Kaksikieliset perheet, miten sujuu/sujui molempien kielien opetus?

Meillä on suomi ja englanti. Perussääntö on molemmat puhuu lapsille omaa äidinkieltään.  Me puhumme  keskenämme englantia, siis vanhemmat.

teillä siis kotikieli suomi ja sinä puhut lapselle ruotsia ja isä suomea. 

Isäkin oppii ruotsia:)

minä puhun lapselle suomea ja miehen kanssa puhumme keskenämme suomea, mies lapselle ruotsia. Saas havaita ! 

Sori siis ap kirjoitti ettei isä puhu ruotsia, niin mikä se kieli sitten on jos se ei suomi ole?

Isä puhuu siis vain suomea :) minä suomea ja ruotsia.

-ap

Todella tärkeää on, että puhutte johdonmukaisesti alusta alkaen lapselle kumpikin vain yhtä kieltä. Eli isä tietenkin vain suomea ja sinä sitten vain ruotsia. Sillä ei ole lapselle merkitystä mitä kieltä keskenänne puhutte.

Tuossa aloituksessa hämää tuo sana "opetus", koska vanhemmathn eivät opeta lapselle kieltään, vaan lapsi omaksuu sen.

Kaksikielisyys on yksi suurimmista lahjoista, jonka voitte lapsellenne antaa!

Meillä minä puhun lapselle suomea ja mies ruotsia. Miehen kanssa puhumme keskenämme pääasiassa suomea, välillä ruotsia. Reilun vuoden ikäinen lapsi opettelee nyt puhumaan, ja sanoja tulee jo kummallakin kielellä, mm mamma, pappa, auto, moimoi, titta yms. Ei osaa kuitenkaan vielä tehdä eroa kielten välille.

Ja kantsii muistaa, että puhe kehittyy sitten hitaammin kuin yksikielisillä. Sitten kerralla purskahtaa paljon sanoja. 

Meillä nyt 2,5v lapsi, kielet kotona suomi ja englanti. Vähän yli yhden vanhana sanoi ekan lauseen englanniksi, sitten tuli vain yksittäisiä sanoja tipoittain ja hurjasti "omaa kieltä". Puoli vuotta on nyt pälpättänyt selkeää suomea ja englantia, eli puhe alkoi sitten kuin napista painamalla.

Meillä otettiin englannin tueksi englanninkieliset lastenohjelmat, sieltä tarttuukin mukavasti fraaseja ja ne menevät - ihme kyllä - käyttöön ihan oikeissa kohdissa.

Pikkusisarus menossa samaa vauhtia, ymmärtää kumpaakin kieltä täydellisesti (niin hyvin kuin pieni vain voi) muttei puhu kuin muutamaa selkeää sanaa. 

Meillä myös suomi ja ruotsi kielinä. Isä puhuu lapselle ruotsia, minä suomea, keskenämme puhumme ruotsia. Lapsi on nyt 1v9kk ja osaa satoja sanoja suomeksi, muodostelee myös joitakin lyhyitä lauseita suomeksi. Ruotsia lapsi ymmärtää sujuvasti siinä missä suomeakin, mutta isälleenkin puhuu vielä suomea. Muutamia ruotsinkielisiä sanoja tulee puheen joukkoon ja nyt lapsi on ruvennut toistamaan sanoja isänsä perässä. Uskon, että molemmat kielet tulevat käyttöön ajan kanssa.

Meillä kielinä ovat puola ja suomi. Kuten tuossa aikaisemminkin jo joku kirjoitti, on tärkeää puhua lapselle vain yhtä kieltä. Meillä suomen kielen puhuminen on sujunut alusta alkaen paljon sujuvammin,. Puolan kieli ollut hieman kakkosasemassa, koska puhun mieheni kanssa suomea. Sen sijaan perheen keskinäisissä keskustelutilanteissa puhun lapselleni puolaa ja miehelle suomea, jos kohdistan puheeni nimenomaan jälkimmäiselle. Mieheni siis ymmärtää puolaa jo aika hyvin, joten häntä en ole joutunut opettamaan...

Tyypillistä on, että sen "vähemmistökielen" kohdalla lapsi saattaa protestoida ja yrittää käyttää vain esim. suomea. Nyt kuitenkin tästä on meillä suurimmaksi osaksi päästy. Sinnikkyyttä kuitenkin vaatii pitää silloin siitä yhden kielen taktiikasta kiinni.

