Lue keskustelun säännöt.
Miksi suomalaisten, etenkin lapsiperheiden, elämä on niin suorittamista?
19.05.2013 |
Tuntuu, ettei ihmiset osaa nauttia elämästä. Möllötetään kotona ja suoritetaan sitä arkea, juostaan kello kädessä harrastuksesta toiseen eikä ikinä kylästellä. Lasten aikataulut ovat minuutin tarkat, ikinä ei voi poiketa päiväunirytmistä kahvitellakseen ystävän kanssa. Suomalaiset tekevät kuitenkin ihan tilastollisestikin Euroopan lyhintä työpäivää, joten vapaa-aikaa luulisi olevan.
Kommentit (66)
[quote author="Vierailija" time="20.05.2013 klo 20:16"]
[quote author="Vierailija" time="20.05.2013 klo 16:15"]
Jos muuten haluatte todellisia arjessa joustamattomia ihmisiä, menkää Andalusiaan. Päivälistä ei ole sopivaa syödä ennen 8 illalla, vaikka lapsilla olisi siihen nälkä jo 6:lta useimmiten. Ja mitäköhän näkee siellä katukuvassa 6 aikoihin: lapset kulkevat iso sipsipussi kädessä joihinkin aikuisen tarpeellisiin sosiaalisiin menoihin. Tosi järkevää joo.
[/quote]
Pöljä! Luuletko että niillä on muuten sama päivä- ja ruokailurytmi kuin Suomessa, ainoastaan toi illallinen on myöhemmin ja siksi lapsiressukat on nälissään? Ha haa! On taas ollu Takahikiän tyttö vähän ulkomailla.
[/quote]
Ihana tuo Takahikiän tyttö :) en muuten ole edes suomalainen, en syntynyt Suomessa, en asunut muualla Suomessa kuin pääkaupunkiseudulla. Ja kyllä hyvin olen tietoinen espanjalaisten elämänrytmistä, näin kokonaisuudessa. He ovat kyllä edelleenkin niin joustamattomia, että pitävät kaikki pikkukaupat kiinni aina 3t päivässä, kun koko kansalla on mukamas päiväunet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="20.05.2013 klo 16:15"]
Voiko olla niin että jos nykypäivänä halua pitää terveellisistä elämäntavoista kiinni ja opettaa niitä lapsille on pakko NÄHDÄ VAIVAA = suorittaa. Olen ihan riittävässä määrin sosiaalinen ja kyläiltyä on tullut lasten kanssa ihan runsaasti. Ja HYVIN HARVASSA kyläpaikassa tarjotaan vieraalle normaalia terveellista arkista ruokaa. Pikemminkin jotain suolapiirakoita, munkkeja, keksejä, karkkeja. Vaikka parsakaalikeiton keittäisi paljon halvemmalla. Ja sitten aikuisten seurustellessa lapset vetävät näitä kaikkia herkkuja sen verran, että alkavat voimaan niin pahoin, etteivät jaksa edes leikkiä. Alkaa mieletön riehuminen, jota yritetään rauhoittaa istuuttamalla lapsilauma telkkarin ääreen. Kiitos, ei tätä meille. Piiloudumme mielellään aikataulujemme taakse ja pidämme täyspäisen elämämme, vaikkakin teistä tiukkapipoisen.
Jos muuten haluatte todellisia arjessa joustamattomia ihmisiä, menkää Andalusiaan. Päivälistä ei ole sopivaa syödä ennen 8 illalla, vaikka lapsilla olisi siihen nälkä jo 6:lta useimmiten. Ja mitäköhän näkee siellä katukuvassa 6 aikoihin: lapset kulkevat iso sipsipussi kädessä joihinkin aikuisen tarpeellisiin sosiaalisiin menoihin. Tosi järkevää joo.
[/quote]
Keittele sinä vaan keittojasi ja anna muden tarjota mitä haluaa. Tuohan se vasta suorittamista onkin kun kaiken elämäsäs pitää olla nin hemmetin terveellistä. Ootko koskaan miettinyt miksi mukulasi vetävät kyläpaikassa karkkia kaksin käsin? Varmaan sitä syystä että olet tehnyt siitä noin ison ja harvinaisen jutun että silloin harvoin kun sitä saa niin vedetään vielä varmuuden vuoksi pari kasaa päälle
[quote author="Vierailija" time="20.05.2013 klo 15:20"]
Minua jäädään tuijottamaan haavi auki kun sanoo, etten halua, että vapaa-aikani on harrastusrumban suorittamista - autossa istumista, kuskaamisia, aikatauluja, huonoa pikaruokaa ja kiireisiä iltoja. Se ei ole käsitykseni hyvästä elämästä. Harrastuksia voi olla ja onkin, mutta se ei saa pyörittää koko perheen elämää ja ajaa kaikkia väsyneiksi ja suorittajiksi. Ennemminkin vapaa-aikaan rentoutta, luovuutta, spontaania tekemistä ja löysää aikaa jolloin lapsella ei ole "mitään tekemistä". Tuo harrastusrumba on sitä nykyajan mantraa mitä kaikkien vanhempien "kuuluu" hokea ja tehdä. Aina kuuluu olla kiire ja kalenteri piukassa. Mikä tunne lapsuudesta jää lapselle?
[/quote]
Minä olen myös tuonut julki ihan vastaavan käsityksen. Tosin kukaan ei ole haavi auki jäänyt tuijottamaan, kuulun varmaan niin moniarvoisiin yhteisöihin...?
Ihan normaalilta ja täysipäiseltä ajatuksenjuoksulta tuo vaikuttaa. Eihän se ole lastenkaan etu että vanhemmat pingottavat niin että vieterit meinaavat pullahtaa ulos päästä. Aivojen ja etenkin luovuuden täysipainoinen kehittyminen vaativat löysää aikaa. Ja eikös tuollaisella harrastusrumballa pedata ongelmia, jotka voivat johtaa mm. suorittajatyyppisten tyttöjen anoreksian kehittymiseen.
terv. se, jonka lapset käyvät kerran viikossa samassa harrastuksessa ja jonka kuskaamiset hoidetaan vuorotellen lasten isän kanssa
Eiks briteissä perinteisesti laiteta lapset kylpyyn kuudelta ja sänkyyn seitsemältä. Iskä ehtii ehkä sanomaan hyvät yöt töistä tullessaan. Onhan se rytmi tuokin.
No en laittaisi niin mustavalkoisesti vastakkain kuin ap...
Mutta eikö tätä ilmiötä voisi pohtia ottamalla vähän etäisyyttä siihen, ilman että aletaan syytellä?
Kyllä suorittamista on muuallakin, kuten maissa, joissa koulutus maksaa ja kilpailu koulupaikoista on kova. Lapsilla on paineita ja tätä höystetään vielä "kehittävillä harrastuksilla". Lapset eivät tee keskenään mitään, vaan aikuiset ovat aina helikopteroimassa ympärillä. Ei mennä spontaanisti kysymään, voiko Peter leikkiä vaan vanhemmat järjestävät "play dateja", joihin sitten usein perheen nanny/au pair käy viemässä, kun vanhemmat itse työskentelevät iltaan saakka.
Esimerkiksi tällaiselta voi lapsiperheiden elämä näyttää unelmaisessa Ulkomaassa ;D
Joo, minä en ainakaan jaksa suorittaa. Eikä kakaroilla ole turhia harrastuksia. Ei siinä ole mitään vikaa että haluaa olla rauhassa ja rentoutua. Ja pakko kämppäkin on joskus siivota kun siellä niin paljon ollaan.