Hyvä mies, kenellä on?

Hyvä on munkin mies. Muuta en ole koskaan joutunut sanomaan. Vähän hän on tuppisuinen joskus, mutta puhuu kyllä sitten, kun on saanut ensin hetken harkita sanomisiaan. Olen kyllä onnellinen, että olen hänet rinnalleni löytänyt. 

Hyvä myös mulla.On mukana arjessa, erittäin huolehtivainen lapsista, keskustelee kanssani niiden kasvatuksesta jne. Haastava luonne toisinaan kun kinastellaan, mut kyl pian sovitaan.Keskustellaan myös paljon muutenkin.Hoitaa myös omaa sairasta äitiään.

Puhutteko te nyt koirista vai ihmisistä: "haastava luonne", jne.?

Ei ainakaan mulla, valitettavasti. Ihan hyvä mies jos elettäisiin kahdestaan, mutta ei tuo oikein sovi lapsiperhe-elämään. Luulen, että 5 vuotta kun mennään eteenpäin niin ollaan erottu. Noin pariskuntana meillä menee ihan hyvin, mutta tosiaan mies+lapsi on tässä se ongelma. Helvetti, olisi pitänyt osata olla viisaampi. Kaikki merkit tietysti olivat ilmassa mutta en osannut sisäistää asioita.

Olen erityisesti viimeaikoina ajatellut monesti, kuinka onnekas olen, kun olen saanut itselleni niin hyvän ja ihanan miehen. Vaikka yhteiseloa takana 12 vuotta, niin joka päivä mieheni jaksaa kehua minua, halailee, suukottelee ja tekee pieniä palveluksia. On myös hyvä isä, avoin, reilu ja rakastava. Ei vilkuile muita naisia, tekee minulle selväksi että olen hänelle kaikki kaikessa. :)

Ihan ok tyyppihän tuo on, ei 15 vuotta pysty olemaan kurjan miehen kanssa, ainakaan minä en olisi voinut olla. Lasten kanssa on mainio, luotan häneen täysin ja pääosin meillä on ihan mukavaa yhdessä.

Minulla on ihana mies. Hän on rakastava, hellä ja huumorintajuinen puoliso ja innokas ja osallistuva isä. Laittaa aina minut ja lapsen edelle, niin että saadaan häntä ihan toppuutellaja kehoittaa ostamaan itselleen jotain tai mennä joskus tekemään omia juttuja. :) 

Minun mies yllätti myös synnytyssairaalassa. Meni vauvasta aivan höperöksi ja oli niiin onnellinen, että ihmettelin jo, kuka tuo mies on. Kaksi viikkoa vauvan syntymän jälkeen hänellä oli työmatka ja hän kotiutui sieltä todella epäkäytännöllisen pitsisamettihörhelömekon kanssa - selvä osoitus hormonihäiriöstä. 

Tytön ollessa pieni mies oli aika statistin osassa lapsenhoidossa, mutta alkoi puuhata enemmän tytön kanssa sitten kun tyttö oli jotain 3-4. Nykyisin hiihtelevät yhdessä ja käyvät joskus isovanhempien mökillä kahdestaan ilman minua. Minusta on mahtavaa, että miehellä ja tytöllä on omat juttunsa.

Kaikkein hienointa oli kun mies auttoi äitini kanssa silloin kun oli kiperiä tilanteita. Mies tuli mukaan kun sekava äiti piti käydä viemässä hoitokodista sairaalaan. Ja samaten hän tuli mukaan kun äiti oli kuollut ja menimme valitsemaan arkkua ja sen jälkeen katsomaan äitiä vanhainkodin kylmiöön. Äitini myös asui meillä pari viikkoa sen jälkeen kun poliisit olivat korjanneet hänet kadulta talteen eikä hänelle heti saatu hoitopaikkaa. Hienosti mies auttoi paimentamaan vainoharhaista dementikkoa, joka oli vielä fyysisesti vireä ja sen vuoksi hieman työläs hoidettava. 

Hyvä mies minullakin :) huolehtiva, hellä, rakastava ja fiksu. Osallistuu arjen askareisiin, kotityöt ym. Ottaa huomioon minut joka asiassa ja laittaa minut aina edelle, on sopivan joustava ja perusluonteeltaan kiltti. Kertoo usein, että olen kaunis, ihana, jne. Pitää eläimistä ja lapsista ja on "koti-ihminen", niin kuin minä. Riidellessä (tietenkin) rasittava ja hankala, mutta aina sovinnon haluaa tehdä ja osaa pyytää myös anteeksi jos on loukannut :) ja tietenkin nämä perusedellytykset "hyvälle kumppanille", eli on uskollinen, luotettava ja sitounut.

no joo, hyvähän tuo on. Käy töissä, tekee kotitöitä enemmän ku mä, hoitaa lapsen. Mutta auttamattoman tylsähän se on. Huoh.