Lue keskustelun säännöt.
Entinen koulukiusaaja vastaa rehellisesti kysymyksiinne hetken ajan.
Kommentit (73)
Vierailija kirjoitti:
Arvasin että sieltä tulee vastaukseksi jotain sen kaltaista p..askaa että olin alkoholiperheestä ja katkeruus ajoi minut kiusaamaan jne. Eli päätit siirtää pahan olon muihin. Olet ruma ihminen. Tajuatko että ne vaikeat alkoholistiperheen aiheuttamat tuntemukset käsitellään niin että niistä voi puhua ammattilaiselle, normaalisti ystävälle tai kirjoittaa vaikka päiväkirjaa. Sen sijaan sun oli pakko laittaa paha olo kiertämään, koska olethan sinä niin hieno otus ylitse muiden, että sulla on oikeus öykkäröidä ja pistää pahaolo kiertämään koska MINÄ MINÄ MINÄ.
Voi hyvänen aika, eihän lapset tuollaisia tajua. Eivät edes ymmärrä, että oma olo on paha ja siksi kiusaa. Nämä tulee vasta nuorena tai aikuisena mieleen.
Itse olin kiusattu. Olen antanut anteeksi, mutta kyllä siitä jäljet jäi sieluun ja niitä on vaikea parantaa.
Kysymys: miten ap sinun oma elämä menee nykyään? Oletko töissä, onko suhdetta tai perhettä? Oletko onnellinen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Arvasin että sieltä tulee vastaukseksi jotain sen kaltaista p..askaa että olin alkoholiperheestä ja katkeruus ajoi minut kiusaamaan jne. Eli päätit siirtää pahan olon muihin. Olet ruma ihminen. Tajuatko että ne vaikeat alkoholistiperheen aiheuttamat tuntemukset käsitellään niin että niistä voi puhua ammattilaiselle, normaalisti ystävälle tai kirjoittaa vaikka päiväkirjaa. Sen sijaan sun oli pakko laittaa paha olo kiertämään, koska olethan sinä niin hieno otus ylitse muiden, että sulla on oikeus öykkäröidä ja pistää pahaolo kiertämään koska MINÄ MINÄ MINÄ.
Varmasti totta. Mutta jos sinulla ei ole yhtään turvalista aikuista etkä ole kuin kasa paskaa kaikkien silmissä, siinä tulee vastareaktio. Ja joskus on oikeus huutaa MINÄ MINÄ MINÄ, jos joku turvallinen aikuinen vaikka kuulisi.
Se ei oikeuta mitään, mutta asiat eivät ole aina mustavalkoisia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Arvasin että sieltä tulee vastaukseksi jotain sen kaltaista p..askaa että olin alkoholiperheestä ja katkeruus ajoi minut kiusaamaan jne. Eli päätit siirtää pahan olon muihin. Olet ruma ihminen. Tajuatko että ne vaikeat alkoholistiperheen aiheuttamat tuntemukset käsitellään niin että niistä voi puhua ammattilaiselle, normaalisti ystävälle tai kirjoittaa vaikka päiväkirjaa. Sen sijaan sun oli pakko laittaa paha olo kiertämään, koska olethan sinä niin hieno otus ylitse muiden, että sulla on oikeus öykkäröidä ja pistää pahaolo kiertämään koska MINÄ MINÄ MINÄ.
Voi hyvänen aika, eihän lapset tuollaisia tajua. Eivät edes ymmärrä, että oma olo on paha ja siksi kiusaa. Nämä tulee vasta nuorena tai aikuisena mieleen.
Itse olin kiusattu. Olen antanut anteeksi, mutta kyllä siitä jäljet jäi sieluun ja niitä on vaikea parantaa.
Kysymys: miten ap sinun oma elämä menee nykyään? Oletko töissä, onko suhdetta tai perhettä? Oletko onnellinen?
Olen suhteessa ja käyn työssä. Minulla on pinnallisesti kaikki hyvin, mutta kärsin masennuksesta ja traumoista mitä sain kotoa. Syön lääkkeitä masennukseen, terapian olen käynyt läpi. En usko että olen koskaan täysin tasapainoinen, mutta olen sen jo hyväksynyt.
