Lue keskustelun säännöt.
Välttelevä kiintymyssuhde
14.07.2020 |
Olen jonkin aikaa tapaillut miestä, joka uskoakseni edustaa välttelevän kiintymyssuhteen ihmistyyppiä. Hän on mielestäni ihana ihminen ja olemme monella tavalla samanlaisia ja meillä on paljon yhteisiä kiinnostuksen kohteita. Silloin kun olemme yhdessä, meillä on mukavaa ja pidämme toisistamme. Minä olen alkanut rakastua häneen.
Ongelmana on, että emme tapaa kovin usein (kerran viikossa, kahdessa), ja kun olemme tavanneet, hän usein etääntyy selvästi, ja itselläni tulee silloin epävarma olo meidän suhteestamme. Emme esimerkiksi pidä yhteyttä kuin viesitittelemällä jokunen kerta viikossa. Hän tuntuu tarvitsevan omaa aikaa todella paljon ja olevan välillä ahdistunut siitä että pitäisi tavata, vaikka en ole mitenkään painostanut häntä siihen, että tapailisimme useammin. Kyse ei ole toisesta naisesta tms., tästä olen kohtuullisen varma. Eli joko kyse on siitä, että hän ylipäätään ei pysty kovin tiiviiseen suhteeseen kenenkään kanssa, tai sitten ongelma olen minä, ja jonkun muun naisen kanssa hän kykenisi hyppäämään suhteeseen mutta minun kanssa ei.
Toinen ongelma on, että kun meille tulee jokin ristiriitatilanne, hän saattaa jäädyttää välit kokonaan eikä halua kommunikoida ollenkaan. Tätä voi kestää päiviä tai viikkokin. Asia jää tietenkin vaivaamaan minua, koska itse olen sellainen ihmistyyppi, joka haluaisi heti selvittää asiat ja jolle on todella vaikeaa olla riidoissa ylipäänsä. Hankalat asiat on kuitenkin jossain määrin sovittu jälkeenpäin, eli aivan täysin ne eivät ole jääneet ilmaan.
Olen aiemminkin tutustunut kiintymyssuhdeteoriaan ja välttelevä kiintymyssuhdetyyppi kuvaa tätä miestä melko lailla täydellisesti. Hän tuntuu pakenevan kiintymystä muihin asioihin elämässä. Tiedän, että häntä on satutettu pahasti kymmenisen vuotta sitten (avioero), ja sen jälkeen hän ei ole ollut sellaisessa parisuhteessa, johon olisi suhtautunut vakavasti.
Onko muilla kokemuksia tällaisesta. Tai siis varmasti on :) Mietin, että kannattaako minun olla kärsivällinen ja koittaa ymmärtää miehen rikkonaisuutta, vai pitäisikö minun antaa periksi ja myöntää itselleni, että minä en vain ole hänelle oikea ihminen (ja joku muu ehkä olisi). Se, miksi olen halunnut tähän asti olla tässä vaikeahkossa ihmissuhteessa, on koska aidosti pidän hänestä persoonana ja todella koen, että sovimme hyvin yhteen muilta osin.
Kommentit (105)
Vierailija kirjoitti:
Hyvä tietää Ap että tapailette kerran kaksi viikossa. Mitähän aviomiehesi ja alakoululainen poikasi siihen sanoo?
Minulla ei ole perhettä, ihmeellinen kommentti. Olen ollut pitkään yksineläjä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap on kuin minun siskoni. Takertuu niin että henki ei kulje ja lopun aikaa diagnosoi.
Ihan helvetin uuvuttavaa käytöstä!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minua ärsyttävät psykologisoivat ihmiset todella paljon. Useimmiten eivät tajua ajatuksenjuoksustani yhtään mitään, vaan peilaavat vain omia toiveitaan ja pelkojaan minuun. Sitä juuri on keittiöpsykologia.
Minua taas ärsyttää ihmiset, jotka eivät voi tai pysty kertomaan ja avaamaan sitä ajatuksenjuoksuaan toiselle, jolloin ei tarvisi turvautua siihen psykologisointiin ja olettamiseen. Harva kuitenkaan on ajatustenlukija!
Kuten nämä välttelevät eivät monesti pysty. Sitten loukkaantuvat, kun joku yrittää miettiä syytä käytökselleen...
