Malja vauvakuumeen voittaneille

[quote author="Vierailija" time="23.05.2013 klo 14:51"]

[quote author="Vierailija" time="23.05.2013 klo 14:47"]

[quote author="Vierailija" time="23.05.2013 klo 14:39"]

[quote author="Vierailija" time="23.05.2013 klo 14:36"]

[quote author="Vierailija" time="23.05.2013 klo 14:23"]

[quote author="Vierailija" time="23.05.2013 klo 14:11"]

[quote author="Vierailija" time="23.05.2013 klo 14:04"]

Elämä lapsen kanssa on jotain sellaista mitä en minä kyllä ainakaan etukäteen osannut kuvitella. Siis olihan minulla jotain kuvitelmia siitä mitä se tulee olemaan, mutta se olikin loppujen lopuksi jotain ihan muuta.

[/quote]

Näin on.

[/quote]

Eli paljon paskempaa. 

[/quote]

Ehkä sun kohdalla noin, mutta itse en ainakaan voinut kuvitella, miten kivaa lapsiperhe-elämä on.

[/quote]

Mitä se sun kiva sitten on? Kerro vähän esimerkkejä.

[/quote]

Mielelläni! Se kiva on sitä, että saa seurata lasten kasvavan ja oppivan uusia asioita. Kuulostaa lattealta, mutta vaikea sitä on sanoiksi pukea. Esim. se tunne on hieno, kun huomaa, että se lapsi tulee tietoiseksi itsestään ja omasta persoonastaan - vaikka niin, että alkaa esitellä itsensä muille.

Yhdessä tekeminen ja yhdessä perheenä oleminen. Elämän jakaminen. Erilaisten asioiden kokeminen yhdessä. Sen seuraaminen, millainen ihminen lapsesta kehittyy.

Miksi itse koet lapsiperhe-elämän olevan kamalaa (oletan tuon "paskempaa"-kommenttisi perusteella, että sinulla on perhe, koska et kai voisi muuten kertoa lapsiperheen elämän olevan tietynlaista?)

[/quote]

Valitettavasti on perhe ja kadun. Nuo kertomasi asiat eivät merkitse minulle mitään ja parisuhde meni pilalle lapsen myötä. 

[/quote]

Ok. Mikä meni vikaan, osaatko sanoa? Montako lasta sulla on? Minkä ikäisiä? 

[quote author="Vierailija" time="22.05.2013 klo 11:48"]

Keho ei ole viisas. Se ajattelee lajin säilymistä, ei yksilön onnellisuutta.

[/quote]

Onko siis mielestäsi kehon viisaus ja yksilön onnellisuus jotenkin automaattisesti ristiriidassa keskenään? Ja miten se onnellisuus määritellään? Itse ajattelen että lisääntyminen ja jälkeläisten hoitaminen/kasvattaminen tuo _useimmille_ihmisille suurta tyydytystä  (ja sitä onnellisuuttakin, vaikka se onkin aika vaikea käsite) juuri siksi, että se palvelee ihmisen luontaisia viettejä. 

Onneksi en itse voittanut vauvakuumetta. Voin kuvitella että lapsettomana oma elämäni olisi järjestettävissä korkeintaan tyydyttäväksi, ja nimenomaan lapset on tuoneet sellaisia onnentunteita joita en aiemmin olisi osannut kuvitellakaan. Mutta jos uskoo ettei lapset omalla kohdalla ole oikea valinta, on tietysti hyvä olla niitä "hankkimatta". Vaikea kyllä uskoa että lapsettomuus olisi oikea valinta kellekään, joka kokee oikeasti vauvakuumetta. Miksi ihminen pitäisi erottaa biologisesta taustastaan joksikin pelkällä järjellä toimivaksi robotiksi? Eri asia sitten jos ei sitä vauvakuumetta ole ollenkaan, mutta mitään lisäetua ene ihmisen onnellisuudelle voi nähdä siinä, että vauvakuume _voitetaan_. 

[quote author="Vierailija" time="22.05.2013 klo 13:04"]

Vaikea kyllä uskoa että lapsettomuus olisi oikea valinta kellekään, joka kokee oikeasti vauvakuumetta. 

