Lue keskustelun säännöt.
Miksi suomalaisten, etenkin lapsiperheiden, elämä on niin suorittamista?
19.05.2013 |
Tuntuu, ettei ihmiset osaa nauttia elämästä. Möllötetään kotona ja suoritetaan sitä arkea, juostaan kello kädessä harrastuksesta toiseen eikä ikinä kylästellä. Lasten aikataulut ovat minuutin tarkat, ikinä ei voi poiketa päiväunirytmistä kahvitellakseen ystävän kanssa. Suomalaiset tekevät kuitenkin ihan tilastollisestikin Euroopan lyhintä työpäivää, joten vapaa-aikaa luulisi olevan.
Kommentit (66)
[quote author="Vierailija" time="20.05.2013 klo 13:00"]
Sivumennen sanoen, en oikein käsitä, miten niissä etelän maissa eletään, joissa ravintolaan mennään koko perheen voimin päivälliselle klo 21, syödään hitaasti ja lapsilla on aamulla hoitoon meno ja aikainen herätys? Milloin ne lapset nukkuvat? Samaten ruoka-ajoista kannattaa minusta pitää jossain määrin kiinni, ei se minusta ole mitään rentoa vapautta, jos lapsi on nälästä mariseva. Ja kyllä, niitä parivuotiaita pitää ihan oikeasti vahtia, eli vanhempi ei ehkä ihan täpöllä pysty juttelemaan henkeviä ja olemaan iloisen huoleton, kun viidettäkymmenettäkuudetta kertaa nousee ruokapöydästä hakemaan tenavaa kielletyiltä teiltä...
[/quote]
Ei etelässä lapsia yleensä rääpötetä hoitoon aamulla. Joko äiti on kotona tai sitten lapsille tulee kotiin hoitaja, joten lapset saavat rauhassa nukkua vaikka puolelle päivin. Muutenkin, lapset saa yleensä nukkua silloin kun nukuttaa, ei tarvi mitenkään kellon mukaan mennä. Nukkuu siinä sohvalla tai vaikka lattialla kotona vaan ja herää kun herää. Ei lasten nukkumisesta kukaan mitään numeroa tee. Itse muistan lapsena nukkuneeni usein pihalla jossain vaan ja jatkaneeni sitten touhujani. Illalla ei koskaan väsyttänyt mutta iltapäivästä minä, ja myös kotona ollut äitini, otti jossain vaiheessa päiväunet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="20.05.2013 klo 13:00"]
Sivumennen sanoen, en oikein käsitä, miten niissä etelän maissa eletään, joissa ravintolaan mennään koko perheen voimin päivälliselle klo 21, syödään hitaasti ja lapsilla on aamulla hoitoon meno ja aikainen herätys? Milloin ne lapset nukkuvat? Samaten ruoka-ajoista kannattaa minusta pitää jossain määrin kiinni, ei se minusta ole mitään rentoa vapautta, jos lapsi on nälästä mariseva. Ja kyllä, niitä parivuotiaita pitää ihan oikeasti vahtia, eli vanhempi ei ehkä ihan täpöllä pysty juttelemaan henkeviä ja olemaan iloisen huoleton, kun viidettäkymmenettäkuudetta kertaa nousee ruokapöydästä hakemaan tenavaa kielletyiltä teiltä...
[/quote]
Ei etelässä lapsia yleensä rääpötetä hoitoon aamulla. Joko äiti on kotona tai sitten lapsille tulee kotiin hoitaja, joten lapset saavat rauhassa nukkua vaikka puolelle päivin. Muutenkin, lapset saa yleensä nukkua silloin kun nukuttaa, ei tarvi mitenkään kellon mukaan mennä. Nukkuu siinä sohvalla tai vaikka lattialla kotona vaan ja herää kun herää. Ei lasten nukkumisesta kukaan mitään numeroa tee. Itse muistan lapsena nukkuneeni usein pihalla jossain vaan ja jatkaneeni sitten touhujani. Illalla ei koskaan väsyttänyt mutta iltapäivästä minä, ja myös kotona ollut äitini, otti jossain vaiheessa päiväunet.
