Lue keskustelun säännöt.
Autatteko kotoa pois muuttanutta opiskeleva nuortanne vuokranmaksussa?
15.07.2020 |
Entä löytyykö vuokrakoti millä keinoin ja miten helposti vai vaikeamman kautta?
Mietityttää tämä pk-seudun asuntotilanne ja hintataso nyt kun oman pojan yliopisto-opiskelut siintää edessäpäin ja ehkä kuitenkin mieluiten Hgin yliopisto Turun, Jyväskylän tmv sijasta..
Kommentit (117)
Vierailija kirjoitti:
Vähän off topic mutta tästä tuli mieleen kysymys johon en ole löytänyt netistä vastausta; kuinka paljon voimme tukea suoraan rahallisesti kotoa pois muuttavaa lastamme (lähtee opiskelemaan)?
Tarkoitan nyt siis suoraa rahansiirtoa hänen omalle tililleen? Puuttuuko Kela täysmääräisiin tukiin eli opintorahaan+yleiseen asumistukeen jos laitamme lapsemme tilille esim. 200 euroa/kk rahaa ruokaa varten? VAI onko asia täysin verotuksellinen jolloin 3 vuoden aikana saa antaa 5000 euroa verovapaasti? Kelan suhtautuminen asiaan siis kiinnostaa, voiko lapsemme menettää esim. yleisen asumistuen jos avustamme rahallisesti? Nyt vuokra on sitä luokkaa että opintoraha+asumistuki menee lähes kokonaan asumiseen jolloin on ymmärrettävää että jostain pitäisi siis ruoka-rahatkin tienata. Paikkakunnalla on huonosti viikonlopputyötä tarjolla mutta aikoo kyllä etsiä
Kotoa poismuuttaneisiin lapsiinsa saa kuluttaa vaikka 10 000 e/v, kunhan ei anna tätä rahana vaan esim. maksaa puolestaan vuokran, maksaa ruokaostokset, huonekalut jne. Verovapaasti saa tukea kenen tahansa elatusta, koulutusta tai kasvatusta. Tuo 5000 e/3v aikana on vain verottajan linjaus suorasta rahatuesta, jota ei ole kohdistettu suoraa tiettyyn kohteeseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ostettiin kaikille lapsille asunnot Helsingistä eli ei tarvitse auttaa vuokramaksussa. Vuokrasopimuksen mukaan maksavat asumistukeen tarvittavan maksimimäärän, josta teemme verottajan hyväksymät vähennykset eikä veroja tarvitse maksaa. Tosielämässä lapset eivät tietenkään maksa meille euroakaan.
Ei ihan oikeasti onnistui näin. Ja olen siis opiskelija ja tein toissapäivänä asumistukihakemuksen. Siinä kysyttiin tyyliin "asutko vanhempiesi omistamassa asunnossa" ja "asutko vanhempiesi yrityksen (tai jonkun) omistamassa asunnossa". Omistamiseen riitti 50% omistaminen. Lisäksi haluavat nähdä vuokrasopimuksen, jonka itsekin toimitin.
Ja vanhempien omistamaan asuntoon ei tosiaan pitäisi saada tukea. Jos näin tapahtuu, niin on täytynyt kyllä täytynyt tarkoituksella päättää huijata Kelaa...
Aloittajalle: vanhempani eivät tue vuokraa, koska asumistuki + opintoraha riittävät siihen, mutta hoitavat kyllä muita kustannuksia kuten puhelinlaskun ja auton kuluja ja joitain ruokaostoksia. Antavat myös rahaa, jos tarvitsen. Opiskelen ammattikoulussa ja en ole nostanut opintolainaa.
Asun vanhempien omistamassa asunnossa ja tilille on tässäkin kuussa tullut vähän yli 500 e asumistukea.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ostettiin kaikille lapsille asunnot Helsingistä eli ei tarvitse auttaa vuokramaksussa. Vuokrasopimuksen mukaan maksavat asumistukeen tarvittavan maksimimäärän, josta teemme verottajan hyväksymät vähennykset eikä veroja tarvitse maksaa. Tosielämässä lapset eivät tietenkään maksa meille euroakaan.
Niin varmaan...
Kyllä, juuri noin on tehty ja sekös sinua nyt tuntuu harmittavan. Pääomatuloista saa vähentää tulonhankkimiskulut ennen veronmaksua eikä Kela kysy, maksoitko oikeasti vuokraa vai teit vain sopimuksen.
