Autistin äiti ei löydä miestä - miksi maailma on tällainen?
Ystäväni on autistisen lapsen yh - lapsen isä jätti äidin sekä lapsen kun ei jaksanut erityislapsiarkea. Ystäväni on kaunis ja mukava, vastuullinen ja hyvä työssään, akateemisesti koulutettu. Mutta miestä hän ei löydä.
Minkä takia ei ole olemassa enää vastuullisia ja hyviä miehiä?
Kommentit (55)
Ja millaisia miehiä ystäväsi on katsellut?
Kaunis, akateeminen ja hyvä työssään...ja miehenhän pitää sitten olla samis eikö vain?
Komea, akateeminen ja työelämässä menestynyt?
Se nyt vaan on niin että tuollaiset miehet ovat niitä kysytyimpiä, ja miehilläkin on tapana miettiä omia tarpeitaan. Katsos silloin kun ystäväsi oli nuori ja laseton, ei tarvinnut miettiä kuin mitä itse halusi, ja milloin halusi. Miehet joustivat ja toimivat naisen tarpeiden mukaan, koska nuoruus/kauneus/lapsettomuus.
Nyt pitäisi miettiä myös mitä se mies haluaa. Ja raskas erityislapsiarki ei välttämättä ole sitä.
Ota huomioon, että olet nyt vanhempi kuin silloin kun löysit alkuperäisen miehesi.
Sekin vaikeuttaa miehen löytämistä. Ensinnäkin, hyviä vapaita on vähemmän kuin nuorena jolloin käytännössä kaikki ovat vapaita. Toisekseen, ihastuminen vaikeutuu vanhemmiten - niin sinulla kuin niillä miehilläkin.
Tuossa pari tekijää, mitkä eivät vielä mitenkään liity henkilökohtaisiin puitteisiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei tietenkään löydä miestä. Niin se vain menee. Ottaisitko itse ihmisen, jolla on autistinen lapsi?
Ihan varmasti ottaisin. Yleensä miehiä ei vaan siinä tilanteessa ole, sattuneesta syystä...
Et tiedä, mistä puhut. Jos tietäisit, et ottaisi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän autistisen lapsen äitikin kaipaa rakkautta ja hellyyttä. Ihan niinkuin me muutkin ihmiset tarvitaan.
Ihan sama, mutta autistilasten kanssa työskentelevänä en todellakaan sotkeutuisi omassa elämässäni.
Ja sitäpaitsi, erityislasten vanhemmat ovat itsekin aika raskaita tyyppejä. Varmasti olosuhteiden vuoksi, mutta kuka järkevä haluaa elämäänsä vapaaehtoisesti vaikeuksia? Ei kukaan.Keharilapsen vanhemman markkina-arvo parisuhdemailmassa on alle nollan.
Sen kommentoijan kannattaisi lukea tuo ylläoleva, joka sanoi, että ottaisi autistisen lapsen yksinhuoltajan puolisokseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän autistisen lapsen äitikin kaipaa rakkautta ja hellyyttä. Ihan niinkuin me muutkin ihmiset tarvitaan.
Ihan sama, mutta autistilasten kanssa työskentelevänä en todellakaan sotkeutuisi omassa elämässäni.
Ja sitäpaitsi, erityislasten vanhemmat ovat itsekin aika raskaita tyyppejä. Varmasti olosuhteiden vuoksi, mutta kuka järkevä haluaa elämäänsä vapaaehtoisesti vaikeuksia? Ei kukaan.Keharilapsen vanhemman markkina-arvo parisuhdemailmassa on alle nollan.
Yksi lysti, en ole markkinoilla. Olen onnellisimmillani yksin.
Sen aiemman miehen valinta ei mennyt nappiin, kun ei löytänyt vastuullista ja rakastavaa miestä, joka EDES omaa lastaan rakastaa ja hänestä huolehtii. Kannattaisi koulussa opettaa vähän vähemmän historiaa ja maantietoa ja enemmän psykologiaa ja ihmistuntemusta, jotta naiset eivät tee noin järkyttäviä virheitä. Jopa puolet naisista joutuu eroamaan.... kun ei tutki puolisonta minää ennen kuin se on liian myöhäistä. Toki usein mieskin on uhri, jos valitsee onnenonkijan, joka ei ota vastuuta mistään.
