Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Kun vieraana olevat lapset pyytää saada oman lapsen leluja omikseen
11.07.2020 |
Ei ole ollut yhtä tai kahta kertaa, kun meillä on ollut vieraita ja lähdön hetkellä vieraiden lapsi alkaa pyytämään joku lapsemme lelu kädessään, että haluaa sen omaksi. Lapsi pyytelee lelua, vanhemmat ei sano mitään, ei sano lapselleen että hän ei saa pyytää lelua omakseen, ovat vaan hiljaa. Sekä lapsi, että vanhemmat pukevat kenkiä ja takkeja, lapsi puhuu:" voinko ottaa tämän ilmaksi, saanko tämän". Vanhemmat eivät sano mitään, eivätkä kiellä. Lopulta lapsi seisoo ja pyytää lapsemme lelua omakseen minulta ja mieheltäni, vanhemmat seisoo hiljaa ja katsovat mitä sanomme. Oma lapsemme näyttää jännittyneenä, miten käy, lähteekö lelu vieraan mukana vai ei. Siinä.uritämme sopertaa, että se taitaa olla tärkeä lelu lapsellemme. Vieras lapsi jatkaa kerjäämistä, eikä vanhemmat sano mitään.
Mitä ihmettä! Miten vanhemmat eivät opeta lapsilleen, ettei kyläpaikoista pyydetä leluja omiksi? Jos lapsi kuitenkin pyytää, miksei vanhemmat kiellä lastaan kerjäämästä toisten leluja?
Useita kertoja on ollut tilanne, että vieraileva lapsi huutaa ja itkee naama punaisena, että haluaa lapsemme leluja omakseen.
Todella, todella rasittavaa!
Kommentit (34)
Ällistyttävää näitä luettaessa huomata, että tämä taitaa olla nykyisin yleinen tilanne. Kertoo varmaan siitä, ettei tavaralla ole enää arvoa, ei edes tunnearvoa. Aiempina vuosikymmeninä leluja oli vähän, niistä pidettiin huolta ja niillä leikittiin vuodesta toiseen. Ne voitiin antaa eteenpäin pienemmille lapsille, mutta yleensä vasta siinä vaiheessa, kun niiden omistaja ei kasvunsa vuoksi enää tarvinnut niitä.
Tuolloin ei ollut tapana vaatia toisen vähiä tavaroita itselle. Jos joku lapsi olisi käyttäytynyt niin huonosti ja oudosti, vanhemmat tai ylipäänsä aikuiset olisivat puuttuneet siihen. Toisen omaisuutta ja yksityisyyden piiriin kuuluvia asioita osattiin kunnioittaa eri tavalla kuin ilmeisesti nyt. Oma etu ja hetken mielijohde eivät ohjanneet lasten toimintaa.
Minusta tämä topikin kuvaama aihe on aika vakava asia ja ohjaa arvomaailmaa yhä itsekeskeisempään ja kulutuskeskeisempään suuntaan, jos aikuiset eivät puutu siihen painokkaasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kerjäävän lapsen vanhempien tehtävä on komentaa lastaan olla kerjäämättä, ei isäntäperheen tehtävä ole komentaa vierasta lasta.
Aivan.
Totta. Mutta vanhempien tehtävä on huolehtia oman lapsensa asioista. Esimerkiksi silloin kun häneltä ollaan viemässä lelua.
Jos lapsi multa suoraan kysyy, niin tottahan vastaan, että se on meidän lapsen lelu, ei sitä voi ottaa. Ja sen jälkeen toki odotan, että vanhemmat peesaa ja perustelee, ettei lapsi enää jatkossa mangu. Mutta kyllä sille lapselle on vieraidenkin aikuisten soveliasta puhua, oppii muitakin elämän toimintamalleja samalla.
Nätisti sanot lapselle, että kuules geneettinen kelaelätti. Et saa, mene töihin. Sieltä saat rahaa OMIIN leluihin.
Millaisia nuttuskehveleitä te oikein olette!? Miten ihmeessä ette saa pidetyksi oman lapsenne puolta edes sitä vertaa, että sanoisitte ihan suoraan, että ei sitä anneta kun on meidän lelu.
Onko vaikea sanoa ei? Ehkä minun pitäisi kokea onnistuneeni kasvattajana, kun omat lapseni alkoivat oppia sen jo noin 3-vuotiaana, ja murrosiässä viimeistään. Kyllä aikuisen ihmisen pitää osata pitää OMAN LAPSENSA puolia ihan samalla tavalla kuin sen vieraan lapsenkin vanhemmat. Toisaalta, jos heillä itsellään on tapana kierrättää leluja, he ehkä eivät oikeasti ymmärrä ongelmaa ja siksi eivät omaa lastaan kiellä.
