Lue keskustelun säännöt.
Välttelevä kiintymyssuhde
14.07.2020 |
Olen jonkin aikaa tapaillut miestä, joka uskoakseni edustaa välttelevän kiintymyssuhteen ihmistyyppiä. Hän on mielestäni ihana ihminen ja olemme monella tavalla samanlaisia ja meillä on paljon yhteisiä kiinnostuksen kohteita. Silloin kun olemme yhdessä, meillä on mukavaa ja pidämme toisistamme. Minä olen alkanut rakastua häneen.
Ongelmana on, että emme tapaa kovin usein (kerran viikossa, kahdessa), ja kun olemme tavanneet, hän usein etääntyy selvästi, ja itselläni tulee silloin epävarma olo meidän suhteestamme. Emme esimerkiksi pidä yhteyttä kuin viesitittelemällä jokunen kerta viikossa. Hän tuntuu tarvitsevan omaa aikaa todella paljon ja olevan välillä ahdistunut siitä että pitäisi tavata, vaikka en ole mitenkään painostanut häntä siihen, että tapailisimme useammin. Kyse ei ole toisesta naisesta tms., tästä olen kohtuullisen varma. Eli joko kyse on siitä, että hän ylipäätään ei pysty kovin tiiviiseen suhteeseen kenenkään kanssa, tai sitten ongelma olen minä, ja jonkun muun naisen kanssa hän kykenisi hyppäämään suhteeseen mutta minun kanssa ei.
Toinen ongelma on, että kun meille tulee jokin ristiriitatilanne, hän saattaa jäädyttää välit kokonaan eikä halua kommunikoida ollenkaan. Tätä voi kestää päiviä tai viikkokin. Asia jää tietenkin vaivaamaan minua, koska itse olen sellainen ihmistyyppi, joka haluaisi heti selvittää asiat ja jolle on todella vaikeaa olla riidoissa ylipäänsä. Hankalat asiat on kuitenkin jossain määrin sovittu jälkeenpäin, eli aivan täysin ne eivät ole jääneet ilmaan.
Olen aiemminkin tutustunut kiintymyssuhdeteoriaan ja välttelevä kiintymyssuhdetyyppi kuvaa tätä miestä melko lailla täydellisesti. Hän tuntuu pakenevan kiintymystä muihin asioihin elämässä. Tiedän, että häntä on satutettu pahasti kymmenisen vuotta sitten (avioero), ja sen jälkeen hän ei ole ollut sellaisessa parisuhteessa, johon olisi suhtautunut vakavasti.
Onko muilla kokemuksia tällaisesta. Tai siis varmasti on :) Mietin, että kannattaako minun olla kärsivällinen ja koittaa ymmärtää miehen rikkonaisuutta, vai pitäisikö minun antaa periksi ja myöntää itselleni, että minä en vain ole hänelle oikea ihminen (ja joku muu ehkä olisi). Se, miksi olen halunnut tähän asti olla tässä vaikeahkossa ihmissuhteessa, on koska aidosti pidän hänestä persoonana ja todella koen, että sovimme hyvin yhteen muilta osin.
Kommentit (105)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minua ärsyttävät psykologisoivat ihmiset todella paljon. Useimmiten eivät tajua ajatuksenjuoksustani yhtään mitään, vaan peilaavat vain omia toiveitaan ja pelkojaan minuun. Sitä juuri on keittiöpsykologia.
Minua taas ärsyttää ihmiset, jotka eivät voi tai pysty kertomaan ja avaamaan sitä ajatuksenjuoksuaan toiselle, jolloin ei tarvisi turvautua siihen psykologisointiin ja olettamiseen. Harva kuitenkaan on ajatustenlukija!
Kuten nämä välttelevät eivät monesti pysty. Sitten loukkaantuvat, kun joku yrittää miettiä syytä käytökselleen...
