Kun mummo pitää aikuisia lapsenlapsiakin vielä ihan pikkuisina
Mummo ei ole vielä ihan eläkeiässä eli ei ole mistään kovin vanhasta ihmisestä kyse. Lapsemme ovat 17, 19 ja 22. Mummo ei ole ollenkaan huomannut, että he ovat aikuisia tai siis kuopuskin ihan pian. Mummo puhuu heille käyttäen itsestään kolmatta persoonaa ts. mummo tekee nyt sitä ja mummo menee nyt tuonne, tuletteko mummon luo. Ennen joulua puhutaan joulupukista ja ennen pääsiäistä pupuista ja tipuista, ennen kesää, että he pääsevät pulikoimaan jne. eli on selvästi jäänyt pikkulapsivaihe päälle (ei kuitenkaan muita, pienempiä lapsenlapsia). Onko tällainen tavallistakin?
Kommentit (8)
Vähän ot, mutta meidän kuopus on meille aina vauva :)
Minusta ei dementian oireita ollenkaan, on kovin aikaansa seuraava, aktiivinen ja skarppi, siis minun mielestäni ainakin. Olen sanonut kerran tuosta kolmannen persoonan käytöstä. Ettei enää tuon ikäisille sanota mummo tulee ja mummo menee. Siihen hän sanoi, että mitäs minä sanon? Sirkka menee? Ap
Anna mummon olla mummo kun haluaa :)
Minun 17-vuotias vauva sanoo, että nelivuotias on jo lapsi.
Ei kai toi nyt niin vakavaa ole, mikäli toi ei ole tosiaan dementian ensioire ja hän on ihan kunnossa. Kai ton ikäiset nuoret ihmiset osaavat suhtautua ihan huumorillakin mokomiin hassutuksiin pääsiäispupuista ja joulupukeista :)
Kai se sitten loppuu viimeistään, kun joku heistä saa lapsen ja toi mummo pääsee taas lässyttelemään "oikealle" lapselle.
[quote author="Vierailija" time="24.08.2013 klo 15:58"]
Kai se sitten loppuu viimeistään, kun joku heistä saa lapsen ja toi mummo pääsee taas lässyttelemään "oikealle" lapselle.
[/quote]
ei muuten lopu :D meidän mummi ei ole ihan yhtä paha (ei lässytä) mutta täysi-ikäisiäkin lapsenlapsia kohdellaan todella alentuvasti ja olettaen etteivät pärjää elämässä ja arjessa itsenäisesti. lapsenlapset siis ikähaitarilla 20-30 v, kaikki omillaan asuvia ja parisuhteissa tahoillaan.
itse olen neljästä lapsenlapsesta nuorin (20 v.) ja kärsi varmaan eniten tästä vauvattelusta :D hassua kyllä, elämäntilanteeni on meistä serkuksista "aikuisin" - olen naimisissa toista vuotta ja raskaana viikolla 40+3, mutta olen silti mummin silmissä lapsi. ymmärrän, että parikymppinen voi tosiaan vaikuttaa todella nuorelta 75-vuotiaan silmissä, mutten ole koskaan ollut mikään teinihölmöilijä tai vastaavasti paapomista tarvitseva kuopus, vaan olen itsenäistynyt aika aikaisin ja tykkään ottaa vastuuta.
parasta oli, kun juttelimme mummin kanssa marjojen säilömisestä. totesin, että nyt voin pakastaa mansikoita kun uudessa asunnossamme on entistä isompi pakastin, johon mummi: "ihanaa! nyt te voitte leikkiä OIKEETA perhettä!"
jäin vain miettimään että mikähän se tekee perheestä "oikean" - mansikat pakkasessako? ja luuleeko se mummi että täällä leikitään jotain nukkekotia noin muuten?
Voi kun te olette niin isoja tyttöjä jo, yli 20 vuotiaita, voi hellallettat.
Oletko sanonut mummolle asiasta? Missä kunnossa mummo muuten on? Omalla mummollani yksi ensimmäisistä dementian oireista (hyvän aikaa ennen kuin muita oireita huomattiin) oli, että hän ei ymmärtänyt minun ja sisarusteni olevan jo aikuisia, vaikka siitä jatkuvasti huomauteltiin (esim. että veljeni saattoi hyvin jäädä 19-vuotiaana yksin kotiin jne).