Lue keskustelun säännöt.
Laihduttamisesta on tehty lähes mahdotonta
27.05.2013 |
Ajatellaanpa nyt, että on Rouva Runsas, joka haluaa pudottaa 15 kiloa läskiä itsestään pois. Ensin hän miettii aikansa, että pitäis pitäis, vaan kun ei viitsi. Sitten päättää ryhdistäytyä. Ostaa törkeän kalliin salikortin, viimisen päälle releet, on syömättä kaks päivää, käy kerran salilla ja palkitsee itsensä pitsalla. Lukee netistä, että ei kannata tehdä pikalaihareita, koska paino tulee kuitenkin aina heti takaisin, joten luopuu tästä yritelmästä. Päättää tehdä elämäntaparemontin. Jaksaa sitä kaks viikkoa, kunnes tulee jotkut juhlat/paha mieli/hyvä mieli/ hyvää ohjelmaa telkkarista. Ja repsahtaa. Muutaman kilon kalorivaje on täytetty pian ja ollaan lähtötunnelmissa. Katsoo telkkarin pullukkaohjelmia. Hirveää hikoilua ja syödä pitäis oikein. Toinen sanoo, että aamulla kaurapuuro ja toinen että ei missään nimessä. Tyhjällä mahalla lenkille vaan. Yks on sitä mieltä, että rasvaa ja proteiinia. On karppausta, zonea, hyvää hiilaria, vissydieettiä, vähäkalorista, proteiinidieettiä ... Millähän helvetillä ne 70-luvulla piti itsensä niin laihoina vai oliko se vaan se muoti?
Tilaa Fit-lehden, ehkä tästä sais uutta pontta? Kuluta enemmän kuin syöt, niinhän ne sanoo. Mutta vitamiinit pitäis olla juuri oikein ja makrot ja muut. Ei tänä internetin kulta-aikana ja informaatioähkyssä tiedä enää mitä pitäis tehdä.
Kommentit (41)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="28.05.2013 klo 12:23"]
Nämä mammat, jotka muistaa 80-luvun köyhänä aikana. Oliko teillä muutenkin pulaa kaikesta/ kävittekö missään matkoilla tmv? Me oltiin ihan tavallisia keskiluokkaisia, ajettiin uudella saabilla, käytiin kanarialla ja leningradissa ja vedettiin hampurilaisia, pizzoja ja irtokarkkeja. Muutenkin laiskaa elämää, vhs-videoita vuokrattiin ja pelattiin tietokoneella alkeellisia pelejä. Samanlaista oli kaikilla kavereilla. Olitteko te jotain superköyhiä? Asuitteko syrjäseudulla?
[/quote]
30. Emme matkailleet ikinä ulkomailla, matkat olivat mökkimatkoja. Yksi kaveri oli ns. hienommasta perheestä ja he kävivät talvella Itävallassa laskettelemassa jne., mutta hän oli poikkeus. Suurin osa kavereistani oli duunariperheistä. Toisaalta sain jossain määrin muotivaatteita, enkä muutenkaan kokenut, että olisimme köyhiä. Isäni kuoltua sain ihan hyvän perinnön, eli olivat säästäneet vuosien varrella aika paljon, mutta luulen, että siihen aikaan elettiin useinkin sillä tavalla.
Tosiaan vaikka silloinkin ihmisille maistuivat rasva, suola ja sokeri, annokset olivat aika inhimillisiä, ja arkiliikuntaa oli aika paljon. Muistan, kun kesällä -89 olimme rippikoulussa, ja sieltä oli retki paikkaan, jossa kaikille tarjoiltiin pizzat, monet tytöt olivat ihan järkyttyneitä niiden koosta. Söivät hyvä jos viidesosan pizzasta, siis eivät nirsoilumielessä, vaan eivät todellakaan jaksaneet enempää. Turha kai sanoakaan, että nykymittapuulla pizzat olisivat monelle teinille ihan hyvän kokoisia, ei jäisi nälkä, mutta joka muru tulisi syötyä. Silloin oli ihan kuin tyhmä vitsi tarjota sellaiset jättilätyt.