Lue keskustelun säännöt.
Laihduttamisesta on tehty lähes mahdotonta
27.05.2013 |
Ajatellaanpa nyt, että on Rouva Runsas, joka haluaa pudottaa 15 kiloa läskiä itsestään pois. Ensin hän miettii aikansa, että pitäis pitäis, vaan kun ei viitsi. Sitten päättää ryhdistäytyä. Ostaa törkeän kalliin salikortin, viimisen päälle releet, on syömättä kaks päivää, käy kerran salilla ja palkitsee itsensä pitsalla. Lukee netistä, että ei kannata tehdä pikalaihareita, koska paino tulee kuitenkin aina heti takaisin, joten luopuu tästä yritelmästä. Päättää tehdä elämäntaparemontin. Jaksaa sitä kaks viikkoa, kunnes tulee jotkut juhlat/paha mieli/hyvä mieli/ hyvää ohjelmaa telkkarista. Ja repsahtaa. Muutaman kilon kalorivaje on täytetty pian ja ollaan lähtötunnelmissa. Katsoo telkkarin pullukkaohjelmia. Hirveää hikoilua ja syödä pitäis oikein. Toinen sanoo, että aamulla kaurapuuro ja toinen että ei missään nimessä. Tyhjällä mahalla lenkille vaan. Yks on sitä mieltä, että rasvaa ja proteiinia. On karppausta, zonea, hyvää hiilaria, vissydieettiä, vähäkalorista, proteiinidieettiä ... Millähän helvetillä ne 70-luvulla piti itsensä niin laihoina vai oliko se vaan se muoti?
Tilaa Fit-lehden, ehkä tästä sais uutta pontta? Kuluta enemmän kuin syöt, niinhän ne sanoo. Mutta vitamiinit pitäis olla juuri oikein ja makrot ja muut. Ei tänä internetin kulta-aikana ja informaatioähkyssä tiedä enää mitä pitäis tehdä.
Kommentit (41)
[quote author="Vierailija" time="28.05.2013 klo 09:23"]
[quote author="Vierailija" time="28.05.2013 klo 09:20"]
Laihduttaminen on vaikeaa vain, jos siitä tekee itselleen vaikeaa.
[/quote]
Kyllä se on ihan faktisestikin vaikeaa, kun maha huutaa ruokaa ja katkeruus ja ärtymys vaivaa kun tätä on jatkunut jo kuukausia. Noh, painoa on kyllä lähtenytkin kohta 5 kg.
[/quote]
Anna mä arvaan, et osaa laihduttaa? Jos koko ajan on nälkä, teet jotain huolella väärin. Tietoa kyllä löytyy...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="28.05.2013 klo 09:23"]
[quote author="Vierailija" time="28.05.2013 klo 09:20"]
Laihduttaminen on vaikeaa vain, jos siitä tekee itselleen vaikeaa.
[/quote]
Kyllä se on ihan faktisestikin vaikeaa, kun maha huutaa ruokaa ja katkeruus ja ärtymys vaivaa kun tätä on jatkunut jo kuukausia. Noh, painoa on kyllä lähtenytkin kohta 5 kg.
[/quote]
No sulla on kyllä sitten järkevät keinot ja tiedot hukassa. Ei laihduttaessa tarvitse nähdä nälkää, ainakaan päivittäin. Ehkä joskus hetkittäin. Pitää syödä hyvin ja tarpeeksi kunnollista, puhdasta ruokaa ja liikkua. Siinä se. Muuta ei tarvita. t. -6kg kahdessa kuukaudessa eikä nälkä ole vaivannut kertaakaan
[quote author="Vierailija" time="28.05.2013 klo 09:39"]
[quote author="Vierailija" time="28.05.2013 klo 09:23"]
[quote author="Vierailija" time="28.05.2013 klo 09:20"]
Laihduttaminen on vaikeaa vain, jos siitä tekee itselleen vaikeaa.
