Lue keskustelun säännöt.
Mitä mieltä? Toiminko väärin?
20.05.2013 |
Meillä on 3 vuotias poika. Anoppi ja mies olivat menneet sopimaan, ilman minulta kysymättä, että poika viettää siellä 1 viikon kesän aikana.
Näin alkuun, mielestäni poika on vielä liian nuori tollaiseen. Lisäksi itse en henkilökohtaisesti halua olla pojasta erossa viikkoa, mulle tulee hirveä ikävä ja se viikko menee varmasti perseelleen meikäläisen kohdalla, kun murehdin koko ajan. Toiseksi, anoppi asuu 400 kilometrin päässä. Eli jos jotain sattuisi me ei päästäisi millään salamana paikalle ja sekin asia ahdistaa minua. Omat vanhempani asuvat 30 kilometrin päässä ja sinnekkään en päästäisi poikaa vielä noin pitkäksi aikaa.
No nyt sitten mies suuttui minulle. Mököttää asiasta ja kertoo miten hänkin on tuon ikäisenä ollut sukulaisillaan monta viikkoa ja jne.
Mä olen itse sellainen, että poika on mulle niin rakas, että hän on maksimissaan ollut yhden yön yli kylässä isovanhemmilla ja seuraavana aamuna ollaan jo menty hakemaan, tai jääty vaikka päiväksi sinne.
Reagoinko liikaa, vai mitä mieltä olette? Miehen mielestä mulla on jotain vastaan hänen äitiään ja en kuulemma luota häneen äitiinsä. En tiedä, mua ahdistaa olla erossa 3-vuotiaasta viikon verran, lapsi ei itekkään ole niin kauan ollut meistä erossa. Lisäksi näkee niitä isovanhempia erittäin harvoin, tai jos jotain sattuu niin se on niin kaukana.
Kommentit (97)
Viikko on pitkä aika jos lapsi ei aikaisemmin ole ollut kuin yhden yön erossa. Miehesi on tehnyt väärin kun on salaa sun selän takana sopinut asian.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pidä pääsi, lapsi on sinun eikä sinun todellakaan tarvitse antaa häntä yhtään minnekään.
No eikö mies ymmärrä, että on aikaa rankkaa niin nuorelle lapselle tulla jätetyksi viikoksi sellaisten ihmisten hoivaan, joita ei kunnolla tunne? Olisi ihan eri juttu, jos kyseessä olisi tutumpi isovanhempi jonka luona poika on usein ollut hoidossa ja tuntee olonsa turvalliseksi.
Mun mielestä pidät liian tiukkaa liekaa lapselle. Mä päästäisin ehdottomasti viikoksi isovanhempien luokse hemmoteltavaksi ja pitämään hauskaa. Jos lapsesi on takertuvaa sorttia eikä kestä päivääkään ilman äitiään, tilanne on toinen, mutta varmaan isä ja isovanhemmat tuntevat lapsen hyvin eivätkä edes ajattelisi moista, jos näin olisi.
Vanhemmuuden ihanuus ja kamaluus on juuri siinä, että lapset eivät ole meidän omaisuuttamme.. Ne kuuluvat maailmalle :) Irti päästämiseen on vanhempienkin opittava kasvamaan.
[quote author="Vierailija" time="20.05.2013 klo 09:05"]
Pidä pääsi, lapsi on sinun eikä sinun todellakaan tarvitse antaa häntä yhtään minnekään.
[/quote]
Voi vittu, eiköhän lapsi ole aivan yhtä paljon niin isän kuin äidinkin...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä jotenkin toivoinkin, että saisin tämän tyyppisiä vastauksia, etten ole turhan nipo äiti tai muuta vastaavaa, niinkuin mies väittää. Mielestäni lapsi kerkee vielä monet kerrat viettämään aikaa anoppilassa, kun kasvaa. 3-vuotias on aivan liian pieni siihen.
Mies vertaa sitä siihen, että hän on saattanut kuukaudenkin verran olla tätinsä luona kesäisin ja kuulemma on sitä mieltä, että meidänkin pojan täytyy siihen tottua ja mun täytyy päästää irti tästä liiallisesti äiti-poika suhteesta. Mistä liiallisesta äiti-poika suhteesta, poikahan on vasta 3-vuotta?! Ymmärtäisin, jos poika olisi esim. 18, mutta 3! Lisäksi mies vaatii mua nyt sitten ilmottamaan anopille, että miksi poika ei voi tulla. Kuulemma, kun minä olen kieltänyt niin mä saan sen myöskin anopille sanoa.
ap
olen samaa mieltä kanssasi!!!.. itsekkään en päästäisi 3vuotiastani viikoksi 400km.. itsekkin olen päästänyt 3vuotiaani isovanhemmilleni yökylään useasti kun äitini haluaa viettää laatu aikaa poikani kanssa.. mutta äitini asuu kylläkin vaan 10metrin päässä :D :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se viikko tekisi sinulle vain hyvää.
