Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Mies jätti minut, kun hänelle selvisi uo-velkani - Miksi ihmiset ovat näin pinnallisia?
15.07.2020 |
Kuuden vuoden suhde takana ja nyt se on ohi. Miehelle siis selvisi uo-velkani, joka on suurudeltan muutama sata tuhatta. Miehen mielestä minun velkojeni vuoksi emme voi hankkia lapsia ja elää sellaista elämää, mitä haluaisimme, jonka vuoksi hän nyt erosi minusta.
Ärsyttää suunnattomasti tämä nykyajan pinnallisuus. Minun mielestäni olisimme ihan hyvin voineet hankkia lapsen ja perustaa perheen, vaikka minulla jonkin verran sitä velkaa nyt onkin. Onko toivotonta löytää mies, jota ei haittaisi perustaa perhettä uo-velasta huolimatta? Vai onko nykyaika oikeasti ihan sanonko mistä... Vertaistukea keltään? Pohdintoja?
Kommentit (122)
Vierailija kirjoitti:
Parin sadan tuhannen uo-veloilla ei hirveästi ikinä ostella esim. omistuskämppiä. Itse jätin miehen jolla oli 40-50k opintovelkaa, juuri kämpän hankinnat sun muut takaraivossa. Jos minulla on 40k omaisuutta ja siipalla saman verran velkaa, niin minunkaan omaisuus ei ole minkään arvoista.
Ikävä kyllä raha merkkaa myös ihmissuhteissa. En ole golddigger, mutta en halua olla mikään yleinen pankki myöskään.
Opintolaina on "kunniallista" velkaa ja sitä on yleensä jopa järkevää ottaa. Jos on akateeminen, niin kyllä opintolainaakin helposti tulee melko paljon, ja tämän palstan perusteella miehen on oltava akateeminen. Amerikassa akateemisilla on helposti vielä tuotakin enemmän opintolainaa, koska lukukausimaksut ovat suuria. Mammat eivät siis huolisi Harvardin alumnia, jos on opintolainaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olenko ainoa ihminen joka ymmärtää ap:ta. Tarkoitan että kyllä uskon tuollaisiin velkoihin voivan jonkun joutua koska kaikki asiat vähän kuin kumuloituu elämässä. Itsekin olen tehnyt mokia rahan kanssa, se on kierre joka aiheuttaa stressiä ja stressi vaikuttaa päätöksentekokykyä heikentäen, huonojen päätösten, häpeän, salailun, korkojen kierre kasvaa.
Jumalalta pyydä apua elämääsi, se on taho joka sinua ei tuomitse, ihmiset ei välttämättä ymmärrä.
Tavallaan ymmärrän. Mutta en sitä, miten velat voisivat olla noin isot, miksi niitä on noin kauan salailtu ja miten ap voi muka suhtautua niihin noin kevyesti. Kyllä, ihmiset mokaavat elämässään, mutta siitä pitää ottaa opiksi. Ja miten toinen voisi luottaa, jos on noin kauan salannut noin isoa asiaa? Varsinkin kun asiaan ilmeisesti liittyy rikoksia.
En edelleenkään ymmärrä, miten voisi tulla satojen tuhansien velat ilman yritystoimintaa. Ja miten joku voisi suhtautua niihin noin kevyesti jos olisi niitä.
Vierailija kirjoitti:
Olenko ainoa ihminen joka ymmärtää ap:ta. Tarkoitan että kyllä uskon tuollaisiin velkoihin voivan jonkun joutua koska kaikki asiat vähän kuin kumuloituu elämässä. Itsekin olen tehnyt mokia rahan kanssa, se on kierre joka aiheuttaa stressiä ja stressi vaikuttaa päätöksentekokykyä heikentäen, huonojen päätösten, häpeän, salailun, korkojen kierre kasvaa.
Jumalalta pyydä apua elämääsi, se on taho joka sinua ei tuomitse, ihmiset ei välttämättä ymmärrä.