Välttelevästi kiintyneen kanssa on usein mahdotonta luoda täysin avointa ja rehellistä, emotionaalisesti läheistä suhdetta. Sopii kumppaniksi hyvin sellaiselle, jolle fyysinen yhdessäolo ja tekeminen tärkeämpää. Kavereiden kanssa sitten juttelee tunteista ja muista syvällisemmistä aiheista.
Kuulostaapa taas joltain romanssikirjamatskulta tuollainen täysin avoin ja rehellinen, emotiaalisesti läheinen suhde. Kenellä muka tuollaisia on muilla kuin jollain Disney-hahmoilla :D Aina on valkoisia valheita ja muuta.
Kuulostatpa sinä katkeralta ja traumatisoituneelta, jos täysin NORMAALIT odotukset parisuhteen kommunikaatiosta kuulostavat sinulle Disneyltä. Tsemppiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suomalaiseen kulttuuriin valitettavasti kuuluu vahvana osana kyvyttömyys puhua. Helpompaa on vetäytyä kuoreensa möllöttämään.
Mitä kertoo vanhemmistaan, varsinkin äidistään? Jos suhde etenee niin pitkälle, että esittelee vanhemmilleen, saatat saada arvokkaita havaintoja voiko olla.
Olen äskettäin alkanut tapailla todennäköisemmin välttelevästi kiintyneen ihmissuhdemallin miestä. Hyvin tutuilta kuulostivat toistenkin kuvaukset siitä miten tälläiset henkilöt suhteessa käyttäytyvät. Myös hänen kohdallaan asia on mennyt niin, että alkuun hän oli äärimmäisen kiinnostunut, lähetteli jatkuvasti viestejä ja toivoi näkemistä. Kun aloimme sitten viettää aikaa ja öitä yhdessä, hän tuli luokseni jopa useamman kerran viikossa.
Nyt kun aikaa on kulunut n. kahden kuukauden verran, tapaamme n. 1-2 kertaa viikossa, välissä saatamme laittaa muutaman viestin. Minun luonani ollessa käyttäytyminen on viime viikkoina alkanut näyttäytymään hyvin ristiriitaisena - yhdessä hetkessä hän on hyvin lähellä minua, tulee vaikutelma siitä että hänellä on vahvoja tunteita minua kohtaan tavasta jolla hän ilmaisee niitä sanattomassa vuorovaikutukseessa ja kohta hän saattaakin aivan yht' äkkiä ikään kuin vetäytyä kauemmaksi ja vaikuttaa jopa kylmältä.
Usein myös yhdessä vietetyn ajan jälkeen tulee muutaman päivän hiljaisuus, liekö tarvitsee tätä aikaa etäisyyden saamiseksi ja tunteidensa tasaamiseksi. Olemme käyneet lyhyen keskustelun siitä, että mitä kumpikin tulevaisuudessa tältä suhteelta odottaa tai toivoo. Tuolloin hän ilmaisi, että pitää kyllä kanssani vietetystä ajasta ja minusta, mutta ei halua mitään liian nopeasti tai häntä saattaa alkaa ahdistamaan eikä se ole sitten hyvä juttu.
Kuulostaako tämä tarina jonkun mielestä tutulta? Itse olen ottanut tässä sellaisen kannan, että annan hänelle tarvitsemaansa tilaa, nautin tuona aikana muista asioista ja keskityn omaan elämääni. Itselleni myös sopii tässä vaiheessa tälläinenkin suhteen poikanen koska myös itse tarvitsen vapautta ja erillisyyttä tehdä omia asioitani. Mielenkiinnolla toki odotan että miten tämä tulee etenemään vai eteneekö lainkaan ja homma jotenkin kuivahtaa itsestään...