Autistinen lapsi voi olla todella älykäs, mutta vaatii tietyt rituaalit, että elämä on turvallista ja mallillaan. Tietysti kaikki autistit ovat omia persooniaan.
Miksi erityislapsi on kaikille hirveä taakka? Tosin kotona lapsiaan hoitaville perheille pitäisi olla mahdollisuus joskus pitää vaikka viikonloppu vapaata, jos saisi lapsen jonnekin turvalliseen hoitopaikkaan.
Vierailija kirjoitti:
Autistinen lapsi voi olla todella älykäs, mutta vaatii tietyt rituaalit, että elämä on turvallista ja mallillaan. Tietysti kaikki autistit ovat omia persooniaan.
Miksi erityislapsi on kaikille hirveä taakka? Tosin kotona lapsiaan hoitaville perheille pitäisi olla mahdollisuus joskus pitää vaikka viikonloppu vapaata, jos saisi lapsen jonnekin turvalliseen hoitopaikkaan.
Ensin kysyt, miksi erityislapsi on taakka ja sitten myönnät, että pitäisi olla joskus viikonloppu vapaata.
Ettei tämä sinun ihana akateeminen ihannenaisolento vain itse pitäisi rimaa niin korkalla ettei sitä miestä löydy? Varmasti tuolta jostain voisi löytyä mukava levyseppähitsaaja jota ei autistinen lapsi haittaisi mutta kun naisen pitäisi saada vähintään maisteri.
Numero 15:llä ei taida olla kovinkaan hyvää kuvaa erityistarpeisten nuorten ja aikuisten asumisesta. Ei heitä tyrkätä jonnekin asumaan vammaisten kanssa. Mutta on selvää, että monenlaiset erityistarpeiset tarvitsevat tukea ja apua läpi vuorokauden, toiset enemmän, toiset vähemmän. Eikä heitä vain tyrkätä, vaan kotoa muuttaminen on pitkä prosessi ja sitä harjoitllaan tarpeeksi pitkään. Se on jo mennyttä aikaa, että kaikki ertyistarpeiset asuisivat kotona vanhempiensa kanssa niin kauan kuin vanhemmat vain jotenkuten jaksavat huolehtia lapsestaan. Toki heitäkin vielä on, mutta vähemmän kuin ennen. Toisaalta kannattaa muistaa myös ne ajat, jolloin kaikki jollakin tavalla poikkeavat lapset säilöttiin suuriin kehitysvammalaitoksiin. Sinne joutui paljon sellaisiakin, jotka olisivat sopivalla avulla ja tuella pystyneet elämään itsenäistä elämää. Se aika on onneksi jo mennyttä aikaa.
Tuttavalla on erityislapsi, lapsi on autisti ja kehitysvammainen. En tuollaiseen elämään menisi mukaan mistään hinnasta vapaaehtoisesti. Miten tuossa edes ehtisi tutustua toiseen, kun itsekin pitäisi välillä nukkua, ja valveillaoloaika menee 120% sen lapsen kanssa?
Silloin harvoin kun nähdään ilman lasta, niin valittaa elämän kurjuutta ja marisee, jos ihan joku hevosaromaterapia ei olekaan kelan korvaama, kun kuitenkin on erityislapsesta kyse. Ja listaa asioita, mitä lapsi on rikkonut.
Tämä autistin äippä on tietysti sinkkuna ollessaan valikoinut naama vtulla "arvoistaan" miestä ja halveksinut jokaista joka ei hänen vaatimuksiaan täytä. Tärkeinpänä tietty neljä ulkomaanmatkaa vuodessa. Sittenpä kävi köpösti ja fiksu&filmaattinen unelmatohtori lähti kälppimään. Karma, se karma.
Mielestäni erityislapsen äidin pitäisi olla siinä mielessä itsekäs, että olisi ainakin jotain suhteilua, ihan oman jaksamisen takia.
En usko, että lapsi on esteenä, jos nainen on muuten kiva ja mukava. Saahan lapselle sijaisomaishoitajan kunnan puolesta, jolloin voi käydä treffeillä.
