Sinä joka pidät työstäsi, mitä työtä teet?
Kommentit (908)
Opettaja peruskoulussa. Tämä on ehdottomasti monipuolisin tekemistäni töistä. Tässä riittää ammatillista haastetta, vaikka työvuosia olisikin jo kertynyt.
Sulautettujen koodaaja. Hyvinä puolina vapaus, saan päättää työajoista, tavoista ja toteutuksesta täysin itsenäisesti. Managerit palaveeraavat ja kyselevät mitä olen tehnyt ja ovat "vastuussa" tekemisistäni. Onneksi sentään palkkani on muutaman tonnin korkeampi kuin heillä, joten mikäs siinä.
Nuorempana olin suunnittelijana eräässä kansainvälisessä koruvalmistajalla. Suunnittelin ja vein tuotantoin noin 250 uuta korumallia, se oli mukavan vapaata ja sai käyttää luovuuttasn ja taitojaan ja paras palkinto oli, että korut myivät...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yläkoulun opettaja reaaliaineissa ja luokanvalvoja seiskaluokalla.
Minulla on varsin työllistävä luokka kasvatuksellisesti. Melkein joka päivä riitojen, kiusaamisen selvittelyä ja yritystä ojentaa käyttäytymään koulun sääntöjen mukaan. Mutta juuri tuon kasvatustyön koen kaikkein tärkeimpänä. Se fiilis kun oppilaan paha mieli muuttuu hyväksi ja taas hetken koulukavereiden kanssa sujuu. Ja se että saa pidettyä oppilaat, joilla on iso koulupudokkuuden riski koulutiellä.
Se ei ole minulle niin tärkeää mitä oppilaani muistavat opiskeluista aineista isona, kunhan nyt jotain perusasioita jäisi mieleen. Eniten toivon sitä, että heistä kasvaisi hyviä ihmisiä ja uskaltaisivat tavoitella unelmiaan.
Sama ammatti ja tällä hetkellä myös seislojen luokanvalvoja. Olemme päässeet käytöspulmissa hurjasti eteenpäin lukuvuoden aikana. Todella palkitsevaa. Ja päivät on kiireisiä, menevät aina ihan hujauksessa.
Arvostan opettajien työtä, mutta järkyttävältä kuulostaa, että yläasteella (vai onko se yläkoulu nimeltään nykyään?) suurin ilonaihe on se, että on päästy käytöspulmissa eteenpäin. Ja ettei haittaa vaikkei opita mitään oikeaa, vaan että "jotain perusasioita" jää mieleen. Edellinenkin kirjoittaja puhuu vain kiusaamistapausten selvittelystä ja koulupudokkaista.
Tällä Suomi nousuun, jee!
Jos oikein hyvin menee, niin ehkä 10 vuoden päästä yliopisto-opettajat puhuvat siitä, kuinka hienoa on, että käytösongelmissa on päästy eteenpäin ja kandin työstä pääsee läpi, kun osaa kuukaudet ja kellonajat.
Kiitos kritiikistä. :-) Kyllä minä ihan täysiä panostan opetustyöhön ja samalla muun muassa ihan hulluna luku- ja kirjoitustaidon kehittymiseen, mikä on oppimisen perusta.
Olen kuitenkin realisti ja tiedän etteivät oppilaat tule muistamaan jokaista reealiaineissa opetettua kikkaretta aikuisena. Pääasia jos muistavat kokonaisuuksia ja ymmärtävät asiayhteyksiä, jotta aikuisena ymmärtävät maailmaa ja osaavat tehdä fiksuja päätöksiä.
Se että opettajaa sattuu työssään motivoimaan eniten kasvatuspuoli ei tee opettajasta huonoa opettamisessa tai vie Suomea perikatoon. :-D Kyllä minun opetuksessani opitaan paljonkin oikeaa.
Muistatko sinä kritiikkiä esittänyt joka ikisen reaaliaineissa opetetun faktan aikuisena?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Arkkitekhti. Tänään istuttelin digitaalisia puita ja puskia tietokonemalliin ja mallinsin sinne tiet, polut, parkkipaikat, puistonpenkit ja kukkaistutukset. Ja sinne sekaan digitaalisia ihmisiä pönöttämään valisemiini kuvakohtiin. Onkohan digitaalinen puutarhuroiti aivokemiallisesti ottaen yhtä rentouttavaa kuin oikeat puutarhatyöt? Päivä ainakin meni kuin siivillä.
Ehkä kerran kuukaudessa on tämmöinen aivot narikkaan -unelmointipäivä. Tuntuu kuin palkka juoksisi the Simsin pelaamisesta
Miksi suunnittelette masentavan rumia laatikoita?
Tottakai köyhille suunnitellaan mahdollisimman halvalla vuokratalot, joissa itse arkkitehti ei asuisi ikipäivänä.