Tuolle löytyy rikoslaista ihan oma nimikin: petos. Siis sille, että haetaan ja nostetaan asumistukea vuokraan, jota ei oikeasti makseta. Asunnon vuokraaminen omalle lapselle on toki täysin laillista.
Tuolle löytyy yksi ainoa termi ja se on sijoitus. Toimeentulotukiasiakkaalle maksetaan noin 1000 e/kk erilaisina tukina, joten on pelkästään oikeus ja kohtuus, että raha-asiansa hoitavan perheen opiskelija saa edes opiskeluaikana yhteiskunnalta muutakin kuin veronmaksuvelvollisuuden.
Jos tiedän tai kuulen, että lapsellani on ruuat loppu, niin pyydän hänet kauppaan ja maksan ruokaostokset, jotka hän tekee.
Jos minulta on rahat loppu, kerron esim. Lapsen isovanhemmille tilanteen tai appivanhemmille. Tai lapsen sisaruksille. He vievät sitten tämän Iltatähti opiskelijan kauppaan ruokaostoksille.
Moni opiskelija jonottaa ruokajonossa.
Esimerkiksi toukokuun lopussa.
Miksi ihmeessä pitää opiskella Helsingissä?!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vanhempi, joka maksaa veroja vuokrasta, jota ei ole saanut, ei syyllisty petokseen.
Mutta entä se "lapsi", jonka tilille tipahtaa asumistukisatasia? Hänen ei tarvitse maksaa ainakaan vuokraa vanhemmilleen? Entä se vastike? Sähkö? Maksaako vanhempi nekin? Siinä tapauksessa lapsi hyötyy sen asumistuen kokonaan ja voi käyttää sen mihin lystää! Petokselta kuulostaa!
Tai sitten provolta!
Jos tiukennetaan työttömien ja sairaiden sos.turvaa, kyllä tuollaiseenkin pitäisi tarttua. Sinänsä ymmärrän, että kela välttää paperisotaa eikä vaadi kuitteja. No, tuskin sen kovin yleistä kuitenkaan, että isi maksaa kaiken veroineen eikä lapsen tarvi maksaa edes vesilaskua.
Ap: kannatan (jonkin) maksua. Emme maksaneet vuokria, mutta muuten lykättiin joskus käyttörahaa käteen. Toisella meni bensoihin rahat ja toisella muuhun tarvittavaan. Opiskelija-asunnoissa aloittivat. Jos olisivat tarvinneet takuuvuokraa, olisimme auttaneet.
Yleensä omistaja maksaa vuokra-asunnon vastikkeen, ei sitä vuokralaisella vuokran lisäksi maksateta. Sähö voi kuulua vuokraan samoin kuin vesi.
Ei kukaan kysele vuokralaiselta, että maksoitko asumistuella asumisen vai ostitko ruokaa. Ei sitä kysellä siltä opiskelijaltakaan, joka asuu vanhempiensa omistamassa asunnossa.
Eli "lapsi" hyötyy asumistuen kokonaisuudessaan. Ei näin saisi olla. Sitä pitäis verrata todelliseen tarpeeseen eikä auttaa niitä, jotka muutenkin pärjää. Joskus sukulaisten asunnossa "vuokralainen" maksaa vastikkeen ja kulut eikä omistaja hyödy mitään. Siihen asumistukea pitääkin myöntää.
Me ostettiin myös molemmille lapsille omat asunnot, kun pk-seudulla on niin huonosti saatavilla siitä yliopiston läheltä hyviä vuokra-asuntoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tietenkin autan ja maksan. Rakastan lastani. Hän saa keskittyä tärkeimpään eli opiskeluun. On sitten tulevaisuudessa hyvin asiat, kun nopeasti valmistuu, kun ei tarvitse hanttihommia tehdä opiskelujen ohella. Käyn myös siivoamassa ja täyttämässä jääkaapin. Minusta olisi epänormaalia olla auttamatta, kun meillä vanhemmilla kuitenkin rahaa auttamiseen on.
Auta vaan, jos rahkeet riittää. Kaikki ovat silloin onnellisia
Voi hyvänen aika...
Vierailija kirjoitti:
Maksan hänen vuokransa kokonaan. Lisäksi annamme hänelle 100€ kuukausi rahaa.
Ihan hyvä, mutta toi 100€ vaikuttaa aika vähältä... ei kyllä riitä mitenkän. Omalla lapsella on 900€ kuukausiraha. Tällä varmistamme, että hän pärjää. Lisäksi ostimme hänelle asunnon Ullanlinnasta, josta emme peri vuokraa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi ihmeessä pitää opiskella Helsingissä?!