Jumala ei hyväksy velkojen salailua eikä varsinkaan maksa niitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olenko ainoa ihminen joka ymmärtää ap:ta. Tarkoitan että kyllä uskon tuollaisiin velkoihin voivan jonkun joutua koska kaikki asiat vähän kuin kumuloituu elämässä. Itsekin olen tehnyt mokia rahan kanssa, se on kierre joka aiheuttaa stressiä ja stressi vaikuttaa päätöksentekokykyä heikentäen, huonojen päätösten, häpeän, salailun, korkojen kierre kasvaa.
Jumalalta pyydä apua elämääsi, se on taho joka sinua ei tuomitse, ihmiset ei välttämättä ymmärrä.
Tavallaan ymmärrän. Mutta en sitä, miten velat voisivat olla noin isot, miksi niitä on noin kauan salailtu ja miten ap voi muka suhtautua niihin noin kevyesti. Kyllä, ihmiset mokaavat elämässään, mutta siitä pitää ottaa opiksi. Ja miten toinen voisi luottaa, jos on noin kauan salannut noin isoa asiaa? Varsinkin kun asiaan ilmeisesti liittyy rikoksia.
Jos tämä on totta niin todennäköisesti aika vahvat defenssit päällä. Ainakin (arvon) kieltämistä havaittavissa. Psyyke ei kestäisi katsoa totuutta silmiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Parin sadan tuhannen uo-veloilla ei hirveästi ikinä ostella esim. omistuskämppiä. Itse jätin miehen jolla oli 40-50k opintovelkaa, juuri kämpän hankinnat sun muut takaraivossa. Jos minulla on 40k omaisuutta ja siipalla saman verran velkaa, niin minunkaan omaisuus ei ole minkään arvoista.
Ikävä kyllä raha merkkaa myös ihmissuhteissa. En ole golddigger, mutta en halua olla mikään yleinen pankki myöskään.
Opintolaina on "kunniallista" velkaa ja sitä on yleensä jopa järkevää ottaa. Jos on akateeminen, niin kyllä opintolainaakin helposti tulee melko paljon, ja tämän palstan perusteella miehen on oltava akateeminen. Amerikassa akateemisilla on helposti vielä tuotakin enemmän opintolainaa, koska lukukausimaksut ovat suuria. Mammat eivät siis huolisi Harvardin alumnia, jos on opintolainaa.
Voisi olla kelpaamatta, jos sillä Harvardin alumnilla olisi ne opintolainat ulosotossa. Lisäksi Harvardin alumni olisi peitellyt tuota ulosottovelkaa, eikä kertonut siitä.
Sinänsä tuokaan ei olisi niin paha kuin ap:n. Opintolaina ei ulosotossakaan ole niin paha kuin jokin luottokorttivelka, jota on käytetty esim. vaatteiden, kenkien, laukkujen yms hankintaan. Korvauksista, meillä on vain ap:n kertoma tieto, että ne ovat epäoikeudenmukaiset. Koskaan en ole törmännyt ihmiseen, jonka mielestä omat korvaukset olisivat oikeudenmukaiset.
Alka huolettaa, olenko ottanut huonon miehen.
Tutustuin häneen jo kauan sitten. Ihan seurustelumme alussa hän harrasti osakesijoittelua ja menetti sukutilansa, kun yhtäkkiä kaikki kurssit alenivat. Silloin vähän ennen 90-luvun alkua.muutam sata tuhatta hävisi.
Hän on välillä töissä ja välillä työtön. Pelaili välillä jälleen osakkeilla, mutta pyynnöstäni lopetti 15 vuotta sitten, kun pikku hiljaa aina rahat väheni. Siis ne, jotka maatilan myynnistä vielä oli jäänyt.
Eniten huolettaa että miten tämä on vaikuttunut lapsiin. Ovatko perineet tai oppineet tyylin. Mieheni ei koe tehneensä mitään väärin. Syyttää pörssineuvojia ja yllättävää kurssien laskua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten on ollut aikaa suhteeseen, jos on tuollainen ulosottovelkataakka niskassa? Eikö siinä olisi jokainen kunniallinen ihminen hankkinut sivutyön, ja ahkeroinut velkaa pienemmäksi?