[/quote]
Kyllä se on ihan faktisestikin vaikeaa, kun maha huutaa ruokaa ja katkeruus ja ärtymys vaivaa kun tätä on jatkunut jo kuukausia. Noh, painoa on kyllä lähtenytkin kohta 5 kg.
[/quote]
No sulla on kyllä sitten järkevät keinot ja tiedot hukassa. Ei laihduttaessa tarvitse nähdä nälkää, ainakaan päivittäin. Ehkä joskus hetkittäin. Pitää syödä hyvin ja tarpeeksi kunnollista, puhdasta ruokaa ja liikkua. Siinä se. Muuta ei tarvita. t. -6kg kahdessa kuukaudessa eikä nälkä ole vaivannut kertaakaan
[/quote]
No mulla on jo ikää, kaikkea on kokeiltu ja ainoa joka saa kiloja lähtemään on nälkä. Liikuntaa harrastan jo muutenkin tarpeeksi, syön terveellisesti, silti vatsassa on höllyvä taikinakerros.
[quote author="Vierailija" time="28.05.2013 klo 08:17"]
70-luvulla ei ollut tarjolla sellaista määrää tyhjiä kaloreita kuin nykyään, ja hyötyliikuntaa tuli keskimäärin enemmän.
[/quote]
Juuri näin. Kyllähän kauppojen valikoima oli hiukan erilainen 70-luvulla kuin nyt 2010-luvulla. Ja arjen hyötyliikunta on monella ihan minimissä, kun autolla pääsee ja hissillä huristellaan. Minä mukaanlukien ;-) Myös vapaa-ajan määrä on lisääntynyt.
Lisäksi vielä ravintoloissa käyminen, pikaruoka, ruokaohjelmat, blogit, keittokirjat... ruoka on joka paikassa esillä. TV:stä tulee pitsamainoksia illat pitkät. Välillä tuntuu, että kaikki sosiaalinen elämä pyörii ruuan ympärillä. Laihduta siinä sitten.
Tokihan laihtumisen periaate on sama edelleen. Toteuttaminen on vaan henkisesti hankalampaa, kun ruoka näkyy joka puolella koko ajan.
Mulle se ei ole ollut mitenkään vaikeaa tähän asti. Minä vaan rajoitan syömiseni 1500 kcal:iin päivä, lasken energiamäärän Kiloklubin ruokapäiväkirjaan ruoat kirjaamalla. Muita rajoituksia minulla ei ole. Ei ole ollut minkäänlaisia näläntunteita tai muuta epämiellyttävää laihdutuksen aikana. Syön kolmesti päivässä hyvää ruokaa suorastaan nautiskellen, päivällisellä viiniä ja jälkiruokaakin joka päivä. Välipaloja en syö, ovat minulle ihan turhia koska minulla ei koskaan tule nälkä ateria-aikojen välillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Laihduttaminen on ihan helppoa. Syö vaan vähemmän ja liikkuu enemmän. Ei tarvita mitään salikortteja. Ulos vaan kävelemään. Ja ruoasta on tosi helppo vähentää. Itsekin laihdutin juuri 3 kiloa ihan kevyesti vain ruokavaliota hiukan korjaamalla.
