Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Malja vauvakuumeen voittaneille
22.05.2013 |
Ihailen ihmisiä, jotka voivat lisääntymisbiologian aikaansaamasta vauvakuumesta huolimatta punnita päätöstä rauhassa, tehdä oman elämänsä kannalta parhaan päätöksen ja nauttia elämästä päätökseensä tyytyväisenä. Liian moni ajattelee, että totta kai se vauva täytyy tehdä, kun kovasti tekee lasta mieli, ja sitten elämästä ei tulekaan kovin tyydyttävää. Vaatii luonnetta todeta että ei, kehon viesteistä huolimatta lapsi ei ole minulle paras vaihtoehto.
Keho ei ole viisas. Se ajattelee lajin säilymistä, ei yksilön onnellisuutta.
Kommentit (49)
[quote author="Vierailija" time="22.05.2013 klo 13:53"]
[quote author="Vierailija" time="22.05.2013 klo 13:29"]
Mistä muuten tietää, olisiko lapsiperhe-elämä ollut kamalaa, jos siitä ei ole kokemusta?
[/quote]
Etuotsalohkon avulla. Tämä hämmästyttävä aivojen osa mahdollistaa sen, että voimme ennakoida, eläytyä, käyttää mielikuvitustamme, suunnitella ja punnita tietoisesti eri vaihtoehtoja. Varmaan useimmilla on jonkinlainen mielikuva siitä, pitäisikö esimerkiksi kolmivuorotyötä tekevän hoitajan ammatista, luostatielämästä tai jättimäisestä maoritatuoinnista kasvoissa. Tämä mielikuva perustuu tietoon siitä, millaisia asioita yleisesti ottaen pitää miellyttävinä ja epämiellyttävinä, toivottavina ja ei-toivottavina tai itselleen tärkeinä ja ei-tärkeinä. Tämä on erinomainen kyky etenkin lapsen hankinnan kaltaisissa asioissa, joita ei voi kokeilla ennen ostopäätöstä. --ap
[/quote]
Mä kyllä väittäisin, että ainakaan tuota lapsiasiaa ei voi tietää. Mä tulin vahingossa raskaaksi. En ollut koskaan ajatellut haluavani lapsia, mutten sitten kyennyt aborttiinkaan. Olin seurannut lapsiperheiden elämää ulkopuolelta ja se vaikutti lähinnä helvetiltä.
Kaikki muuttui kuitenkin, kun lapsi syntyi. Elämä muuttui pysyvästi, parempaan suuntaan. Tuntui, että kaikkeen tuli aivan uusi tarkoitus ja järjestys. Oon NIIN onnellinen siitä vahingosta, ajatuskin siitä, että mulla ei olisi tuota lasta, tuntuu niin ankealta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mua vituttaa eniten nää vahinkolapsen saaneet, jotka hehkuttaa nyt.
Mua vituttaa eniten nää vahinkolapsen saaneet, jotka hehkuttaa nyt.
Eikös teille veloille olis joku ihan oma palsta jossain ihan muualla? Katsokaas kun tämä on VAUVA-palsta, ja tämä on tarkoitettu meille, jotka olemme saaneet tämän maailman tärkeimmän ja palkitsevimman "työn". Ja tietysti myös sellaisiksi haluaville. Te voisitte mennä inisemään katkeruuksianne jonnekkin muualle.
Ihmettelen miksi tämä aihe pitä kerta toisensa jälkeen ottaa esille. Jokainen tehkööt omat valintansa, mitäpä niihin on muilla nokan koputtamista.
Minulla ei muuten ole lapsia, enkä tiedä tuleeko koskaan, mutta ymmärrän hyvin että kaikesta rankkuudesta huolimatta ihmiset niitä haluaa. Ainakin itse kykenen sillä etuotsalohkollani ajattelemaan myös pikkulapsivuosien ohi, ja minusta ainakin sukupolvien väliset suhteet on ihan kiva asia, esim. lasten aikuistuessa suhdekin muuttuu, ei sitä koko ikää olla lasten huoltajina, vaan loppujen lopuksi aika lyhyt aika.
Luulen, että minulla olisi ihan kivaa miehen kanssa kaksinkin, mutta lapset tuo elämän jatkuvuutta ja syyn olla edes joten kuten perillä tulevien sukupolvien asioista. ;) Ennemmin tai myöhemmin siis varmaan lapsia yritetään saada tähänkin talouteen vaikka nyt ne hyvin nukutut yöt ja oma aika tuntuu tärkeämmiltä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="23.05.2013 klo 08:45"]
Mä kyllä väittäisin, että ainakaan tuota lapsiasiaa ei voi tietää. Mä tulin vahingossa raskaaksi. En ollut koskaan ajatellut haluavani lapsia, mutten sitten kyennyt aborttiinkaan. Olin seurannut lapsiperheiden elämää ulkopuolelta ja se vaikutti lähinnä helvetiltä.
Kaikki muuttui kuitenkin, kun lapsi syntyi. Elämä muuttui pysyvästi, parempaan suuntaan. Tuntui, että kaikkeen tuli aivan uusi tarkoitus ja järjestys. Oon NIIN onnellinen siitä vahingosta, ajatuskin siitä, että mulla ei olisi tuota lasta, tuntuu niin ankealta.
[/quote]
Samat kokemukset täälläkin. Olen tehnyt elämässä hirveästi virheitä, mutta mikään niistä ei kylmää samalla lailla kuin ajatus että olisin jättänyt lapset tekemättä. Oli nimittäin lähellä. Kaikesta elämässäni tapahtuneesta paskasta huolimatta se olisi ollut se pahin tragedia.
Niille jotka arpovat, että tekis mieli kokeilla, mutta toisaalta ei, sanoisin, että tekee vain yhden - ja malttaa todella jättää siihen. Yhden kanssa on heti vaippa-/vauvanruoka-/ratasrumban jälkeen helppo elää ja liikkua likipitäen samaan malliin kuin aiemminkin. Jos nyt ei satu mitään moniongelmaista tai muuten sairasta lasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="23.05.2013 klo 10:23"]
Niille jotka arpovat, että tekis mieli kokeilla, mutta toisaalta ei, sanoisin, että tekee vain yhden - ja malttaa todella jättää siihen. Yhden kanssa on heti vaippa-/vauvanruoka-/ratasrumban jälkeen helppo elää ja liikkua likipitäen samaan malliin kuin aiemminkin. Jos nyt ei satu mitään moniongelmaista tai muuten sairasta lasta.
[/quote]
Ei! Ei missään nimessä! Sen, joka on kahden vaiheilla ei todellakaan kannata tehdä lasta.
Vielä näille kitiseville mammoille tiedoksi, että ketjun otsikko paljastaa aika paljon sisällöstä. Älä avaa sitä jos et kestä lapsettomien naisten puhetta. Ja aika tyhmä pitää olla jos ihmettelee miksi täällä käyvät erilaiset ihmiset.
Alue: Aihe vapaa
[quote author="Vierailija" time="23.05.2013 klo 00:41"]
Vauvakuume on kummallinen juttu, ihan vieras. Olen nyt siinä iässä ja elämäntilantessa, mettä minun odotetaan hankkivan lapsia mieheni kanssa, mutta asia ei vain yhtään kiinnosta. En tunne tarvitsemani lapsia mihinkään. Pitäisikö vain hankkia lapset silti ja toivoa parasta?
[/quote]
Ei kannata, pahinta mitä voit tehdä on hankkia lapsia jos et oikeasti ole 100% varma että niitä haluat. Takuuvarma keino pilata oma elämä ja lasten myös.