Lue keskustelun säännöt.
Autatteko kotoa pois muuttanutta opiskeleva nuortanne vuokranmaksussa?
15.07.2020 |
Entä löytyykö vuokrakoti millä keinoin ja miten helposti vai vaikeamman kautta?
Mietityttää tämä pk-seudun asuntotilanne ja hintataso nyt kun oman pojan yliopisto-opiskelut siintää edessäpäin ja ehkä kuitenkin mieluiten Hgin yliopisto Turun, Jyväskylän tmv sijasta..
Kommentit (117)
Opiskelupaikkakuntana suosittelen kyllä Helsinkiä, vaikka jotkut täällä ovat sitä karsastaneet asumisen kalliuden vuoksi. HOASilta saa tosiaan soluasunnon, joten halvalla asuminen on kyllä vaihtoehto. Noista on kyllä varotettava, että saattavat olla aivan törkyisessä kunnossa ne yhteiset tilat, koska kaikki muut asukkaat ovat ulkomaalaisia ja elävät kuin pellossa. Jääkaapista saatetaan varastaa ruokaa, kämppis saattaa varastaa postissa tulleen pankkikortin jne. Omassa huoneessa voi olla suihku ja wc, mikä on tietty kiva, mutta kun kotona on vaikea laittaa ruokaa (pitää siivota koko keittiö ensin) niin syöminen voi tulla kalliksi, jos mikroruuan varassa on.
Jos opiskelee Otaniemessä ja pääsee sinne paikalliseen soluun, niin ne ovat käsittääkseni ihan ihmisarvoisia asumuksia toisin kuin joku HOASin solu Kontulassa.
Mutta kesätöiden kannalta Helsinki on ihan ykkönen. Ja muutenkin töiden kannalta. Monet opiskelijat käyvät osa-aikaisesti töissä opintojen ohella, alkuun ehkä hanttihommissa mutta parin ekan vuoden jälkeen jo niissä oman alan hommissa. Niitä on Helsingissä tarjolla paremmin kuin muualla ja sitä oman alan työkokemusta on kyllä todella tärkeä hankkia opintojen ohessa, että työllistyy sitten valmistumisen jälkeen.
Asunnon kanssa vanhemmat voivat auttaa, jos taloustilanne sallii. Me teimme niin, että ostimme asunnon, johon lapsi muutti vuokralle. Vuokran asetimme niin, että sillä sai asumiseen maksimituen, eli vuokra oli 510€ ja lapsi sai siihen 406€ tukea. Jouduimme tietenkin ottamaan lainaa tuota varten ja laittamaan omaakin rahaa kiinni, mutta tämä oli meidän tapa auttaa. Autettiin kyllä ensimmäisen vuoden aikana muutenkin, mutta ensimmäisen vuoden keväästä lapsi on ollut osa-aikatöissä (ja kesäisin kokoaikaisesti) niin sen jälkeen ei ole muuta apua tarvinnut antaa.