Tarkkailen salaa vartijoiden toimintaa kauppakeskuksissa
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sosiaaliala. Yökkö.
Hyvä tili netflixin kattelusta ja netillä näpräilystä.
Tai no, roskat pitää viedä ja aamuvuorolle kahvi keittää.
Mua ärsytti meidän laitoksessa että sinne tuli yököks usein sellanen nelivitonen nainen joka ei ees pitänyt meistä. Ei ottanut pöivävuoroja lainkaan ja käski aikaisemmin huoneeseen heti kun tuli töihin ja alkoi ite kattoo telkkaria ja usein nukahti sohvalle , laittoi herätyksen että herää ennen aamuvuoro laista.
Tossa laitoksessa oli 13-18 vuotiaat ja hänen olisi oikeasti pitänyt olla hereillä kun kyseessä lastenkoti ja alaovesta olisi päässyt lähtemään halutessaan kun hän nukkui yläkerrassa.
Olen tuotantolaitoksen IT-helpdeskissä lähitukihenkilönä. Saa olla ihmisten kans tekemisissä, mutta vuorovaikutus on ystävällisempää kuin vaikkapa kaupan kassalla. Saan samalla ratkoa ongelmatilanteita ja olla toimistossani tietokoneiden parissa.
Toisinaan on hiljaisia hetkiä ja teen omiani vaikka palkka juoksee samalla. Mukavaa hommaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yläkoulun opettaja reaaliaineissa ja luokanvalvoja seiskaluokalla.
Minulla on varsin työllistävä luokka kasvatuksellisesti. Melkein joka päivä riitojen, kiusaamisen selvittelyä ja yritystä ojentaa käyttäytymään koulun sääntöjen mukaan. Mutta juuri tuon kasvatustyön koen kaikkein tärkeimpänä. Se fiilis kun oppilaan paha mieli muuttuu hyväksi ja taas hetken koulukavereiden kanssa sujuu. Ja se että saa pidettyä oppilaat, joilla on iso koulupudokkuuden riski koulutiellä.
Se ei ole minulle niin tärkeää mitä oppilaani muistavat opiskeluista aineista isona, kunhan nyt jotain perusasioita jäisi mieleen. Eniten toivon sitä, että heistä kasvaisi hyviä ihmisiä ja uskaltaisivat tavoitella unelmiaan.
Sama ammatti ja tällä hetkellä myös seislojen luokanvalvoja. Olemme päässeet käytöspulmissa hurjasti eteenpäin lukuvuoden aikana. Todella palkitsevaa. Ja päivät on kiireisiä, menevät aina ihan hujauksessa.
Arvostan opettajien työtä, mutta järkyttävältä kuulostaa, että yläasteella (vai onko se yläkoulu nimeltään nykyään?) suurin ilonaihe on se, että on päästy käytöspulmissa eteenpäin. Ja ettei haittaa vaikkei opita mitään oikeaa, vaan että "jotain perusasioita" jää mieleen. Edellinenkin kirjoittaja puhuu vain kiusaamistapausten selvittelystä ja koulupudokkaista.
Tällä Suomi nousuun, jee!
Jos oikein hyvin menee, niin ehkä 10 vuoden päästä yliopisto-opettajat puhuvat siitä, kuinka hienoa on, että käytösongelmissa on päästy eteenpäin ja kandin työstä pääsee läpi, kun osaa kuukaudet ja kellonajat.
Kiitos kritiikistä. :-) Kyllä minä ihan täysiä panostan opetustyöhön ja samalla muun muassa ihan hulluna luku- ja kirjoitustaidon kehittymiseen, mikä on oppimisen perusta.
Olen kuitenkin realisti ja tiedän etteivät oppilaat tule muistamaan jokaista reealiaineissa opetettua kikkaretta aikuisena. Pääasia jos muistavat kokonaisuuksia ja ymmärtävät asiayhteyksiä, jotta aikuisena ymmärtävät maailmaa ja osaavat tehdä fiksuja päätöksiä.
Se että opettajaa sattuu työssään motivoimaan eniten kasvatuspuoli ei tee opettajasta huonoa opettamisessa tai vie Suomea perikatoon. :-D Kyllä minun opetuksessani opitaan paljonkin oikeaa.
Muistatko sinä kritiikkiä esittänyt joka ikisen reaaliaineissa opetetun faktan aikuisena?
Kuulostaa lähinnä siltä, että otit itseesi ja tulit pakittamaan ja selittelemään juttujasi. En missään vaiheessa ajatellut kumpaakaan teistä huonona opettajana, vaan eniten kauhistelin tilannetta, johon Suomen kouluissa on jouduttu. Ylläolevissa kommenteissa ei ollut juurikaan asiaoppimiseen viitaavaa. Niissä puhuttiin siitä, että riittää kun oppilailla on hyvä mieli eivätkä kiusaa luokkakavereitaan. Tuollaisia tavoitteita voi olla ekalla luokalla, ei enää seiskalla.