Tässä se ihmisyyden suurin ongelma on, käyttäydytään päin helvettiä toisiamme kohtaan. Kukaan ei piittaa, eikä pidemmän päälle välitä miten käyttäytyy. Monella ihmisellä ilkeä luonne puhuu puolestaan ja niin kauan kun näitä ilkimyksiä tallustelee maapallolla niin nii kauan meillä on työkyvyttömyys eläkkeelle kiusaamisen takia joutuvia, itsemurhan tekeviä jne. Sitten nämä lässyttää, että heikko aines niitä itsemurhia tekee... heikot sortuu elontiellä... ei haukku haavaa tee... tyypillisiä lausahduksia joita empatiakyvytön käyttää! Minä sanon että kyllä heikko ja häiriintynyt ihminen on se joka henkistä ja fyysistä väkivaltaa käyttää. Tähän kommenttiin heikko ja häiriintynyt vastaa kutakuinkin näin " hahahaaaa huutista!!! " kato kun et pysty rumiluksen luonnetta muuttamaan niin me ei saada mitenkään taiottua hänelle lisää empatiaa, ei oo muuta vaihtoehtoa kuin oppia pärjäämään näiden kusiaivojen kanssa, kovettaa ja suojata itsensä heiltä mahdollisimman hyvin ja mitä vanhemmaksi tulen sitä enemmän misantropia mun sisällä kasvaa.
Kuinka kehtaat elää itsesi kanssa?
Toisin kuin ensimmäisellä sivulla sanottiin, omassa elämässäni on mennyt kyllä ihan päinvastoin, ne kiusaajat porskuttaa, niillä on parisuhteet ja esimiesasemaakin löytyy. Minä olen kärsinyt masennuksesta yli 30 vuotta ja olen ihan henkisesti riekaleina, ja niin murjottu etten kykene saamaan edes parisuhdetta, saati perhettä. Ja inhoan itseäni. Kuinka hel ve tis sä kehtaatte tuhota mun elämäni?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minäkin kasvoin väkivaltaisessa perheessä. Jouduin henkisen ja fyysisen väkivallan kohteeksi koko peruskoulun ajan koulussa, koulun jälkeen ja kotona. Teininä sairastuin vakavasti ja kipuni provosoivat vanhempaani hakkaamaan lisää. Joillakin työpaikoilla minua on myös kiusattu ja olen kokenut useita loppuunpalamisia ja masennusta jo lapsena. Olen herkkä, lämmin, tunnollinen ja empaattinen nainen, joka akateemisessa asiantuntijatyössään on varmistamassa laadukasta hoitoa sairaille ihmisille. En ole koskaan ollut väkivaltainen. Kärsin joka päivä kaltaistesi teoista.
Vierailija kirjoitti:
Oliko sinulla edes yksi hyvä ystävä?
Minulla oli kavereita, mutta kaikki olivat kaupungin vuokratalojen ongelmaperheistä, joten heidän kanssaan ei ollut mitään ystävyyttä, vaan kaveruutta aina tilanteen mukaan. Vähän vaikea selittää, mutta kaikki olivat kovettuneita ja aggressiivisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kiusaatko nyt työpaikalla muita kuten puukotat selkään, vedät mattoa alta, äkseeräät esimiehenä alaisiasi nöyryyttävästi, puhut esimiehestäsi paskaa, vähättelet muiden työpanosta, pistät vahingon kiertämään?
En kiusaa enää, se jäi kouluun ja lapsuuteen. En osallistu mihinkään kuppikuntiin, haluan elää rauhallista elämää ilman draamaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuinka paljon kaduttaa? 10 todella paljon ... 1 ei yhtään.
Kyllä se kympillä kaduttaa.
Toivottavasti ymmärrät, että olet ok ja voit jatkaa kevein askelin. Tuolla ulkopuolella on paljon ihmisiä jotka jatkavat samaan malliin eivätkä koskaan ymmärrä muuttua, sinulle toivotan pelkkää hyvää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tykkäätkö sekoittaa kortsuja currykastikkeeseen kouluruokalassa??
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minäkin kasvoin väkivaltaisessa perheessä. Jouduin henkisen ja fyysisen väkivallan kohteeksi koko peruskoulun ajan koulussa, koulun jälkeen ja kotona. Teininä sairastuin vakavasti ja kipuni provosoivat vanhempaani hakkaamaan lisää. Joillakin työpaikoilla minua on myös kiusattu ja olen kokenut useita loppuunpalamisia ja masennusta jo lapsena. Olen herkkä, lämmin, tunnollinen ja empaattinen nainen, joka akateemisessa asiantuntijatyössään on varmistamassa laadukasta hoitoa sairaille ihmisille. En ole koskaan ollut väkivaltainen. Kärsin joka päivä kaltaistesi teoista.
