Lue keskustelun säännöt.
Välttelevä kiintymyssuhde
14.07.2020 |
Olen jonkin aikaa tapaillut miestä, joka uskoakseni edustaa välttelevän kiintymyssuhteen ihmistyyppiä. Hän on mielestäni ihana ihminen ja olemme monella tavalla samanlaisia ja meillä on paljon yhteisiä kiinnostuksen kohteita. Silloin kun olemme yhdessä, meillä on mukavaa ja pidämme toisistamme. Minä olen alkanut rakastua häneen.
Ongelmana on, että emme tapaa kovin usein (kerran viikossa, kahdessa), ja kun olemme tavanneet, hän usein etääntyy selvästi, ja itselläni tulee silloin epävarma olo meidän suhteestamme. Emme esimerkiksi pidä yhteyttä kuin viesitittelemällä jokunen kerta viikossa. Hän tuntuu tarvitsevan omaa aikaa todella paljon ja olevan välillä ahdistunut siitä että pitäisi tavata, vaikka en ole mitenkään painostanut häntä siihen, että tapailisimme useammin. Kyse ei ole toisesta naisesta tms., tästä olen kohtuullisen varma. Eli joko kyse on siitä, että hän ylipäätään ei pysty kovin tiiviiseen suhteeseen kenenkään kanssa, tai sitten ongelma olen minä, ja jonkun muun naisen kanssa hän kykenisi hyppäämään suhteeseen mutta minun kanssa ei.
Toinen ongelma on, että kun meille tulee jokin ristiriitatilanne, hän saattaa jäädyttää välit kokonaan eikä halua kommunikoida ollenkaan. Tätä voi kestää päiviä tai viikkokin. Asia jää tietenkin vaivaamaan minua, koska itse olen sellainen ihmistyyppi, joka haluaisi heti selvittää asiat ja jolle on todella vaikeaa olla riidoissa ylipäänsä. Hankalat asiat on kuitenkin jossain määrin sovittu jälkeenpäin, eli aivan täysin ne eivät ole jääneet ilmaan.
Olen aiemminkin tutustunut kiintymyssuhdeteoriaan ja välttelevä kiintymyssuhdetyyppi kuvaa tätä miestä melko lailla täydellisesti. Hän tuntuu pakenevan kiintymystä muihin asioihin elämässä. Tiedän, että häntä on satutettu pahasti kymmenisen vuotta sitten (avioero), ja sen jälkeen hän ei ole ollut sellaisessa parisuhteessa, johon olisi suhtautunut vakavasti.
Onko muilla kokemuksia tällaisesta. Tai siis varmasti on :) Mietin, että kannattaako minun olla kärsivällinen ja koittaa ymmärtää miehen rikkonaisuutta, vai pitäisikö minun antaa periksi ja myöntää itselleni, että minä en vain ole hänelle oikea ihminen (ja joku muu ehkä olisi). Se, miksi olen halunnut tähän asti olla tässä vaikeahkossa ihmissuhteessa, on koska aidosti pidän hänestä persoonana ja todella koen, että sovimme hyvin yhteen muilta osin.
Kommentit (105)
Voit olla oikeassakin. Mulla on kuitenkin syyni olettaa, että kyse on muustakin kuin seksistä. Siis ihan oikeat syyt, ei toiveajatteluun perustuvat. Tai sitten petän itseäni todella rankasti :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On kokemus tuollaisesta suhteesta. Koska itse olen täysin päinvastainen käytökseltäni ja kommunikointityyliltäni, suhde ei muuttunut ajan myötä paremmaksi vaan entistä huonommaksi. Asiat kävivät vaivaamaan entistä enemmän ja turhautuminen vain kasvoi. Monesti kerroin tunteistani ja mitä toivoisin kumppanin tekevän, sekään ei tuonut tarvittavaa muutosta. Itsekin ole miettinyt, että sopiiko kaksi samanlaista välttelijää sitten paremmin suhteeseen, vai oliko suurin ongelma kuitenkin jossain muualla? Sen ainakin huomasin, että tarvitsen kumppanin, joka kykenee aikuismaiseen kommunikointiin, avoimuuteen ja vastavuoroisuuteen eikä koeta lakaista ongelmia maton alle.
