Missä vaiheessa suhdetta on oikea heti avautua karusta menneisyydestä?

Vierailija kirjoitti:

Muotoile asia niin, että olet kärsinyt masennuksesta menneisyydessä, mutta nyt olet kunnossa. :)

Sitten on kyllä parempi olla kertomatta kokonaan jos pitää valehdella. Mitä ihmettä edes tekee nyt tai ikinä sellaisella suhteella jossa ei voi olla rehellinen? Ja jos/kun suhteessa ei voi olla rehellinen niin mitä hyödyttää edes avautua menneisyydestään tyypille, jonka kanssa ei tule olemaan tulevaisuutta..

Jos jotain niin sinuna miettisin kannattaako koko suhdetta jatkaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei tuollaista kannata kertoa kenellekään, siitä ei voi olla muuta kuin harmia. Paitsi ehkä terapeutille jos käy terapiassa.

Olenko jotenkin poikkeuksellinen kun ajattelen, että haluaisin kuulla tuollaisen asian kumppanistani, jotta voisin ymmärtää ja rakastaa häntä paremmin?

Se on kuule ihan normia että nainen haluaa rakastaa miehen terveeksi ja vielä kuvittelee sokeasti, että oma rakkaus on jotain niin ihmeellistä että tuo onnistuu..

Riippuu ihan siitä, milloin se tuntuu luontevalta. Ei oo mikään pakko avautua varhaisessa vaiheessa, jos se tuntuu liian vaikealta ja pakotetulta. Ehkä kun keskustelu on mielenterveysasioissa tai oman elämän hankalissa tilanteissa, sen voisi tuoda esille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kokemukseni mukaan ei missään vaiheessa, koska kaikkea kertomaasi tullaan käyttämään vielä sua vastaan. Toiselle ei kannata antaa "aseita" vapaaehtoisesti joilla sua voi loukata ja satuttaa.

N43

Rakastava ja terve ihminen ei tee niin. Luonnehäiriöinen ja ilkeä ihminen saattaa tehdä (usein tekee)

Siinä vaiheessa kun rakkaus muuttuu kyllästymiseksi ja jatkuvaksi riitelyksi, se ennen niin ihana ihminenkin saattaa paljastaa itsestään uusia puolia.

Eron tullessa kohdalle sitten viimeistään. Suurin osa parisuhteistahan päättyy eroon jossain vaiheessa. Ei pidä olla naiivi. Silloin kun kaikki on hyvin, kaikki on hyvin. Kun tulee ongelmia, tilanne onkin toinen.

Vierailija kirjoitti:

Ei tuollaista kannata kertoa kenellekään, siitä ei voi olla muuta kuin harmia. Paitsi ehkä terapeutille jos käy terapiassa.

En käy terapiassa

Me olimme seurustelleet vasta kaksi kuukautta, kun mies kertoi tulleenaa ra iskatuksi lapsena. Olin jotain sen tapaista arvellutkin hänen kohdallaan, niin se ei tullut kovin suurena yllätyksenä. Mä oon iloinen, että hän kertoi sen. Auttaa ymmärtämään rakasta ihmistä paremmin ja tiedänpähän, etten läpällä ehdota mitään sträppärileikkejä. Se ei mitenkään muuttanut suhtautumistani häneen. Näen hänet vieläkin ihan samana ihmisenä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei tuollaista kannata kertoa kenellekään, siitä ei voi olla muuta kuin harmia. Paitsi ehkä terapeutille jos käy terapiassa.

Olenko jotenkin poikkeuksellinen kun ajattelen, että haluaisin kuulla tuollaisen asian kumppanistani, jotta voisin ymmärtää ja rakastaa häntä paremmin?

Miehillä on heikompi empatiakyky ja muutenkin tapana leimata naisia hulluksi aika heppoisin perustein. Naiset puolestaan haluaa ymmärtää ihan kaikkea niin paljon, että siitä tulee joskus jopa sairaus.

