Autistin äiti ei löydä miestä - miksi maailma on tällainen?
Ystäväni on autistisen lapsen yh - lapsen isä jätti äidin sekä lapsen kun ei jaksanut erityislapsiarkea. Ystäväni on kaunis ja mukava, vastuullinen ja hyvä työssään, akateemisesti koulutettu. Mutta miestä hän ei löydä.
Minkä takia ei ole olemassa enää vastuullisia ja hyviä miehiä?
Kommentit (55)
Vierailija kirjoitti:
Tämä autistin äippä on tietysti sinkkuna ollessaan valikoinut naama vtulla "arvoistaan" miestä ja halveksinut jokaista joka ei hänen vaatimuksiaan täytä. Tärkeinpänä tietty neljä ulkomaanmatkaa vuodessa. Sittenpä kävi köpösti ja fiksu&filmaattinen unelmatohtori lähti kälppimään. Karma, se karma.
Aika moni peruspenakin lähtee lätkimään kun lapsiperhe-elämä ei olekaan kivaa.
Rehellisesti sanoen en kummastele yhtään enkä sano tätä pahalla. Jos kaipaa hellyyttä pitää etsiä mies jota voi tapailla kun ja jos saa vapaata. Elämä ei ole oikeudenmukaista, sitä on turha odottaa eikä ole tahoa josta voisi vaatia vaikkapa rakastavaa elämänkumppania. Pitää järjestää asiat edes jotenkuten mukavaksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Erityislapsiarki voi olla raskasta jopa niille lapsen vanhemmille. Kuka sellaiseen haluaa ulkopuolisena, jos kerran vaihtoehtojakin on? Minusta ihan ymmärrettävää. Miehen aika on sitten, kun lapsi ei enää asu kotona (jos nyt ylipäätään pystyy itsenäiseen asumiseen aikuisenakaan).
Erityislapsi on vanhempiensa luona näiden elämän loppuun asti.
Itselläni on ollut se käsitys että suurin osa täysi-ikäisistä erityislapsista asuu palvelutaloissa tai erityishoitolaitoksissa - eivätkä vanhempiensa kanssa.
Mutta av-palsta kaikessa viisaudessaan taas kerran oikaisi käsityksiäni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä autistin äippä on tietysti sinkkuna ollessaan valikoinut naama vtulla "arvoistaan" miestä ja halveksinut jokaista joka ei hänen vaatimuksiaan täytä. Tärkeinpänä tietty neljä ulkomaanmatkaa vuodessa. Sittenpä kävi köpösti ja fiksu&filmaattinen unelmatohtori lähti kälppimään. Karma, se karma.
Aika moni peruspenakin lähtee lätkimään kun lapsiperhe-elämä ei olekaan kivaa.
Siitä ei ollutkaan kyse vaan että muide saa vuorostaan kokea yksinäisyyden, torjunnan ja halveksunnan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä autistin äippä on tietysti sinkkuna ollessaan valikoinut naama vtulla "arvoistaan" miestä ja halveksinut jokaista joka ei hänen vaatimuksiaan täytä. Tärkeinpänä tietty neljä ulkomaanmatkaa vuodessa. Sittenpä kävi köpösti ja fiksu&filmaattinen unelmatohtori lähti kälppimään. Karma, se karma.
Aika moni peruspenakin lähtee lätkimään kun lapsiperhe-elämä ei olekaan kivaa.
Aivan.
Kovin usein se menee niin että tavattaessa nainen on nuori ja hehkeä. Koska naisten kysyntä on kovempaa nuorena, mies on saanut odotella hetken aikaa että oma kulta löytyy, sillä aikaa kun nainen on miettinyt että jokohan olisi aika vakiintua kun Ellinoora ja Birgitta Emiliakin jo hankkivat oman Älvsby-talonsa ja odottavat esikoistaan.
Tavismiehet menevät naisten aikataulujen mukaan koska vaihtoehtoja ei ole. Hankintaan se talo jota nainen on aina halunnut vaikka se kivasti (naisen maulla) sisustettuna on vähän kalliimpi kuin mies on ajatellut, hankitaan lapsia vähän aikaisemmin kuin mies haluaisi, ja panostetaan kotiin vähän enemmän kuin miestä huvittaisi - harrastusten ja kaverien kustannuksella toki.