Välttelevästi kiintyneen kanssa on usein mahdotonta luoda täysin avointa ja rehellistä, emotionaalisesti läheistä suhdetta. Sopii kumppaniksi hyvin sellaiselle, jolle fyysinen yhdessäolo ja tekeminen tärkeämpää. Kavereiden kanssa sitten juttelee tunteista ja muista syvällisemmistä aiheista.
Ihan normaalisti olen suhteessa ollut avoin, rehellinen ja emotionaalisesti läheinen, mutta vain vapaaehtoisesti. Se ei tee minusta tai kenestäkään muustakaan välttelevästi kiintyvää, jos en halua syventää suhdetta johonkin henkilöön sen enempää kuin on välttämätöntä.
En tarkoita loukata, vaan kannattaisi nyt jutelle sen miehen kanssa mistä hänen kannaltaan on kysymys kuten jo ehdotettiin. Jos hän ei halua mitään läheisempää suhdetta ja ap tahtoo enemmän, niin ap voi sitten miettiä, haluaako jatkaa. Jos jatkuvasti sitoutuu suhteisiin, missä ei ole läheisyyttä, vaan enemmän satunnaista seksiä ja ystävyyttä kuin oikea parisuhde, niin varmaan kannattaa miettiä omaa kiintymyssuhdetta niin kuin jo kirjoitinkin. Turhaan sitä lyö päätänsä seinään miehen kanssa, joka ei halua suhdetta oli se mistä syystä tahansa.
Mutta tässä ketjussa ei ollut tuosta kyse, vaan heistä, jotka ovat välttelevästi kiintyneitä.
Sellainen kun käyttäytyy noin silloinkin, vaikka itse haluaisi jotain vakavaa ja on ihan tosimielellä suhteessa. Muttei vaan pysty (tai halua) samanlaiseen läheisyyteen kuin turvallisesti tai ristiriitaisesti kiintynyt.
https://www.hyvakysymys.fi/artikkeli/kiintymystyylit-parisuhteessa/
Vierailija kirjoitti:
Hyvä tietää Ap että tapailette kerran kaksi viikossa. Mitähän aviomiehesi ja alakoululainen poikasi siihen sanoo?
Psykoosit tulilla?
Vain yhdellä suomalaisella sama ongelma? :D
Vierailija kirjoitti:
Ap on itse takertuja. En kestäisi yhtään!
Saatan vähän ollakin, mutta pyrin välttämään toisen ahdistamista. En siis ehdottele näkemistä sen aktiivisemmin kuin toinen osapuoli, enkä viestittele esimerkiksi päivittäin ja yleensä ihan jostain asiasta. Tapaisin häntä mielelläni vähän useammin, mutta en oikein tiedä miten toisin asian esille. Kun mielessäni tosiaan piilee se pelko, että kyse on siitä, ettei hän olekaan kiinnostunut minusta. Olen särkenyt sydämeni monta kertaa, joten se pelottaa minua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oi voi. Rehellisiä vastauksia halusin ja sainkin. En tosin koe että mies on mulle tuntematon, mutta se on totta, että pitäisi ajatella enemmän OMIA tunteita ja motiiveja kuin toisen. Mun ongelmani onkin aina ollut se, että ajattelen muita, vältän itseni ajattelemista.
Kevytsuhteissa voi olla paljonkin ystävyyttä, asioiden jakamista, mutta siitä huolimatta asia on miehen kannalta selvä. Naiset eivät oikein ymmärrä sitä, että rakastunut ja ihastunut mies ei käyttäydy noin. Siinä sitten joutuu pahiksen rooliin, vaikka ei olisi koskaan mitään lupauksia antanut rakkaudesta tai suhteesta.
Auts. Tuntuupa yhtäkkiä pahalta rinnassa.
Olen mennyt tähän asti vaistolla, ja mun tunteeni (kuvitelmani?), että kyllä hänkin jotain mua kohtaan tuntee. Voi olla että se on vain lievää kiintymystä :(
Eihän nyt kukaan vastenmielisen kanssa aikaa vietä. Ja nuo kevytsuhteet voivat olla todella antoisia ja hyviä, jolloin jää hyvät muistot. Mutta jos kiintyy liikaa, niin silloin kannattaa varmaan lopettaa suhde kokonaan.
Kysy mieheltä suoraan mitä hän sinun suhteesi aikoo. Ei varmastikaan tahallisesti halua loukata, vaan kuvittelee sinullekin sopivan tällaisen suhteen.