Mulla on paniikkihäiriö, ahdistusta, masennusta ja dissosiaatiota ja koitan toipua syömishäiriöistä. Kehonkuvan kanssani on ongelmia. Itsariyrityksen unohdin.

Olen kertonut tapailukumppaneille aika alkuvaiheessa et "mulla on tätä tota ja sitä, tämmönen mä oon, osaatko toimia kanssani, vai onko se liikaa?" Jotkut on ottanut hatkat siinä vaiheessa, jota arvostan myös, olivat rehellisiä.

Tuntuisi kamalalta koittaa salata asioita ja tuntuisi kamalalta jos kumppani kokisi että täytyy salata olennaisia asioita itsestään.

Vierailija kirjoitti:

Me olimme seurustelleet vasta kaksi kuukautta, kun mies kertoi tulleenaa ra iskatuksi lapsena. Olin jotain sen tapaista arvellutkin hänen kohdallaan, niin se ei tullut kovin suurena yllätyksenä. Mä oon iloinen, että hän kertoi sen. Auttaa ymmärtämään rakasta ihmistä paremmin ja tiedänpähän, etten läpällä ehdota mitään sträppärileikkejä. Se ei mitenkään muuttanut suhtautumistani häneen. Näen hänet vieläkin ihan samana ihmisenä.

Me ollaan muutenkin hyvin avoimia meidän suhteessa. Jos jokin ärsyttää tai suhteessa on ongelma, niin kissa nostetaan heti pöydälle. Kumpikaan meistä ei tykkää kiertelystä ja kaartelusta tai mykkäkoulusta ja mököttämisestä. Myöskin positiivisia tunteita näytetään estoitta ja hellyydenosoitukset tuntuvat luontevilta.

Vierailija kirjoitti:

Miksi siitä pitäisi kertoa?

Mies on ns. täysin terve ja onnistunut elämässään ahkeroiden. Viimeksi eilen mies kyseli lapsuudestani ja lapsuuden perheestä esittäen toiveen halusta tavata vanhempani. Ahdistuin ajatuksesta suunnattomasti ja koko viime yön pohdin miten toimin. Olen tavannut miehen vanhemmat ja he ottivat minut ihanasti vastaan, mutta omieni kohdalla niin ei tule käymään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kokemukseni mukaan ei missään vaiheessa, koska kaikkea kertomaasi tullaan käyttämään vielä sua vastaan. Toiselle ei kannata antaa "aseita" vapaaehtoisesti joilla sua voi loukata ja satuttaa.

N43

Rakastava ja terve ihminen ei tee niin. Luonnehäiriöinen ja ilkeä ihminen saattaa tehdä (usein tekee)

Puolen vuoden suhteen jälkeen on mahdotonta sanoa onko mies rakastava ja terve vai luonnehäiriöinen ja ilkeä. Jotkut kun on tuota kaikkea ja paljon vielä muutakin kun tarpeeksi on häiriintynyt luonteeltaan..

Toisaalta se tervekin rakkaus saattaa muuttua puhtaaksi halveksunnaksi, jos kertoo jotain sellaista yllättävää/väärää joka ei sovi alkuunkaan siihen kuvaan jonka toinen on jo päässään sinusta kaiken aiemman kertomasi mukaan muodostanut.  Sinänsä kyllä ihan ymmärrettäväkin reaktio on tuntea itsensä huijatuksi ja tavallaan petetyksikin, jos ilmi tulee ihan puun takaa joka muuttaa toisen tavallaan ihan eri ihmiseksi. Etenkin jos se on asia, joka olisi alusta saakka tiedossa oltua jättänyt koko kiinnostuksen heräämättä ja suhteen alkamatta. Jollekin tähän riittää melko vähäpätöinenkin asia ja toiselle se on tyyliin menneisyydessä tehty h^nkirikos ja nimenvaihto.. Yhtä kaikki, sitä ihmistä josta kiinnostui ja johon ihastui/rakastui ei enää ole olemassakaan paljastuksen jälkeen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi siitä pitäisi kertoa?