[/quote]

Tunnen ainakin kolme vapaaehtoisesti lapsetonta naista, jotka ovat kokeneet vauvakuumetta jossakin vaiheessa elämäänsä, pääsivät siitä yli ja ovat nyt kovasti kiitollisia siitä, että säilyttivät malttinsa. Vauvakuume ei kerro mitään siitä, mitkä omat elämänarvot ovat eli mistä tulee onnelliseksi. Jos näin olisi, kukaan vauvakuumetta potenut ei olisi koskaan tyytymätön lasten hankintaan tai haikailisi toisenlaisen elämän perään. Kuitenkin on ihan tutkittua tietoa, että  lapsettomat pariskunnat ovat onnellisempia kuin lapsia hankkineet. Sopeutua toki voi melkein mihin tahansa tilanteeseen, ja ihmisellä on psykologisen joustavuutensa ansiosta ällistyttävä kyky löytää tyydytystä olosuhteistaan riippumatta. Silti minusta on selvää, että paljon nykyistä useamman vanhemman olisi kannattanut voittaa vauvakuumeensa. Pahimmat tapaukset päätyvät lehtien sivuille... --ap

Mitä jos se päätös vauvakuumeen kukistamisesta ei olekaan oikea vaan väärä ja sitä katuu katkerasti loppuikänsä? Kilisteletkö silloinkin innoissasi, koska joku on pakotettu elämään jota sinä pidät hyvänä, mutta hänelle itselleen ei sitä ole?

Ihmisen elämä pilkotaan osiin, jotka eivät muka liity toisiinsa: lisääntyminen, parisuhde, keho, työelämä jne. Lisääntyminen on ihan normaali asia ihmiselle, ei  mikään elämää suurempi juttu. Tietenkään mikään pakko ei ole lisääntyä.

Mistä muuten tietää, olisiko lapsiperhe-elämä ollut kamalaa, jos siitä ei ole kokemusta?

[quote author="Vierailija" time="22.05.2013 klo 13:26"]

Mitä jos se päätös vauvakuumeen kukistamisesta ei olekaan oikea vaan väärä ja sitä katuu katkerasti loppuikänsä? Kilisteletkö silloinkin innoissasi, koska joku on pakotettu elämään jota sinä pidät hyvänä, mutta hänelle itselleen ei sitä ole?

[/quote]

Luitko aloitusta ollenkaan?

Ihmettelen oikeastaan sitä että niin moni hankkii lapsia, vaikka se ei millään muotoa tunnu istuvan heidän elämäntyyliinsä. Eli rohkeus valita toisin puuttuu. Totta kai voi olla, että supersosiaalinen ja vauhdikas elämä (ulkomaanmatkat niin työ- kuin vapaa-ajalla, muut riennot ystävien kanssa jne) sitten vain tulee päätöspisteeseen ja sitten onkin ok olla vauvan kanssa kotona hissukseen. (eikä nyt tarvitse saivarrella, että kyllähän lastenkin kanssa voi matkustella jne, voi toki, mutta ei entiseen malliin eikä ainkaan ihan vauva-aikana)

[quote author="Vierailija" time="22.05.2013 klo 13:29"]

Mistä muuten tietää, olisiko lapsiperhe-elämä ollut kamalaa, jos siitä ei ole kokemusta?

[/quote]

Etuotsalohkon avulla. Tämä hämmästyttävä aivojen osa mahdollistaa sen, että voimme ennakoida, eläytyä, käyttää mielikuvitustamme, suunnitella ja punnita tietoisesti eri vaihtoehtoja. Varmaan useimmilla on jonkinlainen mielikuva siitä, pitäisikö esimerkiksi kolmivuorotyötä tekevän hoitajan ammatista, luostatielämästä tai jättimäisestä maoritatuoinnista kasvoissa. Tämä mielikuva perustuu tietoon siitä, millaisia asioita yleisesti ottaen pitää miellyttävinä ja epämiellyttävinä, toivottavina ja ei-toivottavina tai itselleen tärkeinä ja ei-tärkeinä. Tämä on erinomainen kyky etenkin lapsen hankinnan kaltaisissa asioissa, joita ei voi kokeilla ennen ostopäätöstä. --ap

Tämä on hauska keskustelu. 