[quote author="Vierailija" time="20.05.2013 klo 14:22"]
[quote author="Vierailija" time="20.05.2013 klo 13:00"]
Sivumennen sanoen, en oikein käsitä, miten niissä etelän maissa eletään, joissa ravintolaan mennään koko perheen voimin päivälliselle klo 21, syödään hitaasti ja lapsilla on aamulla hoitoon meno ja aikainen herätys? Milloin ne lapset nukkuvat? Samaten ruoka-ajoista kannattaa minusta pitää jossain määrin kiinni, ei se minusta ole mitään rentoa vapautta, jos lapsi on nälästä mariseva. Ja kyllä, niitä parivuotiaita pitää ihan oikeasti vahtia, eli vanhempi ei ehkä ihan täpöllä pysty juttelemaan henkeviä ja olemaan iloisen huoleton, kun viidettäkymmenettäkuudetta kertaa nousee ruokapöydästä hakemaan tenavaa kielletyiltä teiltä...
[/quote]
Ei etelässä lapsia yleensä rääpötetä hoitoon aamulla. Joko äiti on kotona tai sitten lapsille tulee kotiin hoitaja, joten lapset saavat rauhassa nukkua vaikka puolelle päivin. Muutenkin, lapset saa yleensä nukkua silloin kun nukuttaa, ei tarvi mitenkään kellon mukaan mennä. Nukkuu siinä sohvalla tai vaikka lattialla kotona vaan ja herää kun herää. Ei lasten nukkumisesta kukaan mitään numeroa tee. Itse muistan lapsena nukkuneeni usein pihalla jossain vaan ja jatkaneeni sitten touhujani. Illalla ei koskaan väsyttänyt mutta iltapäivästä minä, ja myös kotona ollut äitini, otti jossain vaiheessa päiväunet.
[/quote]
No eikös ole pikkusen tekopyhää moittia suomalaisia suorittamisesta, kun lähtökohdat ovat aivan toiset? Jos aamulla ei tarvi lähteä hoitoon tai kouluun, niin totta kai voi elää eri tavalla. Jos on kodinhoitaja, niin aika helppoa on olla repimättä ressiä kotitöistä. Kai te hyvät ulkosuomalaisetkin vielä sen verran muistatte Suomesta, että osaatte verrata elämisen raameja, ennen kuin alatte haukkua ja syyllistää taas jostain asiasta. Eri maissa eletään eri tavalla, sen jopa minä, juntti Suomesta, ymmärrän. Tuskin missään on täydellistä.
Kyllä elämä olisi paljon helpompaa jos sen vuoksi jos meillä olisi kesä ympäri vuoden. Poissa olisi pakkasaamut jolloin ulos katsominen vituttaa, rapakelit ja se hemmetn pukemis-riisumis-pukemisrumba. Ei väsyttäisi niin paljon kun aurinkoa saisi joka päivä ja olisihan se mukavaa kun joku kotona hoitaisi siivoamisen ja ruoanlaitot.
[quote author="Vierailija" time="20.05.2013 klo 14:19"]
[quote author="Vierailija" time="20.05.2013 klo 14:10"]
Meillä ei elämästä, siis siitä Elämästä tule mitään, jos meidän 3v ei nuku päikkäreitä. Sitten yöunille on mentävä klo 18 koska tenava huutaa ja riehuu ja itkee väsymystään ja nukahtaa satavarmasti vaikka lattialle. Ja herää kellontarkasti 10 h myöhemmin. Klo 04 siis. Ei kiitos. Mieluummin valitsen itsekin ne pikku siestat ja aikataulutan vierailut joko aamupäivään tai iltaan, en päikkäriaikaan, jolloin kellään ei ole kivaa. Myös isääni tämä seikka ärsyttää ihan suunnattomasti ja hänelle on aina suuri ongelma, että emme tule päiväuniaikaan kylään. Itse hän on eläkeläinen, joten aikaa on kyllä, mutta silti vaan häntä nyppii se, että lastani väsyttää klo 13.