Vierailija kirjoitti:
Olenko ainoa ihminen joka ymmärtää ap:ta. Tarkoitan että kyllä uskon tuollaisiin velkoihin voivan jonkun joutua koska kaikki asiat vähän kuin kumuloituu elämässä. Itsekin olen tehnyt mokia rahan kanssa, se on kierre joka aiheuttaa stressiä ja stressi vaikuttaa päätöksentekokykyä heikentäen, huonojen päätösten, häpeän, salailun, korkojen kierre kasvaa.
Jumalalta pyydä apua elämääsi, se on taho joka sinua ei tuomitse, ihmiset ei välttämättä ymmärrä.
Juurihan minä ymmärsin edellisellä sivulla, ja sanoin että voisin ottaa ulosottovelkaisen naisen. Mutta en tietenkään ehdoitta. En sellaista naista rupea ottamaan, joka on ulosottovelkainen ja jumalauta syyttää minua siitä ettei ole rahaa! Onko se liikaa vaadittu että naiset sen verran ottaisi vastuuta teoistaan ettei rupea miestä syyttämään rahanpuutteesta, jos nainen itse on rahansa hukannut ja velkaantunut? Miten te voitte olla noin rahanahneita ja sokeita omille virheillenne?
t. mies
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole pakko uskoa, jos ette halua. En koe sen tarvetta avata velkojen alkuperää sen tarkemmin kuin että siinä on pari lainaa, luottokorttivelkoja, käräjäkuluja ja sieltä tulleita korvauksia. En viitsi kertoa mistä olen korvauksia joutunut maksamaan, koska haukutte vain. Sen voin sanoa, että korvausvaatimukset olivat täysin epäreiluja eikä koko juttu ollut edes täysin minun vikani.
Ja ei teidän minua tarvitse haukkua. Kunhan ihmettelen nykypäivän pinnallisuutta, kun heti erotaan ja raha sanelee kaiken. Minua ei olisi haitannut asua vaatimattomasti yms, perhe olisi se tärkein. Tuskin enää tässä iässä ehdin sellaista perustamaan... ap
No jos et koe ulosottoa ongelmaksi, niin mikset kertonut kumppanillesi kuuteen vuoteen?
Siinä ei ole MITÄÄN pinnallista, että toinen ahdistuu satojen tonnien velkasalaisuudesta, jota olet pantannut vuosikausia häneltä. Et ole luotettava, etkä näemmä osaa huolehtia taloudestasi ollenkaan. Katso peiliin ja mieti, olisiko siellä kuitenkin vikaa. Lakkaa syyttelemästä ex-miestäsi ja yhteiskuntaa omista itse aiheutetuista ongelmista!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Musta tuntuu, että ap:n miehelle tuo uo-velan paljastuminen on ollut vain "hyvä eteen tullut syy" jättää ap. Mies tuskin on koskaan mitään vakavaa suhteesta halunnitkaan, jos 6 vuotta on vaan seurusteltu, ilman sen kummempaa sitoutumista?! Tuon ikäisenä todella kummallisen pitkä aika, että 6v yhdessä, (asuitteko ap edes yhdessä?!) eikä vielä olla naimisissa tai taloa hankittu... Kaikki kolmenkympin korvilla tavanneet parit tuttavapuuristä ovat kyllä noin 2-4 vuoden sisällä tapaamisestaan sioutuneet menemällä avo/avioliittoon, ehkä ostaneet talon, ja alkaneet edes suunnitella ekaa lasta. Koska ei olla enää nuoria - varsinkin naisten hedelmällisyys voi laskea jo vähän päälle 30veenä, eli jis suhteeseen on haluttu lapsia, ei oo ollut aikaa vitkastella. Tuon ikäinen ihminen on jo sen vertaa elämää ja parisuhteita kokenut, että pystyy muutamassa vuodessa sanomaan, onko tämä nyt se oikea ihminen jonka kanssa haluaa perheen perustaa.
6 vuotta ja ei mitään vakavempaa - kuulostaa siltä ettei ne lapset edes kuuluneet ap:n miehen suunnitelmiin....
M45
Vierailija kirjoitti:
Alka huolettaa, olenko ottanut huonon miehen.