Itselläni ei ollut vauvakuumetta, kun esikoinen lähti aluilleen. Oli vain miehen harras toive ja oma, hämärä ajatus siitä, että "no kai sitä joku lapsi voi olla, ehkä mies sitten hoitaa sitä jos minä en jaksa ja olenhan minä niin vanhakin jo että sama kai se on vaikka tässä teuraaksikin menisin".

No, auta armias sitten kun se lapsi syntyi. Olisin tehnyt toisen vaikka siitä samalta rupeamalta. Eli post-partum vauvakuume tuli minulle. Kaikkein pahin oli ajalla 0-2 kk synnytyksen jälkeen. Yritin kyllä piilotella sitä ja varmaan pääsääntöisesti onnistuin. Hävetti sellainen.

Nuorempi sitten syntyi 1v8kk ikäerolla. Huvitti, kun neuvolassa kyseltiin että oliko ollut vahinko. => NO EI, vaan minun olisi pitänyt saada kunniamerkki siitä kun pystyin niin kauan pidättelemään (kakkonenhan tärppäsi heti ekalla kerralla :-) )

[quote author="Vierailija" time="22.05.2013 klo 13:53"]

[quote author="Vierailija" time="22.05.2013 klo 13:29"]

Mistä muuten tietää, olisiko lapsiperhe-elämä ollut kamalaa, jos siitä ei ole kokemusta?

[/quote]

Etuotsalohkon avulla. Tämä hämmästyttävä aivojen osa mahdollistaa sen, että voimme ennakoida, eläytyä, käyttää mielikuvitustamme, suunnitella ja punnita tietoisesti eri vaihtoehtoja. Varmaan useimmilla on jonkinlainen mielikuva siitä, pitäisikö esimerkiksi kolmivuorotyötä tekevän hoitajan ammatista, luostatielämästä tai jättimäisestä maoritatuoinnista kasvoissa. Tämä mielikuva perustuu tietoon siitä, millaisia asioita yleisesti ottaen pitää miellyttävinä ja epämiellyttävinä, toivottavina ja ei-toivottavina tai itselleen tärkeinä ja ei-tärkeinä. Tämä on erinomainen kyky etenkin lapsen hankinnan kaltaisissa asioissa, joita ei voi kokeilla ennen ostopäätöstä. --ap

[/quote]

12 tässä vielä:

Niin, pikkulapsiperhearki on Ihan Hirveää, sen voin allekirjoittaa. Varsinkin jos on nukkumisesta ja yksinäisyydestä nauttiva ihminen. Jossain vaiheessa olin sekaisin kuin seinäkello ja vertasin lasten saamista määräaikaisen itsemurhan tekoon. Ja meillä on ollut hyvin nukkuvat (tosin jossain vaiheessa nukkuivat hyvin eri aikoihin) ja kokolailla terveet lapset.

Kauheinta siinä on se kaaoksessa eläminen ja byää-kriisistä toiseen selviäminen ja jatkuva päivystäminen. Enää en kyllä mitään pikkulapsia tänne ottaisi asumaan. Suurin helpotus tuli siinä vaiheessa, kun päiväunet jäivät pois ja ei tarvita enää miten pienten erityisruokia, vapautti päivänviettoa huomattavasti. Suurin muutos tulee siinä, kun uhmaikä loppuu ja tulee ihan oikeasti sitä järkeä päähän. Ja siinä kun pääsee siitä kaikesta h*vetin vauva- ja pikkulapsiromusta eroon. Yök yök yök

Olen joskus työelämässä tehnyt ympärivuorokautisia päivystyksiä, mutta kyllä mikä tahansa työelämä on lällyhommaa noiden avuttomien hoitamiseen verrattuna. Orja mikä orja.

Nyt ovat lapset isompia ja olen taas oma, tyytyväinen, erinomaisesti nukkuva ja elämästä nauttiva itseni. 