Mies on ns. täysin terve ja onnistunut elämässään ahkeroiden. Viimeksi eilen mies kyseli lapsuudestani ja lapsuuden perheestä esittäen toiveen halusta tavata vanhempani. Ahdistuin ajatuksesta suunnattomasti ja koko viime yön pohdin miten toimin. Olen tavannut miehen vanhemmat ja he ottivat minut ihanasti vastaan, mutta omieni kohdalla niin ei tule käymään.

Auts. Tuollainen toiveko ei tullut sulle mieleen missään vaiheessa aiemmin? Meinaan siis, että ei tuossa ole mitään kummallista vaan on enemmänkin normia että jossain vaiheessa tutustutaan myös seurustelukumppanin vanhempiin ja perheeseen/sukuun. Toivottavasti et nyt ainakaan ole antanut miehen ymmärtää että hänet tullaan ottamaan avosylin vastaan ja olette pian kaikki yhtä suurta iloista perhettä..

Lika barn leka bäst.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi siitä pitäisi kertoa?

Mies on ns. täysin terve ja onnistunut elämässään ahkeroiden. Viimeksi eilen mies kyseli lapsuudestani ja lapsuuden perheestä esittäen toiveen halusta tavata vanhempani. Ahdistuin ajatuksesta suunnattomasti ja koko viime yön pohdin miten toimin. Olen tavannut miehen vanhemmat ja he ottivat minut ihanasti vastaan, mutta omieni kohdalla niin ei tule käymään.

Auts. Tuollainen toiveko ei tullut sulle mieleen missään vaiheessa aiemmin? Meinaan siis, että ei tuossa ole mitään kummallista vaan on enemmänkin normia että jossain vaiheessa tutustutaan myös seurustelukumppanin vanhempiin ja perheeseen/sukuun. Toivottavasti et nyt ainakaan ole antanut miehen ymmärtää että hänet tullaan ottamaan avosylin vastaan ja olette pian kaikki yhtä suurta iloista perhettä..

Lika barn leka bäst.

Olen pelännyt milloin mies ehdottaa tapaamista, vaikka onhan se minulla ollut tiedossa. En vain ajatellut, että se tulisi nyt. Olen kertonut miehelle että taustamme ovat erilaiset ja miehen perheen tapaamisen jälkeen purskahdin itkuun kun ottivat niin lämpimästi vastaan. Kerroin miehelle etten ole koskaan saanut noin huomaavaista ja lämmintä vastaanottoa. Valitettavasti minun perheeni kohdalla vastaanotto ei tule olemaan samanlainen.

Miksi tuollaista pitäisi edes kertoa. Minä olen harkinnut itsemurhaa elämäni aikana kymmeniä kertoja koska olen vuosikymmeniä sairastanut vaikeaa masennusta eikä siinä nyt ole mitään arkipäivästä poikkeavaa. kuuluu taudinkuvaan. Jos et ole nykyisin masentunut ja itsetuhoinen niin tuolla tiedolla ei tee yhtään mitään. Ja tuolla yllä olikin, että kaikkia aseita ei muille ihmisille pidä antaa. Juurihan yksi päivä täällä jokin idiootti avautui miten käyttää henkistä väkivaltaa puolisonsa hallitsemiseen koska tietää hänen rankan menneisyytensä. Piti sitä ihan kuin välineenä ja täysin oikeutettuna.

Vierailija kirjoitti:

Miksi tuollaista pitäisi edes kertoa. Minä olen harkinnut itsemurhaa elämäni aikana kymmeniä kertoja koska olen vuosikymmeniä sairastanut vaikeaa masennusta eikä siinä nyt ole mitään arkipäivästä poikkeavaa. kuuluu taudinkuvaan. Jos et ole nykyisin masentunut ja itsetuhoinen niin tuolla tiedolla ei tee yhtään mitään. Ja tuolla yllä olikin, että kaikkia aseita ei muille ihmisille pidä antaa. Juurihan yksi päivä täällä jokin idiootti avautui miten käyttää henkistä väkivaltaa puolisonsa hallitsemiseen koska tietää hänen rankan menneisyytensä. Piti sitä ihan kuin välineenä ja täysin oikeutettuna.