Mikset luota miehesi harkintakykyyn, luuletko että hän vain tahtoo lapsesta eroon viikoksi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="20.05.2013 klo 09:11"]
Mun mielestä pidät liian tiukkaa liekaa lapselle. Mä päästäisin ehdottomasti viikoksi isovanhempien luokse hemmoteltavaksi ja pitämään hauskaa. Jos lapsesi on takertuvaa sorttia eikä kestä päivääkään ilman äitiään, tilanne on toinen, mutta varmaan isä ja isovanhemmat tuntevat lapsen hyvin eivätkä edes ajattelisi moista, jos näin olisi.
Vanhemmuuden ihanuus ja kamaluus on juuri siinä, että lapset eivät ole meidän omaisuuttamme.. Ne kuuluvat maailmalle :) Irti päästämiseen on vanhempienkin opittava kasvamaan.
[/quote]
Lapsi ei ole tarkertuvaa sorttia, erittäin sosiaalinen kyllä, mutta jos esim. jotain pipiä tulee tai muuta vastaavaa, niin huutaa kyllä äitiä apuun, on siinä sitten paikalla kuka tahansa. Siellä, kun ollaan viikkokin vierailulla, niin, jos me lähdetään vaikka päiväksi shoppailemaan ja lapsi jaa mummon kanssa touhuskelemaan, niin kyllä lapsi muutamaan otteeseen kysyy äidistä. Äiti on se, jonka täytyy tulla peittelemään sun muuta. Enkä mä näe sitä minään pahana, tottakai mä haluan olla se henkilö kenestä lapsi hakee turvaa, suojaa ja rakkautta. Ja annan hänelle sitä. En koe tekeväni asiassa millään tavalla väärin. Mutta viikko tuon ikäiselle on liian pitkä aika. Etenkin, kun lapsi ei ole enempää yhtä yötä ollut missään. Lisäksi hän näkee näitä isovanhempia 4 kertaa vuodessa. Mutta kaiketi olen sitten liian nipo..
Huh huh, tässä taas näkee miten äidit itse kohottavat itsensä supertärkeiksi, koska lapsen etu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kai sillä miehellä on jotkut muutkin perusteet, kuin lapsen karaiseminen. Yhdessä nämä asiat pitäisi sopia ja päästä johonkin kompromissiin.
[quote author="Vierailija" time="20.05.2013 klo 09:16"]
Mikset luota miehesi harkintakykyyn, luuletko että hän vain tahtoo lapsesta eroon viikoksi?
[/quote]
Mies on suurimman osan viikosta poissa, olen pojan ja kuopuksen kanssa kahdestaan kotona suurimmat osan ajasta. Joten en toisaalta luota, hän ei ajattele sitä, miltä lapsesta tuntuu. Hän ajattelee enemmän sitä, miltä hänen äitistään tuntuu. Mä ymmärrän anoppia, että hänellä on ikävän lasten lasta. Se on selvä asia, ja tietenkin me käydään siellä ja kun sinne mennään niin ollaan siellä viikko, ja anoppi saa touhuta lapsen kanssa vaikka koko ajan, mutta jos jotain sattuu niin me ollaan lähellä ja lisäksi, jos lapsi kaipaa äitiä tai isää niin me ollaan heti lähellä. Mielestäni tämä on parempi vaihtoehto, kuin se, että lapsi menee sinne yksin viikoksi, ilman vanhempia.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ymmärrän teitä kaikkia osapuolia. Ehkä anoppisi siksi haluaa lapsen sinne kesällä pidemmäksi aikaa kun näkee lasta niin harvoin. Mutta voisitteko sopia, että lapsi olisi siellä muutaman päivän yksin ja te menisitte sinne sitten vielä muutamaksi yöksi myös. Jos siis teillä aikuisilla on kesälomaa.
[quote author="Vierailija" time="20.05.2013 klo 09:17"]
Huh huh, tässä taas näkee miten äidit itse kohottavat itsensä supertärkeiksi, koska lapsen etu.