En ihmetellyt miksi täällä käyvät erilaiset ihmiset, sanoin että menkää muualle kitisemään, tämä VAUVA-palsta kun on täynnä äitejä ja vauva- ja lapsiasioita. Nehän ei kuulu teidän elämäänne millään tavalla. Mitä järkeä tulla tänne hehkuttamaan kurjaa (ei tietenkään omasta mielestänne) merkityksetöntä elämäänne, emme me teitä kadehdi, päinvastoin. Menkää omille vapaaehtoislapsettomuuspalstoillenne pätemään. Te ette ikinä saa kokea elämän parasta asiaa ja elämän tarkoitusta, ellette sitten pyörrä puheitanne ja hanki lasta/lapsia, niin kuin niin monet teistä ovat tehneet. Peace! <3

[quote author="Vierailija" time="23.05.2013 klo 09:41"]

Mua vituttaa eniten nää vahinkolapsen saaneet, jotka hehkuttaa nyt. 

[/quote]

Miksi? Miksei omista kokemuksistaan saa puhua?

[quote author="Vierailija" time="23.05.2013 klo 12:47"]

En ihmetellyt miksi täällä käyvät erilaiset ihmiset, sanoin että menkää muualle kitisemään, tämä VAUVA-palsta kun on täynnä äitejä ja vauva- ja lapsiasioita. Nehän ei kuulu teidän elämäänne millään tavalla. Mitä järkeä tulla tänne hehkuttamaan kurjaa (ei tietenkään omasta mielestänne) merkityksetöntä elämäänne, emme me teitä kadehdi, päinvastoin. Menkää omille vapaaehtoislapsettomuuspalstoillenne pätemään. Te ette ikinä saa kokea elämän parasta asiaa ja elämän tarkoitusta, ellette sitten pyörrä puheitanne ja hanki lasta/lapsia, niin kuin niin monet teistä ovat tehneet. Peace! <3

[/quote]

No niin. Kyllä se äitiys sitten muuttaakin naista, jalostaa oikein ihmisenä. Kiitos rakentavasta palautteestasi ja hyvää kesää.

[quote author="Vierailija" time="22.05.2013 klo 13:52"]

Ihmettelen oikeastaan sitä että niin moni hankkii lapsia, vaikka se ei millään muotoa tunnu istuvan heidän elämäntyyliinsä. Eli rohkeus valita toisin puuttuu. Totta kai voi olla, että supersosiaalinen ja vauhdikas elämä (ulkomaanmatkat niin työ- kuin vapaa-ajalla, muut riennot ystävien kanssa jne) sitten vain tulee päätöspisteeseen ja sitten onkin ok olla vauvan kanssa kotona hissukseen. (eikä nyt tarvitse saivarrella, että kyllähän lastenkin kanssa voi matkustella jne, voi toki, mutta ei entiseen malliin eikä ainkaan ihan vauva-aikana)

[/quote]

Tarkastelisin asiaa toisin. Mulle lapsen teko oli elämäni isoin ja eniten rohkeutta vaatinut päätös, juuri tuon elämäntyyliasian ym vuoksi. Olen onnellinen, että sen tein.

Ja muuten, lapsi on alle vuoden, ja olemme olleet jo kuudessa eri maassa, yhteensä melkein kolme kuukautta maailmalla.. Koska nyt meillä on aikaa..

nro 28 jatkaa..

Paljon on maailmalla sapattivuotta vauvan kanssa viettäviä muuten. Ja kummasti helpottaa arkea, kun ruoka tulee ravintolasta, siivooja hoitaa asunnon ja pesula pyykit. Ei se vauva-aika ole pelkästään kamalaa. :)

Minua lapsenteko hirvitti, varauduin pahimpaan. Ei ollut edes varsinaista vauvakuumetta. Silti lähdin leikkiin. Miksi? Koska viimekädessä tunti, että ihminen tarvitsee ympärilleen perheen, läheisten tukiverkon, joka on tiiviimpi kuin kaverisuhteet voivat koskaan olla. Ikäkin alkoi tulla vastaan, hummailut hummailtu.