Mistä ap tietää, onko miehellä välttelevä kiintymyssuhde -malli vai eikö tämä vain halua läheisempää ihmissuhdetta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on turvaton/välttelevä kiintymyssuhde ja huono turvaton lapsuus. Ärsyttää apn lässytys ja psykologisointi. Ei tuo miehen käytös johdu tuosta. Minäkin olen perheenäiti, uskollinen, pitkässä liitossa - kyllä tähän pystyy vaikka on surkea lapsuus taustalla.
Apn tapuksessa mies ei vaan ole niin kiinnostunut. Käytös johtuu siitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minua ärsyttävät psykologisoivat ihmiset todella paljon. Useimmiten eivät tajua ajatuksenjuoksustani yhtään mitään, vaan peilaavat vain omia toiveitaan ja pelkojaan minuun. Sitä juuri on keittiöpsykologia.
Minua taas ärsyttää ihmiset, jotka eivät voi tai pysty kertomaan ja avaamaan sitä ajatuksenjuoksuaan toiselle, jolloin ei tarvisi turvautua siihen psykologisointiin ja olettamiseen. Harva kuitenkaan on ajatustenlukija!
Kuten nämä välttelevät eivät monesti pysty. Sitten loukkaantuvat, kun joku yrittää miettiä syytä käytökselleen...
Välttelevästi kiintyneen kanssa on usein mahdotonta luoda täysin avointa ja rehellistä, emotionaalisesti läheistä suhdetta. Sopii kumppaniksi hyvin sellaiselle, jolle fyysinen yhdessäolo ja tekeminen tärkeämpää. Kavereiden kanssa sitten juttelee tunteista ja muista syvällisemmistä aiheista.
Ihan normaalisti olen suhteessa ollut avoin, rehellinen ja emotionaalisesti läheinen, mutta vain vapaaehtoisesti. Se ei tee minusta tai kenestäkään muustakaan välttelevästi kiintyvää, jos en halua syventää suhdetta johonkin henkilöön sen enempää kuin on välttämätöntä.
En tarkoita loukata, vaan kannattaisi nyt jutelle sen miehen kanssa mistä hänen kannaltaan on kysymys kuten jo ehdotettiin. Jos hän ei halua mitään läheisempää suhdetta ja ap tahtoo enemmän, niin ap voi sitten miettiä, haluaako jatkaa. Jos jatkuvasti sitoutuu suhteisiin, missä ei ole läheisyyttä, vaan enemmän satunnaista seksiä ja ystävyyttä kuin oikea parisuhde, niin varmaan kannattaa miettiä omaa kiintymyssuhdetta niin kuin jo kirjoitinkin. Turhaan sitä lyö päätänsä seinään miehen kanssa, joka ei halua suhdetta oli se mistä syystä tahansa.
Mutta tässä ketjussa ei ollut tuosta kyse, vaan heistä, jotka ovat välttelevästi kiintyneitä.
Sellainen kun käyttäytyy noin silloinkin, vaikka itse haluaisi jotain vakavaa ja on ihan tosimielellä suhteessa. Muttei vaan pysty (tai halua) samanlaiseen läheisyyteen kuin turvallisesti tai ristiriitaisesti kiintynyt.https://www.hyvakysymys.fi/artikkeli/kiintymystyylit-parisuhteessa/
Artikkelin nimi on kiintymystyylit parisuhteessa, mutta ap kertoo tilanteesta, jossa ollaan seksisuhteessa ja tavataan harvakseltaan. Mies ei luultavasti koe olevansa parisuhteessa ollenkaan tai kannattaa ainakin kysyä, onko tämä hänen mielestään parisuhde.
Niin, ja lässytetäänpä vähän lisää. Olen myös tehnyt mielenkiinnosta pari testiä omasta kiintymyssuhdemallistani (te joita tämä ärsyttää, älkää jatkako lukemista). Tulos on "jäsentymätön" tai pelokas kiintymyssuhdetyyli. Eli mullakin on ongelmia muodostaa läheistä ja turvallista suhdetta toiseen ihmiseen, vaikka toisaalta sitä kovasti kaipaankin. Tunnistan itseni tuosta kyllä hyvin :(
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Heippa ap!
En jaksanut lukea kaikkia kommentteja, mutta tunnistan ongelman. Jos miehelläsi on välttelevä kiintymyssuhde, se tarkoittaa todennäköisesti sitä, että sinulla on ristiriitainen kiintymyssuhde. Itse olen taistellut ja taiteilen edelleen tämän saman asian parissa.