[/quote]
Tää vuodatus on just sitä tiukkakelloisten arkea.
On se kumma, että ihmiskunta on vielä hengissä, vaikka nämä Elämän pelastavat tavat on keksitty vasta parikymmentä vuotta sitten!
Kysynpähän vaan, mikä hitto siinä on, että lasten tekemisten pitää olla niin kellon kanssa kontrolloitua koko ajan. Mitä sitten, jos janipetterit rääkyy? Kaatuuko maailma?
[/quote]
Eli puolilleöin valvotaan mutta päikkäreitä ei sallita, kun muuten menee se oikea elämä pilalle? Ooookkei. Ei realistista, sori. Jos ollaan jossain reissussa / lomalla niin silloin ok satunnaisesti, kun kenenkään ei tarvitse hypätä työnantajan vaatimusten perässä, mutta muuten mahdotonta. Pidemmän päälle en myöskään haluaisi turhaan huudattaa lasta väsyneenä juuri siihen aikaan, kun tiedän hänen olevan väsynyt. Miksi mun pitäisi mennä kello kaulassa jonkun toisen rytmien mukaan?? Meidän rytmi on tällainen ja rentoa on, kun perusasiat kunnossa eikä kukaan rääy missään. Sehän se vasta Suomessa kamala synti on, jos joku lapsi pitää ääntä.. Hoidossa lapsi nukkuu päikkärit ja illalla on mentävä ajoissa nukkmaan, jotta päästään ylös klo 06.30. Olishan se kiva soittaa pomolle että kuule kun oon päättänyt että me ei enää suoriteta elämää, niin pääsen paikalle siinä puolilta päivin, onhan ok?? Ja 3-vuotiaan rytmi ei lyhyen viikonlopun aika muutu niin paljon että jaksaisi nukkumatta koko päivää ja lapsi herää itsellään samaan aikaan kuin arkena, ikävä kyllä. Meillä on ihan ikioma herätyskello täällä, jota ei tarvi virittää..
Jännä juttu, kun olen ollut kahdessa maassa au pairina, ja molemmissa paikoissa pienimmät nukkuivat siestat ja silloin tultiin aamupäivän touhuista kotiin lounaalle ja sit pötkölleen. Arki on arkea kaikkialla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ainakin pääkaupunkiseudulla on niin kalliit asunnot ja usein ikävät työmatkat, että pakosta täyttä työviikkoa tekevillä vanhemmilla homma on järkyn aikataulutettua.
Meidän huushollissa on pian a-laina maksettu pois. Samalla koittaa se päivä, jolloin alan ostaa löysennystä työpäiviin (= palkattomat vapaat). Meillä on kaksi lasta, joilla on sama harrastus kerran viikossa samaan aikaan. Aika paljon helpottaa ruljanssia. Työmatkat ovat lyhyet.
Suomi on tasavertaisesti piikayhteiskunta kaikille, ettei kenellekään tulisi paha mieli, se on viime vuosikymmeninä ollut politiikan tavoite ja hyvin siihen tavoitteeseen on päästy, hyvä sossut! =)
Kyllä täällä Espanjassa vaan koulu (jota aloitetaan 3-vuotiaana) alkaa 9:ltä. Ja perheiden päivälliset jatkuu pikkutunnille. Hyvin vaikea yhtälö. Paikallset lehdetkin ovat jo heränneet kritisoimaan käytäntöä, mutta kun on niin perinne tuo, ei varasti tuu helpolla muutumaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tässähän näitä syitä on jo tullutkin. Eli kyllä meillä ainakin kostautuu jos/kun lasten kanssa valvotaan; lapset nukkuvat huonosti ja kiukuttelevat seuraavana päivänä. Itsekin työssä käyvänä en jaksa repaleisia yöunia toistuvasti. Aamulla on tosiaan koko porukan ehdittävä klo 8 päiväkotiin ja töihin, ei ole nonna tai itäeurooppalainen tyttö kotona hoitamassa ja laittamassa ruokaa. Tässäpä onkin ihan valtava ero, jos joku muu huolehtii lapsista ja kodista, hyvähän siinä onkin höllätä omaakin suoriutumista.