Ainoo paikka Suomessa, jossa on tasokasta opetusta. Suomen ainoat hyvät yliopistot on Helsingin yliopisto ja Aalto-yliopisto. Kaikki muut on surkeita. Tai siis Aalto ja HY ovat ainoat, jotka ovat menestyneet jollain tavalla kansainvälisissä rankingeissa...
Oma lapseni ei ole vielä lähelläkään opiskeluikää, mutta olen pohtinut asiaa omia opiskeluaikojani ja ystävieni tilanteita vertailtuani. Omat vanhempani eivät auttaneet minua vuokranmaksussa, vaikka varaa olisi ollutkin, mutten ikinä sitä heiltä odottanutkaan, enkä olisi varmasti edes suostunut ottamaan heiltä rahaa vastaan. Minulle oli itsestäänselvyys, että selviäisin omillani. Toki vanhemmat työnsivät silloin tällöin setelin kouraan kotona käydessä, mutta rahallinen avustus oli kuitenkin pientä. Muutamalla kaverillani vanhemmat maksoivat vuokrat, ja sen muuten huomasi - ja huomaa yhä - tietynlaisena näköalattomuutena. Kun ei tarvinnut kantaa huolta huomisesta ja tulevaisuus oli tietyllä tavalla turvattu, niin mikään ei tuntunut/ole tuntunut miltään: ei ole osattu unelmoida tulevaisuudesta tai tavoitella mitään ”suurta”, kun aina on ollut tiedossa, ettei itse tarvitse rehkiä minkään eteen, vaan asiat ikäänkuin hoituu itsestään. Kun me muut, opiskelujen aikaan töissä käyvät valmistuimme ammattiin, olimme täynnä intoa tulevaisuuden suhteen: nyt saisimme ”oikeita” töitä ja alkaisimme ansaita kunnon palkkaa. Hakeuduimme oman alan töihin ympäri Suomea, osa lähti ulkomaille. Näillä vanhempiensa elättämillä opinnot taas venyivät, koska heillä ei ollut mitään kiirettä valmistua - ja aika meni bilettäessä. Valmistumisensa jälkeen he jäivät kotikaupunkiinsa koulutusta vaatimattomampiin hommiin: oli selvästi helpompi jäädä vanhempien lähelle, kuin lähteä ”maailmalle”. Olemme tästä ”ilmiöstä” puhuneet useasti vanhan opiskeluporukkaani kanssa ja ihmetelleet kaveriemme vanhempia. Toki ei voi yleistää, mutta näin kävi omassa opiskeluporukkassani. Joten ei, en aio maksaa lapseni vuokria, vaikka minulla siihen varaa olisikin. Saa mennä töihin ja oppia myös työelämän pelisäännöt heti alusta alkaen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olemme tarjonneet apua mutta ovat käyneet opiskelun ohessa töissä joten eivät ole tarvinneet.
Vierailija kirjoitti:
Oma lapseni ei ole vielä lähelläkään opiskeluikää, mutta olen pohtinut asiaa omia opiskeluaikojani ja ystävieni tilanteita vertailtuani. Omat vanhempani eivät auttaneet minua vuokranmaksussa, vaikka varaa olisi ollutkin, mutten ikinä sitä heiltä odottanutkaan, enkä olisi varmasti edes suostunut ottamaan heiltä rahaa vastaan. Minulle oli itsestäänselvyys, että selviäisin omillani. Toki vanhemmat työnsivät silloin tällöin setelin kouraan kotona käydessä, mutta rahallinen avustus oli kuitenkin pientä. Muutamalla kaverillani vanhemmat maksoivat vuokrat, ja sen muuten huomasi - ja huomaa yhä - tietynlaisena näköalattomuutena. Kun ei tarvinnut kantaa huolta huomisesta ja tulevaisuus oli tietyllä tavalla turvattu, niin mikään ei tuntunut/ole tuntunut miltään: ei ole osattu unelmoida tulevaisuudesta tai tavoitella mitään ”suurta”, kun aina on ollut tiedossa, ettei itse tarvitse rehkiä minkään eteen, vaan asiat ikäänkuin hoituu itsestään. Kun me muut, opiskelujen aikaan töissä käyvät valmistuimme ammattiin, olimme täynnä intoa tulevaisuuden suhteen: nyt saisimme ”oikeita” töitä ja alkaisimme ansaita kunnon palkkaa. Hakeuduimme oman alan töihin ympäri Suomea, osa lähti ulkomaille. Näillä vanhempiensa elättämillä opinnot taas venyivät, koska heillä ei ollut mitään kiirettä valmistua - ja aika meni bilettäessä. Valmistumisensa jälkeen he jäivät kotikaupunkiinsa koulutusta vaatimattomampiin hommiin: oli selvästi helpompi jäädä vanhempien lähelle, kuin lähteä ”maailmalle”. Olemme tästä ”ilmiöstä” puhuneet useasti vanhan opiskeluporukkaani kanssa ja ihmetelleet kaveriemme vanhempia. Toki ei voi yleistää, mutta näin kävi omassa opiskeluporukkassani. Joten ei, en aio maksaa lapseni vuokria, vaikka minulla siihen varaa olisikin. Saa mennä töihin ja oppia myös työelämän pelisäännöt heti alusta alkaen.
