Apua, epäilen lapseni olevan basisti.

 kyllä se ohi menee.....rumpaliksi vaan teippaa kapulat käteen

Ehkä siitä tulee vain kaappibasisti ja rupeaakin vaikka laulajaksi.

Toisaalta on hyvä että käden asento tukee ns. rocksuuntaista basismia.

Jos sormet soutaisivat pystyasennossa kyseessä on vakava basimus jazzimus jonka oireet ovat mm. molempien käsien ogelismi. Seurauksena useimmiten marginalisoituminen ja sivumielinen suhtautuminen populäärimusiikkiin.

Jos tuohon liittyy kuolaamista, ei oo mitään epäiltävää, varma basisti! Otan osaa!

Mä muistelisin lukeneeni että joku järjestö pitää eheytyskursseja pienillekin lapsille joissa on basistin oireita.

Koko perheelle on myös tukiryhmiä ja keskusteluryhmiä.

Voimia! Jaxuhali!

Kyllä joka perheestä yleensä se basistikin löytyy. Eikun laittamaan se lapsi mukaan vaan johonkin orkesteriin.

Otan osaa.

Pahasti vaikuttaa siltä, että taipumus basismiin on tarttunut lapsipoloiseen. Olen itse kokonut saman kohtalon. Kerron kyhyesti oman tarinani, josko siitä olisi lohtua epätietoisuudessa elävälle vanhemmalle.

Oma basismini puhkesi vasta teini-iän jälkeen. Syy oli siinä, että en tahtonut päästä bändeihin vaatimattoman kitaransoittotaitoni vuoksi. Tartuin siis bassoon. Vasta muutaman vuoden kuluttua huomasin kauhukseni, että  taidan ollakin synnynnäinen basisti. Opin hyvin helposti soittotavan, jolla yhtyeen musiikki muuttui tavattoman svengaavaksi. Muut bändin jäsenet panivat merkille saman asian, mutta - kuten näissä tapauksissa yleensä käy - he rohkaisivat minua jatkamaan tällä tiellä, opettelemaan lisää, käyttämään uusia soittotekniikoita, peukkubassottelua, nauhatonta bassoa, ostamaan isommat bassokamat. Siis käyttivät minua hyväkseen. Ei puhettakaan, että olisivat yrittäneet saada minua lopettamaan bassonsoiton ja siirtymään sivistyneempien instrumenttien pariin. Tämän  seurauksena ajauduin yhä syvälle basismin syövereihin.

Aloin saada nimeä soittajien keskuudessa. Pahimpina vuosina elätin itseni ammattimaisena basistina. Kiersin useita vuosia keikoilla ja minulle maksettiin soitostani. Yhteydenottojan tuli useammista bändeistä. Vakiyhytyeiden lisäksi tein vapaaviikonloppuina tuurauskeikkoja. Olin kovan jätkän maineessa: minä käytin sujuvasti neljää kieltä, loppuaikoina jopa viittä. Silti itkin iltaisin. Ja luin samalla Bass Playeria, meidän basistien raamattua. 

Jossain vaiheessa ryhdistäydyin. Myin bassoni, tuon syntisen Fender Jazz Bass -aarteeni. Mutta sorruin uudestaan. Ostin ulkomaanreissulta Wal-hifibasson. Muutama vuosi meni taas bassotellessa.

Lopulta sain kuitenkin lopetettua aktiivisen keikkailemisen ja menin kunnon töihin. Soittelin enää omaksi ilokseni, enkä piinannut matalilla taajuuksilla enää muita kanssaihmisiä.

Voisin sanoa, että synnynnäisestä basismista ei koskaan pääse eroon, mutta sen kanssa voi oppia elämään. Minulla on kaksi ihanaa lasta ja ihana puoliso. Kaunis asunto ja vakituinen työpaikka. En bassottele läheisteni kuullen, vaan menen omaan huoneeseeni soittamaan. Läheiset tietävät basisti-taustastani, mutta he hyväksyvät minut sellaisena kuin olen. Vain yhden kerran erehdyin vetäisemään kännissä hirmuisen peukkubassosoolon firman pikkujouluissa. Ymmärtäväinen esimieheni otti minut puhutteluun. Hän antoi minun pitää työpaikkani sillä ehdolla, että menen vieroitushoitoon ja ryhdyn soittamaan vaikka pianoa.

Sinä huolestunut äiti, ymmärrän hätäsi ja pettymyksesi. Ei se helppoa ole. Älä silti vaivu masennukseen.

