerkkejä lähipiiristäni, joissa perheessä on varakkaat vanhemmat, mutta lapset eivät saa yhtään mitään ilmaiseksi vaan joutuvat itse hankkimaan omat rahansa. Ymmärtääkseni myös esim. Nalle Wahlroos ja Bill Gates ovat näitä, joiden lapset joutuvat pärjäämään omillaan. Aika moni tuntuu olevan sitä mieltä, että lasten on hyvä oppia itsenäisiksi eikä elellä vanhempien rahoilla, vaikka siihen olisi varaakin.

[quote author="Vierailija" time="28.05.2013 klo 11:26"]

En siis tarkoita, että pikku piltille on pakko kustantaa kaikki mitä hän ikinä keksii pyytää, mutta kyllä vanhemmat ovat vastuussa vielä nuoren aikuisenkin hyvinvoinnista, jos tämä ei täysin pärjää omillaan. ... Turha sitten ihmetellä, kun se lapsukainen saattaakin varttua aikuiseksi ja tarvita silloinkin taloudellista tukea.

[/quote]

Toki me vanhemmat ollaan vastuussa vielä nuorista aikuisistamme, jos eivät omillaan pärjää. Mutta siinä kohtaa rahan suoltamisen jatkaminen konkreettisen rahan käytön opettamisen sijaan on virhe ja karhunpalvelus nuorelle. Jos ei parikymppisenä pärjää omillaan niin silloin on mennyt kasvatuksessa pieleen ja vanhemman tehtävä on korjata tämä virhe, jotta tilanne asettuu ruotuunsa. Rahan antaminen auttaa vain hetkellisesti ja ensi kuussa on sama ongelma, vuosin kuluessa se vain pahenee. 

[quote author="Vierailija" time="28.05.2013 klo 11:40"]

Siis mihin tällä oikein tähdätään, ettei nuorelle kustanneta mitään? Oletteko te, jotka tässäkin ketjussa kerrotte, ettete ole mitään koskaan kotoa saaneet, hyvä jos vaatteita, pärjänneet erityisen hyvin elämässä?

Onko tämä jotain kateutta "jos ei mulle niin ei sullekaan"-ajattelua, kostoa, kasvatusta, uskoa siihe että vain nuorena kituuttamalla tulee pärjämämään elämässä vai mitä?

[/quote]

Ei mun mielestä tässä ketjussa ole ollut vastauksia, joissa nuorelle ei haluttaisi kustantaa yhtään mitään. Mielestäni on hyvä, että lapselle kustannetaan harrastuksia ja mahdollisesti matkoja, jos perheellä on varaa ja halua matkustella. Vaatteet ja ruoka ovat ihan perusjuttuja.

En ajattele, että nuorena pitäisi kituuttaa, mutta omien lasten kanssa olemme toimineet niin, että he ovat jotain isompaa halutessaan kustantaneet osan siitä itse. Ajattelen, että näin ihminen oppii näkemään vaivaa tavoitteidensa eteen ja saa siitä myös mielihyvää. Kun haluaa jotain ja tekee työtä sen eteen, ja sitten saa sen, se antaa onnistumisen ja ilon kokemuksia, jotka kannustavat ponnistelemaan myöhemminkin unelmien eteen. Siksi tuntuu vähän oudolta, että koko suvun pitäisi osallistua nuoren ihmsien auton ostamiseen, kun hän ei itse rikkaa ristiin laita - tai voi laittaa. Voihan olla, että hän on hakenut kesätöitä, mutta ei ole saanut.

Ap

[quote author="Vierailija" time="28.05.2013 klo 11:48"]

Jos ei parikymppisenä pärjää omillaan niin silloin on mennyt kasvatuksessa pieleen ja vanhemman tehtävä on korjata tämä virhe, jotta tilanne asettuu ruotuunsa. Rahan antaminen auttaa vain hetkellisesti ja ensi kuussa on sama ongelma, vuosin kuluessa se vain pahenee. 

[/quote]

Entä jos niitä töitä ei vaan kertakaikkiaan ole?

[quote author="Vierailija" time="28.05.2013 klo 11:40"]

Siis mihin tällä oikein tähdätään, ettei nuorelle kustanneta mitään? Oletteko te, jotka tässäkin ketjussa kerrotte, ettete ole mitään koskaan kotoa saaneet, hyvä jos vaatteita, pärjänneet erityisen hyvin elämässä?