Usein Suomessa asutaan niin hajallaan että on vähän eri asia lähteä kävelylle keskustaan kuin vaikka juuri Italiassa, jossa asutaan paljon tiiviimmin ja välimatkat ovat lyhempiä. Toisekseen se lasten (ja omakin) pukeminen, autoon ahtaaminen, parkkipaikan etsiminen jne. ei aina tunnu ihan sen arvoiselta. Kesällä sitten helpommin tietysti.
Minua jäädään tuijottamaan haavi auki kun sanoo, etten halua, että vapaa-aikani on harrastusrumban suorittamista - autossa istumista, kuskaamisia, aikatauluja, huonoa pikaruokaa ja kiireisiä iltoja. Se ei ole käsitykseni hyvästä elämästä. Harrastuksia voi olla ja onkin, mutta se ei saa pyörittää koko perheen elämää ja ajaa kaikkia väsyneiksi ja suorittajiksi. Ennemminkin vapaa-aikaan rentoutta, luovuutta, spontaania tekemistä ja löysää aikaa jolloin lapsella ei ole "mitään tekemistä". Tuo harrastusrumba on sitä nykyajan mantraa mitä kaikkien vanhempien "kuuluu" hokea ja tehdä. Aina kuuluu olla kiire ja kalenteri piukassa. Mikä tunne lapsuudesta jää lapselle?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="20.05.2013 klo 15:20"]
Minua jäädään tuijottamaan haavi auki kun sanoo, etten halua, että vapaa-aikani on harrastusrumban suorittamista - autossa istumista, kuskaamisia, aikatauluja, huonoa pikaruokaa ja kiireisiä iltoja. Se ei ole käsitykseni hyvästä elämästä. Harrastuksia voi olla ja onkin, mutta se ei saa pyörittää koko perheen elämää ja ajaa kaikkia väsyneiksi ja suorittajiksi. Ennemminkin vapaa-aikaan rentoutta, luovuutta, spontaania tekemistä ja löysää aikaa jolloin lapsella ei ole "mitään tekemistä". Tuo harrastusrumba on sitä nykyajan mantraa mitä kaikkien vanhempien "kuuluu" hokea ja tehdä. Aina kuuluu olla kiire ja kalenteri piukassa. Mikä tunne lapsuudesta jää lapselle?
[/quote]
Meillä sama juttu. 3 lasta harrastaa mutta ei todellakaan joka päivä, aikaa pitää jäädä muuhunkin kuin ainaiseen harrastamiseen. Medän lapsista ei tarvitse tulla kimiräikkösiä tai huippumuusikoita vaan muutakn elämää pitää olla.
Hmm, ei kai aikataulutus ihan uusi keksintö ole. Olen yli 30-v ja vauva-aikanani kuulemma neuvolan tiukka ohje oli syöttää 4 tunnin välein. Siis kellon, ei vauvan nälän mukaan. Ja tuolloin taisi olla tiukemmat normit myös muulle ajankäytölle. Lauantai oli äidilläni siivous- ja leipomispäivä. Sunnuntaisin sukuloitiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suomessa on "tapana" selvitä yksin kaikesta. Ei osata pyytää apua (yleistän). Etelä Euroopan maissa taas perheeseen kuuluu isoisoäideistä pieniin vauvoihin, ja olen ymmärtänyt että monesti asuvatkin kaikki saman katon alla.?
Nämä aloitukset voi tiivistää lauseisiin; lapsettoman elämän rytmi on ainoa oikea. Jos lapsen saatuasi muutat tätä rytmiä, olet takakireä suorittaja. Ketkään muut koko maailmassa, paitsi suomalaiset, eivät anna lapsen hetkauttaa elämäänsä yhtää mihinkään, ja siksi he elävät sitä Ainoaa Oikeaa Elämää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="20.05.2013 klo 15:32"]
Suomessa on "tapana" selvitä yksin kaikesta. Ei osata pyytää apua (yleistän). Etelä Euroopan maissa taas perheeseen kuuluu isoisoäideistä pieniin vauvoihin, ja olen ymmärtänyt että monesti asuvatkin kaikki saman katon alla.?