Tässä on aivan erinomainen kirjoitus laihduttamisesta, kilot ei lähde paskaa jauhamalla:
http://monnatreenaa.fitfashion.fi/2013/05/27/kilot-ei-lahde-pskaa-jauhamalla-piste/
Kyllä siihen tarvii tehdä töitä, mutta kuten kuvistakin näkee, syömällä tavallista, kunnollista ruokaa ja liikkumalla pääsee tuloksiin kuten blogin kirjoittaja on tehnyt. Ei tarvitse vippaskonsteja eikä erikoisdieettejä, vain sen paskan jauhannan lopettamisen ja työn tekemisen tavoitteiden eteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen syntynyt v. 1974, ja kyllä meillä lapsuudessa alkoi olla sipsejä niiden perisuomalaisten pullien lisäksi. Mutta annoskoot olivat eri luokkaa kuin nykyisin. Limsapullot olivat pieniä, nykyajasta katsottuna se pienehkö sipsipussi jaettiin sisarusten kesken. Eikä noita vedetty usein. En oikeastaan muista, millaisia aikuisten ateriakoot olivat, mutta eihän jotain lihaa syöty sellaisia määriä kuin nykyisin, eli joku yksi pienehkö pihvi oli varmaan se raavaan miehenkin annos sunnuntain paremmalla päivällisellä.
Minäkin liputan Patrik Borgin puolesta :) Olen jonkin hänen kirjansa lukenut, ja tuntuu, että hänellä on tervettä järkeä ja asennetta. Ei mitään kitudieettejä, syödessä täytyy lähteä nälkä, ja jos ehtii kerrankin päivässä tulla tosi kova nälkä, se päivä on tavallaan menetetty elämäntaparemontissa. Jos syöminen normalisoituu, ollaan oikealla tiellä, vaikka vaaka ei palkitsisikaan. Omista herkuista nimenomaan ei saa luopua, koska kyse ei ole dieetistä, vaan elämän mittaisesta hommasta. Syyllisyys pitää saada pois syömisestä.
En ole ikinä varsinaisesti laihduttanut, kiloja on tullut vuosien myötä pikku hiljaa aina vain lisää ja lisää. Olen lievästi ylipainoinen. BMI:ssä lähestyi 30:n raja, ja se soitti hälytyskelloja. Silti oli vaan niin mukava syödä. Nyt olen laihtunut melko huomaamatta muutaman kilon varmaan max. kahdessa kuukaudessa. Se liittyy jotenkin siihen koko muutokseen, johon jouduin tai paremminkin pääsin. Aloin kiinnittää huomiota ulkonäkööni, koska tajusin, että saan oikeasti elämäniloa pukeutumisella, meikillä jne. Ennen elin hyvin askeettisesti. Kun ajattelen, että kohta mahdun taas siihen ja siihen hameeseen, se tuottaa ihan puhdasta nautintoa. Ostan herkkuja, maistelen ruokia, ja huomaan, että kun olen syönyt kaksi palaa suklaata, kolmas ei antaisi enää mitään oleellista, joten jätän sen syömättä. Eli voi sanoa, että olen ihan eri linjoilla kuin pelkän itsekurin ja askeesin kannattajat. Nautin kyllä siitä pienestä nälästä, kun tiedän saavani kohta hyvää ruokaa, mutta siinäkin pääpaino on sanalla "nautin". Nautin ylipäänsä elämästä, alkavasta kesästä, kirjoista, elokuvista, kävelylenkeistä jne. ihan eri tavalla kuin ennen. Joku neljänkympin villitys ;)
[quote author="Vierailija" time="28.05.2013 klo 09:56"]
Tässä on aivan erinomainen kirjoitus laihduttamisesta, kilot ei lähde paskaa jauhamalla:
http://monnatreenaa.fitfashion.fi/2013/05/27/kilot-ei-lahde-pskaa-jauhamalla-piste/
Kyllä siihen tarvii tehdä töitä, mutta kuten kuvistakin näkee, syömällä tavallista, kunnollista ruokaa ja liikkumalla pääsee tuloksiin kuten blogin kirjoittaja on tehnyt. Ei tarvitse vippaskonsteja eikä erikoisdieettejä, vain sen paskan jauhannan lopettamisen ja työn tekemisen tavoitteiden eteen.