Tukea kielen oppimiseen on saatu sukulaisvierailujen ja muiden puolan kielen puhujien tuella. Lapsen on tärkeää kuulla, että sitä toistakin kieltä voi käyttää monella tavalla ja siitä on hyötyä muutakin kuin oman vanhemman kanssa. Erityisesti kontaktit puolankielisten lasten kanssa ovat vauhdittaneet intoa puhua puolaa ja kartuttaneet sanastoa. Noin 2,5 -vuotiaasta lähtien myös kirjoilla ja lastenohjelmilla on ollut entistä enemmän merkitystä.

Itse olen kokenut todella tärkeänä puolison ja lähipiirin sekä päivähoidon henkilökunnan myönteisen suhtautumisen lapsen kaksikielisyyteen. Kukaan ei myöskään hermoile siitä, että he eivät ymmärrä, mitä lapselleni sanon. Tosin nykyäänhän tyttäremme mielellään kyllä tulkkaa kaikille, että mitä se äiti juuri sanoi - joutuu siis myös miettimään sanomisiaan.

Ei välttämättä. Meillä kaksikielinen (suomi ja ruotsi) lapsi aloiti puhumaan varhain ja neuvolan mukaan puhui ikäistään enemmän ja edistyneemmin alusta lähtien, tosin tämä koski vain yhtä kieltä (minun äidinkieltäni kun olin kotona 2 v). Kun meni isänkieliseen tarhaan 2-vuotiaana, meni ehkä pari kuukautta ja toinenkin kieli oli aika lailla samalla tasolla kuin se alunperin parempi (eli passiivinen kielitaito oli ollut isompi kuin aktiivinen).

Eli kaksikielisyys ei _välttämättä_ tarkoita sitä että oppisi hitaammin puhumaan molemmilla kielillä.

[quote author="Vierailija" time="23.05.2013 klo 21:06"]

Ja kantsii muistaa, että puhe kehittyy sitten hitaammin kuin yksikielisillä. Sitten kerralla purskahtaa paljon sanoja. 

Meillä nyt 2,5v lapsi, kielet kotona suomi ja englanti. Vähän yli yhden vanhana sanoi ekan lauseen englanniksi, sitten tuli vain yksittäisiä sanoja tipoittain ja hurjasti "omaa kieltä". Puoli vuotta on nyt pälpättänyt selkeää suomea ja englantia, eli puhe alkoi sitten kuin napista painamalla.

Meillä otettiin englannin tueksi englanninkieliset lastenohjelmat, sieltä tarttuukin mukavasti fraaseja ja ne menevät - ihme kyllä - käyttöön ihan oikeissa kohdissa.

Pikkusisarus menossa samaa vauhtia, ymmärtää kumpaakin kieltä täydellisesti (niin hyvin kuin pieni vain voi) muttei puhu kuin muutamaa selkeää sanaa. 

[/quote]

Vielä vähän jatkoa edelliseen, voiton hetkiä ovat olleet: kun huomasin tyttömme leikkivän kanssani tai puhelevan itsekseen puolaksi, kohdistavan puheensa jommallekummalle meistä vanhemmista vain valitsemalla oikean kielen ja tulkkaavan minulle isän sanomisia puolaksi (why oh why, kyllähän minä suomea ymmärrän...). Tällä perusteella nyt ollaan siis jo aika hyvässä tilanteessa, tyttö reilut 3v.

Molempien vanhempien pitää puhua lapselle ainoastaan omaa äidinkieltään, jotta lapsi omaksuu kielen oikein.

Virallisen tahon kanta.

Kielellisesti lahjakas lapsi oppii kielet luonnostaan nopeasti ja ilman sen kummempaa opetusta tai edes johdonmukaisuutta. Jos lapsella on jo lähtökohtaisesti ongelmia kommunikaatiossa tai kielen hahmottamisessa niin kaksikielisyys voi tehdä tilannetta hankalammaksi. Tällöin apua kannattaa hakea ajoissa ja panostaa ensisijassa toimivaan kommunikaatioon kielestä välittämättä. Yleensä lapset selviävät joka tapauksessa mainiosti kieliviidakoissa. 

Virastokulttuuri Suomessa on muuten sellainen, että ihmisellä katsotaan voivan olla vain yksi äidinkieli - todella harvoin on mahdollisuutta kirjata useampaa. Siinä mielessä ollaan Suomessa vielä aika dinosaurusajassa. Tähän pikkuseikkaan kannattaa varautua. Itseäni se on ärsyttänyt, sillä olen kaksikielinen.

Olen itse kaksikielinen, äidinkieleni on joku muu kuin suomi. Puhun kuitenkin nykyään parempaa suomea kuin sitä äidinkieltäni, jota puhun nykyään äärettömän harvoin. Mieheni on täysin suomenkielinen. Lapsilleni olen puhunut vain suomea, opettanut sitten yksittäisiä sanoja ja lauseita äidinkieltäni, jotta oppivat tuntemaan hieman niitä minun juuriani. Heille kieli jäisi "meidän väliseksi salakieleksi", jolla ei olisi sen kummempaa hyötyä.