Valitettavasti teit hallaa itsellesi jatkokommentillasi ja nyt sain sinusta vaikutelman pikkumaisena ja helposti ärsyyntyvänä ihmisenä.
"Kunhan nyt jotain perusasioita" on aikalailla eri asia kuin "pääasia, jos muistavat kokonaisuuksia ja ymmärtävät asiayhteyksiä". Luulisi opettajien olevan parempia ilmaisemaan asioita kuin noin leväperäisesti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hanketyöntekijä sotella. Saa kehittää asioita ja olla luova. Omaan työnkuvaani kuuluu paljon kirjoittamista, joka on intohimoni.
Paras hanke sotella olisi palkata lisää käsiä varsinaiseen työhön ja luopua siitä portaasta, jonka tehtävänä on lähinnä keksiä itselleen jotain työltä vaikuttavaa, jottei kukaan huomaisi, ettei heitä oikeastaan tarvita.
Aika vähän sotella on sellaisia hommia, joissa riittää pelkät kädet. On ärsyttävää, että hoitotyön ammattihenkilöistä (mm. lähihoitajat) ja asiantuntijoista (mm. sairaanhoitajat) puhutaan käsipareina.
Minäkin olen ihmetellyt käsipari-sanan käyttöä, kun puhutaan soten työpaikoista. En ole sillä alalla, mutta tosiaan tulee mielikuva kuin siinä ei tarvittaisi aivoja lainkaan.
Kuvitelkaa jos jostain miesvaltaisesta alasta kirjoitettaisiin noin: rakennusala, poliisilaitos ja palolaitos tarvitsevat lisää käsipareja...
Vartija, ja tykkään työstäni. Suurimmaksi osaksi vahtimestarina. Puku päällä ja päivätyö, mikäs sen mukavampaa.
Lennonjohtaja. Varsinkin tykkään lähilennonjohtovuoroista sillä tornista on hyvät näkymät ja näkee säiden ja vuodenaikojen vaihtumisen.
Olen vartiana mätä omena kauppa keskuksessa. Tykkään tosi paljon enkä päässyt muualle töihin, ei toi älli riitä.
Vierailija kirjoitti:
Olen vartiana mätä omena kauppa keskuksessa. Tykkään tosi paljon enkä päässyt muualle töihin, ei toi älli riitä.
Tee pystyssä päin ja ylpeydellä vartijan työsi! Tienaat rehellisellä työllä palkkasi! Ainahan voit opiskella lisää turvallisuusalaa tai toisen ammatin?! Sitä älliä tulee ajan kanssa lisää!
Minäkin vaihdoin unelmaduunini- olin karjanhoitajana 20 vuotta - siivoustyöhön. Hyvä homma tämäkin, mutta niiin kovin arvostamaton
Terv. 34 vuotta kakkaduunia tehnyt täti
Tutkija. Saan vapaasti määritellä omat työaikani ja tehdä töitä vaikka Havaijilta käsin. Toisaalta vapaa-ajan ja työajan erotteleminen on mahdotonta ja tuottavuuden on oltava koko ajan tapissa.
Lentoemäntä. Ala josta on vaikea enää vaihtaa tavalliseen päivätyöhön.
Olen toiminut tulkkina 25v. Tykkään!
Virastotäti. Työt jää töihin eikä todellakaan kotona tarvitse miettiä.
Totta. Työstä iso osa on aivotyötä eikä mitään käsiparityötå. Jos minä ohjaan asiakasta pukeutumaan, ensisijaisesti teen sen puhuen, antaen selkokielisiä ohjeita. Jos se ei riitä, näytän mallia tai laitan vaikka paidan hihaa oikeaan kohtaan. Idea on se, että asiakas tekee itse kaiken minkä pystyy, koska työ on kuntouttavaa ja toimintakykyä edistävää. Kotihoidossa en laita kahvia valmiiksi, jos asiakas pystyy osallistumaan. Annan ohjeita vieressä. Kun on aikaa, asiakkaalle ohjataan kotijumppa. Jokaisella asiakkaalla on fysioterautin laatimat kotikuntoutusohjeet. Niitä me ohjaamme, asiakas itse tekee. Pienikin tekeminen ja liike on aina parempi kuin ei mitään. Käsiparit eivät myöskään osaa tulkita, milloin asiakas on niin sairas, että tarvitaan lääkärin apua tai pitää lähteä päivystykseen. Se tapahtuu havainnoimalla ja seuraamalla toimintakykyä ja yleisvointia. Meillä kotihoidossa ei tarvita mitään käsipareja, vaan aivoja lisää.