Ihmisissä ei ole koskaan niin huonoa, ettei olisi hyvääkin. Koskee myös lapsia.
En usko, että miehiä kiinnostaa akateeminen koulutus tai hyvä työ. Kannattaa panostaa omaan ulkonäköön ja siihen, että makuuhuoneessa sujuu.
Vierailija kirjoitti:
Tuttavalla on erityislapsi, lapsi on autisti ja kehitysvammainen. En tuollaiseen elämään menisi mukaan mistään hinnasta vapaaehtoisesti. Miten tuossa edes ehtisi tutustua toiseen, kun itsekin pitäisi välillä nukkua, ja valveillaoloaika menee 120% sen lapsen kanssa?
Silloin harvoin kun nähdään ilman lasta, niin valittaa elämän kurjuutta ja marisee, jos ihan joku hevosaromaterapia ei olekaan kelan korvaama, kun kuitenkin on erityislapsesta kyse. Ja listaa asioita, mitä lapsi on rikkonut.
Saahan kunnalta apuja ja lapsi pääsee säännöllisesti laitokseen hoitoon, jolloin vanhemmilla on omaa aikaa. Ei ketään ihminen voi vaatia toisen ihmisen läsnäoloa 120 %. Vammaisen lapsen vanhemmat tuntevat helposti syyllisyyttä lapsen sairaudesta ja koittavat olla 150 % vanhempia. Kyllä se 100 % riittää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Erityislapsiarki voi olla raskasta jopa niille lapsen vanhemmille. Kuka sellaiseen haluaa ulkopuolisena, jos kerran vaihtoehtojakin on? Minusta ihan ymmärrettävää. Miehen aika on sitten, kun lapsi ei enää asu kotona (jos nyt ylipäätään pystyy itsenäiseen asumiseen aikuisenakaan).
Erityislapsi on vanhempiensa luona näiden elämän loppuun asti.
Ei ole!
On, paitsi jos hänet lykätään jonnekin tukiasumiseen vammaisten kanssa.
Höpö höpö. Älyllisesti kehitysvammaisilla voi noin ollakin, mutta kyllä meillä autistella on yleensä aikuisena ihan oma perhe ja ura.
Vierailija kirjoitti:
Mielestäni erityislapsen äidin pitäisi olla siinä mielessä itsekäs, että olisi ainakin jotain suhteilua, ihan oman jaksamisen takia.
En usko, että lapsi on esteenä, jos nainen on muuten kiva ja mukava. Saahan lapselle sijaisomaishoitajan kunnan puolesta, jolloin voi käydä treffeillä.
Ihmisissä ei ole koskaan niin huonoa, ettei olisi hyvääkin. Koskee myös lapsia.
En usko, että miehiä kiinnostaa akateeminen koulutus tai hyvä työ. Kannattaa panostaa omaan ulkonäköön ja siihen, että makuuhuoneessa sujuu.
Miten joku voi olla noin pihalla kaikista asioista? Ei mitään tajuntaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mielestäni erityislapsen äidin pitäisi olla siinä mielessä itsekäs, että olisi ainakin jotain suhteilua, ihan oman jaksamisen takia.
En usko, että lapsi on esteenä, jos nainen on muuten kiva ja mukava. Saahan lapselle sijaisomaishoitajan kunnan puolesta, jolloin voi käydä treffeillä.
Ihmisissä ei ole koskaan niin huonoa, ettei olisi hyvääkin. Koskee myös lapsia.
En usko, että miehiä kiinnostaa akateeminen koulutus tai hyvä työ. Kannattaa panostaa omaan ulkonäköön ja siihen, että makuuhuoneessa sujuu.Miten joku voi olla noin pihalla kaikista asioista? Ei mitään tajuntaa.
Tiedän luultavasti enemmän asiasta kuin sinä. Pidähän suusi supummalla.
Isoin syy varmaankin on se, että miehet eivät halua naista jolla on lapsi(a), siitä riippumatta onko heillä itsellään lapsia vai ei.
Hyvän miehen se valitsi. Ehkä ongelma on hänen miesmaussa, ei kato kannata tyytyä.