Onko tämä jotain kateutta "jos ei mulle niin ei sullekaan"-ajattelua, kostoa, kasvatusta, uskoa siihe että vain nuorena kituuttamalla tulee pärjämämään elämässä vai mitä?

[/quote]

Minä olen pärjännyt elämässä oikein hyvin, enkä ole kertonut etteivät vanhemmat kustantaneet MITÄÄN. Olen saanut maltillisesti vaatteita, rahaa lukiokirjoihin ja harrastuksiin (yhteen kerrallaan, johon on sitten myös kannustettu sitoutumaan pitkäksi ajaksi), ja myös ajokorttiin. Vanhempani tulivat myös takaajiksi kun ostin ensiasuntoni. Mutta johonkin on hyvä vetää raja, ja auton hankinta ja muut vastaavat alkavat olla mielestäni jo nuoren oman harkinnan varassa.

Olen myös tehnyt ahkerasti töitä 16-vuotiaasta alkaen, vähintään kesäisin ja opintojen aikana ympäri vuoden. Jos en olisi, luulenpa että vanhemmat eivät olisi auttaneet minua yhtä aktiivisesti ja tämä olisi ollut mielestäni aivan oikein ja hyvä ratkaisu.

Ideana siis ei ole, että vanhemmat kurjistavat lapsensa maan rakoon, vaan se että lapsia kannustetaan hankkimaan itsekin rahaa ja suunnittelemaan rahankäyttöään. Olen aika varma siitä, että varakkaista vanhemmista suurin osa toimii juuri näin (ainakin jos he ovat itse omaisuutensa ansainneet), ja että tällä tavalla lapsistakin kasvaa itsenäisiä ja järkeviä aikuisia.

T. 2

[quote author="Vierailija" time="28.05.2013 klo 11:46"]

Lapseni maksaa itse vuokransa, vaatteensa, puhelinlaskut, sähkölaskut, syömiset jne. pakolliset elämän kulut.

Ja minä maksoin autokoulun, koska se olisi ollut hänen pienillä tuloillaan mahdotonta. Ajokortti on tärkeä. Lapsi on joutunut ajamaan mm. töissä. Olisi ollut noloa työnantajalle sanoa, että en voi hoitaa tätä tehtävää, kun ei ole ajokorttia.

Omaa autoa lapsella ei ole, mutta saa lainata isänsä autoa tarvittaessa.

[/quote]

Tässä tapauksessa on mielestäni ihan ok, että vanhempi maksaa ajokortin, jos siis lapsen omalla vastuulla on jo kaikki peruselämiseen kuuluvat menot.

t. 2

[quote author="Vierailija" time="28.05.2013 klo 11:55"]

[quote author="Vierailija" time="28.05.2013 klo 11:48"]

Jos ei parikymppisenä pärjää omillaan niin silloin on mennyt kasvatuksessa pieleen ja vanhemman tehtävä on korjata tämä virhe, jotta tilanne asettuu ruotuunsa. Rahan antaminen auttaa vain hetkellisesti ja ensi kuussa on sama ongelma, vuosin kuluessa se vain pahenee. 

[/quote]

Entä jos niitä töitä ei vaan kertakaikkiaan ole?

No sitten sen nuoren pitäisi pärjätä sillä työttömyys tai toimeentulotuella kuten kaikki muutkin Suomen työttömät, jollei halua tai uskalla vaihtaa paikkakuntaa työn perässä. Silloin tällöin auttaminen on mielestäni ok, mutten haluaisi opettaa lapsiani siihen, että makoillaan kotona tekemättä mitään tukia nostellessa ja että vanhemmat kustantavat ne kaikki tarvittavat iPhonet ja merkkivaatteet ja leveän elämisen joka kuu.  

[/quote]

[quote author="Vierailija" time="28.05.2013 klo 11:55"]

Entä jos niitä töitä ei vaan kertakaikkiaan ole?