Mies huomaa että perhe-elämä on raatamista, ja se minkä eteen raadetaan on enemmän naisen kuin miehen unelma. Molemmat voivat rakastaa lapsiaan tasapuolisesti, mutta se miten arkea pyöritetään on enemmän naisen kuin miehen toive.
Kun mies lähtee toiselle kierrokselle, toiveissa olisi kivempi versio tästä. Ei todellakaan työläämpi ja arkisempi. Enemmän harrastamista ja vapautta, vähemmän kodin töitä. Enemmän seksiä, vähemmän sitovia velvollisuuksia. Osa sitten katselee nuorempia naisia tajuamatta että hekin ovat pian arkivaiheessa, ja se huoleton romanssivaihe on ohi.
Yhtä kaikki, samaan uuvuttavaan raatamiseen ei haluta palata.
Jos mies on komea, koulutettu, hyvässä työssä ja sosiaalisesti lahjakas - valinnan varaa riittääkin kunnolla. Erityislapsiarki ei ehkä huvitakaan, ja sitten naista ketuttaa kun maailma ei pyörikään enää omien tarpeiden ympärillä vaan niillä miehilläkin on sananvaraa siinä mitä ne haluavat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä autistin äippä on tietysti sinkkuna ollessaan valikoinut naama vtulla "arvoistaan" miestä ja halveksinut jokaista joka ei hänen vaatimuksiaan täytä. Tärkeinpänä tietty neljä ulkomaanmatkaa vuodessa. Sittenpä kävi köpösti ja fiksu&filmaattinen unelmatohtori lähti kälppimään. Karma, se karma.
Aika moni peruspenakin lähtee lätkimään kun lapsiperhe-elämä ei olekaan kivaa.
Aivan.
Kovin usein se menee niin että tavattaessa nainen on nuori ja hehkeä. Koska naisten kysyntä on kovempaa nuorena, mies on saanut odotella hetken aikaa että oma kulta löytyy, sillä aikaa kun nainen on miettinyt että jokohan olisi aika vakiintua kun Ellinoora ja Birgitta Emiliakin jo hankkivat oman Älvsby-talonsa ja odottavat esikoistaan.
Tavismiehet menevät naisten aikataulujen mukaan koska vaihtoehtoja ei ole. Hankintaan se talo jota nainen on aina halunnut vaikka se kivasti (naisen maulla) sisustettuna on vähän kalliimpi kuin mies on ajatellut, hankitaan lapsia vähän aikaisemmin kuin mies haluaisi, ja panostetaan kotiin vähän enemmän kuin miestä huvittaisi - harrastusten ja kaverien kustannuksella toki.
Mies huomaa että perhe-elämä on raatamista, ja se minkä eteen raadetaan on enemmän naisen kuin miehen unelma. Molemmat voivat rakastaa lapsiaan tasapuolisesti, mutta se miten arkea pyöritetään on enemmän naisen kuin miehen toive.
Kun mies lähtee toiselle kierrokselle, toiveissa olisi kivempi versio tästä. Ei todellakaan työläämpi ja arkisempi. Enemmän harrastamista ja vapautta, vähemmän kodin töitä. Enemmän seksiä, vähemmän sitovia velvollisuuksia. Osa sitten katselee nuorempia naisia tajuamatta että hekin ovat pian arkivaiheessa, ja se huoleton romanssivaihe on ohi.
Yhtä kaikki, samaan uuvuttavaan raatamiseen ei haluta palata.
Jos mies on komea, koulutettu, hyvässä työssä ja sosiaalisesti lahjakas - valinnan varaa riittääkin kunnolla. Erityislapsiarki ei ehkä huvitakaan, ja sitten naista ketuttaa kun maailma ei pyörikään enää omien tarpeiden ympärillä vaan niillä miehilläkin on sananvaraa siinä mitä ne haluavat.
Voi v***u mitä analyysia.
Kyllä se Siperia sinuakin vielä opettaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä autistin äippä on tietysti sinkkuna ollessaan valikoinut naama vtulla "arvoistaan" miestä ja halveksinut jokaista joka ei hänen vaatimuksiaan täytä. Tärkeinpänä tietty neljä ulkomaanmatkaa vuodessa. Sittenpä kävi köpösti ja fiksu&filmaattinen unelmatohtori lähti kälppimään. Karma, se karma.
Aika moni peruspenakin lähtee lätkimään kun lapsiperhe-elämä ei olekaan kivaa.