Minä puhun lapselle suomea, mies englantia. Keskenämme puhumme suomea. Mies lukee myös satuja englanniksi ja siis kaikki kommunikointi lapselle englanniksi miehen puolelta. Lapsi ei osaa vielä puhua, on vauva, joten saa nähdä onko ensimmäinen sana suomeksi vain englanniksi ;)

Kumpikin puhuu lapselle omaa äidinkieltään, ei se sen kummempaa ole. Meillä mies ja hänen sukunsa puhuu lapselle ruotsia, minä ja isot sisarukset suomea. On ollut ruotsinkielisessä päiväkodissa ja nyt koulussa.

Molemmat kielet on puheessa ihan täydelliset, kirjottaessa suomen kaksoiskonsonaatit ja -vokaalit on vaikeita. Luultavasti johtuu lukihäiriöstä kuten isälläänkin, ei ole vielä tutkittu.

Kuopus oli pienenä jopa niin tarkka kielestä että saattoi vaihtaa kesken lauseen kieltä jos siirtyi kohdistamaan puheen isästä minuun tai päinvastoin:) Samoin kaikkien tuttujen kohdalla oppi heti kenelle puhutaan milläkin kielellä.

Nyt kolmantena kielenä englanti mitä puhuu ja kirjoittaa todella hyvin 11v:ksi. Italiaa ja ranskaa ymmärtää auttavasti mutta ei puhu (vielä) kuin muutaman lauseen. Tuo 2 kielen pohja on antanut ihan käsittämättömän hyvän pohjan kielten oppimiselle.

Sinä joka puhut lapsellesi puolaa. Mikä siis on äidinkielesi? Kirjoitat niin hyvin suomea.

Meillä lapsen äidinkieli on ruotsi. Tämä oli isän vaatimus koska se on myös hänen äidinkielensä. Sääli vain että suostuin moiseen, nimittäin kukaan ei puhu ruotsia lapselle!! Isän sukulaiset asuvat ruotsissa joten heistä ei paljoa apua kielen opettamisessa ole. Isä puhuu lapselle vain suomea, vaikka olen siitä alusta asti sanonut, että hänen pitäisi puhua lapselle vain ruotsia.. Enää en jaksa edes sanoa. Voikohan lapsen äidinkieltä muuttaa??

mies kyllä esittää esim. sukulaistensa edessä, puhuu lapselle vain ruotsia. Ja silloin mietin puoliksi huvittuneena, että sama vaikka puhuisi siansaksaa, ei se lapsi ymmärrä. Lapsi on siis pieni vielä, ei osaa kerta että ei tajua hölkäsen pöläystäkään. sanoo muutamia sanoja. Suomeksi tietenkin :D hassua on se, että mies käyttää ruotsinkieltä päivittäin, mutta ei koskaan kotona!

harmittaa tämä tilanne, koska olisin toivonut mieheltäni vähän ryhdikkyyttä tämän asian suhteen, niinkuin kyllä monen muunkin asian.. :)

[quote author="Vierailija" time="24.05.2013 klo 10:02"]

Meillä lapsen äidinkieli on ruotsi. Tämä oli isän vaatimus koska se on myös hänen äidinkielensä. Sääli vain että suostuin moiseen, nimittäin kukaan ei puhu ruotsia lapselle!! Isän sukulaiset asuvat ruotsissa joten heistä ei paljoa apua kielen opettamisessa ole. Isä puhuu lapselle vain suomea, vaikka olen siitä alusta asti sanonut, että hänen pitäisi puhua lapselle vain ruotsia.. Enää en jaksa edes sanoa. Voikohan lapsen äidinkieltä muuttaa??

mies kyllä esittää esim. sukulaistensa edessä, puhuu lapselle vain ruotsia. Ja silloin mietin puoliksi huvittuneena, että sama vaikka puhuisi siansaksaa, ei se lapsi ymmärrä. Lapsi on siis pieni vielä, ei osaa kerta että ei tajua hölkäsen pöläystäkään. sanoo muutamia sanoja. Suomeksi tietenkin :D hassua on se, että mies käyttää ruotsinkieltä päivittäin, mutta ei koskaan kotona!

harmittaa tämä tilanne, koska olisin toivonut mieheltäni vähän ryhdikkyyttä tämän asian suhteen, niinkuin kyllä monen muunkin asian.. :)

[/quote]

* piti siis kirjoittaa että "lapsi ei osaa kertoa että ei tajua hölkäsen pöläystä..."