[/quote]

Minä olin nuori 90-luvun lamassa, jolloin oli todella vaikeaa saada töitä. Kun ensimmäisen kerran hain kesätöitä, tilanne näytti aivan täysin toivottomalta. Tämä oli minulle todella vakava asia, koska tiesin että seuraavanakin kesänä olisi vaikeampaa saada töitä, jos ei olisi näyttää edelliseltä kesältä mitään työtodistusta. Siksi keksin varasuunnitelmaksi sellaisen, että tarjoutuisin muutamaksi viikoksi vapaaehtoistyöhön joko Pelastusarmeijalle tai johonkin lasten päiväkerhotoimintaan, jotta saisin kesältä ainakin työtodistuksen. Juuri kun olin alkamassa soitella näitä paikkoja läpi, sainkin sitten oikean kesätyön, joten suunnitelmaa ei tarvinnut toteuttaa. Mutta varmasti olisin mennyt mieluummin vaikka palkatta töihin parantaakseni työnsaantimahdollisuuksiani jatkossa kuin vain maannut rannalla koko kesän.

Vapaaehtoistyötä on varmasti tarjolla aina.

T. 2

Kannattaa muistaa, että Suomesta on 2000-luvulla kadonnut noin 30 000 kesätyöpaikkaa! Meille vanhemmille kesätyötä löytyi helposti, mutta enää se ei olekaan itsestäänselvyys edes ahkeralle, motivoituneelle ja tekevälle. Moni joutuu tyytymään 2 vko kesäseteli-töihin tai sitten tekemään palkatta avustavia tehtäviä opintojen ohessa.

Meillä on maksettu ihan kaikki, autokoulu, auto, opiskelija-asunto, matkat jne.

Ja mitä tuli lapsista? Tuli varsin pätevä lääkäri, joka on todella tarkka raha-asioissa. Ja tuli kauppatieteilijä, joka teki ensimmäisiä sijoituksiaan jo 15v iässä.

Lapsi oppii rahan arvon muutenkin kuin tienaamalla euron sijatessaan vuoteensa.

[quote author="Vierailija" time="28.05.2013 klo 12:05"]

[quote author="Vierailija" time="28.05.2013 klo 11:55"]

Entä jos niitä töitä ei vaan kertakaikkiaan ole?

[/quote]

Minä olin nuori 90-luvun lamassa, jolloin oli todella vaikeaa saada töitä. Kun ensimmäisen kerran hain kesätöitä, tilanne näytti aivan täysin toivottomalta. Tämä oli minulle todella vakava asia, koska tiesin että seuraavanakin kesänä olisi vaikeampaa saada töitä, jos ei olisi näyttää edelliseltä kesältä mitään työtodistusta. Siksi keksin varasuunnitelmaksi sellaisen, että tarjoutuisin muutamaksi viikoksi vapaaehtoistyöhön joko Pelastusarmeijalle tai johonkin lasten päiväkerhotoimintaan, jotta saisin kesältä ainakin työtodistuksen. Juuri kun olin alkamassa soitella näitä paikkoja läpi, sainkin sitten oikean kesätyön, joten suunnitelmaa ei tarvinnut toteuttaa. Mutta varmasti olisin mennyt mieluummin vaikka palkatta töihin parantaakseni työnsaantimahdollisuuksiani jatkossa kuin vain maannut rannalla koko kesän.

Vapaaehtoistyötä on varmasti tarjolla aina.

T. 2

[/quote]

Vapaaehtoistyöstä ei saa työtodistusta vaan korkeintaan osallistumistodistuksen. Työtodistus kertoo siitä, että työnantaja on ollut vastuussa ko. henkilöstä myös vakuutusten muodossa, joten vapaaehtoinen lasten leikkipuistossa tuntuu aika turvattomalta idealta.

Enrä jos työpaikka on vaatimaton esim. siivooja tai hyllyntäyttäjä marketissa, onko sillä väliä työllistymisen kannalta yliopisto-opintojen jälkeen? Omalla nuorellani on tilanne, että on tarjolla vain tällaisia hommia. Vai pitäiskö löytyä jotain "hienompaa"?

Itselläni 80-luvun alussa ei ollut kesätyöongelmia, sain työn kuin työn ja niin saivat kaveritkin. Nyt tilanne on täysin eri.

[quote author="Vierailija" time="28.05.2013 klo 12:42"]

Enrä jos työpaikka on vaatimaton esim. siivooja tai hyllyntäyttäjä marketissa, onko sillä väliä työllistymisen kannalta yliopisto-opintojen jälkeen? pitäiskö löytyä jotain "hienompaa"?

[/quote]

kuten täällä on todettukin, kaikki työkokemus ja aktiivisuus on kotiinpäin. Joka työssä oppii jotain, mistä on myöhemminkin työelämässä hyötyä.