[/quote]
Ei taida olla ihan pelkästä osaamisesta kiinni. Omat vanhempani asuvat 300 km päässä, ei niitä apuun sieltä saa, vaikka kuinka hyvin osaisin pyytää apua. Taas näitä pönttöpäisiä yleistyksiä, kuinka olisi muka yksilöistä itsestään kiinni, ettei ole sukuapua. Kyllä sitä on monilla kavereillani - niillä joiden vanhemmat asuvat lähellä. Mutta kuten hyvin tiedämme, koulutuksen ja työn perässä niin moni muuttaa ihan toiselle puolelle Suomea. Sitä paitsi myös omat vanhempani ovat työelämässä. Ei ole sellaista kotiäitikulttuuria, jossa joku mummo tai mamma olisi aina kotona hoitamassa.
Suomen työelämä ja yhteiskunta rakentuu tosi vahvasti kahden palkansaajan mallille. Tässä olisi kyllä joustavoittamista, mutta moni yksittäinen työntekijä on siinä tilanteessa, ettei valinnanmahdollisuuksia käytännössä ole, vaikka kuinka osaisi ja haluaisi leppoistaa.
[quote author="Vierailija" time="20.05.2013 klo 15:56"]
[quote author="Vierailija" time="20.05.2013 klo 15:32"]
Suomessa on "tapana" selvitä yksin kaikesta. Ei osata pyytää apua (yleistän). Etelä Euroopan maissa taas perheeseen kuuluu isoisoäideistä pieniin vauvoihin, ja olen ymmärtänyt että monesti asuvatkin kaikki saman katon alla.?
[/quote]
Ei taida olla ihan pelkästä osaamisesta kiinni. Omat vanhempani asuvat 300 km päässä, ei niitä apuun sieltä saa, vaikka kuinka hyvin osaisin pyytää apua. Taas näitä pönttöpäisiä yleistyksiä, kuinka olisi muka yksilöistä itsestään kiinni, ettei ole sukuapua. Kyllä sitä on monilla kavereillani - niillä joiden vanhemmat asuvat lähellä. Mutta kuten hyvin tiedämme, koulutuksen ja työn perässä niin moni muuttaa ihan toiselle puolelle Suomea. Sitä paitsi myös omat vanhempani ovat työelämässä. Ei ole sellaista kotiäitikulttuuria, jossa joku mummo tai mamma olisi aina kotona hoitamassa.
Suomen työelämä ja yhteiskunta rakentuu tosi vahvasti kahden palkansaajan mallille. Tässä olisi kyllä joustavoittamista, mutta moni yksittäinen työntekijä on siinä tilanteessa, ettei valinnanmahdollisuuksia käytännössä ole, vaikka kuinka osaisi ja haluaisi leppoistaa.
[/quote]
Se on sinun näkökulmasi, minun näkökulmani on tämä. Myönsinkin, että yleistän, en silti tarkoita, että kaikki olisivat tämmöisiä. TUNNEN vain aika monta tämäntyylistä ihmistä, jotka pesukonettakin raahaa rappusia alas yksin, koska ei vaan voi pyytää apua.
Voiko olla niin että jos nykypäivänä halua pitää terveellisistä elämäntavoista kiinni ja opettaa niitä lapsille on pakko NÄHDÄ VAIVAA = suorittaa. Olen ihan riittävässä määrin sosiaalinen ja kyläiltyä on tullut lasten kanssa ihan runsaasti. Ja HYVIN HARVASSA kyläpaikassa tarjotaan vieraalle normaalia terveellista arkista ruokaa. Pikemminkin jotain suolapiirakoita, munkkeja, keksejä, karkkeja. Vaikka parsakaalikeiton keittäisi paljon halvemmalla. Ja sitten aikuisten seurustellessa lapset vetävät näitä kaikkia herkkuja sen verran, että alkavat voimaan niin pahoin, etteivät jaksa edes leikkiä. Alkaa mieletön riehuminen, jota yritetään rauhoittaa istuuttamalla lapsilauma telkkarin ääreen. Kiitos, ei tätä meille. Piiloudumme mielellään aikataulujemme taakse ja pidämme täyspäisen elämämme, vaikkakin teistä tiukkapipoisen.