Tässä voi siis itse vaikuttaa siihen, meneekö se Kelan asumistuki jonkun toisen lapsen perheelle, vai oman lapsen perheelle. Se asumistuki auttaa sen asunnon ja lainan maksamisessa, vaikka toki siitä jää myös itselle maksettavaa. Jos asunto on sopivasti valittu, lapsi voi opiskelujen aikana säästää opintolainaa ASP-tilille ja ostaa sen asunnon itselleen, kun valmistuu ja alkaa käydä kokoaikaisesti töissä. Hyvässä lykyssä sen asunnon voi ostaa jo opintojen loppupuolella, jos vaan on riittävästi säästöjä ja riittävät tulot sen lainan hoitoon. Nuori aikuinen voi helposti ottaa 35 vuoden lainan, jolloin kuukausierä jää pieneksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oma lapseni ei ole vielä lähelläkään opiskeluikää, mutta olen pohtinut asiaa omia opiskeluaikojani ja ystävieni tilanteita vertailtuani. Omat vanhempani eivät auttaneet minua vuokranmaksussa, vaikka varaa olisi ollutkin, mutten ikinä sitä heiltä odottanutkaan, enkä olisi varmasti edes suostunut ottamaan heiltä rahaa vastaan. Minulle oli itsestäänselvyys, että selviäisin omillani. Toki vanhemmat työnsivät silloin tällöin setelin kouraan kotona käydessä, mutta rahallinen avustus oli kuitenkin pientä. Muutamalla kaverillani vanhemmat maksoivat vuokrat, ja sen muuten huomasi - ja huomaa yhä - tietynlaisena näköalattomuutena. Kun ei tarvinnut kantaa huolta huomisesta ja tulevaisuus oli tietyllä tavalla turvattu, niin mikään ei tuntunut/ole tuntunut miltään: ei ole osattu unelmoida tulevaisuudesta tai tavoitella mitään ”suurta”, kun aina on ollut tiedossa, ettei itse tarvitse rehkiä minkään eteen, vaan asiat ikäänkuin hoituu itsestään. Kun me muut, opiskelujen aikaan töissä käyvät valmistuimme ammattiin, olimme täynnä intoa tulevaisuuden suhteen: nyt saisimme ”oikeita” töitä ja alkaisimme ansaita kunnon palkkaa. Hakeuduimme oman alan töihin ympäri Suomea, osa lähti ulkomaille. Näillä vanhempiensa elättämillä opinnot taas venyivät, koska heillä ei ollut mitään kiirettä valmistua - ja aika meni bilettäessä. Valmistumisensa jälkeen he jäivät kotikaupunkiinsa koulutusta vaatimattomampiin hommiin: oli selvästi helpompi jäädä vanhempien lähelle, kuin lähteä ”maailmalle”. Olemme tästä ”ilmiöstä” puhuneet useasti vanhan opiskeluporukkaani kanssa ja ihmetelleet kaveriemme vanhempia. Toki ei voi yleistää, mutta näin kävi omassa opiskeluporukkassani. Joten ei, en aio maksaa lapseni vuokria, vaikka minulla siihen varaa olisikin. Saa mennä töihin ja oppia myös työelämän pelisäännöt heti alusta alkaen.
En usko, että tuota voi yleistää. Usein taloudellisen tuen edellytyksenä on myös velvollisuus, että ne opinnot hoidetaan kunnolla ja käydään myös töissä, tai ainakin yritetään aktiivisesti saada työpaikka kesäksi. Näin se oli meilläkin. Tyttö oli hoitanut lukion hyvin ja tuimme häntä opintojen alussa, mutta toki myös edellytettiin että opinnot hoituvat ja töihin mennään. Oman alan töissä tyttö oli lukion jälkeisenä kesänä ja ensimmäisen opiskeluvuoden keväästä on työskennellyt myös opintojen ohessa, juurikin niissä oman alan hommissa. Opinnot eivät ole edenneet ihan 60op/vuosi -tahdilla, mutta kun työskentelee siinä sivussa niin pieni venyminen ei haittaa, kun samalla karttuu tärkeää oman alan työkokemusta.
Mitään opiskelujen kustannuksella tapahtuvaa biletystä emme todellakaan olisi katselleet, ainakaan vuosikausia. Onneksi ei lapsi ole sellaisesta kiinnostunut, eikä kaveripiirissäkään sellaista oikein harrasteta.
Asuu meidän omistamassa asunnossa ja maksaa minimivuokraa.
Vierailija kirjoitti:
[
Tämä! Aikanaan oma professorini Aallossakin tätä painotti. Opiskelu on tärkeää, mutta vielä tärkeämpää on hyödyntää ne opintojen suomat muut mahdollisuudet. Tehdä projekteja (esim oppilasjärjestöissä) muiden opiskelijoiden kanssa, pyrkiä saamaan moniin yrityksiin jalkaa oven väliin vaikka harjoittelun kautta ja ylipäätään vaan mahdollisimman paljon hankkia kokemusta ja verkostoja. Liian moni vaan lukee ja tekee tenttejä, muttei ymmärrä työelämään menemisen realiteetteja.
