Olen jo puolet elämästäni ollut eriniminen
Silti äitini sitkeästi kutsuu minua vanhalla, rumalla nimelläni.
Minun nimeni ja minun elämäni, miksen minä saa omaa elämääni kuten tahdon?
Kommentit (7)
[quote author="Vierailija" time="15.05.2013 klo 12:02"]
Mitä äitisi sanoi kun kysyit syytä?
[/quote]
"Rakkaudella valittu ja pyhässä kasteessa annettu" ja kaikkea muuta p***aa. Emme edes ole uskonnollisia, eikä kasteessa anneta nimeäkään - kutsutaan vain nimeltä seurakunnan jäseneksi.
Äitisi on valinnut sinullenimen, josta itse pitää.
Sinä oleyt valnnut toisin.
Lapsesi saattaavt myös inhota omai nimiään aikanaan. Sellaista se on.
Varmaan äidille on vaikea ymmärtää miksi nimi on mielestäsi ruma. Onhan se kolautus hänelle, että ruman nimenpä valitsit. Ottaa luonnolle.
Otitko kokonaan uuden nimen vai toisen nimesi käyttöön?
Alaikäisenä otin käyttöön toisen nimeni, mutta sekään ei äidille kelvannut. En ymmärrä miksi. Täysi-ikäistyttyäni vaihdoin etunimen pois, mutta sillähän ei ole mitään väliä, kun uusi nimi ei ole kutsumanimeni.
Lasteni iässä inhosin jo nimeäni. Lapseni eivät inhoa omia nimiään.
Sama täällä, ja perustelukin on juuri sama! Rakkaudella valittu ja pyhässä kasteessa annettu.
Mun tapauksessa äitimuori ei kyllä muutenkaan ole oikein hyväksynyt sitä, että rakas pieni tuhiseva nyytti kasvoi aikuiseksi ja tekee omia valintojaan, ja kehtaa olla elämättä kuten hän haluaisi.
Mitä äitisi sanoi kun kysyit syytä?