Tutustuin häneen jo kauan sitten. Ihan seurustelumme alussa hän harrasti osakesijoittelua ja menetti sukutilansa, kun yhtäkkiä kaikki kurssit alenivat. Silloin vähän ennen 90-luvun alkua.muutam sata tuhatta hävisi.
Hän on välillä töissä ja välillä työtön. Pelaili välillä jälleen osakkeilla, mutta pyynnöstäni lopetti 15 vuotta sitten, kun pikku hiljaa aina rahat väheni. Siis ne, jotka maatilan myynnistä vielä oli jäänyt.
Eniten huolettaa että miten tämä on vaikuttunut lapsiin. Ovatko perineet tai oppineet tyylin. Mieheni ei koe tehneensä mitään väärin. Syyttää pörssineuvojia ja yllättävää kurssien laskua.
No mitä väärää mies muka olisi tehnyt? Osakesijoittelu on aina riski. Ei hän kuitenkaan ole huijannut ja pimitellyt raha-asioitaan tai tehnyt rikoksia joista joutunut korvausvastuuseen kuten ap. Jos sijoitukset olisi onnistuneet ja mies olisi rikas, ajattelisit ottaneesi oikein hyvän miehen? Sama mies hän nytkin on, eiköhän hän ole yrittänyt tehdä hyviä osakekauppoja, tuskin tahalteen hävinnyt mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Musta tuntuu, että ap:n miehelle tuo uo-velan paljastuminen on ollut vain "hyvä eteen tullut syy" jättää ap. Mies tuskin on koskaan mitään vakavaa suhteesta halunnitkaan, jos 6 vuotta on vaan seurusteltu, ilman sen kummempaa sitoutumista?! Tuon ikäisenä todella kummallisen pitkä aika, että 6v yhdessä, (asuitteko ap edes yhdessä?!) eikä vielä olla naimisissa tai taloa hankittu... Kaikki kolmenkympin korvilla tavanneet parit tuttavapuuristä ovat kyllä noin 2-4 vuoden sisällä tapaamisestaan sioutuneet menemällä avo/avioliittoon, ehkä ostaneet talon, ja alkaneet edes suunnitella ekaa lasta. Koska ei olla enää nuoria - varsinkin naisten hedelmällisyys voi laskea jo vähän päälle 30veenä, eli jis suhteeseen on haluttu lapsia, ei oo ollut aikaa vitkastella. Tuon ikäinen ihminen on jo sen vertaa elämää ja parisuhteita kokenut, että pystyy muutamassa vuodessa sanomaan, onko tämä nyt se oikea ihminen jonka kanssa haluaa perheen perustaa.
6 vuotta ja ei mitään vakavempaa - kuulostaa siltä ettei ne lapset edes kuuluneet ap:n miehen suunnitelmiin....M45
Hauska trolli sinulta. Vai parin-neljän vuoden sisällä avo-/avioliittoon ja lastensuunnittelut tulille. :D herääppä vuoteen 2020, ei ihmiset nykyään välitä faktoista, kuten lisääntymiskyvyn heikentyminen. Yleensä eniten merkitsee opiskelut, ura, hauskanpito ja vapaus. Missä lie peräkylällä asut, jos pitää paikkansa tuo tuntemiesi ihmisten eteneminen suhteissaan noinkin nopeasti.
Vierailija kirjoitti:
Alka huolettaa, olenko ottanut huonon miehen.
Tutustuin häneen jo kauan sitten. Ihan seurustelumme alussa hän harrasti osakesijoittelua ja menetti sukutilansa, kun yhtäkkiä kaikki kurssit alenivat. Silloin vähän ennen 90-luvun alkua.muutam sata tuhatta hävisi.
Hän on välillä töissä ja välillä työtön. Pelaili välillä jälleen osakkeilla, mutta pyynnöstäni lopetti 15 vuotta sitten, kun pikku hiljaa aina rahat väheni. Siis ne, jotka maatilan myynnistä vielä oli jäänyt.
Eniten huolettaa että miten tämä on vaikuttunut lapsiin. Ovatko perineet tai oppineet tyylin. Mieheni ei koe tehneensä mitään väärin. Syyttää pörssineuvojia ja yllättävää kurssien laskua.