Luotan mieheen ja minun on helppo kommunikoida että tuntea oloni hyväksi miehen seurassa. En ole kertonut kenellekään menneisyyden itsemurha-ajatuksista ja tällähetkellä en ole masentunut tai itsetuhoinen. Perhetaustastani minun täytyy kertoa enemmän miehelle tai muuten asiasta syntyy lumivyöry.

Riippuu vähän mitä siihen karuun menneisyyten kuului. Jos se oli rikoksia, huumeiden käyttöä ja itsensä myymistä, niin valinta on vaikea. Suhdetta ei ole järkevä rakentaa valheelle, mutta ainakin normaalille ja kunnolliselle miehelle olisi vaikea paikka sulattaa partneriltaan tuollainen menneisyys.

Jos kyseessä on vain itsemurhayritys, niin mitä sitä salailemaan. Kukapa meistä ei olisi yrittänyt, minäkin olen. Sen voi kertoa viimeistään toisella tapaamiskerralla.

Rankasta menneisyydestä on hyvä kertoa mutta ei välttämättä kamalan yksityiskohtaisesti. Kuten jotkut ovat jo todenneet, niin toisen reaktiota ei voi ennustaa ja pahimmassa tapauksessa hän käyttää kertomaasi sinua vastaan. Osa ihmisistä menee myös lukkoon ja vaivaantuu kovin avoimesta tilityksestä. Silti mielestäni on aiheellista suhteen vakavoituessa kertoa, mikäli menneisyydessä on tapahtunut jotain traumaattista. Voi esimerkiksi kertoa vain, että aiempien kokemusten takia ihmisiin luottaminen on joskus vaikeaa mutta että olet vuosien mittaan tehnyt töitä asian kanssa ja löytänyt toimivia keinoja eteenpäin pääsemiseksi.

Kannattaa myös tarkkailla sitä, miten toinen sinuun suhtautuu noin muuten. Oman kokemukseni mukaan salamarakastujille ja jatkuvasti rakkauttaan sinuun julistaville ei voi kertoa mitään vakavampaa, koska se rikkoo heidän haavekuvansa siitä, millainen olet. Jotkut ovat jopa loukkaantuneet, jos olen kertonut itsestäni tai menneisyydestäni jotain rosoisempaa. Rauhallisemmat ja myös itsestään jotain henkilökohtaisempaa sinulle kertovat ihmiset ovat turvallisempia tässä suhteessa ja sellaisia, jotka usein ymmärtävät, että meillä jokaisella on menneisyytemme mutta että sen ei tarvitse antaa määrittää meitä.

Kannattaa olla vain suhteessamissä KAIKESTA pystyy puhumaan.

Vierailija kirjoitti:

Riippuu vähän mitä siihen karuun menneisyyten kuului. Jos se oli rikoksia, huumeiden käyttöä ja itsensä myymistä, niin valinta on vaikea. Suhdetta ei ole järkevä rakentaa valheelle, mutta ainakin normaalille ja kunnolliselle miehelle olisi vaikea paikka sulattaa partneriltaan tuollainen menneisyys.

Jos kyseessä on vain itsemurhayritys, niin mitä sitä salailemaan. Kukapa meistä ei olisi yrittänyt, minäkin olen. Sen voi kertoa viimeistään toisella tapaamiskerralla.

En halua rakentaa suhdetta valheelle. Karuun menneisyyteen kuuluu vakava masennut, itsetuhoisuutta ja itsemurha-ajatuksia.

Jotain kertoo sekin, että pitää miettiä voinko tälle ihmisille kertoa itsestäni näitä asioita. Olen itse jättänyt aikanaan kertomatta miehelleni asioita perheestäni, ovat tulleet myöhemmin ilmi. Parisuhteen pitäisi olla niin hyvä, ettei asioiden kertominen saa aikaan hylätyksi tulemisen pelkoa.