Tämä oli mielestäni hyvä artikkeli, laitoin joskus talteen itselleni:
https://www.psychologytoday.com/intl/blog/compassion-matters/201704/are…
Sinuna miettisin enemmän sitä, miksi kiinnyt sellaiseen mieheen, joka ei ole vastaavalla tavalla sinuun kiintynyt. Kiintymyssuhdeteoriaa kannattaa miettiä oman itsen kautta, ei suhteellisen tuntemattoman miehen suhteen, jonka kanssa on ollut seksisuhteessa. Se ei vain ole mikään pohja tehdä diagnooseja.
Miehet ajattelevat seksistä usein aika toisella tavalla kuin naiset eli seksin harrastaminen ei tarkoita sitä, että olisivat rakastuneita tai edes ihastuneita. He hommaavat mielellään suhteiden välissä seksiseuraa, kun taas nainen on mieluiten yksin, ellei ole ihastusta ja rakastumista, jonka pohjalta seksiä harrastetaan.
Vierailija kirjoitti:
Voit olla oikeassakin. Mulla on kuitenkin syyni olettaa, että kyse on muustakin kuin seksistä. Siis ihan oikeat syyt, ei toiveajatteluun perustuvat. Tai sitten petän itseäni todella rankasti :)
Omassa suhteessani kyse ei ainakaan ollut miehen puolelta pelkästä seksistä.
Hän oli kyllä paljon ahkerampi viestittelijä, mutta monet hänen ihmissuhteensa perustuivat lähinnä sille (siis pelkälle viestittelylle). Muuten käytös kuulostaa hyvin samalta.
T. 3
Oi voi. Rehellisiä vastauksia halusin ja sainkin. En tosin koe että mies on mulle tuntematon, mutta se on totta, että pitäisi ajatella enemmän OMIA tunteita ja motiiveja kuin toisen. Mun ongelmani onkin aina ollut se, että ajattelen muita, vältän itseni ajattelemista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minua ärsyttävät psykologisoivat ihmiset todella paljon. Useimmiten eivät tajua ajatuksenjuoksustani yhtään mitään, vaan peilaavat vain omia toiveitaan ja pelkojaan minuun. Sitä juuri on keittiöpsykologia.
Jos et jaksa, kulutat vaan itseäsi. Mies ei muuksi muutu, sellainen hän on. Hän ei tee sitä sinua satuttaakseen tai siksi, että ei välitä vaan siksi, että hän ei muuta pysty. Hän ahdistuisi loputtomasti jos muuta yrittäisi. Samalla tavalla kuin riippuvainen ihminen ahdistuu jos häntä ei huomioida. Välttelevät kiintymyssuhteet voi toimia turvallisten kiintymyssuhteiden kanssa, jolloin se turvallinen voi antaa välttelevälle tarvitseman tilan. Välttelevä ei myöskään automaattisesti tarkoita, että hän ei koskaan halua selvittää asioita vaan että tarvitsee omaa tilaa ja rauhaa ensin käydä asia itse läpi. Sen jälkeen hän voi asian käsitellä myös kanssasi. Kannattaa asiasta keskustella ja katsoa, mikä on miehen oma asenne asiaan. Kummankin pitäisi pystyä kompromisseihin ja yhdessä pitäisi voida asioista sopia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minua ärsyttävät psykologisoivat ihmiset todella paljon. Useimmiten eivät tajua ajatuksenjuoksustani yhtään mitään, vaan peilaavat vain omia toiveitaan ja pelkojaan minuun. Sitä juuri on keittiöpsykologia.