[/quote]
Jos haluaa tuollaisen kropan niin varmasti tarvitseekin valtavasti työtä. Itselleni riittää hyvin ns. laihaläski tai edes laihahko läski, joten ei tarvitse nähdä edes tuollaista vaivaa. Onnistuu hyvin paskaa jauhaen ja ilman liikuntaakin :)
Minusta näyttää että monen ongelma on juuri se että tavoitellaan juttuja jotka vaatii enemmän työtä kuin mitä ollaan valmiita tekemään. Onhan se joo tosi hienoa jos on sporttinen ja timmi hoikan lisäksi, mutta jos sen tavoittelu johtaa siihen ettei edes laihdu liikaläskeistään koska kokee arjen paineiden ja kiireiden keskellä tarvittavan liikunnan ja itsekurin syömisen suhteen liian raskaaksi ja "retkahtelee" vähän väliä, niin silloin minusta olisi parempi edes laihduttaa se liikalaardi pois vaikka ilman liikuntaa. Näin, vaikkei toki tule sitten tuon bloginpitäjän näköistä sixpackia vatsaan tms.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="28.05.2013 klo 10:01"]
Minäkin liputan Patrik Borgin puolesta :) Olen jonkin hänen kirjansa lukenut, ja tuntuu, että hänellä on tervettä järkeä ja asennetta. Ei mitään kitudieettejä, syödessä täytyy lähteä nälkä, ja jos ehtii kerrankin päivässä tulla tosi kova nälkä, se päivä on tavallaan menetetty elämäntaparemontissa. Jos syöminen normalisoituu, ollaan oikealla tiellä, vaikka vaaka ei palkitsisikaan. Omista herkuista nimenomaan ei saa luopua, koska kyse ei ole dieetistä, vaan elämän mittaisesta hommasta. Syyllisyys pitää saada pois syömisestä.
[/quote]
Minä olen myös lukenut "Rentoa painonhallintaa" Borgilta, ja olen samaa mieltä, loistavaa asiaa. Mutta se ei välttämättä sovi monille nykynaisille, joille ei riitä kohtuullinen painonpudotus tai edes normaalipaino, vaan jotka haluaa olla erittäin hoikkia, usein vielä lihaksikkaitakin.
Esimerkiksi kirjassa symppis esimerkkipariskunta laihdutti Patrikin ohjein rennosti. He kumpikin jäivät rennolla otteella jonkin verran painoindeksin mukaan ylipainoisiksi. He tekivät todella hyvän työn terveydelleen hankkiutuessaan kymmenistä kiloista läskiä eroon ja koska heiltä ei ole vaadittu rankkaa kitu- tai liikutnakuuria, he todennäköisesti eivät repsahtele jatkossakaan. MUTTA jos vaikka se ohjelman nainen laittaisi muutoksen "jälkeen"-kuvansa tälle palstalle, kyllä tulisi kommenttia että yök mikä läski.
Ja tämä onkin osa ongelmaa miksi osa ihmisistä on tuomittu jojoilemaan. Ei hyväksytä omia rajallisia voimavaroja ja sitä, että niiden takia vaikka pudotus 100 kilosta rauhallista tahtia 75 kiloon pysyvästi on realistinen, mutta pudotus pikavauhtia 55 kiloon ei. NNiinpä sitä vedetään repäisyjä milloin nutrilettilla, karppauksella tai liikuntarääkillä, ja aina lihotaan takaisin entiseen tai yli. Se sivumennen sanoen oli Borgin kirjan esimerkkipariskunnan tarinakin: heidän painokäyränsä historia oli sellainen, että 10-20 kg repäisyjä alaspäin oli saatu useita kertoja, mutta paino oli aina palannut takaisin ja vähän ylikin.