Fiksummin tekisit, jos pohtisit millainen kiintymyssuhde itselläsi on, kun kiinnityt tällä tavalla käyttäytyvään mieheen, joka ei ole sitoutunut. Sehän ei ole sattumaa. Näiden asioiden pohtiminen omalla kohdalla on hyvin hedelmällistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä pohdin hyvin kauan sitä kenen kanssa tahdon oikeasti olla enkä päästä herkästi lähelleni. Moni kakku päältä kaunis eli suurin osa suhteista on päättynyt, kun kaikki vain ei asetukaan kohdalleen. En kiinny herkästi enkä rakastu eli vaikka ihminen onkin ok, voidaan tapailla, en silti halua mitään sen enempää ennen kuin olen varma.
Aviomieheni kanssa oli alusta asti erilaista ja olemme olleet jo vuosikymmenet yhdessä. Jokainen palanen vain osui kohdalleen yksi kerrallaan ja johti nopeaan sitoutumiseen.
Kannattaa miettiä asiaa siltä kannalta, että tuollainen ihminen ei vain ole teitä varten. Ei ole yhtä kiinnostunut teistä kuin te hänestä eli vikaa on pikemmin omassa liian nopeassa sitoutumisessa. Toinen osapuoli tiesi, ettette lopulta sittenkään sovi yhteen.
Jos mies on halukas lähtemään pariterapiaan tai parisuhdeleirille, jatkoon.
Jos ei, ennuste on valitettavasti melko huono.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen äskettäin alkanut tapailla todennäköisemmin välttelevästi kiintyneen ihmissuhdemallin miestä. Hyvin tutuilta kuulostivat toistenkin kuvaukset siitä miten tälläiset henkilöt suhteessa käyttäytyvät. Myös hänen kohdallaan asia on mennyt niin, että alkuun hän oli äärimmäisen kiinnostunut, lähetteli jatkuvasti viestejä ja toivoi näkemistä. Kun aloimme sitten viettää aikaa ja öitä yhdessä, hän tuli luokseni jopa useamman kerran viikossa.
Nyt kun aikaa on kulunut n. kahden kuukauden verran, tapaamme n. 1-2 kertaa viikossa, välissä saatamme laittaa muutaman viestin. Minun luonani ollessa käyttäytyminen on viime viikkoina alkanut näyttäytymään hyvin ristiriitaisena - yhdessä hetkessä hän on hyvin lähellä minua, tulee vaikutelma siitä että hänellä on vahvoja tunteita minua kohtaan tavasta jolla hän ilmaisee niitä sanattomassa vuorovaikutukseessa ja kohta hän saattaakin aivan yht' äkkiä ikään kuin vetäytyä kauemmaksi ja vaikuttaa jopa kylmältä.
Usein myös yhdessä vietetyn ajan jälkeen tulee muutaman päivän hiljaisuus, liekö tarvitsee tätä aikaa etäisyyden saamiseksi ja tunteidensa tasaamiseksi. Olemme käyneet lyhyen keskustelun siitä, että mitä kumpikin tulevaisuudessa tältä suhteelta odottaa tai toivoo. Tuolloin hän ilmaisi, että pitää kyllä kanssani vietetystä ajasta ja minusta, mutta ei halua mitään liian nopeasti tai häntä saattaa alkaa ahdistamaan eikä se ole sitten hyvä juttu.
Kuulostaako tämä tarina jonkun mielestä tutulta? Itse olen ottanut tässä sellaisen kannan, että annan hänelle tarvitsemaansa tilaa, nautin tuona aikana muista asioista ja keskityn omaan elämääni. Itselleni myös sopii tässä vaiheessa tälläinenkin suhteen poikanen koska myös itse tarvitsen vapautta ja erillisyyttä tehdä omia asioitani. Mielenkiinnolla toki odotan että miten tämä tulee etenemään vai eteneekö lainkaan ja homma jotenkin kuivahtaa itsestään...
Minusta kuulostaa. Olen ollut vastaavanlaisessa suhteessa ja lopulta piti riuhtaista itseni siitä irti kun asiat olivat aina vaan vaikeita ja toisen hankala edetä suhtessa.