Parhaiten minua on auttanut Eevi Minkkisen välittämä tietämys asiasta, ehkä sinuakin? (ei ole maksettu mainos!) https://soundcloud.com/eevi-minkkinen/kiintymyssuhdemalli-osa-1 siellä olisi podcast aiheesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minua ärsyttävät psykologisoivat ihmiset todella paljon. Useimmiten eivät tajua ajatuksenjuoksustani yhtään mitään, vaan peilaavat vain omia toiveitaan ja pelkojaan minuun. Sitä juuri on keittiöpsykologia.
Minua taas ärsyttää ihmiset, jotka eivät voi tai pysty kertomaan ja avaamaan sitä ajatuksenjuoksuaan toiselle, jolloin ei tarvisi turvautua siihen psykologisointiin ja olettamiseen. Harva kuitenkaan on ajatustenlukija!
Kuten nämä välttelevät eivät monesti pysty. Sitten loukkaantuvat, kun joku yrittää miettiä syytä käytökselleen...
Välttelevästi kiintyneen kanssa on usein mahdotonta luoda täysin avointa ja rehellistä, emotionaalisesti läheistä suhdetta. Sopii kumppaniksi hyvin sellaiselle, jolle fyysinen yhdessäolo ja tekeminen tärkeämpää. Kavereiden kanssa sitten juttelee tunteista ja muista syvällisemmistä aiheista.
Ihan normaalisti olen suhteessa ollut avoin, rehellinen ja emotionaalisesti läheinen, mutta vain vapaaehtoisesti. Se ei tee minusta tai kenestäkään muustakaan välttelevästi kiintyvää, jos en halua syventää suhdetta johonkin henkilöön sen enempää kuin on välttämätöntä.
En tarkoita loukata, vaan kannattaisi nyt jutelle sen miehen kanssa mistä hänen kannaltaan on kysymys kuten jo ehdotettiin. Jos hän ei halua mitään läheisempää suhdetta ja ap tahtoo enemmän, niin ap voi sitten miettiä, haluaako jatkaa. Jos jatkuvasti sitoutuu suhteisiin, missä ei ole läheisyyttä, vaan enemmän satunnaista seksiä ja ystävyyttä kuin oikea parisuhde, niin varmaan kannattaa miettiä omaa kiintymyssuhdetta niin kuin jo kirjoitinkin. Turhaan sitä lyö päätänsä seinään miehen kanssa, joka ei halua suhdetta oli se mistä syystä tahansa.
Mutta tässä ketjussa ei ollut tuosta kyse, vaan heistä, jotka ovat välttelevästi kiintyneitä.
Sellainen kun käyttäytyy noin silloinkin, vaikka itse haluaisi jotain vakavaa ja on ihan tosimielellä suhteessa. Muttei vaan pysty (tai halua) samanlaiseen läheisyyteen kuin turvallisesti tai ristiriitaisesti kiintynyt.https://www.hyvakysymys.fi/artikkeli/kiintymystyylit-parisuhteessa/
Artikkelin nimi on kiintymystyylit parisuhteessa, mutta ap kertoo tilanteesta, jossa ollaan seksisuhteessa ja tavataan harvakseltaan. Mies ei luultavasti koe olevansa parisuhteessa ollenkaan tai kannattaa ainakin kysyä, onko tämä hänen mielestään parisuhde.
Totta, mutta mies voi myös hyvinkin kuvitella olevansa vakaassa parisuhteessa, mutta on vaan välttelevästi kiintynyt. Kukaan sitä täällä ei voi tietää, mies ja ap varmasti parhaiten perillä tilanteesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minua ärsyttävät psykologisoivat ihmiset todella paljon. Useimmiten eivät tajua ajatuksenjuoksustani yhtään mitään, vaan peilaavat vain omia toiveitaan ja pelkojaan minuun. Sitä juuri on keittiöpsykologia.
Minua taas ärsyttää ihmiset, jotka eivät voi tai pysty kertomaan ja avaamaan sitä ajatuksenjuoksuaan toiselle, jolloin ei tarvisi turvautua siihen psykologisointiin ja olettamiseen. Harva kuitenkaan on ajatustenlukija!
Kuten nämä välttelevät eivät monesti pysty. Sitten loukkaantuvat, kun joku yrittää miettiä syytä käytökselleen...