Verkostoja aina painotetaan ja monet yhdistävät sen opiskeluajan bilettämiseen. Kuitenkin niitä verkostoja voi syntyä muutakin kautta, joten jos biletys ei tunnu omalta jutulta, niin peli ei silti ole menetetty. Oma lapsi sai ensimmäisen kesätyöpaikkansa eräänlaisen verkoston kautta, kun etsittiin työntekijää joka osaisi hyvin tilastomatematiikkaa ja koodausta, ja näitä tekijöitä peräänkuulutettiin erään harrastusporukan kautta. Työhön oli toki haastattelut ja matematiikan ja koodauksen osaamista testattiin myös, mutta se tieto työpaikasta tuli vähän niin kuin sisäpiirin kautta. Seuraava työpaikka oli ihan yliopiston rekryportaalin kautta, mutta sitä seuraava tuli jonkun kurssin projektityön kautta, kun yhteistyöfirma tarjosi työpaikkaa.
Ei siis tarvitse ollenkaan lannistua, jos on enempi nörtti kuin bilehile. Mutta sen neuvon antaisin, että kannattaa työpaikalla vähän tutustua niihin työkavereihin ja luoda verkostoja sitä kautta. Vaikka viihtyisikin omissa oloissaan, niin välillä on ihan hyvä mennä lounaalle niiden toisten kanssa.
Samoin kun veljensä, meillä likka menee tuilla ja säästötilillä, jonne on hänelle kerätty vauvasta asti kaikki rahalahjat jne. Pitää itse yllä puskurirahastoaan(, jonka minäkin vielä näen pankissani, koska on minun perustama tili).
Kesätöissä on ollut huonoa tuuria, mutta työharjoitteluissa sitäkin parempaa ja on saanut jopa palkkaa. Ei ole vuokrassa tarvinnut autella, mutta muissa isommissa hankinnoissa kyllä, esim. kunnollinen pöytäkone ja joitain opiskelutarvikkeita. Joskus vaaterahaa laitan, mutta likka hankkii kamppeensa nykyään kirpparilta, kun löytyy kuulemma kivoja pikkurahalla.
Kyllä nuo porskuttaa ihan omiaan, eikä iskälle soitella, kun kuulumisia ja kodin perus ylläpito juttuja. Viimeksi temppuilevasta pyykinpesukoneesta tuli soittoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
[
Tämä! Aikanaan oma professorini Aallossakin tätä painotti. Opiskelu on tärkeää, mutta vielä tärkeämpää on hyödyntää ne opintojen suomat muut mahdollisuudet. Tehdä projekteja (esim oppilasjärjestöissä) muiden opiskelijoiden kanssa, pyrkiä saamaan moniin yrityksiin jalkaa oven väliin vaikka harjoittelun kautta ja ylipäätään vaan mahdollisimman paljon hankkia kokemusta ja verkostoja. Liian moni vaan lukee ja tekee tenttejä, muttei ymmärrä työelämään menemisen realiteetteja.
Verkostoja aina painotetaan ja monet yhdistävät sen opiskeluajan bilettämiseen. Kuitenkin niitä verkostoja voi syntyä muutakin kautta, joten jos biletys ei tunnu omalta jutulta, niin peli ei silti ole menetetty. Oma lapsi sai ensimmäisen kesätyöpaikkansa eräänlaisen verkoston kautta, kun etsittiin työntekijää joka osaisi hyvin tilastomatematiikkaa ja koodausta, ja näitä tekijöitä peräänkuulutettiin erään harrastusporukan kautta. Työhön oli toki haastattelut ja matematiikan ja koodauksen osaamista testattiin myös, mutta se tieto työpaikasta tuli vähän niin kuin sisäpiirin kautta. Seuraava työpaikka oli ihan yliopiston rekryportaalin kautta, mutta sitä seuraava tuli jonkun kurssin projektityön kautta, kun yhteistyöfirma tarjosi työpaikkaa.
