Uusperheen rahat?

[quote author="Vierailija" time="17.05.2013 klo 11:12"]

olisit ap vaan tyytyväinen, että miehesi maksaa puolet siitä sinun lastesi asuttamasta talosta.

[/quote]

idiootti:(

Jos oikeasti haluaa yhteenkuuluvuutta ja läheisyyttä, ei tuollaisia tunnevammaisia rahajakoja tule edes mieleen. Jos taas ei kykene edellä mainittuihin asioihin, on turha ruveta mitään taloja rakentamaan ja perhettä perustamaan. Sellainen perhe jossa vanhemmilla on eri elitaso ei ole mikään perhe. Siitä puuttuu se perusta mistä kaikki hyvä kasvaa; että kukin osallistuu kykynsä mukaan ja silloin se yhteinen hyvä on usein isompi kuin osiensa summa. Ap:n mies on ihan vaan puhdasverinen, itsekäs kusipää. Ja niin lienee tämä vastaajakin.

Voi, kiitos fiksuista vastuksista. Olen saanut paljon ajattelemisen arvoista kommenttia. Myös sen oivallan, että en ehkä ole kohtuuton tämän asian kanssa. ap

Kyllä, mies ON pihi ja tarkka rahoistaan.

Tiedän, että olisi pitänyt miettiä etukäteen. Ja kun aikanaan muutimme yhteen, niin mies väitti, että raha ei ole ongelma, kun mielestäni raha-asiat olisi pitänyt sopia niin, että se olisi reilua kumpaankin kohtaan. En todellakaan missään vaiheessa ole olettanut, että mies maksaa lasteni elämisen.

Meillä maksetaan nyt kaikki puoliksi. Eikä sekään ole ihan reilua, koska mies syö enemmä kuin me kolme yhteensä. Ja sitten vielä sekin, että minä hoidan kokkaamisen, siivoomisen. Pyykkiä mies toki pesee ja käy kaupassa (mitä teen minäkin).

Tilanne on nyt sellainen, että olen ihan hirveän vihainen ja turhautunut. Ennen kun olin yh tulin rahallisesti paremmin toimeen. En ole suurituloinen, mutta tuloja on sen verran, että yh:nakaan en saanut muuta tukea, kun korotuksen lapsilisään. Nyt sekin on otettu pois, rahaa oli sekin. ap

Mun täytyy rehellisesti sanoa, etten tunne ketään uusperhettä, joilla rahanlasku on tarkkaa. Muksuni oli hippa päälle vuoden, kun tapaisin nykyisen mieheni. Mies halusi heti osallistua koko perheen kuluihin, pitää lastani ihan omanaan, maksaa hänenkin kulujaan, ostaa ruokaa yms. Laskut maksetaan yhdessä, se kummalla on enemmän rahaa siinä vaiheessa, kun lasku tulee. Meillä on kaksi yhteistäkin lasta, mies kohtelee jokaista 3 lasta tasaväkisesti ja kaikki ovat hänelle yhtä rakkaita.

   Ystäväni, keillä on uusperhe, toimitaan samalla tavalla.

  En siis tunne ketään, keillä tuo rahanlaskeminen olis noin tarkkaa. Enkä ketään, kellä on "minun, sinun ja meidän" lapset. Meilläkin on meidän lapset, ei niitä eritellä.

Mikä ero asiassa on onko kyseessä uusperhe vai jokin muunlainen perhe, jossa lapsia vai perhe jossa ei lapsia? Eikö ne kaksi aikuista aina sovi raha-asiansa keskenään? Kannattaisi ainakin. Säästyisi moni tuska. Kaikki varmaan jo tietää, että raha-asiat ovat yksi hyvä riidanaihe suhteissa, joten puhukaa ja sopikaa, ennen isoja hankintoja!

Kiitos hyvistä näkemyksistä!

Lisää vastaanotetaan :). ap

Meillä on sovittu niin, että palkat tulevat yhteiselle tilille, josta me aikuiset vastaamme ruokakuluista ja muista juoksevista laskuista. Asuntolaina on puoliksi, koska lasten (mulla kaksi) pois muutettuakin asunto jää meille kahdelle. Miehellä suurempi palkka, mutta en jää paljon jälkeen. Käytämme yhteistä tiliä yhteisesti myös omiin menoihimme (harrastukset, illanvietot yms.), miehellä näitä on enemmän mikä on ääneen sanomatta varmaan molempien mielestä tosi ok, ei tule hänelle tunnetta, että joutuu kustantamaan "mun perheen" (ei ajattele näin, mutta mulle on tarkkaa, ettei hän koe joutuvansa maksumieheksi) menoja niin paljon. Lapsilisät ja elarit taas tulevat mun omalle tililleni, josta maksan sitten lasten harrastukset ja vaatteet yms.

Mielestäni tilanteenne on täysin reilu. Meillä vähän samoin, mutta miehelläni muitakin lapsia ja minun pankkitilini pullistelee, koska maksamme omat menomme ja yhteiset puoliksi. Minä en ala hänen lastensa perintöä kasvattamaan, vaan omieni (yhteisten).

[quote author="Vierailija" time="17.05.2013 klo 08:31"]

Hei!

