Missä vaiheessa suhdetta on oikea heti avautua karusta menneisyydestä?

Vaikuttaako menneisyytesi vahvasti nykyhetkeen, vai miksi haluat avautua?

Kun itse kerroin omista menneisyyden haamuistani, miehen käytös muuttui ja lopulta oli ero edessä.

Älä kerro. Mene eteenpäin :)

Olemme menneisyyteemme muovaamia. En itse usko pimittämiseen, koska ennemmin tai myöhemmin ne möröt tulee esille. Jos kumppani ei hyväksy menneisyyttäni, hän tuskin on oikea henkilö vierelleni. Sama toimii päinvastoin. Menneisyys kertoo ihmisen tarinan, mutta ei välttämättä sitä, kuka hän on nyt.

Muotoile asia niin, että olet kärsinyt masennuksesta menneisyydessä, mutta nyt olet kunnossa. :)

Yksilökohtaisesti. Riippuu siitä miten susta itsestäsi tuntuu että oletko valmis jakamaan henkilökohtaisia asioita tälle vieraalle ihmiselle ja miten tämä toinen on niitä henkilökohtaisia asioita valmis ja halukas kuulemaan.

Älä kerro, jos vain mahdollista. Jossain vaiheessa voit mainita olleesi alamaisissa tai eläneesi raskaita aikoja aiemmin elämässäsi, mutta itsemurha-ajatuksista avautuminen saattaa karkoitaa kumppanin. Kyse on kuitenkin vain seurustelukumppanista eikä psykiatrista, joten ihan kaikkea ei tarvitse paljastaa.

Miksi siitä pitäisi kertoa?

Minun tapauksessani asiat puhuttiin läpi kai toisella tapaamisella. Mies halusi kai varmistaa että tiedän, mihin olen sitoutumassa. Tuntui pahalta kuulla, että toinen on menneisyydessään kärsinyt niin paljon, mutta ei minulle ole missään nimessä este. Arvostan miehen rehellisyyttä ja uskon, että ymmärrän häntä nyt paremmin.

Monet tekevät sen jo suhteen alkuvaiheessa. Luottamus on parisuhteessa kaiken a ja o eikä sitä luoda tutustuessa toiseen salaamalla asioita omasta historiastaan. Avoimeen ihmiseen on helppo luottaa ja olla avoin. Jos alkaa salailee asioita toiselta eikä luota kumppaniinsa niin asiat menee liian monimutkaisiksi ja silloin on parempi jatkaa eteenpäin ja etsiä joku toinen.

Masennus on osa minua. En halua seurustella, jos en voi suhteessa siitä kertoa.

Vierailija kirjoitti:

Älä kerro, jos vain mahdollista. Jossain vaiheessa voit mainita olleesi alamaisissa tai eläneesi raskaita aikoja aiemmin elämässäsi, mutta itsemurha-ajatuksista avautuminen saattaa karkoitaa kumppanin. Kyse on kuitenkin vain seurustelukumppanista eikä psykiatrista, joten ihan kaikkea ei tarvitse paljastaa.

Minista omien murheiden ja surujen salaaminen kumppanilta on pahinta mitä voit toiselle tehdä. Se kertoo vain siitä ettet luota tähän henkilöön siten eträ voisit jakaa omia ajatuksia ja tunteita tämän toisen kanssa. Älkää unohtako että ihminen on sosiaalinen eläin!

Jokainen täyspäinen on ihminen on harkinnut itsemurhaa jossain vaiheessa. Ei siinä ole mitään outoa.

Halu tapailla ketään laski tämän keskustelun myötä.. Pitäisi salata siis suurin osa menneestä ja esittää onnellista että olisi oikeutettu parisuhteeseen. Ei kiitos

Ei tuollaista kannata kertoa kenellekään, siitä ei voi olla muuta kuin harmia. Paitsi ehkä terapeutille jos käy terapiassa.

Vierailija kirjoitti:

Ei tuollaista kannata kertoa kenellekään, siitä ei voi olla muuta kuin harmia. Paitsi ehkä terapeutille jos käy terapiassa.

Olenko jotenkin poikkeuksellinen kun ajattelen, että haluaisin kuulla tuollaisen asian kumppanistani, jotta voisin ymmärtää ja rakastaa häntä paremmin?

Jos olet ollut sen vuoksi psykiatrisessa hoidossa, niin on hyvä kertoa. Mutta jos se on ollut vain ajatus, johon et ole saanut hoitoa, ei tarvitse kertoa. Sellaiset ajatukset ovat kovin tavallisia, eivätkä tee menneisyydestäsi erityisen rankkaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei tuollaista kannata kertoa kenellekään, siitä ei voi olla muuta kuin harmia. Paitsi ehkä terapeutille jos käy terapiassa.

Olenko jotenkin poikkeuksellinen kun ajattelen, että haluaisin kuulla tuollaisen asian kumppanistani, jotta voisin ymmärtää ja rakastaa häntä paremmin?

Et ole, samat ajatukset täälläkin.

Sitten kun sinusta tuntuu, että on oikea hetki.

Kokemukseni mukaan ei missään vaiheessa, koska kaikkea kertomaasi tullaan käyttämään vielä sua vastaan. Toiselle ei kannata antaa "aseita" vapaaehtoisesti joilla sua voi loukata ja satuttaa.

N43

Vierailija kirjoitti:

Kokemukseni mukaan ei missään vaiheessa, koska kaikkea kertomaasi tullaan käyttämään vielä sua vastaan. Toiselle ei kannata antaa "aseita" vapaaehtoisesti joilla sua voi loukata ja satuttaa.

N43

Rakastava ja terve ihminen ei tee niin. Luonnehäiriöinen ja ilkeä ihminen saattaa tehdä (usein tekee)