Miksi tässä ketjussa on näin paljon äitejäTämähän on omistettu vauvakuumeen voittaneille!!!! :O Petyin ketjun sisältöön. Kaipaan vertaistukea muista lapsettomuuden valinneista naisista, teistä äideistä saa ihan tarpeeksi muutenkin. Ei pahalla.

[quote author="Vierailija" time="23.05.2013 klo 13:42"]

Miksi tässä ketjussa on näin paljon äitejäTämähän on omistettu vauvakuumeen voittaneille!!!! :O Petyin ketjun sisältöön. Kaipaan vertaistukea muista lapsettomuuden valinneista naisista, teistä äideistä saa ihan tarpeeksi muutenkin. Ei pahalla.

[/quote]

Koska tämä on keskustelupalsta, ja ihmisillä on tapana keskustelupalstoilla osallistua sellaisiin ketjuihin, jotka heitä puhuttelevat tasolla tai toisella.

[quote author="Vierailija" time="23.05.2013 klo 14:40"]

Ap:n aloitusviestissä vaan on hauskaa kun ensin hehkutetaan miten on hienoa, että toiset miettivät ja tekevät omat ratkaisunsa asian suhteen. Miksi ap luulee, ettei lapsia saaneet olisi miettineet ja tehneet valintaa, heille se puntaroitukin valinta nyt vain voi olla elämä, johon kuuluvat lapset?

[/quote]

Nostan maljaa myös sellaisille, joilla lapsiluku on täynnä eikä lisää tule kehon protestoinnista huolimatta. Miksi luulet, että minä luulen tuollaista kuin esität? --ap

Vauvakuume on kummallinen juttu, ihan vieras. Olen nyt siinä iässä ja elämäntilantessa, mettä minun odotetaan hankkivan lapsia mieheni kanssa, mutta asia ei vain yhtään kiinnosta. En tunne tarvitsemani lapsia mihinkään. Pitäisikö vain hankkia lapset silti ja toivoa parasta?

[quote author="Vierailija" time="22.05.2013 klo 13:53"]

[quote author="Vierailija" time="22.05.2013 klo 13:29"]

Mistä muuten tietää, olisiko lapsiperhe-elämä ollut kamalaa, jos siitä ei ole kokemusta?

[/quote]

Etuotsalohkon avulla. Tämä hämmästyttävä aivojen osa mahdollistaa sen, että voimme ennakoida, eläytyä, käyttää mielikuvitustamme, suunnitella ja punnita tietoisesti eri vaihtoehtoja. Varmaan useimmilla on jonkinlainen mielikuva siitä, pitäisikö esimerkiksi kolmivuorotyötä tekevän hoitajan ammatista, luostatielämästä tai jättimäisestä maoritatuoinnista kasvoissa. Tämä mielikuva perustuu tietoon siitä, millaisia asioita yleisesti ottaen pitää miellyttävinä ja epämiellyttävinä, toivottavina ja ei-toivottavina tai itselleen tärkeinä ja ei-tärkeinä. Tämä on erinomainen kyky etenkin lapsen hankinnan kaltaisissa asioissa, joita ei voi kokeilla ennen ostopäätöstä. --ap

[/quote]

Ihan kaikkea ei voi kuvitella etukäteen. Esimerkikksi (en sano että kaikilla näin, mutta yllätyksiä siis voi tulla) sitä, minkä verran äitiys vaikuttaa itsetuntoon. Itseni kohdalla se vaikutti paljonkin ja vaikka lapset ovat vaivalloisia, sain heidän mukanaan ehkä niin paljon paremman "henkisen perustason", että lähtötasoni, johon vertaan, on korkeammalla kuin aikana ennen äitiyttä ja lapsia.

Olen miettinyt samaa kuin sinäkin, ja aihe on hyvä. Voi olla paljon parempi voittaa vauvakuume, kuin hankkia lapsia. Mutta en ainakaan itse tiennyt huolellisesta harkinnasta huolimatta, millaista lasten kanssa on.