Minua taas ärsyttää ihmiset, jotka eivät voi tai pysty kertomaan ja avaamaan sitä ajatuksenjuoksuaan toiselle, jolloin ei tarvisi turvautua siihen psykologisointiin ja olettamiseen. Harva kuitenkaan on ajatustenlukija!
Vierailija kirjoitti:
Oi voi. Rehellisiä vastauksia halusin ja sainkin. En tosin koe että mies on mulle tuntematon, mutta se on totta, että pitäisi ajatella enemmän OMIA tunteita ja motiiveja kuin toisen. Mun ongelmani onkin aina ollut se, että ajattelen muita, vältän itseni ajattelemista.
Kevytsuhteissa voi olla paljonkin ystävyyttä, asioiden jakamista, mutta siitä huolimatta asia on miehen kannalta selvä. Naiset eivät oikein ymmärrä sitä, että rakastunut ja ihastunut mies ei käyttäydy noin. Siinä sitten joutuu pahiksen rooliin, vaikka ei olisi koskaan mitään lupauksia antanut rakkaudesta tai suhteesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minua ärsyttävät psykologisoivat ihmiset todella paljon. Useimmiten eivät tajua ajatuksenjuoksustani yhtään mitään, vaan peilaavat vain omia toiveitaan ja pelkojaan minuun. Sitä juuri on keittiöpsykologia.
Minua taas ärsyttää ihmiset, jotka eivät voi tai pysty kertomaan ja avaamaan sitä ajatuksenjuoksuaan toiselle, jolloin ei tarvisi turvautua siihen psykologisointiin ja olettamiseen. Harva kuitenkaan on ajatustenlukija!
Eihän kenelläkään ole velvollisuutta kertoa ajatuksistaan sinulle. Minusta psykologisointi on aika pitkälti vallankäyttöä, joskus jopa manipulaatioyritystä. Omista ajatuksista kertominen on ihan riittävä, ei ole oikeutta tulkita toista, jos ei anna siihen lupaa kertomalla ajatuksistaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minua ärsyttävät psykologisoivat ihmiset todella paljon. Useimmiten eivät tajua ajatuksenjuoksustani yhtään mitään, vaan peilaavat vain omia toiveitaan ja pelkojaan minuun. Sitä juuri on keittiöpsykologia.
Minua taas ärsyttää ihmiset, jotka eivät voi tai pysty kertomaan ja avaamaan sitä ajatuksenjuoksuaan toiselle, jolloin ei tarvisi turvautua siihen psykologisointiin ja olettamiseen. Harva kuitenkaan on ajatustenlukija!
Kuten nämä välttelevät eivät monesti pysty. Sitten loukkaantuvat, kun joku yrittää miettiä syytä käytökselleen...
Välttelevästi kiintyneen kanssa on usein mahdotonta luoda täysin avointa ja rehellistä, emotionaalisesti läheistä suhdetta. Sopii kumppaniksi hyvin sellaiselle, jolle fyysinen yhdessäolo ja tekeminen tärkeämpää. Kavereiden kanssa sitten juttelee tunteista ja muista syvällisemmistä aiheista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen ollut ja olen edelleenkin suhteessa mieheen jolla on hiukan tuota samaa.
Esimerkiksi ensin itse haluaa olla yhdessä ja viettää aikaa. On niin mukavaa, lämmintä ja tunnen, että sovimme yhteen ja tulee juuri tuo rakastumisen tunne. Sitten mies etääntyykin, pitää kyllä yhteyttä, mutta en "uskalla" ehdottaa tapaamista, juttelemmekin jotenkin niin, että ei kovin hellitellä tms.
Sitten kun on miehen mielestä tullut tarpeeksi etäisyyttä niin tulee taas lähelle, on mukavaa, sama kaava jatkuu.
Tämä on kait se kumilanka-efekti.
Itse olen jollain lailla kovettanut itseni, että en loukkaannu niin paljon, elän väliajat omaa elämääni.