[quote author="Vierailija" time="28.05.2013 klo 10:05"]
[quote author="Vierailija" time="28.05.2013 klo 09:56"]
Tässä on aivan erinomainen kirjoitus laihduttamisesta, kilot ei lähde paskaa jauhamalla:
http://monnatreenaa.fitfashion.fi/2013/05/27/kilot-ei-lahde-pskaa-jauhamalla-piste/
Kyllä siihen tarvii tehdä töitä, mutta kuten kuvistakin näkee, syömällä tavallista, kunnollista ruokaa ja liikkumalla pääsee tuloksiin kuten blogin kirjoittaja on tehnyt. Ei tarvitse vippaskonsteja eikä erikoisdieettejä, vain sen paskan jauhannan lopettamisen ja työn tekemisen tavoitteiden eteen.
[/quote]
Jos haluaa tuollaisen kropan niin varmasti tarvitseekin valtavasti työtä. Itselleni riittää hyvin ns. laihaläski tai edes laihahko läski, joten ei tarvitse nähdä edes tuollaista vaivaa. Onnistuu hyvin paskaa jauhaen ja ilman liikuntaakin :)
Minusta näyttää että monen ongelma on juuri se että tavoitellaan juttuja jotka vaatii enemmän työtä kuin mitä ollaan valmiita tekemään. Onhan se joo tosi hienoa jos on sporttinen ja timmi hoikan lisäksi, mutta jos sen tavoittelu johtaa siihen ettei edes laihdu liikaläskeistään koska kokee arjen paineiden ja kiireiden keskellä tarvittavan liikunnan ja itsekurin syömisen suhteen liian raskaaksi ja "retkahtelee" vähän väliä, niin silloin minusta olisi parempi edes laihduttaa se liikalaardi pois vaikka ilman liikuntaa. Näin, vaikkei toki tule sitten tuon bloginpitäjän näköistä sixpackia vatsaan tms.
[/quote]
No mä en tarkoittanutkaan, että kenekään pitäisi tavoitella tuollaista kroppaa - ellei sitten halua. Luitko sen tekstin? Hän on personal trainerina törmännyt ihmisten kuvitelmaan, että laihtumiseen riittää joku vippaskonsti, esim. pt:n palkkaaminen - mutta kun se ei riitä, että maksaa pt:lle ruokavaliosta ja treenistä, ne ruuat pitäisi itse syödä ja liikuntakin pitäisi itse hoitaa, ei se pt tai kukaan muu sun puolesta syö tai liiku. Se tuntuu olevan se nykyihmisen ongelma. Ja toinen on se, että kun sitten "repsahdetaan" niin sitten unohdetaan koko homma. Minäkin liputan Patrik Borgin puolesta tässä, että jos haluaa ylipainosta eroon, pyrkii syömään 80-20 mallin mukaan eli 80% hyvin ja terveellisesti, 20% sitten vähän löysemmin. Tähän mahtuu esim. yksi löysempi päivä viikossa. Ja niin on muuten elänyt tuo blogin pitäjäkin, viettänyt baari-iltoja jne. vaikka on laihduttanut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vuonna 1972 olen syntynyt, ja muistikuvat lapsuudesta ruuan suhteen ja kaupan valikoimista ovat, että silloin 70- ja 80-luvun vaihteessa ei tosiaan ollut niin paljon pikaruokaa ja einestä tarjolla, mutta vihannes- ja hedelmävalikoimat olivat kyllä huomattavasti surkeammat kuin nykyään, ja ranskanleipä, polakka, pulla ja sokerijogurtti kyllä maistui. Nykyään on laajemmat valikoimat niin ns. terveellistä kuin epäterveellistäkin ruokaa.
Lapset oppii nykyisin jo varhain tuon jatkuvan herkuttelun kun vuorotellen vedetään karkkia, energiajuomaa ja sipsejä. Eikä niitä vanhemmat paljon vahdi, kun omilla viikkorahoilla ostetaan. Kai sitä oltiin köyhempiäkin 80-luvulla kun ei saatu veljen kanssa kuin pieni karkkiraha kerran viikkoon. Jäätelöä saattoi olla lauantaisin saunan jälkeen yksi eskimopuikko puoliksi :D Limpparia sai sellaisen pienen pullon myös kerran viikkoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="28.05.2013 klo 08:41"]
[quote author="Vierailija" time="28.05.2013 klo 08:31"]
Olen syntynyt 1971 ja vaikka stadissa olen asunut aina, niin voin sanoa, ettei pettuleipää syöty, mutta kyllä tämän päivän herkut olivat oikeasti kaukana monen tavallisen ihmisen elämästä. Ihan puhtaasti jo kaupan valikoima on nykyään täysin erilainen.
