Miksi suomalaisten, etenkin lapsiperheiden, elämä on niin suorittamista?

[quote author="Vierailija" time="19.05.2013 klo 16:53"]

[quote author="Vierailija" time="19.05.2013 klo 15:56"]

Tuntuu, ettei ihmiset osaa nauttia elämästä. Möllötetään kotona ja suoritetaan sitä arkea, juostaan kello kädessä harrastuksesta toiseen eikä ikinä kylästellä. Lasten aikataulut ovat minuutin tarkat, ikinä ei voi poiketa päiväunirytmistä kahvitellakseen ystävän kanssa. Suomalaiset tekevät kuitenkin ihan tilastollisestikin Euroopan lyhintä työpäivää, joten vapaa-aikaa luulisi olevan.

[/quote]

Tjaah. Taasko täällä valittamassa omaa tylsää ja yksinäistä elämää, kun kaikilla muilla on lapset ja se puoliso? Perheen kanssa on vain kiva olla. Se on ainakin meille parasta aikaa. Lapset ovat vielä pieniä eikä heillä ole harrastuksia, mutta teemme paljon yhdessä kotona ja muualla. 

Se lapseton ystävä kun ei ymmärrä lapsiperheen sotkua, eikä sitä, että lapset pitää saada tiettyyn aikaan iltapalalle ja nukkumaan, jottei seuraava päivä/viikko ole yhtä helvettiä. Eikä se lapseton ystävä tajua pienentää ääntäkään, vaan nauraa kälättää täysillä herättäen juuri nukkumaan saadun kuopuksen.

Kahvittelu lapsiperheessä? Mene kahvilaan. Minä juon kahvini hiekkiksen laidalla tai terassilla samalla kun katson lasten touhuja. Pöytään kattaminen vie turhaan aikaa, tekee lisää tiskiä eikä lapset jaksa istua/olla nätisti sillä aikaa kun se lapseton ystävä kiskoo hitaasti sitä kuudetta latteaan.

Kylään saa tulla, mutta joudun katsomaan lasteni perään, sillä 1v ja 2v ikäisiä ei voi jättää vahtimatta edes sisällä. Sitäkään sinä et ymmärrä, vaan olen mielestäsi vain aivoni menettänyt ja lapsiini hurahtanut mamma. :-D Joten sori, en jaksa kuunnella tyhjänpäiväisiä jaarituksiasi, vaan keskustelen mieluummin sellaisten ihmisten kanssa, jotka ymmärtävät sekä nykyisen elämäntilanteeni että elämänarvoni, saaden samalla myös vinkkejä sen käytännön arjen helpottamiseen. Katsos kun se sun täydellisessä design-pallolasimaljassa pulputtava yksinäinen ja stressaantunut kultakalasi on vähän eri hoidettava kuin vilkkaat lapseni, joten neuvosi eivät ole minkään arvoisia ilman kokemuksen tuomaa syvää rintaääntä.

[/quote]

Kiitos vain, en ole yksinäinen. Minulla on perhe ja paljon ystäviä:) Ihmettelen vain sitä, miten vähän ihmisillä on Suomessa aikaa nauttia elämästä.

sille joka kyseli ravintolassa syömisestä. Se oli esimerkki siitä, miten lapset ovat mukana normaalissa arjessa eikä heitä nosteta jalustalle. Ihmiset elävät normaalia elämää, johon lapset kuuluvat, mutta Suomessa kaikki on sellaista lasten ehdoilla tapahtuvaa.

Siis nauttiminen elämästä = ravintoloissa syöminen?! Me perheenä nautimme elämästä ja teemme paljon spontaaneja asioita mutta lapsettomien ystäviemme silmin elämämme on tylsää kun emme juuri koskaan pääse osallistumaan heidän keksimiin juttuihin. Syy on puhtaasti taloudellinen; on eri mennä yksin tai pitsalle kuin nelihenkisen perheen. Juu laivalle olisi ollut kiva lähtee mutta maksaa. Ja se vaan on niin että vaikka meillä on hyväkäytöksiset mukelot niin niillekin liikaa kaksituntinen istunto kaupungin kahviterassilla.