Aivan.
Kovin usein se menee niin että tavattaessa nainen on nuori ja hehkeä. Koska naisten kysyntä on kovempaa nuorena, mies on saanut odotella hetken aikaa että oma kulta löytyy, sillä aikaa kun nainen on miettinyt että jokohan olisi aika vakiintua kun Ellinoora ja Birgitta Emiliakin jo hankkivat oman Älvsby-talonsa ja odottavat esikoistaan.
Tavismiehet menevät naisten aikataulujen mukaan koska vaihtoehtoja ei ole. Hankintaan se talo jota nainen on aina halunnut vaikka se kivasti (naisen maulla) sisustettuna on vähän kalliimpi kuin mies on ajatellut, hankitaan lapsia vähän aikaisemmin kuin mies haluaisi, ja panostetaan kotiin vähän enemmän kuin miestä huvittaisi - harrastusten ja kaverien kustannuksella toki.
Mies huomaa että perhe-elämä on raatamista, ja se minkä eteen raadetaan on enemmän naisen kuin miehen unelma. Molemmat voivat rakastaa lapsiaan tasapuolisesti, mutta se miten arkea pyöritetään on enemmän naisen kuin miehen toive.
Kun mies lähtee toiselle kierrokselle, toiveissa olisi kivempi versio tästä. Ei todellakaan työläämpi ja arkisempi. Enemmän harrastamista ja vapautta, vähemmän kodin töitä. Enemmän seksiä, vähemmän sitovia velvollisuuksia. Osa sitten katselee nuorempia naisia tajuamatta että hekin ovat pian arkivaiheessa, ja se huoleton romanssivaihe on ohi.
Yhtä kaikki, samaan uuvuttavaan raatamiseen ei haluta palata.
Jos mies on komea, koulutettu, hyvässä työssä ja sosiaalisesti lahjakas - valinnan varaa riittääkin kunnolla. Erityislapsiarki ei ehkä huvitakaan, ja sitten naista ketuttaa kun maailma ei pyörikään enää omien tarpeiden ympärillä vaan niillä miehilläkin on sananvaraa siinä mitä ne haluavat.
Voi v***u mitä analyysia.
Kyllä se Siperia sinuakin vielä opettaa.
Mitä tuo tarkoitti? Kyllähän jokaisen autistisen lapsen vanhemman tulee ymmärtää, ettei voi enää pariutua.
-eri
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä autistin äippä on tietysti sinkkuna ollessaan valikoinut naama vtulla "arvoistaan" miestä ja halveksinut jokaista joka ei hänen vaatimuksiaan täytä. Tärkeinpänä tietty neljä ulkomaanmatkaa vuodessa. Sittenpä kävi köpösti ja fiksu&filmaattinen unelmatohtori lähti kälppimään. Karma, se karma.
Aika moni peruspenakin lähtee lätkimään kun lapsiperhe-elämä ei olekaan kivaa.
Aivan.
Kovin usein se menee niin että tavattaessa nainen on nuori ja hehkeä. Koska naisten kysyntä on kovempaa nuorena, mies on saanut odotella hetken aikaa että oma kulta löytyy, sillä aikaa kun nainen on miettinyt että jokohan olisi aika vakiintua kun Ellinoora ja Birgitta Emiliakin jo hankkivat oman Älvsby-talonsa ja odottavat esikoistaan.
Tavismiehet menevät naisten aikataulujen mukaan koska vaihtoehtoja ei ole. Hankintaan se talo jota nainen on aina halunnut vaikka se kivasti (naisen maulla) sisustettuna on vähän kalliimpi kuin mies on ajatellut, hankitaan lapsia vähän aikaisemmin kuin mies haluaisi, ja panostetaan kotiin vähän enemmän kuin miestä huvittaisi - harrastusten ja kaverien kustannuksella toki.
Mies huomaa että perhe-elämä on raatamista, ja se minkä eteen raadetaan on enemmän naisen kuin miehen unelma. Molemmat voivat rakastaa lapsiaan tasapuolisesti, mutta se miten arkea pyöritetään on enemmän naisen kuin miehen toive.
Kun mies lähtee toiselle kierrokselle, toiveissa olisi kivempi versio tästä. Ei todellakaan työläämpi ja arkisempi. Enemmän harrastamista ja vapautta, vähemmän kodin töitä. Enemmän seksiä, vähemmän sitovia velvollisuuksia. Osa sitten katselee nuorempia naisia tajuamatta että hekin ovat pian arkivaiheessa, ja se huoleton romanssivaihe on ohi.