Jos muuten haluatte todellisia arjessa joustamattomia ihmisiä, menkää Andalusiaan. Päivälistä ei ole sopivaa syödä ennen 8 illalla, vaikka lapsilla olisi siihen nälkä jo 6:lta useimmiten. Ja mitäköhän näkee siellä katukuvassa 6 aikoihin: lapset kulkevat iso sipsipussi kädessä joihinkin aikuisen tarpeellisiin sosiaalisiin menoihin. Tosi järkevää joo.
Niin, hyvä pointti. Monissa Euroopan ns. kulttuurimaissa ruoka-ajat ovat kiveen hakattuja. Mutta siellä sitä arvostetaan ja Suomessa pidetään fiininä tapana. Jos Suomessa sanoo, ettei tulla siihen aikaan, kun syödään silloin, ollaan vihoviimeisiä nillittäjiä, hankalia ihmisiä.
[quote author="Vierailija" time="20.05.2013 klo 16:15"]
Jos muuten haluatte todellisia arjessa joustamattomia ihmisiä, menkää Andalusiaan. Päivälistä ei ole sopivaa syödä ennen 8 illalla, vaikka lapsilla olisi siihen nälkä jo 6:lta useimmiten. Ja mitäköhän näkee siellä katukuvassa 6 aikoihin: lapset kulkevat iso sipsipussi kädessä joihinkin aikuisen tarpeellisiin sosiaalisiin menoihin. Tosi järkevää joo.
[/quote]
Pöljä! Luuletko että niillä on muuten sama päivä- ja ruokailurytmi kuin Suomessa, ainoastaan toi illallinen on myöhemmin ja siksi lapsiressukat on nälissään? Ha haa! On taas ollu Takahikiän tyttö vähän ulkomailla.
Äläpäs riehu. Käsittääkseni on ihan yleistä, ettei noissa "sivistysmaissa" ole ruoka-ajat yhtä tiuhaan kuin Suomessa, ja kun lapset kai aika universaalisti haluavat syödä useammin kuin aikuiset, niin eiköhän nuo sipsipussit ole ihan looginen seuraus. (SITÄ en kyllä käsitä, miksi niitä Suomessa sitten kuluu siihen malliin kuin kuluu...)
[quote author="Vierailija" time="20.05.2013 klo 14:10"]
Meillä ei elämästä, siis siitä Elämästä tule mitään, jos meidän 3v ei nuku päikkäreitä. Sitten yöunille on mentävä klo 18 koska tenava huutaa ja riehuu ja itkee väsymystään ja nukahtaa satavarmasti vaikka lattialle. Ja herää kellontarkasti 10 h myöhemmin. Klo 04 siis. Ei kiitos. Mieluummin valitsen itsekin ne pikku siestat ja aikataulutan vierailut joko aamupäivään tai iltaan, en päikkäriaikaan, jolloin kellään ei ole kivaa. Myös isääni tämä seikka ärsyttää ihan suunnattomasti ja hänelle on aina suuri ongelma, että emme tule päiväuniaikaan kylään. Itse hän on eläkeläinen, joten aikaa on kyllä, mutta silti vaan häntä nyppii se, että lastani väsyttää klo 13.
[/quote]
Tää vuodatus on just sitä tiukkakelloisten arkea.
On se kumma, että ihmiskunta on vielä hengissä, vaikka nämä Elämän pelastavat tavat on keksitty vasta parikymmentä vuotta sitten!
Kysynpähän vaan, mikä hitto siinä on, että lasten tekemisten pitää olla niin kellon kanssa kontrolloitua koko ajan. Mitä sitten, jos janipetterit rääkyy? Kaatuuko maailma?