Ei siis tarvitse ollenkaan lannistua, jos on enempi nörtti kuin bilehile. Mutta sen neuvon antaisin, että kannattaa työpaikalla vähän tutustua niihin työkavereihin ja luoda verkostoja sitä kautta. Vaikka viihtyisikin omissa oloissaan, niin välillä on ihan hyvä mennä lounaalle niiden toisten kanssa.
Ei, biletys ei tosiaan ole mikään ehto löytää verkostoja (joskaan harvemmin siitä haittaakaan kohtuudella on). Mutta opiskelijatoimintaa on paljon muutakin, erilaisia tapahtumien järjestämistä, harrastekerhoja, opiskelijapolitiikkaa, uusien opiskelijoiden tukihenkilönä olemista jne. Johonkin edes välillä on ihan hyvä mennä mukaan.
Ja nimenomaan, vaikkei kovin sosiaalinen olisikaan, töissä kannattaa edes joskus kahvitella tai lounastaa työkaverien kanssa, tai lähteä töiden jälkeen joskus yhdelle tms.
Oma vanhempani ei auttanut, mutta minusta oli melko ajattelematonta häneltä, että hän lupasi maksaa vuokrasta 100e kuussa. Minulle kävi siis niin, että asuin kotona opintopaikkakunnan ulkopuolella, koska en saanut asuntoa syksyn hauissa mistään, ja kaikkein kalleimpiin yksityisiin kämppiin en ollut valmis. Puoli vuotta opiskeltuani sain tarjouksen vastarempatusta kaksiosta, joka oli 250 euroa kalliimpi kuin hakemani yksiöt. Nykyäänhän asumistuen enimmäismäärä on vähän päälle 300 opislelukaupungissani, eli rajattoman ylös ei ollut varaa mennä. Äitini painosti minut ottamaan asunnon vastaan ja lupasi, että maksaa vuokrasta 100e kuukaudessa, jos otan sen enkä jää kotiin odottamaan yksiötä. Ei maksanut kertaakaan. Päälle vuoden asuin ja muutin halvempaan, ei ollut varaa maksaa vuokraa. Kävin leipäjonossa niinä kuukausina, kun ei ollut työvuoroja tarjolla. Vuokran jälkeen tuista jäi käteen 10e.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minun aikanani vanhempani pelastivat minut tilanteessa jossa jäin ilman kesätöitä mutta vuokra piti silti maksaa. Kesäisinhän kun eivät opiskelijan kelatuet juosseet. Olisin ollut sanalla sanoen kusessa jos vanhempani olisivat käskeneet keksimään itse millä maksaa. Kiitos siis omille vanhemmilleni jotka tuon kesän ajan maksoivat vuokrani ja antoivat vielä ruokarahaakin, en tule koskaan ymmärtämään niitä jotka eivät pelkästään periaatteesta tahdo auttaa lapsiaan. Itse voisin omalle lapselleni jopa ostaa sijoitusasunnon jossa asua opiskelujen ajan jotta katto olisi aina pään päällä.
Kai nämä rikkaiden perheiden vesat on ohjeistettu myös hyödyntämään leipäjonot yms, ettei vaan toimeentulotuki perheet saa liikaa hyötyä yhteiskunnalta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi ihmiset laittavat lapsilleen rahaa ASP-tilille tai säästötilille, kun ei raha silloin tuota mitään?
Minä laittaisin rahastoihin. Kummasti näyttää erilaiselta 20v jälkeen.
Vierailija kirjoitti:
Menee nyt vähän ohi, mutta ei olisi tullut mieleenkään, että äitini avustaisi minua rahallisesti. Silloin tällöin toki jotain osteli ja hyvää hyvyyttään pisti vähän rahaa tilille, mutta ei mitään aktiivista auttamista. Muutetaan omilleen niin muutetaan omilleen.