Se mitä siitä opin oli se että oleellista ei ole siitä kuka on oikeassa tai kenen käytös on ymmärrettävää. Oleellista on se voinko minä olla suhtessa oma itseni vai pitääkö minun sovittaa käytökseni siihen toiseen ihmiseen.
Nyt kun olen hyvässä ja tasapainoisessa suhteessa niin näen selkäesti sen että toimivan suhteen perusta on juuri se että saa vapaasti olla sellainen kuin on ja se ei häiritse sitä toista tai huononna suhdetta. Jos minä haluan nähdä toista paljon ja kokea paljon läheisyyttä niin voin olla onnellinen vain jos se toinenkin osapuoli kokee nuo samat asiat itselleen luonteviksi ja tärkeiksi. Juuri sitä se ihmisten yhteensopivuus on.
Toki elämässä pitää aina hioa niitä luonteen ihan pieniä särmiä pois ja tehdä kompromissejä mutta ei niitä pidä tehdä suhteen perusasioissa kuten siinä paljonko ollaan yhdessä tai miten intensiivinen se kiintymyssuhde on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä pohdin hyvin kauan sitä kenen kanssa tahdon oikeasti olla enkä päästä herkästi lähelleni. Moni kakku päältä kaunis eli suurin osa suhteista on päättynyt, kun kaikki vain ei asetukaan kohdalleen. En kiinny herkästi enkä rakastu eli vaikka ihminen onkin ok, voidaan tapailla, en silti halua mitään sen enempää ennen kuin olen varma.
Aviomieheni kanssa oli alusta asti erilaista ja olemme olleet jo vuosikymmenet yhdessä. Jokainen palanen vain osui kohdalleen yksi kerrallaan ja johti nopeaan sitoutumiseen.
Kannattaa miettiä asiaa siltä kannalta, että tuollainen ihminen ei vain ole teitä varten. Ei ole yhtä kiinnostunut teistä kuin te hänestä eli vikaa on pikemmin omassa liian nopeassa sitoutumisessa. Toinen osapuoli tiesi, ettette lopulta sittenkään sovi yhteen.
Aivan sama kokemus minulla. Kun se oikea ihminen tuli kohdalle niin tajusi äkkiä miksi ne aikaisemmat suhteet eivät olleet toimineet. Se todellinen yhteensopivuus on vain niin tärkeää jotta suhde oikeasti toimii. Yhteensopivuutta ei ole vain se että on samat kiinnostuksenkohteet tai että on kivaa yhdessä. Se vaatii sitä että sitä toista ymmärtää paljon syvemmällä tasolla ja tarpeet ja toiveet menevät yhteen niissä yhdessäolon isoissa perusasioissa.
Vierailija kirjoitti:
Toisin sanoen, olet panopatja.
Voi olla niinkin, että mies vain ei tiedä eli ei ole rakastunut. En minä ainakaan seksin takia tapaillut ketään, vaan olen pitänyt heistä - ei vain tarpeeksi, minkä sitten tajuaa, kun tapaa jonkun, jonka kanssa kaikki tuntuu oikealta. Sellaisen ihmisen kanssa tahtoo olla koko ajan, koska kaikki toimii, häntä on ikävä jne.
Miehissäkin on näitä, jotka ovat kovin rakastuneita hyvin alhaisella kynnyksellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Fiksummin tekisit, jos pohtisit millainen kiintymyssuhde itselläsi on, kun kiinnityt tällä tavalla käyttäytyvään mieheen, joka ei ole sitoutunut. Sehän ei ole sattumaa. Näiden asioiden pohtiminen omalla kohdalla on hyvin hedelmällistä.