Täyttä puppua
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vanhempi, joka maksaa veroja vuokrasta, jota ei ole saanut, ei syyllisty petokseen.
Mutta entä se "lapsi", jonka tilille tipahtaa asumistukisatasia? Hänen ei tarvitse maksaa ainakaan vuokraa vanhemmilleen? Entä se vastike? Sähkö? Maksaako vanhempi nekin? Siinä tapauksessa lapsi hyötyy sen asumistuen kokonaan ja voi käyttää sen mihin lystää! Petokselta kuulostaa!
Tai sitten provolta!
Jos tiukennetaan työttömien ja sairaiden sos.turvaa, kyllä tuollaiseenkin pitäisi tarttua. Sinänsä ymmärrän, että kela välttää paperisotaa eikä vaadi kuitteja. No, tuskin sen kovin yleistä kuitenkaan, että isi maksaa kaiken veroineen eikä lapsen tarvi maksaa edes vesilaskua.
Ap: kannatan (jonkin) maksua. Emme maksaneet vuokria, mutta muuten lykättiin joskus käyttörahaa käteen. Toisella meni bensoihin rahat ja toisella muuhun tarvittavaan. Opiskelija-asunnoissa aloittivat. Jos olisivat tarvinneet takuuvuokraa, olisimme auttaneet.
Yleensä omistaja maksaa vuokra-asunnon vastikkeen, ei sitä vuokralaisella vuokran lisäksi maksateta. Sähö voi kuulua vuokraan samoin kuin vesi.
Ei kukaan kysele vuokralaiselta, että maksoitko asumistuella asumisen vai ostitko ruokaa. Ei sitä kysellä siltä opiskelijaltakaan, joka asuu vanhempiensa omistamassa asunnossa.Eli "lapsi" hyötyy asumistuen kokonaisuudessaan. Ei näin saisi olla. Sitä pitäis verrata todelliseen tarpeeseen eikä auttaa niitä, jotka muutenkin pärjää. Joskus sukulaisten asunnossa "vuokralainen" maksaa vastikkeen ja kulut eikä omistaja hyödy mitään. Siihen asumistukea pitääkin myöntää.
Ei, asumistukea saa asumisen kuluihin kuka tahansa, joka täyttää kriteerit. Harvalla toimeentulotukiasiakkaalla on todellista tarvetta asua kaksiossa, silti hänelle maksetaan kaikki asumiseen liittyvät kulut yhteiskunnan toimesta. Tätä ei kritisoi kukaan, vaikka se on täsmälleen yhtä väärin kuin asuminen vanhempien omistamassa asunnossa.
Autan. Tytär on 25 ja ollaan sovittu, että maksetaan jouluun asti hänen vuokransa. Hänellä on puoli vuotta täydentäviä opintoja jäljellä, että saa lisäpätevyyden, joka lisää työllisyysmahdollisuuksia, mutta opintotukikuukaudet loppui kesäkuussa. Ei saa tietenkään toimeentulotukea, koska hänellä on asp tili ja minusta ja miehestä on aivan pöljää, että hän joutuisi lopettamaan sen 6kk pätkän takia, kun meillä on varaa auttaa. Tehtiin diili, että me maksetaan vuokra ja asumistuki jää hänelle sit ruokaan ja laskuihin.
Onhan se aivan selkeä petos, jos harkitusti kupataan asumistukea vuokraan, jota ei tarvitse maksaa. Pienin seuraus on takaisin perintä, mutta voi tulla pahempaakin. Tuollaiset vanhemmat saisivat hävetä.