Antavatko nuo vieraat kotonaan muille lapsille leluja mukaan? Olisihan se kätevä tapa päästä eroon turhasta krääsästä. Valitkaa siis vieraille mukaan annettaviksi lapsenne inhokkilelut. Älkää unohtako vanhempia vaan antakaa heillekin jotain, vaikkapa se matkamuistona tuotu fallospatsas, joka on ollut piilotettuna laatikossa jo vuosikausia, kun on muka ollut liian arvokas poisheitettäväski.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tapailin tovi sitten miestä, jonka lapsi teki tätä jamies ri tosiaan saanut sanottua lapselleenettä muiden leluja ei oteta. Hän neuvotteli ja oli opettanut lapsenkin neuvottelemaan leluja lainaan. ”Lainasivat” minunkin luotani lelun, eikä siinä mitään, mutta mies ei myöskään huolehtinut, että lapsi (4v.) palauttaisi sovitusti lainaamansa tavaran. Kun mainitsin tästä, mies ei osannut sanoa mitään. Kysyin, että eikö se nyt kuulu ihan normaaliin kasvatukseen, että tämmöiset hommat opetetaan ja tässähän olisi oiva tilaisuus oppimiseen lapsella.
Mies kyllä myönsi itsekin, että hänellä on vaikeuksia sanoa lapselleen ei.
Kurjaa. Vanhemman tehtävä kasvattaa lastaan ja sanoa ei. Enhän minäkään mene kylään ja ota toisen kännykkää ja pyydä sitä ovella itselleni. Aivan naurettavaa vanhemmilta ja on kurjaa että joudut olemaan siinä välissä se paha joka sanoo ei. En osaa auttaa sillä kokemuksesta asian esille ottaminen saa yleensä aikaan vaan vastareaktion saamattomilta vanhemmilta. Et uskokaan kuinka paljon näitä vanhempia on päiväkodissa jossa olen töissä...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Omat vanhemmat antoi meidän lelut pois kyselemättä meiltä mitään.
Eipä jäänyt sitten lapsuuden leluista mitään muistoksi.
Voinko mä vaan olla ja saada rahaa kun ei jaksa mennä mihinkään töihin kun ei niitä saa....
Arvaa kenen tuppisuun kasvatuksen jäljiltä tällaisia aikuisia kasvaa?
Ps. Vinkki: Katso peiliin
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuliko kenellekään muulle eräs Siskonpedin aihetta käsitellyt sketsi mieleen? Siinä kyllä pureuduttiin asian ytimeen hauskalla tavalla. Äärimmäisen kiusallinenhan tuo on kyllä tilanteena, olen ollut itsekin samanlaisessa tilanteessa sivustaseuraajana.
Minun lapseni teki tuon kerran. Olin niin häpeissäni, että en yhtäkkiä osannut sanoa tuossa tilanteessa mitään. Onneksi kaverini, jonka luona oltiin kylässä tuli apuun, ja sanoi, että heille voi tulla uudelleen leikkimään, mutta heidän tavaransa pysyvät heillä. Hänellä oli vanhempia lapsia, ja siksi kokemuksesta tällaisistakin asioista. lapsen kanssa kävin keskutelun, siitä miten pitää käyttäytyä. Lisäksi kävimme läpi ihmiset, joilta voi pyytää tavaroita, ja missä tilanteissa voi pyytää.
Soittelin jälkeenpäin, ja pyysin anteeksi. Muistan, kun hän vastasi, että suotta häpeilen ja anteeksi pyydän, lähes jokainen lapsi tekee tuon jossain vaiheessa. Kohteliaat kysyvät suoraan, toiset piilottavat taskuihinsa tai paitansa alle. Antoi myös neuvoksi, että kun meille tulee vierailijoita, niin olen sitten jämäkkä, enkä anna lapseni leluja matkaan, vaikka joku yrittäisi niitä salaa pihistää. Kaikki lapset kun eivät ole vielä oppineet harkitsemaan impulssejaan.
Tuo suhtautuminen auttoi sitten itseä suhtautumaan näihin pyytäjiin ja tavaroiden piilottajiin. Siinä lapsi harjoittelee sosiaalisia taitoja ja omistussuhteita. Toki oppi menee huonommin perille, jos oma vanhempi ei koskaan puutu asiaan ja keskustele lapsen kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
mina virogeel mina ejjymmarra.
Lastevanemat ei omat mänkiasjat taha anta teise pere lapsele.
Toi on niiiin magee kieli. Pakko alkaa opiskella :D
Ensimmäinen viesti ei ollut viroa, toinen oli vähän sinne päin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
mina virogeel mina ejjymmarra.
Lastevanemat ei omat mänkiasjat taha anta teise pere lapsele.
Toi on niiiin magee kieli. Pakko alkaa opiskella :D
Ensimmäinen viesti ei ollut viroa, toinen oli vähän sinne päin.
Kui sa sellast kolist ment kuiskutelemast?
Alue: Aihe vapaa
Että mua v'ituttaa tuollaiset vanhemmat!!! Ei voida itse tuottaa pettymystä lapselle vaan se ulkoistetaan!