Yhtä kaikki, samaan uuvuttavaan raatamiseen ei haluta palata.
Jos mies on komea, koulutettu, hyvässä työssä ja sosiaalisesti lahjakas - valinnan varaa riittääkin kunnolla. Erityislapsiarki ei ehkä huvitakaan, ja sitten naista ketuttaa kun maailma ei pyörikään enää omien tarpeiden ympärillä vaan niillä miehilläkin on sananvaraa siinä mitä ne haluavat.
Voi v***u mitä analyysia.
Kyllä se Siperia sinuakin vielä opettaa.
Niin se opettaakin.
Ja juuri siksi miehet eivät halua enää takaisin sinne Siperiaan koettuaan millaista raatamista ne ruuhkavuodet ovat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä autistin äippä on tietysti sinkkuna ollessaan valikoinut naama vtulla "arvoistaan" miestä ja halveksinut jokaista joka ei hänen vaatimuksiaan täytä. Tärkeinpänä tietty neljä ulkomaanmatkaa vuodessa. Sittenpä kävi köpösti ja fiksu&filmaattinen unelmatohtori lähti kälppimään. Karma, se karma.
Aika moni peruspenakin lähtee lätkimään kun lapsiperhe-elämä ei olekaan kivaa.
Aivan.
Kovin usein se menee niin että tavattaessa nainen on nuori ja hehkeä. Koska naisten kysyntä on kovempaa nuorena, mies on saanut odotella hetken aikaa että oma kulta löytyy, sillä aikaa kun nainen on miettinyt että jokohan olisi aika vakiintua kun Ellinoora ja Birgitta Emiliakin jo hankkivat oman Älvsby-talonsa ja odottavat esikoistaan.
Tavismiehet menevät naisten aikataulujen mukaan koska vaihtoehtoja ei ole. Hankintaan se talo jota nainen on aina halunnut vaikka se kivasti (naisen maulla) sisustettuna on vähän kalliimpi kuin mies on ajatellut, hankitaan lapsia vähän aikaisemmin kuin mies haluaisi, ja panostetaan kotiin vähän enemmän kuin miestä huvittaisi - harrastusten ja kaverien kustannuksella toki.
Mies huomaa että perhe-elämä on raatamista, ja se minkä eteen raadetaan on enemmän naisen kuin miehen unelma. Molemmat voivat rakastaa lapsiaan tasapuolisesti, mutta se miten arkea pyöritetään on enemmän naisen kuin miehen toive.
Kun mies lähtee toiselle kierrokselle, toiveissa olisi kivempi versio tästä. Ei todellakaan työläämpi ja arkisempi. Enemmän harrastamista ja vapautta, vähemmän kodin töitä. Enemmän seksiä, vähemmän sitovia velvollisuuksia. Osa sitten katselee nuorempia naisia tajuamatta että hekin ovat pian arkivaiheessa, ja se huoleton romanssivaihe on ohi.
Yhtä kaikki, samaan uuvuttavaan raatamiseen ei haluta palata.
Jos mies on komea, koulutettu, hyvässä työssä ja sosiaalisesti lahjakas - valinnan varaa riittääkin kunnolla. Erityislapsiarki ei ehkä huvitakaan, ja sitten naista ketuttaa kun maailma ei pyörikään enää omien tarpeiden ympärillä vaan niillä miehilläkin on sananvaraa siinä mitä ne haluavat.
Voi v***u mitä analyysia.
Kyllä se Siperia sinuakin vielä opettaa.
Mitä tuo tarkoitti? Kyllähän jokaisen autistisen lapsen vanhemman tulee ymmärtää, ettei voi enää pariutua.
-eri
Mitä sekoilet? Ainakin minä olen uudessa suhteessa poikani autismista huolimatta. En todellakaan kanna siitä mitään syyllisyyttä. Minäkin tarvitsen rakkautta ja hellyyttä, hitto vie! Sitäpaitsi olen paljon parempi äitikin lapselleni tällaisessa tilanteessa.