Jos lapsellasi on synnynnäisiä basisti-taipumuksia, hänestä todennäköisesti ei koskaan tule tähteä. Muista, että Bootsy Collinsin, Marcus Millerin, Stanley Clarkin, Mark Kingin ja Jaco Pastoriuksen kaltaiset ihmiset ovat poikkeuksia ihmiskunnan historiassa.

Silti lapsestasi voi tulla ihan hyvä kansalainen. Sellainen kunnon työmies, "takarivin jätkä", joka pitää bändiä kasassa ja piiskaa sen hurjaan svengiin. Siitäkin huolimatta, että kukaan kuulijoista ei koskaan edes huomaa koko tyyppiä.

Voimia sinulle.

[quote author="Vierailija" time="14.05.2013 klo 23:41"]

Hei

Huomasin tänään viisikuisen poikani tekevän sormillaan sylissä sellaista rapsutusliikettä, jossa sormet ikäänkuin lähenevät tosiaan ja sitten taas aukeavat ilmassa. Ajattelin ylpeänä kuinka taitava poikani onkaan jo noin pienenä.

Sattumalta kuitenkin näin televisiosta vanhan 80-luvun rockvideon, jossa näytettiin lähikuvaa bassoa soittavasta kaverista ja hänen sormien liike vaikutti pelottavan paljon samanlaiselta.

En ole uskaltanut kertoa tästä vielä miehelleni, sillä hän on kitaramiehiä eikä varmaan ottaisi asiaa kovinkaan kevyesti, sillä hänen suurinta hupiaan on basistivitsieen kertominen.

Sitten tuli mieleen, että voisiko tämä olla kuitenkin vain joku heijaste joka häviää itsestään ajan mukana. Olen aivan toivoton. Onko ainoa vaihtosehto teipata sormet yhteen ja toivoa lapsesta edes rumpalia, auttakaa!

[/quote]

[quote author="Vierailija" time="14.05.2013 klo 23:41"]

Hei

Huomasin tänään viisikuisen poikani tekevän sormillaan sylissä sellaista rapsutusliikettä, jossa sormet ikäänkuin lähenevät tosiaan ja sitten taas aukeavat ilmassa. Ajattelin ylpeänä kuinka taitava poikani onkaan jo noin pienenä.

Sattumalta kuitenkin näin televisiosta vanhan 80-luvun rockvideon, jossa näytettiin lähikuvaa bassoa soittavasta kaverista ja hänen sormien liike vaikutti pelottavan paljon samanlaiselta.

En ole uskaltanut kertoa tästä vielä miehelleni, sillä hän on kitaramiehiä eikä varmaan ottaisi asiaa kovinkaan kevyesti, sillä hänen suurinta hupiaan on basistivitsieen kertominen.

Sitten tuli mieleen, että voisiko tämä olla kuitenkin vain joku heijaste joka häviää itsestään ajan mukana. Olen aivan toivoton. Onko ainoa vaihtosehto teipata sormet yhteen ja toivoa lapsesta edes rumpalia, auttakaa!

[/quote]

[quote author="Vierailija" time="14.05.2013 klo 23:41"]

Hei

Huomasin tänään viisikuisen poikani tekevän sormillaan sylissä sellaista rapsutusliikettä, jossa sormet ikäänkuin lähenevät tosiaan ja sitten taas aukeavat ilmassa. Ajattelin ylpeänä kuinka taitava poikani onkaan jo noin pienenä.

Sattumalta kuitenkin näin televisiosta vanhan 80-luvun rockvideon, jossa näytettiin lähikuvaa bassoa soittavasta kaverista ja hänen sormien liike vaikutti pelottavan paljon samanlaiselta.

En ole uskaltanut kertoa tästä vielä miehelleni, sillä hän on kitaramiehiä eikä varmaan ottaisi asiaa kovinkaan kevyesti, sillä hänen suurinta hupiaan on basistivitsieen kertominen.

Sitten tuli mieleen, että voisiko tämä olla kuitenkin vain joku heijaste joka häviää itsestään ajan mukana. Olen aivan toivoton. Onko ainoa vaihtosehto teipata sormet yhteen ja toivoa lapsesta edes rumpalia, auttakaa!

[/quote]

Kuule, onneksi et ole löytänyt nuotteja patjan alta, kuten naapurin wt löysi teinipoikansa huoneesta. Siis, niin noloa. Mielummin sentään basisti kuin pianisti.

