Mistä rauhoittavaa hautajaisiin?

Itkeminen surussa ja hautajaisissa on normaalia. Miksi nykyään pelätään niin kovasti normaaleja tunteita. Se vasta älllä on kun jotkut on ihan lääketokkurassa, kuin kännissä tai huumeissa, hautajaisissa.

Osanottoni, mummisi oli sinulle varmasti rakas.

Olen itse ollut hautajaisissa, joissa vainajan aikuisilla pojantyttärillä oli rauhoittavien ottaminen mennyt överiksi. Muu saattoväki seurasi siunaus- ja muistotilaisuudessa kummeksuen, miten tokkaroivat ja puhuivat ihan höpöjä koko ajan.

Parempi mennä mummisi hautajaisiin ilman mitään rauhoittavia. Hänhän oli äitisi tai isäsi äiti, ja äitisi/isäsi saattaa tilaisuudessa tarvita tukeasi, ja parhaiten voit olla tukena pitämällä pään ja mielen kirkkaana.

Isäni hautajaiset oli viime lauantaina. Ei kyllä tullut mieleen hakea mitään lääkkeitä. Raskas päivä oli, mutta siitäkin selviää. Suru on yhä läsnä ja itku meinaa edelleen tulla kun tulee isä mieleen.

Itke, se laskee verenpainetta ja tulee rauhallisempi olo

Siskoni, joka on eläkkeellä oleva pappi, kauhisteli miten yleiseksi tämä erilaisten turruttavien ottaminen on hautajaisissa mennyt. Jotkut ottavat vielä siihen vähän konjakkia ja sitten onkin cocktail selvä. On kommelluksia ja koomista draamaa.

Kyllä hautajaisvieraat muistavat paremmin sen henkilön, joka yritti hypätä arkun perään hautaan, kuin sen, joka itki vuolaasti koko hautajaisten ajan.

Kyllä lääkäreiltä saa rauhoittavia. Hyvin helposti hautajaisiin, sillä surukin katsotaan mielenterveysongelmaksi ja jota pitää hoitaa lääkkeillä.

Ymmärrän pelkosi, ettet selviä hautajaisista. Jos se on ensimmäinen kokemuksesi saatat jännittää ihan liikaa, ja jos koet olevasi tilaisuudessa yksin ilman läheistesi tukea saat tukea ainakin lääkkeistä.

IKäsi puolesta kroppasi pitäisi kestää suru ja kipu, mutta jos arastelet näyttää tunteitasi ja haluat säilyttää kasvosi auttaa lääke siihenkin.

Ole kuitenkin varovainen lääkkeen kanssa, ettet ole ihan sekaisin ja unohdat sitten sen kaiken kauniin mummoasi koskien.

Voimia!

Vierailija kirjoitti:

Kyllä lääkäreiltä saa rauhoittavia. Hyvin helposti hautajaisiin, sillä surukin katsotaan mielenterveysongelmaksi ja jota pitää hoitaa lääkkeillä.

Ymmärrän pelkosi, ettet selviä hautajaisista. Jos se on ensimmäinen kokemuksesi saatat jännittää ihan liikaa, ja jos koet olevasi tilaisuudessa yksin ilman läheistesi tukea saat tukea ainakin lääkkeistä.

IKäsi puolesta kroppasi pitäisi kestää suru ja kipu, mutta jos arastelet näyttää tunteitasi ja haluat säilyttää kasvosi auttaa lääke siihenkin.

Ole kuitenkin varovainen lääkkeen kanssa, ettet ole ihan sekaisin ja unohdat sitten sen kaiken kauniin mummoasi koskien.

Voimia!

Vai katsotaan suru mielenterveysongelmaksi?

Taas näitä palstan diagnooseja.

Toivottavasti saat rauhoittavia jossain muodossa.

Osa ei ehkä ymmärrä kuinka joillekin itku voi tehdä pahaa. Kun sanotaan sen puhdistavan ja tekevän hyvää, joillekin täysin päinvastoin.

Itselleni se kuormittaa sen verran henkisesti ja aiheuttaa kipuilevia fyysisiä oireita, että kroppa palautuu vasta seuraavana päivänä. Esimerkiksi kovan itkemisen aiheuttama tulehdusmaisen oloinen päänsärky, kirvelevät turvonneet silmät, pitää tarvittaessa hoitaa lääkkeillä. Energia nollassa, keho on uupunut ja alavireinen olo säilyy koko loppupäivän. Hämärässä ja rauhallisessa huoneessa oleilu auttaa yleensä ilman ihmiskontaktia.

En käy kristillisissä menoissa. Vainajan sielua voi kunnioittaa ja tervehtiä omassa mielessään missä tahansa. Arkussa kun hän ei ainakaan ole. Itse en haluaisi ihmisten vaivautuvan suremaan entistä onttoa kulkuneuvoani, mutta omaisillehan se rituaali onkin tarkoitettu.

Kyllä ainakin yksityislääkäriltä saa suht helposti pienen paketin mietoa rauhoittavaa, jos syy sen käyttöön on joku tilannesidonnainen juttu, joka oletettavasti tulee menemään ohi lähitulevaisuudessa. Toinen asia sitten, onko käytölle oikeasti tarvetta. En mitenkään kiistä sitä, etteikö jollain voisi jossain tilanteessa ollakin, mutta hautajaisissa on aivan sosiaalisesti hyväksyttyä ja ymmärrettävää vollottaa silmät päästään eikä sitä tarvitse yrittää lääkkeillä estää.

