Kun vieraana olevat lapset pyytää saada oman lapsen leluja omikseen
Ei ole ollut yhtä tai kahta kertaa, kun meillä on ollut vieraita ja lähdön hetkellä vieraiden lapsi alkaa pyytämään joku lapsemme lelu kädessään, että haluaa sen omaksi. Lapsi pyytelee lelua, vanhemmat ei sano mitään, ei sano lapselleen että hän ei saa pyytää lelua omakseen, ovat vaan hiljaa. Sekä lapsi, että vanhemmat pukevat kenkiä ja takkeja, lapsi puhuu:" voinko ottaa tämän ilmaksi, saanko tämän". Vanhemmat eivät sano mitään, eivätkä kiellä. Lopulta lapsi seisoo ja pyytää lapsemme lelua omakseen minulta ja mieheltäni, vanhemmat seisoo hiljaa ja katsovat mitä sanomme. Oma lapsemme näyttää jännittyneenä, miten käy, lähteekö lelu vieraan mukana vai ei. Siinä.uritämme sopertaa, että se taitaa olla tärkeä lelu lapsellemme. Vieras lapsi jatkaa kerjäämistä, eikä vanhemmat sano mitään.
Mitä ihmettä! Miten vanhemmat eivät opeta lapsilleen, ettei kyläpaikoista pyydetä leluja omiksi? Jos lapsi kuitenkin pyytää, miksei vanhemmat kiellä lastaan kerjäämästä toisten leluja?
Useita kertoja on ollut tilanne, että vieraileva lapsi huutaa ja itkee naama punaisena, että haluaa lapsemme leluja omakseen.
Todella, todella rasittavaa!
Kommentit (34)
"Ei, et saa, se on Sannan. Minä otan sen nyt, kiiitoos."
Helppoa. Tässäkin ongelma taitaa olla kyvyttömyys sanoa ei.
Harjoittelemalla helpottuu, ap.
Niinä harvoina kertoina, kun näin on käynyt, olen sanonut reippaasti, että ”ehkä kysyt omilta vanhemmiltasi, jos saisit samanlaisen” ja napannut lelun lapselta. Tosin meillä lapset on ilman vanhempiaan, kun ovat jo kouluikäisiä.
Voihan sitä opettaa, mutta mitä pystyt muka tekemään jos lapsi ei halua oppia? T: eräs joka ei halua lasuja peräänsä
No mä sanon siinä tilanteessa että tällä kertaa lelu jää meille mutta voi kotona sitten keskustella isän ja äidin kanssa voisiko sinullekin hankkia tälläisen lelun. Isäsi ja äitisi päättävät mitä leluja teille tulee.
Aina on ojennettu lelu tai muu tavara takaisin.
Miksi sopersitte? Miten vaikeaa on sanoa, "Et saa lelua omaksesi. Se on meidän Liisa-Maijan ja hän tykkää vielä leikkiä sillä."
Meilläkin on käynyt vieraita, jotka ovat halunneet leluja ja yhdessä vaiheessa lapset aina halusivat antaa lelun vierailevalle lapselle tämän lähtiessä. Muutamia pienempiä leluja annoin antaa mutta pistin stopin siihen koska pieni lapsi ei kuitenkaan ymmärrä, että sitten sitä lelua ei saa takaisin jos sillä haluaakin huomenna leikkiä. Olen samaa mieltä tuosta, että vanhemmat voisivat opettaa lapselleen, että kaverin koti ei ole mikään lelukauppa tai ilmaisjakelu mutta jos vanhemmat eivät sitä ole tehneet sanot vaan reippaasti, että leluja ei täältä saa omaksi.
Kyllä se on vanhempien tehtävä tuossa tilanteessa sanoa.
-Vela
Hyviä vastauksia. Vähän katson syrjäsilmin niitä vanhempia jotka ei pistä tuolle itse stoppia. :D
Ap, olet varmaan aika hellyttävä ihminen kun koet sen tilanteen noin vaikeaksi. Siis ihan hyvällä sanon tämän. Maailma olisi paljon lempeämpi paikka jos kaikki olisivat niin pehmeäluonteisia ja varovaisia.
Mutta tässä tilanteessa voi ja saa oikein hyvin sanoa että tämä on meidän Sanni-Siljan lelu ja sitä me ei anneta pois, mutta ens kerralla kun tulet käymään voit kysyä saatko leikkiä sillä taas.
Tiedän tunteen. En vieläkään hyväksy sitä että lapsena jopa omat vanhempani kääntyivät puoleeni ja kysyivät että "saako Jesperi tuon sinun lelusi, sinähän olet jo iso poika?" Eli toisin sanoen käänsivät vastuun minulle, pienelle lapselle. Jouduin itku kurkussa taistelemaan että EI!, minä en halua luovuttaa leluani toiselle! Voitte kuvitella että oli aika tyhjä olo, ja kaiken lisäksi minä sain syyt niskoilleni että olin hankala ja ITSEKÄS!!!!! lapsi!!! Minä?! Halusin vain pitää omat leluni.
Tästä syystä ei kannata jättää leluja mummilaan. Pappa antoi lelut puolitutun lapselle vaikka puhelimessa kielsin. Muutamia leluja oli jätetty mummilaan, ettei aina tarvitsisi kuljettaa mukana.
Vierailija kirjoitti:
mina virogeel mina ejjymmarra.
Lastevanemat ei omat mänkiasjat taha anta teise pere lapsele.
Missään nimessä ei pitäisi mennä antamaan. Oma äitini antoi tällä tavalla pois pari leluani - ei mitään kaikkein rakkaimpiani, mutta kyllä se vielä aikuisena muistuu mieleen. Lisäksi huomaan edelleen takertuvani tavaroihin, joihin en ehkä takertuisi ilman noita muistoja.
Seuraavan kerran annat vahingon kiertää. Sanot, että se on Maija-Petterin lelu. Mutta tehän voitte ajaa kotiin Prisman kautta. Sieltä näitä saa. Eiks joo? Ja nyökkäilet vielä lapsen äitiä ja isää kohti.
Kerjäävän lapsen vanhempien tehtävä on komentaa lastaan olla kerjäämättä, ei isäntäperheen tehtävä ole komentaa vierasta lasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
mina virogeel mina ejjymmarra.
Lastevanemat ei omat mänkiasjat taha anta teise pere lapsele.
Toi on niiiin magee kieli. Pakko alkaa opiskella :D
Ymmärrän tämän tilanteen ja sen hämmennyksen. Lasten ollessa pieniä tuli niin hirveesti eteen omituisia tilanteita ja kyllähän sitä jälkeenpäin aina tietää mitä olisi pitänyt sanoa tai miten toimia.
Vierailija kirjoitti:
Kerjäävän lapsen vanhempien tehtävä on komentaa lastaan olla kerjäämättä, ei isäntäperheen tehtävä ole komentaa vierasta lasta.
Aivan.
Mitä ihmettä!
Et saa asiasta suutasi auki, mutta vauviksella kyllä jaksat tulla u-lisemaan..
Todella, todella rasittavaa!