[quote author="Vierailija" time="15.05.2013 klo 23:16"]

Geneettisesti basismi periytyy resessiivisesti, joten jos esim. olet itse murrosikäisenä muutaman kerran bassoa kellaribändissä näppäillyt, niin voi olla että lapseen se periytyy, eritoten jos isä on basisti (ja piilobasisti-isänkin on 25% mahdollisuus saada ilmibasistilapsi). Basismin fenotyypinhän me kaikki tiedämme. Jos lapsesi rupeaa kysymään tyhmiä kysymyksiä ja mölisemään, kannattaa se testauttaa basismin varalta esimerkiksi pienellä lasten bassolla, joita saa useimmista musiikkiliikkeistä.

[/quote]

Minä kävin raskausaikana festareilla ja siellä soitti useampikin basisti. Ja altistuin sille bassonsoitolle. Onko lapsi voinut saada basisismin?!?

Basisimi, eli Geddy Leen syndrooma on melko vaaraton kun sen huomaa noin alkuvaiheessa. Ohjatulla kuntoutuksella ja vertaistukitoiminnalla sen saa lähes oireettomaksi. Teini-iässä aloitettu huolellinen tuki vanhempien puolelta sekä kannustus saattavat saada aikaan jopa käänteistä tuloksellisuutta, jossa basismin aiheuttamat oireet voidaan tulkita erityistaidoiksi, jotka tuovat runsaasti lisäsisältöä ihmisen elämään.

kaikesta huolimatta, basistitkin ovat ihmisiä, jopa pongorumpalitkin osaavat käyttää mm metroa

AIka hyvä provo, kiletämättä! :D Ehheehee! Voi teitä, jotka olette tietämättömyyttänne ottaneet vitsit tosissaan! Basisti ja rumpalihan (rumpali muuten muusikon paras ystävä!) ovat bändin ns. munat. Jos se osasto ei toimi, muut saa takoa mitä vaan päälle eikä silti futaa. 

SIIS ANTAKAA LASTE OLLA OMIA ITTEJÄÄN!!! Kauheeta ajatella et ett tykkäis lapsesta jos e olis basisti!!!

Voi luoja siunatkoon lapsesi on tuomittu ennenaikaiseen kuolemaan ja päihdeiden sekakäyttoon.

Basisteja on kuollut ja menehtynyt rock n rollin historiassa moni kuten Sid Vicious,
Sexpistolsin basisti menehtyi ollessaan vain 21vuotias, ja toinen joka kävi koluttelemassa manalan ovia pariinkiin otteeseen mutta säilyi hengissä on Nikki Sixx, joka tarinan mukaan oli vain sanomassa morot kollegallee jo menehtyneelle cliff burtonille.

Kiellä lapseltasi ROCK! vie hänet balettiin,ja myohemin siirrät hänt yksityis kouluun sveitsiin tai lähetät tiibetin vuorille luostariin opiskelemaan elämää. Näin lapsesi vältyy maailman maineelta, miljoonista dollareista ja ennenaiksesta kuolemasta. Jaksamisia ja voimia tulevaaan, irmeli.

Kasvaako lapsesi tukka niskasta nopeammin kuin otsalta ja päälaelta? Luin jostain että se on alkavan basismin merkki. Tarkkaile poikaa vielä.

Voit yrittää myös laittaa Smoke On The Water -biisin soimaan, jos sormiliikkeitä esiintyy samantien, niin en tiedä voitko enää basismi-diagnoosilta välttyä.

KAIKKI meistä on sisimmässään hieman basisti, tai vähintäänkin basisti-utelias. Lapsen normaaliin kehitykseen kuuluu leikkibändien kasaaminen ja kaikki haluavat kokeilla eri positioita, yksi näistä basistina oleminen. Asiassa ei ole mitään hävettävää, mutta silti bassofobia on valitettavan yleistä. Eräiden akateemikkojen mukaan bassofobit ovatkin kitaristeja tai rumpaleita, jotka sisimmässään haluaisivat peukkulätkyttää E:tä silmät ummessa mutta pelkäävät tätä puolta itsessään.
Olisi hienoa nähdä joskus maailma, missä basistit saisivat vapaasti olla basisteja, eikä rumpaleita tai basisteja enää haukuttaisi yksilöllisesti tai yleistetysti ja kaikki yhdistäisivät voimansa pilkkaamaan rytmimunan tai tamburiinien heiluttajia.

Lemmy on JUMALA! BASISTI OMASTA ARMOSTAAN!