Yllättävän harva näkee omaa rooliaan näissä jutuissa. Samat jutut toistuvat parisuhteissa, mutta eivät ymmärrä sitä matematiikkaa, että oma toimintamalli on myös yhteinen nimittäjä niissä. Se vaatisi korkeampaa tietoisuutta. Ei riitä se, että toteaa monotonisesti, että haluaa tasa-arvoisen ja vastavuoroisen rakastavan parisuhteen. Kuka muka koskaan haluaisi mitään muuta. Se mitä tietoisesti haluaa on kuitenkin täysin eri asia sen kanssa mihin kokee alitajuisesti vetoa. Tuommoisen tiedostaminen voi olla vaikeaa, mutta vielä vaikeampaa on murtaa tuota, koska emme voi päättää ihastumisemme kohteita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä pohdin hyvin kauan sitä kenen kanssa tahdon oikeasti olla enkä päästä herkästi lähelleni. Moni kakku päältä kaunis eli suurin osa suhteista on päättynyt, kun kaikki vain ei asetukaan kohdalleen. En kiinny herkästi enkä rakastu eli vaikka ihminen onkin ok, voidaan tapailla, en silti halua mitään sen enempää ennen kuin olen varma.
Aviomieheni kanssa oli alusta asti erilaista ja olemme olleet jo vuosikymmenet yhdessä. Jokainen palanen vain osui kohdalleen yksi kerrallaan ja johti nopeaan sitoutumiseen.
Kannattaa miettiä asiaa siltä kannalta, että tuollainen ihminen ei vain ole teitä varten. Ei ole yhtä kiinnostunut teistä kuin te hänestä eli vikaa on pikemmin omassa liian nopeassa sitoutumisessa. Toinen osapuoli tiesi, ettette lopulta sittenkään sovi yhteen.
Aivan sama kokemus minulla. Kun se oikea ihminen tuli kohdalle nii
Tämä on kuin minulla, sillä erotuksella että olen mies ja naisellani on ilmeisesti välttelevä kiintymyssuhde. Itse yritän ymmärtää häntä kyllä kun hän sanoo tarvitsevansa aikaa, aina välillä. Näemme noin 4 krt viikossa, sitten hän haluaakin olla yksin, jopa parikin päivää.
Itse hän sanoo että haluaisi olla kerrankin varma, ja siksi tämä nainen etenee hitaasti. Olemme jo yli vuoden olleet tällä samalla kaavalla.
Aluksi en oikein ymmärtänyt tällaista käyttäytymistä, ja olinkin miehenä se aktiivisempi osapuoli, joka olisi halunnutkin edetä sitten vähitellen yhteen asumaan. Nyt pitää odotella rauhassa.
Onko teillä naisilla ollut mitään ohjetta tällaiseen välttelevään kiintymyssuhteeseen, mikä siinä auttaa tai voisi auttaa? Olen kyllä varma tästä naisesta, ja on hänkin minulle sanonut, että olen täydellinen hänelle, pitää vain nyt katsoa miten etenee suhteemme.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyi. Itse en miehenä kykenisi toimimaan noin ällöttävästi.
Millä energialla ja röyhkeydellä hän kehtaa näyttää naamaansa seksin merkeissä uudestaan. Hän käyttää sinua runkkukuppinaan.
Itse mieluummin runkkaan yksikseni kuin toisiin ihmisiin. Jos kuvittelette että kielenkäyttöni tai ajatusmaailmani on räävitöntä, niin ei ole. Minä vain asetin aakkoset siihen todellisuuteen missä suhteessa ap elää ja millainen mies oikeastaan onkaan.
Hän on valheellisen ystävällinen lihareijän hyväksikäyttäjä ja siitä hetkeksi etääntyvä paskiainen.
Noin on helppo elää, kun yhteiskunta on rakentunut tämmöiseksi että jokainen pärjää tavallaan omillaan ja miehen ei tarvitse ottaa mistään vastuuta. Hän voi vain vierailla reijällä ja kukaan ei tule edes raskaaksikaan.