[/quote]
Näin on. Mun lapsuuden pääruoat olivat leipämaito, perunamaito, ruispuuro, kauraupuuro, ohrapuuro, marjapuuro, läskissä paistettu leipä, lauantaimakkara. En oikein edes muista syötiinkö me koskaan varsinaisesti lihaa koska ei ole mitään mielikuvia liharuoista, muita kuin lihakeitto hautajaisissa ja kinkku jouluna. Kanaa ei syöty ikinä eikä kalaa. Voi olla että olen vain unohtanut, mutta kyllä nykyajan ruoat on aivan eri planeetalla makunsa puolesta.
[/quote]
Siis mitä sä yrität sanoa? Ihmiset on nykyään läskejä, koska eivät syö lauantaimakkaraa vaan kanaa? Just joo.
Totta, nykyään myydään jättierissä kaikkia herkkuja. Limsat on 2x1,5 litraa, karkit sekä sipsit tyynyn kokoisissa säkeissä. Omassa lapsuudessa 0,3 l:n limupullosta riitti jaettavaksi, 100 g:n karkkipussi kesti pitkään, oli juhlaa saada sellanen.
Arkena syötiin kotiruokaa; perunaa/kastiketta/keittoja/laatikoita, leivän päälle pelkkää margariinia eikä mitään leikkeleitä ollut varaa ostaa. Viikonloppuisin syötiin joskus "parempaa" ruokaa. Pizzoista tai kebabeista tiedettykään. Nyt syödään joka päivä kuin olisi juhlapäivä.
Olen itse todennut että eri ihmiset käyvät eri tavalla- tai voisi kait sanoa että meitä pitää ajaa eri tavoin. Toiselle hedelmällisin tapa laihduttaa on se kohtuus- tyyli, vähennä kaikkea mutta älä luovu mistään. Mun elimistöä ei ajeta siten vaan mulle toimii ihan parhaiten tuollainen gfg- tyylin dieetti missä jätetään höttöhiilarit ja leipä -hiilarit,hedelmät,peruna,valkoiset pasta ja riisi pois. Sitten lisätään kohtuudella protskuja. Tällä dieetillä on ollut helpointa ja vatsa on voinut hyvin.
Mutta siihen en rupea, että se olisi kaikille paras. Kukanenkin oppii oman elimistönsä ajo-ohjeet ja syö sitten sen mukaisesti. Liikunta on hyväksi kaikille, ainakin jossain määrin.
Nämä mammat, jotka muistaa 80-luvun köyhänä aikana. Oliko teillä muutenkin pulaa kaikesta/ kävittekö missään matkoilla tmv? Me oltiin ihan tavallisia keskiluokkaisia, ajettiin uudella saabilla, käytiin kanarialla ja leningradissa ja vedettiin hampurilaisia, pizzoja ja irtokarkkeja. Muutenkin laiskaa elämää, vhs-videoita vuokrattiin ja pelattiin tietokoneella alkeellisia pelejä. Samanlaista oli kaikilla kavereilla. Olitteko te jotain superköyhiä? Asuitteko syrjäseudulla?