Vaikeaa, kun kuitenkin tosi mukavia ne ajat kun ollaan yhdessä. Mietin miksi onkin niin, olisi helpompaa jättää koko mies silloin. Elämä on kummallista. Ymmärrän aloittajaa.
Olen yrittänyt väliajoilla katsella muitakin miehiä sillä silmällä, mutta eivät vaan yhtään sytytä ja eivät tunnu oikein miltään. En siis seksiä ole kokeillut, mutta kun ei edes kiinnosta kokeillakaan, tiedän sen heti että eivät ole lainkaan sinnepäinkään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minua ärsyttävät psykologisoivat ihmiset todella paljon. Useimmiten eivät tajua ajatuksenjuoksustani yhtään mitään, vaan peilaavat vain omia toiveitaan ja pelkojaan minuun. Sitä juuri on keittiöpsykologia.
Minua taas ärsyttää ihmiset, jotka eivät voi tai pysty kertomaan ja avaamaan sitä ajatuksenjuoksuaan toiselle, jolloin ei tarvisi turvautua siihen psykologisointiin ja olettamiseen. Harva kuitenkaan on ajatustenlukija!
Eihän kenelläkään ole velvollisuutta kertoa ajatuksistaan sinulle. Minusta psykologisointi on aika pitkälti vallankäyttöä, joskus jopa manipulaatioyritystä. Omista ajatuksista kertominen on ihan riittävä, ei ole oikeutta tulkita toista, jos ei anna siihen lupaa kertomalla ajatuksistaan.
Mutta miksi tuollainen ihminen tahtoo suhteeseen, joka ei pysty tai uskalla avautua sille toiselle? Suurin osa parisuhteisiin hakeutuvista aikuisista kuitenkin olettaa _molemminpuolista_ ajatusten ja tunteiden jakamista? Ilman sitä suhde jää hyvin pinnalliseksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap on itse takertuja. En kestäisi yhtään!
Oletteko molemmat varattuja ja onko teillä lapsia?
Käytätkö häneen sitä taktiikkaa että urkit häneltä noita tietoja ja sitten manipuloit niillä että saat hänet kiinnittymään sinuun?
Käytätkö ns. kaksoissidosmenettelyä vallankäytön välineenä? Eli yhdessä vaiheessa kerrot miten rakastettava hän on ja toisessa tilanteessa kerrot että ei tuollaista kukaan voi rakastaa?
Jos näin on niin ei tarvitse ihmetellä jos kaikki lopulta etääntyy. On kätevä syyttää toista kaikesta, kuten viestistäsi päätellen olet tehnyt jo aiemminkin. Ja jos noin on vika on sinussa.
Yllättäen tämänkin viestiketjun lauseenrakenteista ja kysymyksenasettelusta näkee kuka on taas esittämässä kysymyksiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minua ärsyttävät psykologisoivat ihmiset todella paljon. Useimmiten eivät tajua ajatuksenjuoksustani yhtään mitään, vaan peilaavat vain omia toiveitaan ja pelkojaan minuun. Sitä juuri on keittiöpsykologia.
Minua taas ärsyttää ihmiset, jotka eivät voi tai pysty kertomaan ja avaamaan sitä ajatuksenjuoksuaan toiselle, jolloin ei tarvisi turvautua siihen psykologisointiin ja olettamiseen. Harva kuitenkaan on ajatustenlukija!
Kuten nämä välttelevät eivät monesti pysty. Sitten loukkaantuvat, kun joku yrittää miettiä syytä käytökselleen...
Välttelevästi kiintyneen kanssa on usein mahdotonta luoda täysin avointa ja rehellistä, emotionaalisesti läheistä suhdetta. Sopii kumppaniksi hyvin sellaiselle, jolle fyysinen yhdessäolo ja tekeminen tärkeämpää. Kavereiden kanssa sitten juttelee tunteista ja muista syvällisemmistä aiheista.