Suomalaiset muuten ei tee tilastollisesti lyhintä työpäivää.

Meillä siivotaan, pyykätään, harrastetaan, käydään töissä. Harvemmin kyläillään ja syödään ulkona. Ei meillä ole tuttuja sellaisilla etäisyyksillä, että noin vain voisi piipahtaa jossain kylässä. Eikä meillä ole niin paljon rahaa, että voitaisiin syödä ulkona kovin usein. Käydään kyllä ravintolassa perheen kesken kerran-pari kuussa, mutta ne on lähes satasen keikkoja, vaikkei ota mitään erikoista edes.

Itse koen kyläilyt suorittamiseksi, laittautuminen ja lähteminen on rasittavaa. Kaikki tykkäävät koulu- ja työpäivän jälkeen olla mieluummin kotona. Meillä on iso ja mukava koti, paljon tilaa myös ulkona. Ehkä sen takia kotona viihtyy paremmin kuin kylässä. Äitiyslomien aikana olisi kyllä ollut mukavaa, jos olisi ollut enemmän tuttuja, joiden kanssa tavata päivällä.

Me suoritetaan ja nautitaan, eiköhän suurin osaa elä juurikin niin...

Siis kumpaa me nyt tehdään? Möllötetään kotona vai juostaan kellon tarkasti harrastuksissa? Ja minkä tutkimuksen mukaan meillä on lyhin työviikko?

Ja jos vaihtoehdot on ne, että lapset saavat harrastaa jotain mistä nauttivat tai että istuvat pillimehulla ja keksillä naapurissa harva se ilta, otan tuon harrastamisen kuitenkin. Mutta arvaas mitä? Me ehditään ihan molempia ja kivaa on elämä.

[quote author="Vierailija" time="19.05.2013 klo 15:56"]

Tuntuu, ettei ihmiset osaa nauttia elämästä. Möllötetään kotona ja suoritetaan sitä arkea, juostaan kello kädessä harrastuksesta toiseen eikä ikinä kylästellä. Lasten aikataulut ovat minuutin tarkat, ikinä ei voi poiketa päiväunirytmistä kahvitellakseen ystävän kanssa. Suomalaiset tekevät kuitenkin ihan tilastollisestikin Euroopan lyhintä työpäivää, joten vapaa-aikaa luulisi olevan.

[/quote]

Minulle tuottaa mielihyvää se, että saan tehdä paljon ja monenlaisia asioita joka päivä.

Jollekin toiselle se on "suorittamista".

Kyllä se joissakin perheissä on tuollaista: joka lta on lapsella harrastus johon vanhemmat kuskaavat, pahimmillaan kuulemma kahdet harkat peräkkäin. Ja kellontarkasti syödään ja mennään nukkumaan ja kun saadaan sovittua tapaaminen tämän perhene kanssa puolen vuoden päähän niin minä kuuntelen illan perheenäidin itkusta tilitystä kun elämä on niiiin rankkaa ja omaa aikaa ei ole.... Tuossa perheessä on yksi kouluikäinen lapsi joka ei kuulemma koskaan ole ollut tuntiakaan yksin kotona.

Meille taas saa tulla kylään melkein millon vaan, jos vaan kotona ollaan. Tavataan paljon ystäväperheitä ja isommissa illanistujaisissa on myös niitä sinkkukavereitakin mukana. Lapset ja aikuiset meillä harrastaa toki, mutta ei joka ilta. Aikaa pitää jäädä mökkeilyyn, luonnossa liikkumiseen, lukemiseen ja sekuvaan öllöttelyyn. Ravintoloissa käydään harvemmin, ennemmin kokataan itse ja kesällä grillataankin ainakin kerran päivässä. Nukkumaan mennään viikolla melko säntillisesti mutta lomilla ja viikonloppuina joustetaan niissäkin. MInusta meidän elämä on ihan mukavaa eikä mitään suorittamista :)

[quote author="Vierailija" time="19.05.2013 klo 15:59"]

Ihmiset eivät osaa joustaa arjessaan. Jos vaikka ulkomailla asuva ystävä soittaa olevansa kaupungissa ja ehdottaa tapaamista, ei se onnistu kun olisi pitänyt soittaa monta kuukautta aiemmin ja varata aika, ettei perheen aikataulut mene sekaisin. 