Vierailija kirjoitti:
Oma lapseni ei ole vielä lähelläkään opiskeluikää, mutta olen pohtinut asiaa omia opiskeluaikojani ja ystävieni tilanteita vertailtuani. Omat vanhempani eivät auttaneet minua vuokranmaksussa, vaikka varaa olisi ollutkin, mutten ikinä sitä heiltä odottanutkaan, enkä olisi varmasti edes suostunut ottamaan heiltä rahaa vastaan. Minulle oli itsestäänselvyys, että selviäisin omillani. Toki vanhemmat työnsivät silloin tällöin setelin kouraan kotona käydessä, mutta rahallinen avustus oli kuitenkin pientä. Muutamalla kaverillani vanhemmat maksoivat vuokrat, ja sen muuten huomasi - ja huomaa yhä - tietynlaisena näköalattomuutena. Kun ei tarvinnut kantaa huolta huomisesta ja tulevaisuus oli tietyllä tavalla turvattu, niin mikään ei tuntunut/ole tuntunut miltään: ei ole osattu unelmoida tulevaisuudesta tai tavoitella mitään ”suurta”, kun aina on ollut tiedossa, ettei itse tarvitse rehkiä minkään eteen, vaan asiat ikäänkuin hoituu itsestään. Kun me muut, opiskelujen aikaan töissä käyvät valmistuimme ammattiin, olimme täynnä intoa tulevaisuuden suhteen: nyt saisimme ”oikeita” töitä ja alkaisimme ansaita kunnon palkkaa. Hakeuduimme oman alan töihin ympäri Suomea, osa lähti ulkomaille. Näillä vanhempiensa elättämillä opinnot taas venyivät, koska heillä ei ollut mitään kiirettä valmistua - ja aika meni bilettäessä. Valmistumisensa jälkeen he jäivät kotikaupunkiinsa koulutusta vaatimattomampiin hommiin: oli selvästi helpompi jäädä vanhempien lähelle, kuin lähteä ”maailmalle”. Olemme tästä ”ilmiöstä” puhuneet useasti vanhan opiskeluporukkaani kanssa ja ihmetelleet kaveriemme vanhempia. Toki ei voi yleistää, mutta näin kävi omassa opiskeluporukkassani. Joten ei, en aio maksaa lapseni vuokria, vaikka minulla siihen varaa olisikin. Saa mennä töihin ja oppia myös työelämän pelisäännöt heti alusta alkaen.
Ihanko totta? Oma havainto oli, että nämä vanhempien omistamissa asunnoissa asuneet ja kotoa tukea saaneet teki opiskeluaikana niitä mielenkiintoisia töitä, joista ei välttämättä heti saanut isoa palkkaa, mutta sai oman alan työkokemusta ja verkostoja. Kun me istuimme Alepan kassalla iltaisin, nämä muut olivat mukana projekteissa, jotka näyttävät LinkedInissä siltä, että se oma juttu löytyi jo varhain. Vanhempien elättämät reissasi ulkomailla ja saattoi olla tuosta vain Saksassa töissä 3 kk ajan täysin vailla huolta siitä, kuka maksaa kahden asunnon vuokran tuolta ajalta.
Sinun opiskelijaporukastasi en tiedä, mutta vaikutat vahvasti jonkun maalaisAMK:n kasvatilta, tradenomilta, jolle riittää työtehtäväksi naapurikaupungin vesilaitoksen taloussihteerinä toimiminen.
Vierailija kirjoitti:
Onhan se aivan selkeä petos, jos harkitusti kupataan asumistukea vuokraan, jota ei tarvitse maksaa. Pienin seuraus on takaisin perintä, mutta voi tulla pahempaakin. Tuollaiset vanhemmat saisivat hävetä.
Mitä pahaa on siinä, että ilmoittaa vuokratulot verotuksessa? Petos tuo olisi silloin, jos ko. asunnossa asuisi joku muu kuin se, joka on asumistukea hakenut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Maksan hänen vuokransa kokonaan. Lisäksi annamme hänelle 100€ kuukausi rahaa.
Ihan hyvä, mutta toi 100€ vaikuttaa aika vähältä... ei kyllä riitä mitenkän. Omalla lapsella on 900€ kuukausiraha. Tällä varmistamme, että hän pärjää. Lisäksi ostimme hänelle asunnon Ullanlinnasta, josta emme peri vuokraa.
MIten voisitkaan periä vuokraa Ullanlinnasta, se kun on osa Helsingin kaupunkia. Opiskelijat ei suosi tuota aluetta, siellä on aika surkea julkinen liikenne.
Maksan hänen vuokransa kokonaan. Lisäksi annamme hänelle 100€ kuukausi rahaa.