Ihan normaalisti olen suhteessa ollut avoin, rehellinen ja emotionaalisesti läheinen, mutta vain vapaaehtoisesti. Se ei tee minusta tai kenestäkään muustakaan välttelevästi kiintyvää, jos en halua syventää suhdetta johonkin henkilöön sen enempää kuin on välttämätöntä.
En tarkoita loukata, vaan kannattaisi nyt jutelle sen miehen kanssa mistä hänen kannaltaan on kysymys kuten jo ehdotettiin. Jos hän ei halua mitään läheisempää suhdetta ja ap tahtoo enemmän, niin ap voi sitten miettiä, haluaako jatkaa. Jos jatkuvasti sitoutuu suhteisiin, missä ei ole läheisyyttä, vaan enemmän satunnaista seksiä ja ystävyyttä kuin oikea parisuhde, niin varmaan kannattaa miettiä omaa kiintymyssuhdetta niin kuin jo kirjoitinkin. Turhaan sitä lyö päätänsä seinään miehen kanssa, joka ei halua suhdetta oli se mistä syystä tahansa.
Hyvä tietää Ap että tapailette kerran kaksi viikossa. Mitähän aviomiehesi ja alakoululainen poikasi siihen sanoo?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minua ärsyttävät psykologisoivat ihmiset todella paljon. Useimmiten eivät tajua ajatuksenjuoksustani yhtään mitään, vaan peilaavat vain omia toiveitaan ja pelkojaan minuun. Sitä juuri on keittiöpsykologia.
Minua taas ärsyttää ihmiset, jotka eivät voi tai pysty kertomaan ja avaamaan sitä ajatuksenjuoksuaan toiselle, jolloin ei tarvisi turvautua siihen psykologisointiin ja olettamiseen. Harva kuitenkaan on ajatustenlukija!
Eihän kenelläkään ole velvollisuutta kertoa ajatuksistaan sinulle. Minusta psykologisointi on aika pitkälti vallankäyttöä, joskus jopa manipulaatioyritystä. Omista ajatuksista kertominen on ihan riittävä, ei ole oikeutta tulkita toista, jos ei anna siihen lupaa kertomalla ajatuksistaan.
Mutta miksi tuollainen ihminen tahtoo suhteeseen, joka ei pysty tai uskalla avautua sille toiselle? Suurin osa parisuhteisiin hakeutuvista aikuisista kuitenkin olettaa _molemminpuolista_ ajatusten ja tunteiden jakamista? Ilman sitä suhde jää hyvin pinnalliseksi.
Seksin takia, johan se sanottiin. Ja liittyy siihen sitten sitä läheisyyttäkin jonkin verran.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oi voi. Rehellisiä vastauksia halusin ja sainkin. En tosin koe että mies on mulle tuntematon, mutta se on totta, että pitäisi ajatella enemmän OMIA tunteita ja motiiveja kuin toisen. Mun ongelmani onkin aina ollut se, että ajattelen muita, vältän itseni ajattelemista.
Kevytsuhteissa voi olla paljonkin ystävyyttä, asioiden jakamista, mutta siitä huolimatta asia on miehen kannalta selvä. Naiset eivät oikein ymmärrä sitä, että rakastunut ja ihastunut mies ei käyttäydy noin. Siinä sitten joutuu pahiksen rooliin, vaikka ei olisi koskaan mitään lupauksia antanut rakkaudesta tai suhteesta.
Auts. Tuntuupa yhtäkkiä pahalta rinnassa.
Olen mennyt tähän asti vaistolla, ja mun tunteeni (kuvitelmani?), että kyllä hänkin jotain mua kohtaan tuntee. Voi olla että se on vain lievää kiintymystä :(
Valitettavasti tämäntyyppinen psykologisointi on naisten taholta todella yleistä, kun on kyse kevytsuhteista. Mies haluaa sinulta vain seksiä ja jos sitä ei tule vähällä vaivalla, niin hän vetäytyy.