[/quote]

Just, oltiin tuossa joku aika sitten Keski-Euroopassa asuvien tuttujemme luona vieraisilla. Siis matkustimme sinne, vanhemmat otti vapaata töistä ja lapsille anottiin vapaata koulusta. Niin niinpä sitten istuttiin iltaa heidän naapuriensa tykönä, kun he nyt "olivat ehtineet sopia tän illanvieton".. siis me oltiin sovittu 5kk aiemmin tulomme heidän luo, mutta he olivat sitten buukanneet tuon tuohon päälle. Että idiootteja löytyy kyllä ihan joka maassa asuvista suomalaisista.

Meillä pidetään pilkuntarkka päivärytmi, koska erityislapsen kanssa koko päivä pilalla jos niin ei tee. Ja ollaan todellakin poikkeus meidän tuttavapiirissä, eikä kukaan ymmärrä sitä miksei joskus voi jättää päikkäreitä väliin tai valvoa vähän myöhempään.

Suomessa ravintoloissa istuminen ei varmaan kalliin hintatason takia ole kovin yleistä.

Mä komppaan aloitusta! Kyllä ainakin Suomessa tosi paljon eletään kello kädessä ja pipo tiukalla lasten tekemisten suhteen. Joka hiton päiväunet ja välipalat pitää olla etukäteen mietitty ja säädetty, ettei vaan "mene koko seuraava viikko sekaisin". Ihme pingotusta! Elämä menee sekaisin siitä että lapsi ei toimi siten kuin pitäisi!

Siksi, koska Suomessa ei ole tapana palkata lasten- ja kodinhoitoapua.

Ja tämä taitaa johtua siitä, että suomalaiset maksavat tunnollisesti verot, tellit ja lellit sekä siitä, että suomalaisilla työntekijöillä on työehdot kohdillaan ja minimipalkka on kohtuullisella tasolla.

Toisin kuin ulkomailla saattaa olla kodinhoitajan palkka 6e/tunti ja työpäivät 12h ja pimeänä työntekijänä vaikea valittaa kohtelusta. Silloin on aikaa vanhemmilla istua ravintoloissa.

Pikkulapsiarki rutiineineen ei sulje pois kyläilyjä tai poikkeuksia. Meillä on kolme lasta 2kk - 3 vuotta ja rutiinit ovat kieltämättä tärkeitä isomman kahden kanssa. Kuitenkin kyläilemme ja näemme kavereita, usein meillä on lounasvieraita tai menemme puistosta lounaalle kaverin luo. Tämä vaatii usein kuitenkin päiväunipaikan löytämistä vaikka kaverin sängyltä mutta toisaalta aikuiset juovat kahvit sillä aikaa rauhassa. Lapsemme ovat vaan niin ruoka- ja unirytmeihin tottuneita, että jotain ruokaa on syötävä aamupäivän jälkeen ja päivä- ja iltaunille nukahtavat heti kun annetaan lupa. Rutiineista pidetään siis automaattisesti kiinni mutta kaikkea siinä voi soveltaa.

Ymmärrän ja en ymmärrä ap:ta :) Ymmärrän siksi, että kyllä monissa lapsiperheissä pingotetaan ihan kummallisista asioista, esim. einesruoka on ihan tappavaa, ja sitä ei MISSÄÄN OLOSUHTEISSA voi sallia, muuten lapsi kuolee heti. Tai niin kuin hammashoitolassa menin sanomaan, että syömme VÄHÄN suklaata tms. joka päivä ruoan jälkeen, siis jälkiruoaksi, niin siitähän nousi ihan kauhea haloo, siis apua, kouluikäinen syö päivässä palan suklaata. Metsää ei enää nähdä puilta.