Itselläni on kaksi lasta, miehen lapsi asuu ulkomailla. Meillä on yhteinen asuntolaina. Tilanne on sellainen, että miehellä jää joka kuukausi rahaa säästöön ja itselläni rahat riittävät juuri ja juuri. Mitään ei jää säästöön.

Näin jälkikäteen ajateltuna olisi pitänyt tehdä niin, että asuntolaina olisi mitotettu niin, että mies omistaa talosta enemmän ja maksaa enemmän, koska tulot ovat huomattavasti paljon isommat kuin minulla.

Miten teidän muiden uusperheiden talouksissa hoidetaan raha-asiat?
Olisiko teillä antaa meille vinkkiä, miten asia voitaisiin hoitaa?

Tilanne on nyt sellainen, että minulla palaa hermot joka kuukausi, kun saan tilin ja maksan laskut, eikä mitään ylimääräistä jää. Tästä tulee aina riitaa ja asiasta puhutaan, mutta mitään järkevää ratkaisua emme ole saaneet aikaiseksi. En missään nimessä oleta, että mies elättää lapseni, mutta kyllähän parisuhteessa pitäisi olla kuitenkin edes jollain tasolla tasapuolinen tilanne. Eihän se voi mennä niin, että toisen pankkitili senkun pullistelee euroista ja toiselle ei jää mitään. Onko ero ainoa vaihtoehto?

[/quote]

Anteeksi.. mutta miehesi ei ole sitoutunut sinuun ja lapsiisi. Eikä hänen tarvitse olla jos ei halua, ketään ei voi pakottaa ottamaan vastuuta "jo valmiista" perheestä, mutta hän on valinnut "teidät" ja on velvollinen siis myös huolehtimaan teistä. :( Hän voi aina lähteä ja käyttää rahansa omiin harrastuksiinsa ja menoihinsa, ja säästää sukanvarteen mutta sinullakaan ei ole "ruuanlaitto/siivousvelvollisuutta, eikä velvollisuutta käyttää jokaista penniäsi perheeseen. Sinulla on oikeus myös elää menojesi mukaan, kukaan ei voi pakottaa sinua maksamaan tuloihisi nähden liian suurta lainaa (se on liian suuri jos sinulle ei jää mitään) ja kehotan muuttamaan lastesi kanssa pois, vuokra-asuntoon jossa saat asumistukea, siis sitä mitä miehesi kuuluisi sinulle lain mukaan maksaa, mutta koskä hän ei maksa sinulle ei jää vaihtoehtoa. Olen ollut itse samassa tilanteessa joskus, missä mies halusi hienon talon mutta minut maksamaan siitä puolet, vaikkei minulla ollut siihen varaa. Tili oli koko ajan miinuksella kun maksoin puolet kaikesta, ja bensakulut ja talon kulut yms. yms. joten muutin pois vuoden päästä, ihan ilman riitaa. Mies jäi sitten taloa maksamaan yksin ja minä muutin vuokra-asuntoon lähemmäs työpaikkaa.

Se menee valitettavasti niin, että pitää asua siellä missä omat tulot riittää, ellei sitten ole sellainen mies joka on valmis maksamaan enemmän siitä että saa pitää sinut luonaan. Mutta älä tee itsellesi sitä virhettä, että alistut tilanteeseen ja hampaita kiristellen maksat itsesi kipeäksi, muuta pois jos miehesi ei suostu suhteuttamaan tuloja. Saat asumistukea vaikka olisit avioliitossa kun muutat pois, ja jos miehesi vaatii sinua maksamaan silti puolet lainasta voit varmasti neuvotella hänen kanssaan tai pankin kanssa, että laina siirretään kokonaan hänen nimiinsä. Se onnistuu, ja mikäli hänen tulonsa ei riitä niin myytte talon, sinä voit vaatia myymistä.

Ei kannata riidellä asiasta, jos raha on miehellesi tärkeämpää kuin teidän siellä olo, älä pitkitä tilannetta. Itse ainakin tulin onnellisemmaksi kun en ollut riippuvainen toisen tuloista tai rahoista. :)

12 - en ikävä kyllä tule saamaan asumislisää. Tuloni ovat pienet, mutta juuri niin suuret, että en saa mitään. Paskamainen pattitilanne.

Mutta kyllä. Tämä on nyt viimeinen kuukausi, kun tappelen hänen kanssaan rahasta. Jos asiaan ei tule muutosta, niin talo pitää laittaa myyntiin.

Itsekin uusioperheen äitinä en voi kuin todeta, että ei meillä kyllä onnistuisi mitenkään kulujen jakaminen tasan. Vaan kun on päätetty elää yhdessä, niin kaikki on tavallaan yhteistä ja maksetaan maksukyvyn ja tilanteen mukaan. Meillä on niin päin, että miehellä on ennestään lapsia ja sitten meillä on myös muutama yhteinen. Itse olen mm. jopa antanut omistani miehen lapsille taskurahaa, jos miehellä ei ole ollut antaa enkä näe siinä mitään outoa.

Teillä on selvästikin liian kallis talo nimenomaan sinulle. Keskustelun paikka miehen kanssa - haluaako mieluummin maksaa suuremman osan asumiskuluista vai talo myyntiin. Eihän tuossa nykytilanteessa ole mitään järkeä.