Miksi miehen pitäisi kokea tehneensä väärin? Kuulostat kyllä kamalalta vaimolta. Mies on ihan laillisia keinoja yrittänyt käyttää vaurastuakseen, eikä mitään uhkapelailuakaan vaan osake kauppaa, voi kauhistus. Sitten kun menee huonosti niin pitäisi vielä vaimolta anella anteeksi ja myöntää tehneensä väärin. Jos itse menetät vaikka työsi niin menetkö anelemaan anteeksiantoa mieheltä kun olet niin epäonnistunut ja tehnyt väärän valinnan työpaikan suhteen?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Alka huolettaa, olenko ottanut huonon miehen.
Tutustuin häneen jo kauan sitten. Ihan seurustelumme alussa hän harrasti osakesijoittelua ja menetti sukutilansa, kun yhtäkkiä kaikki kurssit alenivat. Silloin vähän ennen 90-luvun alkua.muutam sata tuhatta hävisi.
Hän on välillä töissä ja välillä työtön. Pelaili välillä jälleen osakkeilla, mutta pyynnöstäni lopetti 15 vuotta sitten, kun pikku hiljaa aina rahat väheni. Siis ne, jotka maatilan myynnistä vielä oli jäänyt.
Eniten huolettaa että miten tämä on vaikuttunut lapsiin. Ovatko perineet tai oppineet tyylin. Mieheni ei koe tehneensä mitään väärin. Syyttää pörssineuvojia ja yllättävää kurssien laskua.
Miksi miehen pitäisi kokea tehneensä väärin? Kuulostat kyllä kamalalta vaimolta. Mies on ihan laillisia keinoja yrittänyt käyttää vaurastuakseen, eikä mitään uhkapelailuakaan vaan osake kauppaa, voi kauhistus. Sitten kun menee huonosti niin pitäisi vielä vaimolta anella anteeksi ja myöntää tehneensä väärin. Jos itse menetät vaikka työsi niin menetkö anelemaan anteeksiantoa mieheltä kun olet niin epäonnistunut ja tehnyt väärän valinnan työpaikan suhteen?
"Pelaili välillä osakkeilla" huomaa, ettei tämä naikkonen tajua tuon taivaallista sijoittamisesta. :D Sijoittaminen on järkevää, ja siihen nyt vaan kuuluu se että välillä "pikku hiljaa aina rahat väheni". Kurssit nousee ja laskee. Järkyttävää että pitäisi oikein anteeksi pyytää sijoittamistaan. :D
Vierailija kirjoitti:
Olenko ainoa ihminen joka ymmärtää ap:ta. Tarkoitan että kyllä uskon tuollaisiin velkoihin voivan jonkun joutua koska kaikki asiat vähän kuin kumuloituu elämässä. Itsekin olen tehnyt mokia rahan kanssa, se on kierre joka aiheuttaa stressiä ja stressi vaikuttaa päätöksentekokykyä heikentäen, huonojen päätösten, häpeän, salailun, korkojen kierre kasvaa.
Jumalalta pyydä apua elämääsi, se on taho joka sinua ei tuomitse, ihmiset ei välttämättä ymmärrä.
Jumala ei auta mitenkään velallista.
Oletko ap kenties velkojen lisäksi unohtanut kertoa rikollisesta menneisyydestäsi aiemmin miehelle?
Ja vaikka sinä olet valmis elämään vaatimattomasti, miehellä ehkä on elämässään korkeammat tavoitteet.
Alue: Aihe vapaa
Olenko ainoa ihminen joka ymmärtää ap:ta. Tarkoitan että kyllä uskon tuollaisiin velkoihin voivan jonkun joutua koska kaikki asiat vähän kuin kumuloituu elämässä. Itsekin olen tehnyt mokia rahan kanssa, se on kierre joka aiheuttaa stressiä ja stressi vaikuttaa päätöksentekokykyä heikentäen, huonojen päätösten, häpeän, salailun, korkojen kierre kasvaa.
Jumalalta pyydä apua elämääsi, se on taho joka sinua ei tuomitse, ihmiset ei välttämättä ymmärrä.