Miksi ihmeessä autistisen lapsen äiti ei saisi pariutua? Kaikkea pa***aa sitä kuuleekin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä autistin äippä on tietysti sinkkuna ollessaan valikoinut naama vtulla "arvoistaan" miestä ja halveksinut jokaista joka ei hänen vaatimuksiaan täytä. Tärkeinpänä tietty neljä ulkomaanmatkaa vuodessa. Sittenpä kävi köpösti ja fiksu&filmaattinen unelmatohtori lähti kälppimään. Karma, se karma.
Aika moni peruspenakin lähtee lätkimään kun lapsiperhe-elämä ei olekaan kivaa.
Aivan.
Kovin usein se menee niin että tavattaessa nainen on nuori ja hehkeä. Koska naisten kysyntä on kovempaa nuorena, mies on saanut odotella hetken aikaa että oma kulta löytyy, sillä aikaa kun nainen on miettinyt että jokohan olisi aika vakiintua kun Ellinoora ja Birgitta Emiliakin jo hankkivat oman Älvsby-talonsa ja odottavat esikoistaan.
Tavismiehet menevät naisten aikataulujen mukaan koska vaihtoehtoja ei ole. Hankintaan se talo jota nainen on aina halunnut vaikka se kivasti (naisen maulla) sisustettuna on vähän kalliimpi kuin mies on ajatellut, hankitaan lapsia vähän aikaisemmin kuin mies haluaisi, ja panostetaan kotiin vähän enemmän kuin miestä huvittaisi - harrastusten ja kaverien kustannuksella toki.
Mies huomaa että perhe-elämä on raatamista, ja se minkä eteen raadetaan on enemmän naisen kuin miehen unelma. Molemmat voivat rakastaa lapsiaan tasapuolisesti, mutta se miten arkea pyöritetään on enemmän naisen kuin miehen toive.
Kun mies lähtee toiselle kierrokselle, toiveissa olisi kivempi versio tästä. Ei todellakaan työläämpi ja arkisempi. Enemmän harrastamista ja vapautta, vähemmän kodin töitä. Enemmän seksiä, vähemmän sitovia velvollisuuksia. Osa sitten katselee nuorempia naisia tajuamatta että hekin ovat pian arkivaiheessa, ja se huoleton romanssivaihe on ohi.
Yhtä kaikki, samaan uuvuttavaan raatamiseen ei haluta palata.
Jos mies on komea, koulutettu, hyvässä työssä ja sosiaalisesti lahjakas - valinnan varaa riittääkin kunnolla. Erityislapsiarki ei ehkä huvitakaan, ja sitten naista ketuttaa kun maailma ei pyörikään enää omien tarpeiden ympärillä vaan niillä miehilläkin on sananvaraa siinä mitä ne haluavat.
Voi v***u mitä analyysia.
Kyllä se Siperia sinuakin vielä opettaa.
Niin se opettaakin.
Ja juuri siksi miehet eivät halua enää takaisin sinne Siperiaan koettuaan millaista raatamista ne ruuhkavuodet ovat.
Niin. Miehet vaan sysää kaiken vastuun naisille ja lastensa äideille. Hyvin tyypillistä. Tän takia en uskalla lapsia hankkia. Miehiin ei voi loppupeleissä tukeutua ollenkaan. Varsinkin jos syntyy erityislapsi, niin miehet pelastaa itse itsensä perhehelvetiltä. Sitten vielä kehtaavat väittää, että naiset pääsee helpolla.
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän autistisen lapsen äitikin kaipaa rakkautta ja hellyyttä. Ihan niinkuin me muutkin ihmiset tarvitaan.
Niin? Sitten sitä hakee miehen Gambiasta.
Palstanaisten vinkki sinkkumiehille on itänaapuri tai Puola.
Niin juu, palstanaiset myös muistavat nauraen kertoa ettei hellyys ole ihmisoikeus. Että ulíulíullí vaan
Eikö sitä lerssiä voi ottaa sillon tällöm irtotavarana. Niin minä teen. Nyt ei ole ollut pitkään aikaan lapsivapaata ja tähän vaikeaan arkeen en edes halua miestä. Enkä muutenkaan sotkemaan elämää! Oletteko ajatelleet,että ei kaikki edes halua parisuhdetta!
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän autistisen lapsen äitikin kaipaa rakkautta ja hellyyttä. Ihan niinkuin me muutkin ihmiset tarvitaan.
Mutta kenelläkään toisella osapuolella ei ole velvollisuutta tarjota sitä rakkautta ja hellyyttä.
Riippuu vähän kuinka autisti on.