[/quote]
En mä ainakaan ole superäiti, jos sitä meinasit. Kyllä mä suutun, joskus lapselleni, varsinkin kun hänen uhmansa on suuri. Lisäksi, meillä syödään eineksiä silloin tällöin ja jne, kaikkia niitä ei superäidin vikoja löytyy minusta. Mutta lapsi on silti mulle niin rakas, että en vielä halua hänestä olla erossa viikkoa. Etenkään, kun lapsi on 400 kilometrin päässä. Se on aivan liian pitkä matka.
ap
[quote author="Vierailija" time="20.05.2013 klo 09:21"]
Ymmärrän teitä kaikkia osapuolia. Ehkä anoppisi siksi haluaa lapsen sinne kesällä pidemmäksi aikaa kun näkee lasta niin harvoin. Mutta voisitteko sopia, että lapsi olisi siellä muutaman päivän yksin ja te menisitte sinne sitten vielä muutamaksi yöksi myös. Jos siis teillä aikuisilla on kesälomaa.
[/quote]
Tässä se hankala puoli tuleekin, miehellä ei ole kesälomaa kertynyt, kun hän vaihto hetki sitten työpaikkaa. Itse olen äitiyslomalla, niin mulla nyt toki on aikaa. Mutta en tiedä haluanko välttämättä viettää viikkoa anoppilassa ilman miestä. Olen monesti ehdottanut anopille, että tulevat vaikka meille viikoksi, heillä kuitenkin on kesälomat ihan normaalisti. Ja kyllä mä ymmärrän myös sen, että anopin tekee mieli nähdä lapsen lapsiaan. Ja olen kiitollinen, että asia on näin. Kaikilla se ei mene niin, mutta viikko yksin, se on liikaa. Tuo idea olisi muuten ollutkin hyvä, että vaikka pari päivää, ja sitten me vanhemmat tullaan perässä, mutta miehellä tosiaan ei ole yhtään kesälomaa kertynyt.
ap
Kyllä kolmevuotiaan kannattaisi harjoitella jo "irtaantumista" äidistä, taidat olla hieman rakkautesi sokeuttama. Laittakaa riita puoliksi, anna pojan mennä kolmeksi yöksi anopille. Ennen reissua harjoittelette viemällä poika kahdeksi yöksi äitisi luo.
Ei ole hyvä että poika kelpuuttaa vain sinut suojan ja rakkauden antajaksi. Rakkautta lapseen on myös opettaa hänelle että hänen ympärillään useita luotettavia aikuisia jotka rakastavat häntä ja haluavat hänen parastaan.
Taitaa suurin ongelma olla se, että tilanne tuli yllättäen ja siitä oli sovittu selän takana.
Mieti asiaa muutama päivä tai viikko. Eihän sillä päätöksellä mikään kiire ole.
[quote author="Vierailija" time="20.05.2013 klo 09:27"]
[quote author="Vierailija" time="20.05.2013 klo 09:21"]
Ymmärrän teitä kaikkia osapuolia. Ehkä anoppisi siksi haluaa lapsen sinne kesällä pidemmäksi aikaa kun näkee lasta niin harvoin. Mutta voisitteko sopia, että lapsi olisi siellä muutaman päivän yksin ja te menisitte sinne sitten vielä muutamaksi yöksi myös. Jos siis teillä aikuisilla on kesälomaa.
[/quote]
Tässä se hankala puoli tuleekin, miehellä ei ole kesälomaa kertynyt, kun hän vaihto hetki sitten työpaikkaa. Itse olen äitiyslomalla, niin mulla nyt toki on aikaa. Mutta en tiedä haluanko välttämättä viettää viikkoa anoppilassa ilman miestä. Olen monesti ehdottanut anopille, että tulevat vaikka meille viikoksi, heillä kuitenkin on kesälomat ihan normaalisti. Ja kyllä mä ymmärrän myös sen, että anopin tekee mieli nähdä lapsen lapsiaan. Ja olen kiitollinen, että asia on näin. Kaikilla se ei mene niin, mutta viikko yksin, se on liikaa. Tuo idea olisi muuten ollutkin hyvä, että vaikka pari päivää, ja sitten me vanhemmat tullaan perässä, mutta miehellä tosiaan ei ole yhtään kesälomaa kertynyt.
ap
[/quote]
En ole ap, mutta en ymmärrä mikä kiire 3-vuotiaalla on harjoitella "irtaantumista"? Eiköhän poika ehdi tekemään sen myöhemminkin?
Kukaan ei ole mitään mieltä?