[quote author="Vierailija" time="28.05.2013 klo 10:34"]
Lapset oppii nykyisin jo varhain tuon jatkuvan herkuttelun kun vuorotellen vedetään karkkia, energiajuomaa ja sipsejä. Eikä niitä vanhemmat paljon vahdi, kun omilla viikkorahoilla ostetaan. Kai sitä oltiin köyhempiäkin 80-luvulla kun ei saatu veljen kanssa kuin pieni karkkiraha kerran viikkoon. Jäätelöä saattoi olla lauantaisin saunan jälkeen yksi eskimopuikko puoliksi :D Limpparia sai sellaisen pienen pullon myös kerran viikkoon.
[/quote]
35 unohtaa nyt ne vanhemmat, he ostaa karkit ja pullat kotiin ja myös he turpoavat! Ei ole vain nuorten ongelma olla pullukoita vaan on se armeijassakin nähty vuosikymmeniä kun pojat alkaa olemaan heikossa kunnossa; ei VAIN syödä mättöjä vaan ollaan liikkumatta.
Jos joskus on kävelty kouluun niin nykyään isä vie autolla. Jos joskus on harrastettu futista joka päivä niin nykyään jo pienet lapset on kotona liikkumattomina eikä vanhemmat heitä puistoa pidemmälle vie. Futista pelataan tietokoneelta.
Meillä lapsi harrastaa ja sukulaisissa on ihmisiä jotka on sanoneet ettei heidän lapsi vielä mene liikkumaan koska hänestä ei kasvateta urheilijaa (???) Ja me niin tehdään? Varmaan pitäisi kieltää lasta liikkumasta? Urheiluseura kun on helvetistä näköjään seuraava..
En voi sille mitään mutta lapseni menee pyörällä kouluun (kestää 5 minuuttia sotkea se matka) ja urheilee monena päivänä viikossa, useamminkin harrastaisi. Nyt koulusta tultuaan on kaverin kanssa puistossa. Illalla on harkat ja sen jälkeen käydään uimassa, ehkä hyppii trampoliinillakin ennenkö tulee iltapalalle. :)
Jäätelöä kitisee mutta kitisee huomenna uutta jos sen saa tänään. Vanhemman tehtävä on katsoa mitä lapsi syö. Ei lihavuus ole geeneistä kiinni, ei ennen ollut 250 kiloisia peltotöissä. Se on elintaso-ongelmaa. Jos syö paljon, niin se pitää myös kuluttaa!
[quote author="Vierailija" time="28.05.2013 klo 12:23"]
Nämä mammat, jotka muistaa 80-luvun köyhänä aikana. Oliko teillä muutenkin pulaa kaikesta/ kävittekö missään matkoilla tmv? Me oltiin ihan tavallisia keskiluokkaisia, ajettiin uudella saabilla, käytiin kanarialla ja leningradissa ja vedettiin hampurilaisia, pizzoja ja irtokarkkeja. Muutenkin laiskaa elämää, vhs-videoita vuokrattiin ja pelattiin tietokoneella alkeellisia pelejä. Samanlaista oli kaikilla kavereilla. Olitteko te jotain superköyhiä? Asuitteko syrjäseudulla?
[/quote]
Ei ollut varaa Kanarian matkoihin meidän perheellä, Suomessa matkailtiin ja Euroopassa omalla autolla. Meillä oli käytetty Saab. Carrolsissa hampurilaisella käynti oli harvinaisempaa riemua, grillikioskilta sai useammin hakea "viikonlopun kunniaksi" jonkun purilaisen tai makkaraperunat ja vähän irtokarkkeja. Viikkorahoilla pystyi ostamaan joko pehmiksen tai siirtokuvia, molempiin ei riittänyt. Videoita vuokrattiin, joo, mutta ei mitenkään koko ajan vaan sekin oli vähän erikoisempaa. Tietokone oli, mutta lähinnä varmaan isän työn takia, ei siihen muuten olisi ollut varaa. Kasvoin Helsingin lähiössä.
Kuten jo joku tuolla aikaisemmin sanoi, laihduttaminen on vaikeaa vain ja ainoastaan silloin kun siitä tekee itselleen vaikeaa.