Ja sitten toisaalta. Olen meillä se, joka on päävastuussa lastenhoidosta, ja miehen mielestä lasten kanssa voi mennä ja elää ihan miten vaan. Tottakai on hauskaa saada vaihtelua välillä, mutta jos seuraavana aamuna on aikainen herätys, kyllä niiden lasten vaan kannattaa päästä aikanaan sänkyyn, ei elämä jonkun umpiväsyneen uhmiksen kanssa ole mitään herkkua (mutta sitähän mies ei töissä näe). Sivumennen sanoen, en oikein käsitä, miten niissä etelän maissa eletään, joissa ravintolaan mennään koko perheen voimin päivälliselle klo 21, syödään hitaasti ja lapsilla on aamulla hoitoon meno ja aikainen herätys? Milloin ne lapset nukkuvat? Samaten ruoka-ajoista kannattaa minusta pitää jossain määrin kiinni, ei se minusta ole mitään rentoa vapautta, jos lapsi on nälästä mariseva. Ja kyllä, niitä parivuotiaita pitää ihan oikeasti vahtia, eli vanhempi ei ehkä ihan täpöllä pysty juttelemaan henkeviä ja olemaan iloisen huoleton, kun viidettäkymmenettäkuudetta kertaa nousee ruokapöydästä hakemaan tenavaa kielletyiltä teiltä...

Eli luulen, että kultainen keskitie on paras. Joistain asioista kannatta huolehtia aika jämptisti, mutta joka asiasta ei kannata pingottaa :)

Ehkä etelän maissa aurinkoenergia vähentää lasten unen tarvetta? ;)

Ja tuosta suklaasta... muualla suklaapäällysteiset croissantit, sipsit ja suklaarusinat ovat lounasruokaa lapsilla, kun kouluruokaa ei ole.

Hyvin harvoissa maissa äidit tekevät kokopäivätyötä.

Suomessa taas äitien kokopäivätyö on enemmän sääntö kuin poikkeus.

Pitkät työajat ovat kyllä yleisiä, mutta perheelliset naiset yleensä tekevät puolipäivätyötä, tai muuta epäsäännöllistä osa-aikatyötä. Kyllähän siinä perheellä jää paljon paremmin aikaa kaikenlaiseen kivaan kun äiti tekee lyhyttä työpäivää tai ei käy töissä ollenkaan. Kokonaisuuten perheen elämä on leppoisampaa vaikka toinen vanhemmista tekisi pitkää työpäivää.

Siitä olen kyllä aloittajan kanssa samaa mieltä, että suomalaiset keskimäärin ovat turhan kovaa suorittajakansaa. Hyvin vakavamielistä suorittajakansaa.

Se on se kotiäitikulttuuri.

Töissä käyvillä ulkomaiden mammoilla on ihan samat kiireet kuin töissä käyvillä suomimammoilla. Suomimammalla vaan on vähän korkeampi kynnys tarttua valmisruokaan ja vain todella harvalla on lapsille hoitaja kotona, mikä osaltaa lisää suomimamman kiireitä.

Kyllä minusta elämä tuntuu monesti suorittamiselta ja koen eläväni ruuhkavuosia. Lapset on pieniä, minulla on kokopäivätyö 8h/pv ja päälle yli tunti työmatkoihin, koti hoidettavana, remontoitavaa, täydennyskoulutus päällä. Lapsilla on muutama harrastus, itselläni ei ole. Jos olisin rikas, minun ei tarvitsisi käydä töissä eikä hankkia lisäkoulutusta, voisin palkata kodinhoitajan ja kirvesmiehen. Mikäs siinä sitten olisi ollessa. Minusta olisi aivan ihanaa tehdä lyhyempää työpäivää tai -viikkoa, mutta ei minun palkallani ole siihen varaa.