Tietenkin, jos ikinä joutuisin taloudellisiin vaikeuksiin, tiedän äitini olevan samalla hetkellä auttamassa
Tuossa tilanteessa me ollaan selitetty lapsille, että me vanhemmat olemme päättäneet niin, että tuemme lapsiamme siihen asti, että he saavat opiskelut päätökseen. Tuo on ollut meille tietoinen päätös. Lapset ehtivät olla itsenäisiä vuosikymmeniä. Joskus heiltä kuulee, että ei tarvitsisi, mutta me ollaan sanottu, että ne rahat on pois lopullisesta perinnöstä. Samoin me olemme vannottaneet, että ikinä ei voi tulla sellaista tilannetta, että heidän pitäisi harkita pikavippiä. Siinä tilanteessa pitää kääntyä vanhempien puoleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vähän off topic mutta tästä tuli mieleen kysymys johon en ole löytänyt netistä vastausta; kuinka paljon voimme tukea suoraan rahallisesti kotoa pois muuttavaa lastamme (lähtee opiskelemaan)?
Tarkoitan nyt siis suoraa rahansiirtoa hänen omalle tililleen? Puuttuuko Kela täysmääräisiin tukiin eli opintorahaan+yleiseen asumistukeen jos laitamme lapsemme tilille esim. 200 euroa/kk rahaa ruokaa varten? VAI onko asia täysin verotuksellinen jolloin 3 vuoden aikana saa antaa 5000 euroa verovapaasti? Kelan suhtautuminen asiaan siis kiinnostaa, voiko lapsemme menettää esim. yleisen asumistuen jos avustamme rahallisesti? Nyt vuokra on sitä luokkaa että opintoraha+asumistuki menee lähes kokonaan asumiseen jolloin on ymmärrettävää että jostain pitäisi siis ruoka-rahatkin tienata. Paikkakunnalla on huonosti viikonlopputyötä tarjolla mutta aikoo kyllä etsiä
Anna rahat käteisenä tai osta elintarvike myymälästä lahjakortteja.
Osta ruokakasseja lapsellesi tai vie hänet kauppaan, markettiin ja käske keräämään korillinen ruokaa ja maksa itse kassalla. Niin minä teen, vien lapseni markettiin. Se on muuten kivaa! Nähdä, kun nuori latoo makkarapajetteja ja juustoja ja säilyketölkkejä korillisen... Ja näkkileipää.
Minusta oli niin kiva viedä lapsi kauppaan, mutta me otettiin kärry ja sanottiin, että tämä pitää saada täyteen. Miehen kanssa ehdoteltiin sitä ja tätä, osaan lapsi sanoi ei, osa kelpasi. Äkkiä kärry tuli täyteen, kun mukaan tuli kaikkea pesuaineista alkaen. Lopuksi otettiin mukaan kaksi isoa pakettia vessapaperia.
Kunnioitan omia lapsiaan tukevia huomattavasti enemmän kuin niitä, jotka tukevat väestönkasvua ulkomailla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi ihmiset laittavat lapsilleen rahaa ASP-tilille tai säästötilille, kun ei raha silloin tuota mitään?
Minä laittaisin rahastoihin. Kummasti näyttää erilaiselta 20v jälkeen.
ASP-tili nimenomaan tuottaa. Viidelle ensimmäiselle vuodelle voi saada 5 % verottoman vuosikoron, kun ottaa säästöpalkkion huomioon. Tämä tosin riippuu pankista, ja säästöpalkkion saaminen vaatii sen, että ostaa ASP-säästöillä asunnon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ostettiin kaikille lapsille asunnot Helsingistä eli ei tarvitse auttaa vuokramaksussa. Vuokrasopimuksen mukaan maksavat asumistukeen tarvittavan maksimimäärän, josta teemme verottajan hyväksymät vähennykset eikä veroja tarvitse maksaa. Tosielämässä lapset eivät tietenkään maksa meille euroakaan.
Niin varmaan...
Kyllä, juuri noin on tehty ja sekös sinua nyt tuntuu harmittavan. Pääomatuloista saa vähentää tulonhankkimiskulut ennen veronmaksua eikä Kela kysy, maksoitko oikeasti vuokraa vai teit vain sopimuksen.
Tuolle löytyy rikoslaista ihan oma nimikin: petos. Siis sille, että haetaan ja nostetaan asumistukea vuokraan, jota ei oikeasti makseta. Asunnon vuokraaminen omalle lapselle on toki täysin laillista.