[quote author="Vierailija" time="28.05.2013 klo 12:46"]

[quote author="Vierailija" time="28.05.2013 klo 12:42"]

Enrä jos työpaikka on vaatimaton esim. siivooja tai hyllyntäyttäjä marketissa, onko sillä väliä työllistymisen kannalta yliopisto-opintojen jälkeen? pitäiskö löytyä jotain "hienompaa"?

[/quote]

kuten täällä on todettukin, kaikki työkokemus ja aktiivisuus on kotiinpäin. Joka työssä oppii jotain, mistä on myöhemminkin työelämässä hyötyä.

[/quote]

En tarkoittanut ihan sitä, oppiiko jotain jne., vaan onko väliä, missä on ollut töissä myöhemmän oman alansa työllistymisen kannalta. Eli tehnyt jotain ihan muuta kuin alaansa edes hiukan viittaavaa hommaa esim. mansikanpoiminta ja siivoustyö juristilla. Mainitaanko näitä varhaisia työkokemuksia edes missään?

[quote author="Vierailija" time="28.05.2013 klo 12:46"]

[quote author="Vierailija" time="28.05.2013 klo 12:42"]

Enrä jos työpaikka on vaatimaton esim. siivooja tai hyllyntäyttäjä marketissa, onko sillä väliä työllistymisen kannalta yliopisto-opintojen jälkeen? pitäiskö löytyä jotain "hienompaa"?

[/quote]

kuten täällä on todettukin, kaikki työkokemus ja aktiivisuus on kotiinpäin. Joka työssä oppii jotain, mistä on myöhemminkin työelämässä hyötyä.

[/quote]

Rekrytoijana en ole samaa mieltä. Ensimmäinen työpaikka ei ole kovinkaan merkittävä, mutta jos työkokemus on koko opiskeluajalta siivousta, hyllyttämistä ja puhelinmyyntiä, niin se kertoo enemmän negatiivista kuin positiivista työnhakijasta.

Jos sinulla ja lapsesi sukulaisilla on mahdollisuus ja halua auttaa niin kyllä se minusta kannattaa tehdä. Minusta mikään ei voi olla liikaa. Iän myötä myös halu ottaa itse vastuuta elämästään lisääntyy ja jos kykenet tarjoamaan hyvät lähtökohdat niin tottakai sen rakkaille lapsillesi myös teet. Omille tytöilleni on säästetty kohtalainen summa alkupääomaksi elämään mutta he eivät saa käyttää sitä miten hyvänsä. 

Minusta taas tuollainen työkokemus (hyllytys, siivous, puhelinmyynti) kertoo siitä että kyseinen ihminen on tehnyt töitä, mikä sinällään on iso arvo. Kaikille ei riitä niitä "oman alan" kesätyöpaikkoja, (osa vielä menee suhteilla jne.) on hienoa jos hakija on kuitenkin jotain tehnyt sen sijaan että olisi vain kotona makoillut. Monihan on niin hienohelmaa ettei voi edes hakea siivoustyötä, tuo asenne kertoo yleensä siitä ettei välttämättä "halua" oman alan hommissakaan "kaikkea" tehdä vaikka se työnkuvaan kuuluisi, vaan ainoastaan niitä "kivoja" hommia.

Ja itse asiaan: minusta on ihan hyvä että vanhemmat maksavat autokoulun lapsilleen. Autoa sen sijaan et tarvitse maksaa, voi lainata omaa autoa tarvittaessa.

Lisäksi lapsille voi myös opettaa "valitsemista" niin, että jos se kesäauto on pakko saada, niin neuvottelee esim. niin että haluaako lähteä lomamatkalle mukaan vai saada sen kesäauton. Eli ei anna kaikkea vaan lapsen pitää valita asioista kumman/minkä haluaa.

Ja noihin Nalle Wahlroosiin ja Bill Gatesiin kommentoin: em. miehillä varmasti on niitä suhteita joilla oma jälkikasvu saadaan töihin. On eri asia olla niin laiska ettei mene hakemaan töitä vaan elän vanhempien rahoilla, vert. ei saa töitä vaikka hakee. Ja muutenkin on aika eri asia lojua kotona jossain lähiössä ns. mitään tekemättä vert. jos vanhemmilla on hienoja huviloita, purjeveneitä ym. ja ns. "luksusluokan" olotavat ihan "kotosalla". Joten lähtökohdat ovat hyvin erilaiset taviksien ja erittäin rikkaiden lapsilla...