Miten ne ihmiset ulkomailla onnistuu elämään leppoisammin? Onko palkat parempia, kulut pienempiä, asunnot halvempia, työpäivät ja työmatkat lyhyempiä? Peseekö joku niiden pyykit ja laittaa ruuan? Nukkuuko ne vähemmän vai alkaako päivä myöhemmin, vai miten voi olla puolilleöin valveilla, jos aamulla on töihin/kouluuun meno?

[quote author="Vierailija" time="20.05.2013 klo 13:41"]

Miten ne ihmiset ulkomailla onnistuu elämään leppoisammin? Onko palkat parempia, kulut pienempiä, asunnot halvempia, työpäivät ja työmatkat lyhyempiä? Peseekö joku niiden pyykit ja laittaa ruuan? Nukkuuko ne vähemmän vai alkaako päivä myöhemmin, vai miten voi olla puolilleöin valveilla, jos aamulla on töihin/kouluuun meno?

[/quote]

Meillä tosiaan täällä Italiassa palkattu lasten- ja kodinhoitaja, mikä kyllä kummasti helpottaa sitä arkea. Ja syy miksi tällaiseen on mahdollisuus on huomattavasti Suomea paremmat palkat alallamme. Ja toki se että ei ole niin tapana kaikkea kierrättää virallisesti verottajan yms kautta. Meidänkin kotiapu on jo eläkeläinen joka ei todellakaan haluaisi mihinkään virallisiin yhteyksiin tietojaan lisätienesteistään. Itäeurooppalaisia siirtolaistyttöjä monella on myös, yleensä pimeästi.

Ei ne italialaiset lapsukaiset jotka nuokkuvat puolille öin ruokaravintolassa mukana herää tarhaan seuraavana aamuna klo 06.30. Mamma on kotona tai joku hoitaja tulee kotiin. Suomessa lastenhoito on järjestetty ihan eri tavalla - sinne vaan sysipimeään loska-aamuun haalareissa. Ei paljon huvita notkua puolille öin pikkulasten kanssa. Niin ja oliko päikkäritkin "kielletty"? Eli puolille öin pitää hipihiljaa jaksaa notkua aikuisten riennoissa ja päikkäritkin haittaavat perheen Todellista Elämää? ;D ap on tosi realisti, kun miettii esim. 2-5 vuotiaita lapsia.. 

Meillä ei elämästä, siis siitä Elämästä tule mitään, jos meidän 3v ei nuku päikkäreitä. Sitten yöunille on mentävä klo 18 koska tenava huutaa ja riehuu ja itkee väsymystään ja nukahtaa satavarmasti vaikka lattialle. Ja herää kellontarkasti 10 h myöhemmin. Klo 04 siis. Ei kiitos. Mieluummin valitsen itsekin ne pikku siestat ja aikataulutan vierailut joko aamupäivään tai iltaan, en päikkäriaikaan, jolloin kellään ei ole kivaa. Myös isääni tämä seikka ärsyttää ihan suunnattomasti ja hänelle on aina suuri ongelma, että emme tule päiväuniaikaan kylään. Itse hän on eläkeläinen, joten aikaa on kyllä, mutta silti vaan häntä nyppii se, että lastani väsyttää klo 13. 

Tilastoista - Suomessa naiset tekevät todella ylivoimaisen paljon täyttä työviikkoa, mikä on lasten kannalta rajoittavaa. Kotona saa olla pitkään mutta sitten kun töihin palataan, harva tekee vuosikymmeniä jotain pientä prosenttia kuten monissa muissa euroopan maissa. Sitten on toinen ääripää - suorittamisen mekka Ameriikka, jossa kotiin palkatut lapsenvahdit 14h päivässä ovat uraperheissä ihan arkea. Ja lasten suorituspaineet hirveitä. Sitä en toivo Suomeen.