Missä kohdassa tuossa on petos? Kelan mukaan tukea maksetaan asumismenoihin ja vuokrasopimuksen esittäminen riittää, ei tarvitse todistaa, että todella on maksanut. Ja jos asunnon omistaja ilmoittaa verotuksessa saaneensa ko. summan ja on valmis maksamaan siitä veroja vähennysten jälkeen, niin aika hankala tuosta on petosta löytää. Viranomaiset ovat saaneet haluamansa dokumentit ja vuokra ilmoitettu tuloksi.
Petoksen siitä tekee se, että ilmoittaa Kelalle maksavansa vuokraa, jota ei oikeasti maksa. Vaikka Kela ei vaadikaan tiliotteita todisteeksi, niin ei asia silti muutu sallituksi. Se muuttuu vain petokseksi, josta ei jää yhtä helposti kiinni kuin jostain muusta petoksesta. Sillä, mitä vuokranantaja ilmoittaa verottajalle, ei ole myöskään mitään tekemistä sen kanssa, syyllistyykö vuokralainen petokseen. Itse asiassa väärien tietojen antaminen verottajalle ei ole myöskään sallittua siinäkään tapauksessa, että ilmoittaa saaneensa tuloja, joita ei ole oikeasti saanut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vähän off topic mutta tästä tuli mieleen kysymys johon en ole löytänyt netistä vastausta; kuinka paljon voimme tukea suoraan rahallisesti kotoa pois muuttavaa lastamme (lähtee opiskelemaan)?
Tarkoitan nyt siis suoraa rahansiirtoa hänen omalle tililleen? Puuttuuko Kela täysmääräisiin tukiin eli opintorahaan+yleiseen asumistukeen jos laitamme lapsemme tilille esim. 200 euroa/kk rahaa ruokaa varten? VAI onko asia täysin verotuksellinen jolloin 3 vuoden aikana saa antaa 5000 euroa verovapaasti? Kelan suhtautuminen asiaan siis kiinnostaa, voiko lapsemme menettää esim. yleisen asumistuen jos avustamme rahallisesti? Nyt vuokra on sitä luokkaa että opintoraha+asumistuki menee lähes kokonaan asumiseen jolloin on ymmärrettävää että jostain pitäisi siis ruoka-rahatkin tienata. Paikkakunnalla on huonosti viikonlopputyötä tarjolla mutta aikoo kyllä etsiä
Anna rahat käteisenä tai osta elintarvike myymälästä lahjakortteja.
Osta ruokakasseja lapsellesi tai vie hänet kauppaan, markettiin ja käske keräämään korillinen ruokaa ja maksa itse kassalla. Niin minä teen, vien lapseni markettiin. Se on muuten kivaa! Nähdä, kun nuori latoo makkarapajetteja ja juustoja ja säilyketölkkejä korillisen... Ja näkkileipää.
Minusta oli niin kiva viedä lapsi kauppaan, mutta me otettiin kärry ja sanottiin, että tämä pitää saada täyteen. Miehen kanssa ehdoteltiin sitä ja tätä, osaan lapsi sanoi ei, osa kelpasi. Äkkiä kärry tuli täyteen, kun mukaan tuli kaikkea pesuaineista alkaen. Lopuksi otettiin mukaan kaksi isoa pakettia vessapaperia.
Voi hellanduudelis sentään, kuinka herttaista!
Parempi kuitenkin väsähtää vasta sitten kun on pakko ja mielellään jo se koulutus takataskussa. Ja parempi tottua vähitellen kuin yhdellä kertarysäyksellä suoraan lapsuudenkodista.
Työelämä muuten ollut omalla kohdallani rennompaa kuin opiskelu. (Minun) töissäni ollaan 8 tuntia ja päivässä ja sitten on vapaata. Opiskelijana paahdoin iltaan saakka, myös viikonloppuna. Iltatyön tekeminen tarkoitti että en pysty suorittamaan kaikkia kursseja tai sitten poltan itseni loppuun jo parikymppisenä. Joillakin toki toisin päin, työelämä on toisille raskaampaa.