Välttelevästi kiintyneen kanssa on usein mahdotonta luoda täysin avointa ja rehellistä, emotionaalisesti läheistä suhdetta. Sopii kumppaniksi hyvin sellaiselle, jolle fyysinen yhdessäolo ja tekeminen tärkeämpää. Kavereiden kanssa sitten juttelee tunteista ja muista syvällisemmistä aiheista.
Ihan normaalisti olen suhteessa ollut avoin, rehellinen ja emotionaalisesti läheinen, mutta vain vapaaehtoisesti. Se ei tee minusta tai kenestäkään muustakaan välttelevästi kiintyvää, jos en halua syventää suhdetta johonkin henkilöön sen enempää kuin on välttämätöntä.
En tarkoita loukata, vaan kannattaisi nyt jutelle sen miehen kanssa mistä hänen kannaltaan on kysymys kuten jo ehdotettiin. Jos hän ei halua mitään läheisempää suhdetta ja ap tahtoo enemmän, niin ap voi sitten miettiä, haluaako jatkaa. Jos jatkuvasti sitoutuu suhteisiin, missä ei ole läheisyyttä, vaan enemmän satunnaista seksiä ja ystävyyttä kuin oikea parisuhde, niin varmaan kannattaa miettiä omaa kiintymyssuhdetta niin kuin jo kirjoitinkin. Turhaan sitä lyö päätänsä seinään miehen kanssa, joka ei halua suhdetta oli se mistä syystä tahansa.
Mutta tässä ketjussa ei ollut tuosta kyse, vaan heistä, jotka ovat välttelevästi kiintyneitä.
Sellainen kun käyttäytyy noin silloinkin, vaikka itse haluaisi jotain vakavaa ja on ihan tosimielellä suhteessa. Muttei vaan pysty (tai halua) samanlaiseen läheisyyteen kuin turvallisesti tai ristiriitaisesti kiintynyt.https://www.hyvakysymys.fi/artikkeli/kiintymystyylit-parisuhteessa/
Artikkelin nimi on kiintymystyylit parisuhteessa, mutta ap kertoo tilanteesta, jossa ollaan seksisuhteessa ja tavataan harvakseltaan. Mies ei luultavasti koe olevansa parisuhteessa ollenkaan tai kannattaa ainakin kysyä, onko tämä hänen mielestään parisuhde.
Totta, mutta mies voi myös hyvinkin kuvitella olevansa vakaassa parisuhteessa, mutta on vaan välttelevästi kiintynyt. Kukaan sitä täällä ei voi tietää, mies ja ap varmasti parhaiten perillä tilanteesta.
Tämä on minusta meidän tilanteemme, olemme myös jonkin verran keskustelleet asiasta miehen kanssa.
Ap
Jos voisin muuttaa ketjun otsikkoa, laittaisin sen sittenkin kuvaamaan itseäni, koska minun ongelmastahan tässä on kyse, ei miehen - mun pitäisi "keittiöpsykologisoida" itseäni eikä häntä.
Tänne on tullut monta ajatuksia herättelevää kommenttia, kiitos niistä.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Ap on itse takertuja. En kestäisi yhtään!
Välttelevä käytös lisää usein vastapuolen takertuvuutta. Ja näin kierre on valmis.
Vierailija kirjoitti:
Jos voisin muuttaa ketjun otsikkoa, laittaisin sen sittenkin kuvaamaan itseäni, koska minun ongelmastahan tässä on kyse, ei miehen - mun pitäisi "keittiöpsykologisoida" itseäni eikä häntä.
Tänne on tullut monta ajatuksia herättelevää kommenttia, kiitos niistä.
Ap
Kyseessä on molempien ongelma. Kummallakaan ei ole terve kiintymyssuhde, joka tuo usein ongelmia parisuhteeseen. Älä siis ”syytä” vain itseäsi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap on itse takertuja. En kestäisi yhtään!
Välttelevä käytös lisää usein vastapuolen takertuvuutta. Ja näin kierre on valmis.
No yleensä se takertuminen saa just ottamasn etäisyyttä, mitä ei normaalien ihmisten kanssa edes tee.
Minulla on takertuva äiti joka jo erotessa alkaa painostaa seuraavaa tapaamista. Teinini ei suoatu edes puhumaan hänelle enää tämän takia.
Minulla ei ole perhettä, ihmeellinen kommentti. Olen ollut pitkään yksineläjä.