Vastenmielinen ihminen vaikuttaisi olevan ap:n miesystävä. Minä en olisi koskaan tuollainen vaan ensimmäisen seksikerran jälkeen toteaisin että ei hirveesti kiinnosta kuin panna. Sanoisin sen suoraan että pääsisin eroon ihmisestä jonka elämää ja aikaa en haluaisi tuhlata, koska siinä tuhlaantuu myös omani.
T. Helmeriini 26
Vierailija kirjoitti:
Olen äskettäin alkanut tapailla todennäköisemmin välttelevästi kiintyneen ihmissuhdemallin miestä. Hyvin tutuilta kuulostivat toistenkin kuvaukset siitä miten tälläiset henkilöt suhteessa käyttäytyvät. Myös hänen kohdallaan asia on mennyt niin, että alkuun hän oli äärimmäisen kiinnostunut, lähetteli jatkuvasti viestejä ja toivoi näkemistä. Kun aloimme sitten viettää aikaa ja öitä yhdessä, hän tuli luokseni jopa useamman kerran viikossa.
Nyt kun aikaa on kulunut n. kahden kuukauden verran, tapaamme n. 1-2 kertaa viikossa, välissä saatamme laittaa muutaman viestin. Minun luonani ollessa käyttäytyminen on viime viikkoina alkanut näyttäytymään hyvin ristiriitaisena - yhdessä hetkessä hän on hyvin lähellä minua, tulee vaikutelma siitä että hänellä on vahvoja tunteita minua kohtaan tavasta jolla hän ilmaisee niitä sanattomassa vuorovaikutukseessa ja kohta hän saattaakin aivan yht' äkkiä ikään kuin vetäytyä kauemmaksi ja
Tuo mies kuulostaa sitoutumiskammoiselta narsistilta joka käyttää toisia hyväkseen vain omiin tarkoitiksiinsa. Tuollaiselle narstille eivät sinun tunteesi, toiveesi ja tarpeesi merkitse yhtään mitään. Avaa silmäsi ja pakene ennenkuin rakastut liikaa mieheen. Tulet menevään rikki ja masentumaan. Kokemus juuri tuollaisesta miehestä jota kuvailit ja voin varmuudella sanoa että hän on narsisti.
Ap: n avaus on kuin omasta eämästä jopa ihan sanasta sanaan. Tutustu narsismiin. Löydät sieltä vastaukset. Narsistien uhrien tuki foorumi on täynnä noita vastaavanlaisia tapauksia.
Välttelevä kiintymysmalli voi olla myös empatian puutetta. Tuossa ap:n tekstissä käy ilmi narsistisia piirteitä mm. nämä:
-kuumaa ja kylmää vuorotellen
-satunnaistapailut miehen ehdoilla
-ristiriitaisuus
-empatian puute ja kyky asettua toisen asemaan
-uhriutuminen sillä että kertoo menneisyydestään kuinka vaikeeta ollut jne.
-rakkaus pomitusta alussa jossa saat paljon huomioita mutta sitten sekin alkaa hiipumaan
-todennäköisesti pitää sinua varalla ja ovia auki muille naisille
-salasuhteet. Suurin osa narsisteista pettää koska heillä on oikeus siihen
-mielentilan ailahtelut. Tänään kaikki ok ja huomenna voi muuttua etäiseksi ja kylmäksi.
-sanat ja teot ristiriidassa keskenään
-mykkäkoulu
Ihan oikeesti. Juokse ja lujaa.
Aivan kuin mun ex tapailukumppani. Kauhee kokemus oli hänestä. Noi miehet ei muutu.
Lapsuuden kiintymyssuhdemalli ei juurikaan päde samanlaisena aikuisuudessa kuin mitä se oli lapsuudessa. Joten aikuisen käytöksen peilaaminen lapsuuden kiintymyssuhdemallin mukaiseen käytökseen ei yleensä toimi. Kannattaa siis perehtyä asiaan hieman tarkemmin. Luultavasti välttelevästi kiintyvällä aikuisella onkin ollut jokin aivan toinen kiintymyssuhdemalli lapsuudessaan.