Ilmankos ihmisillä on niin paljon ongelmia ja masennusta, jos ei suruakaan uskalleta kohdata ja näyttää. Eihän elämästä tule mitään jos mömmöillä vaan turrutetaan tunteet. Mene ilman lääkkeillä ja itke niin paljon kuin itkettää, se on hautajaisissa täysin normaalia.

Onko teillä kommentoijilla edes kokemusta rauhoittavista? Riippuu toki paljon rauhoittavasta, niitä on monia, mutta ei ne mitään turruta tunteettomaksi tai pistä päätä sekaisin jos ohjeen mukaan ottaa. Auttaa kyllä selviytymään tilanteista, mistä pelkää ettei selviydy muuten. Ei toki hyvä pitempiaikaisessa käytössä, mutta aivan ok joskus kun tilanne on paha. Niiden vaikutus on toki myös yksilöllistä niin kannattaa kokeilla kerran ennen tilaisuutta miten vaikuttaa.

Aina kannattaa kysäistä. Ehkä itse ainakin testaisin ennen hautajaisia että miten ne rauhoittavat vaikuttavat juuri sinuun, ettet tosiaan ole siellä hautajaisissa aivan tillintallin.

Itselläni monesti tulee paniikinomaisia itkukohtauksia kun on paha olla. Huutoitken ja tuntuu etten saa happea. Sitten iskee tosiaan aivan jäätävä päänsärky johon ei särkylääkkeet auta. Aivan hyvin voisin pyytää rauhoittavia ettei tarvisi tuollaista saada hautajaisissa.

Kyllä saa rauhoittavia. Nämä jotka sanoo "itku kuuluu hautajaisiin" jne ei varmaan ymmärrä, että osalla ihmisillä se ei ole sellaista kyynelten valumista ja vääntynyttä naamaa vaan voi purkautua pakonomaisesti huutoitkuna, jossa vaikka nelikymppinen käyttäytyy kuin parkuva vauva.  Varsinkin jos on edesmenneen lähisukulainen, joka tavallaan vasta hautajaisvastaanotosta ja muusta, on erittäin ymmärrettävää jos haluaa edes jotenkuten "pysyä koossa" suvun edessä eikä huutoitkeä ja raastaa hiuksia päästään.

Surra ehtii hautajaisia myöhemminkin, ja kukaan ei tule bentsodiatsepiinien yksittäisetä tai parista käytöstä riippuvaiseksi. Sanon parista, koska suosittelisin kokeilemaan suunniteltua lääkeannosta jo ennen hautajaisia kerran, jotta näkee että annos on sopiva eli ei pakonomaisesti unettava, mutta tehoaa riittävästi. Sopiva annos vaan rauhoittaa niin että ihminen hallitsee käytöksensä surussakin, mutta ei tee tokkuraiseksi eikä vie suruntunnettakaan pois.

Minä hain lääkäriltä rauhoittavan tabletin mieheni hautajaisiin.  Siis yhden vain.

En halunnut miehen suvun nähden suruani näyttää.  Seuraavan vuoden itkin joka päivä .

En ymmärrä teitä, jotka arvostelette tätä rauhoittavien haluamista. Kaikille se suru ja itku ei ole sellaista sievää kyynelten valumista.

Olisin halunnut pitää pappani hautajaisissa puheen. Olin kirjoittanut sen valmiiksi. En voinut pitää sitä, koska en voinut lakata itkemistä eli puhumisesta ei tullut mitään. Harmittaa vieläkin, vaikka luin puheen kyllä sitten viikkoja myöhemmin papalle haudalla (ja itkin hitosti).

Surun ehtii kyllä surra, hautajaiset on irtipäästämisriitti, jossa mieletön itkeminen ei varsinaisesti tuo lisäarvoa tilaisuuteen.

Joo ei ole kyse siitä etten mummia muuten surisi ja itkisi, sairaalassa ja miehelle olen itkenyt niin että luomet ovat haavautuneet ja silmät niin kipeät ettei auki kärsi pitää. Haluan vain tuon yhden tilaisuuden pärjätä ilman itkua.

Toisekseen mulla itkun määrä ei korreloi surun määrään. Miehen sukulaisen, jonka olin nähnyt vain pari kertaa ohimennen, hautajaisissa purskahdin papin sanoista hillittömään itkuun vaikka kuinka hoin itselleni että *ttu lopeta nyt kun et tunne koko stanan ruumista. Enkä vain pystynyt lopettamaan itkemistä vaikka mielessä tilanne jo ihan huvitti.

Terv. Alkuperäinen

Te jotka väitätte että lääkäri määrää, mitä lääkettä muka määräävät? Edes pahasta ahdistuksesta kärsivät mielenterveyspotilaat eivät kovin helposti saa oikeasti rauhoittavia, miten ihmeessä niitä muka määrättäisiin tavalliseen tilapäiseen suruun?

Uskoisin, että saa. Mieto rauhoittava, eli useimmiten Opamox ei kyllä mitenkään turruta tai tee zombiksi, hohhoijaa. Leikkaa sen ihan kaikkein pahimman ehkä pois. Alkoholia toki ei kannata yhdistää, jotkut voivat olla yhdistelmälle herkkiä.

Miksi hautajaisissa ei saisi surra? Jotenkin outo tämä instasukupolven tapa elää eli vedetään rauhoittavia, jotta saadaan kivoja kuvia nettiin. Se mummi pysyys kuolleena ja suru pysyy suruna, vaikka mitä mömmöjä vetäisit.