Pyydän sitä sinulta anteeksi, oikeasti, vaikka en sinua tunnekaan. Mutta kuvitellaan että tunnen.
ap
Entinen Koulukiusattu kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuinka paljon kaduttaa? 10 todella paljon ... 1 ei yhtään.
Kyllä se kympillä kaduttaa.
Toivottavasti ymmärrät, että olet ok ja voit jatkaa kevein askelin. Tuolla ulkopuolella on paljon ihmisiä jotka jatkavat samaan malliin eivätkä koskaan ymmärrä muuttua, sinulle toivotan pelkkää hyvää.
Kiitos kun sanoit noin. Kaikkea hyvää sinullekin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kestäisitkö syyllisyyden, jos joku kiusattu olisi päätynyt itsemurhaan tai jopa kouluampumiseen?
Jos tietäisin, että se on johtunut nimenomaan siitä, mitä olen hänelle sanonut tai ilkkunut koulussa, niin olisihan se ihan hirveää. Kouluampumisesta nyt puhumattakaan. Mutta minun on tätä vaikea uskoa, koska en ollut varsinaisesti sadisti, vaan sellainen epämiellyttävä huutelija, nolaaja jne, mutta en esim hakannut koskaan ketään tm. Mutta kaikki on yksilöitä.
Minä olen koulukiusattu. Minua ei kertaakaan hakattu, potkittu yms koskettu fyysisesti. Tässä on koulukiusaamisen tulos. Ota huomioon, että olen hoitanut masennusta ja paniikkihäiriötä, jotka alkoivat koulukiusaamisen alettua tähän mennessä jo 15 vuotta. Terapioihin ja lääkkeisiin on mennyt valtavasti rahaa. Nuo ovat kyllä tuoneet sen, että kykenen nykyään käymään töissä: teen töitä kotona etänä ilman että tapaan ketään. Itse olen ne tietenkin maksanut. Yhteiskunta ei noin pitkää terapiaa maksa, ja kiusaajathan eivät niitä tietenkään maksele.
Olen 47 vuotta, ja yhtäkään viikkoa ei ole ollut koulusta lähdön jälkeen, etten heräisi ainakin yhtenä yönä painajaiseen siitä, että taas minut nolattu, haukuttu tyhmäksi ja rumaksi, halvennettu jne.
En uskalla tutustua ihmisiin, kun pelkään, että joku kohta kuitenkin nolaa.
En ole samasta syytä hankkinut perhettä. Koska pojat kiusasivat, niin miksi olisivat halunneet parisuhdetta kanssani.
Kärsin paniikkihäiriöstä, joka tulee aina kun on ihmisiä ympärillä. Siksi en voi mennä bussiin, vaatekauppoihin, kirjastoon, konsertteihin, silloin siellä on muita ihmisiä. Kirjastossa käytän syrjäisintä itsepalvelukirjastoa, johon menen hyvin aikaisin/myöhään. Käyn vain pikkuisessa lähikaupassa ostamassa ruokatarpeeni. Vaatteet ja kengät ostan nettikaupasta.
Minun yksi kiusaajani oli alkoholihelvetistä. Omat paniikkihäiriöni alkoi 13-vuotiaana. Nyt olen kärsinyt niistä jo 35 vuotta. Enää tulee viikoittain vain pari kertaa.
Joo, on kiva nähdä, miten varsinkin se pahin kiusaajani on kärsinyt siitä lapsuudestaan niin kovin: hän lenkkeilee, hänen ei tarvitse pelätä, että saa paniikkikohtauksen, kun joku juoksee hänen takanaan. Hänellä on perhe, kavereita, ystäviä, koulutus johon on halunnut mennä, harrastuksia jne.
Ei se alkoholistivanhempien kokema lapsuus siis kuitenkaan voita sitä kiusatun lapsuutta ja kiusatun kokemuksia.
Mitäpä siinä mussuttamaan. Paska jätkä mikä paska.
Vierailija kirjoitti:
Kuinka kehtaat elää itsesi kanssa?
Toisin kuin ensimmäisellä sivulla sanottiin, omassa elämässäni on mennyt kyllä ihan päinvastoin, ne kiusaajat porskuttaa, niillä on parisuhteet ja esimiesasemaakin löytyy. Minä olen kärsinyt masennuksesta yli 30 vuotta ja olen ihan henkisesti riekaleina, ja niin murjottu etten kykene saamaan edes parisuhdetta, saati perhettä. Ja inhoan itseäni. Kuinka hel ve tis sä kehtaatte tuhota mun elämäni?
Vaikeahan tähän on muuta sanoa kuin pahoitella sitä mitä sinulle on käynyt. Vaikka olen ollut kiusaaja, meillä on usko tai älä paljon yhteistä kaiken alla. Sinä olit vahvempi kuin minä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kestäisitkö syyllisyyden, jos joku kiusattu olisi päätynyt itsemurhaan tai jopa kouluampumiseen?
Jos tietäisin, että se on johtunut nimenomaan siitä, mitä olen hänelle sanonut tai ilkkunut koulussa, niin olisihan se ihan hirveää. Kouluampumisesta nyt puhumattakaan. Mutta minun on tätä vaikea uskoa, koska en ollut varsinaisesti sadisti, vaan sellainen epämiellyttävä huutelija, nolaaja jne, mutta en esim hakannut koskaan ketään tm. Mutta kaikki on yksilöitä.
Minä olen koulukiusattu. Minua ei kertaakaan hakattu, potkittu yms koskettu fyysisesti. Tässä on koulukiusaamisen tulos. Ota huomioon, että olen hoitanut masennusta ja paniikkihäiriötä, jotka alkoivat koulukiusaamisen alettua tähän mennessä jo 15 vuotta. Terapioihin ja lääkkeisiin on mennyt valtavasti rahaa. Nuo ovat kyllä tuoneet sen, että kykenen nykyään käymään töissä: teen töitä kotona etänä ilman että tapaan ketään. Itse olen ne tietenkin maksanut. Yhteiskunta ei noin pitkää terapiaa maksa, ja kiusaajathan eivät niitä tietenkään maksele.
Olen 47 vuotta, ja yhtäkään viikkoa ei ole ollut koulusta lähdön jälkeen, etten heräisi ainakin yhtenä yönä painajaiseen siitä, että taas minut nolattu, haukuttu tyhmäksi ja rumaksi, halvennettu jne.
En uskalla tutustua ihmisiin, kun pelkään, että joku kohta kuitenkin nolaa.
En ole samasta syytä hankkinut perhettä. Koska pojat kiusasivat, niin miksi olisivat halunneet parisuhdetta kanssani.
Kärsin paniikkihäiriöstä, joka tulee aina kun on ihmisiä ympärillä. Siksi en voi mennä bussiin, vaatekauppoihin, kirjastoon, konsertteihin, silloin siellä on muita ihmisiä. Kirjastossa käytän syrjäisintä itsepalvelukirjastoa, johon menen hyvin aikaisin/myöhään. Käyn vain pikkuisessa lähikaupassa ostamassa ruokatarpeeni. Vaatteet ja kengät ostan nettikaupasta.
Minun yksi kiusaajani oli alkoholihelvetistä. Omat paniikkihäiriöni alkoi 13-vuotiaana. Nyt olen kärsinyt niistä jo 35 vuotta. Enää tulee viikoittain vain pari kertaa.
Joo, on kiva nähdä, miten varsinkin se pahin kiusaajani on kärsinyt siitä lapsuudestaan niin kovin: hän lenkkeilee, hänen ei tarvitse pelätä, että saa paniikkikohtauksen, kun joku juoksee hänen takanaan. Hänellä on perhe, kavereita, ystäviä, koulutus johon on halunnut mennä, harrastuksia jne.
Ei se alkoholistivanhempien kokema lapsuus siis kuitenkaan voita sitä kiusatun lapsuutta ja kiusatun kokemuksia.
Ymmärrän hyvin. Mutta minun on pakko sanoa, että et voi tietää mitä se kiusaaja oikeasti siellä nupissaan tuntee. Hän voi olla lääkekoukussa, hän voi kastella sänkynsä, hän voi kärsiä muista psyykkisistä oireista, vaikka on ulospäin menestyneen ja sporttisen oloinen. Ei voi tietää. Tällä en siis väheksy sinun kokemustasi.
Kiitos kaikille ja hyvää jatkoa! Lähden nyt ottamaan unilääkkeen että saan unen päästä kiinni. Aamulla aikainen herätys. Kiitos vielä erikseen niille, jotka kaikesta huolimatta jaksoivat vastailla asiallisesti.
ap
Onko sulla sama tarina kuin mulla?
Ensin kiusattu ja kun kasvoin isommaksi kuin muut niin kiusasin näitä kiusaajiani.
Se huutelu, nolaaminen, ulkopuolelle sulkeminen ja muu vastaava voi tuhota ihmisen. Monesti sanat - tai sanattomuus - jättävät paljon syvemmät haavat kuin lyöminen.