Pelastaisitko tulipalosta oman koiran vai random vauvan

Missä sen vauvan vanhemmat ovat? Miksi jättivät vauvan palavaan taloon?

Idioottttiiiiiiiiiit kirjoitti:

Aina yhtä i

hanaa lukea tämmösiä ketjuja... moralisoidaan toisten valintoja ja arvoja elämässä vaikka varmana olis tärkeämpääkin tekemistä. Ihmiset on itsekkäitä, tuliko tää jollekin yllätyksenä? Ja siitäkin on turha väitellä että mikä on itsekästä /itsekkäämpää kuin joku vaihtoehto x.

Joku pelastaisi vauvan, toinen pelastaisi koiran, DEAL WITH IT. Lue viimeinen lause (ennen tätä duh), MIETI sitä and let that sink in.

Kasva aikuiseksi. Kuka tahansa, joka pelastaisi ennemmin koiransa kuin lapsen, on kyllä periaatteiltaan kasvanut vinoon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei pysty ymmärtää, että eläin ohittaa ihmisen, niin rakas kuin koiravauva voikin olla...

Mitä arvokasta ihmisessä lopulta on?

Mitä arvokasta koirassa lopulta on?

(Ja se ihmisen srvokkuus muuten ilmenee jo siinä, että kykenet edes ajattelemaan tällaisia asioita.)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On kyllä hulluksi mennyt maailma, jos alle 15 -vuotta eläbä kotieläin on jollekin arvokkaampi kuin ihmishenki.

Huhhuh, o tempora o mores. En enää ihmettele, miksi niin monella miehellä on vaikeuksia tulla toimeen nykynaisten kanssa. Prioriteetit ovat kyllä ihan hulluja.

Maailma on mennyt hulluksi nimenomaan siitä syystä että ihmishenkeä ja uusien ihmishenkien tuottamista pidetään automaattisesti hienona asiana. Maailma uppoaa, virukset jyllää, mutta niitä lapsia nyt vaan on pusattava lisää koska mä haluun ja kaikki muutkin tekee.

Ah. Tämä olikin nyky"feminististä" voimaantumista taas. Ei sekaisin olevaa pollaa.

Siinä sitten selität palaneen vauvan vanhemmilla ja/tai virkavallalle, että miksi vtussa otit sen 8-vuotiaan koiran kainaloosi, etkä naapurin vauvaa.

Voi luoja. XD on niin mustaa, ettei tiedä voiko edes nauraa.

Oho, tämä kiroileva ja emojeilla naureskeleva pollasankari näköjään sotkee moraalifilosofisen kysymyksen ”feministiseen voimaantumiseen”. On tainnut kuulla kyseisestä ilmiöstä mediassa ja nyt soveltaa kuulemaansa kaikkeen, ymmärtämättä että tekee itsensä naurunalaiseksi.

Joku on nyt tosi hermostunut kun suomalsinen kanssakeskustelija käyttää voimasanoja. Koira ei koskaan käytä voimasanoja... :D

Huomasitko muuten nuo hipsut feminismin ympärillä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On kyllä hulluksi mennyt maailma, jos alle 15 -vuotta eläbä kotieläin on jollekin arvokkaampi kuin ihmishenki.

Huhhuh, o tempora o mores. En enää ihmettele, miksi niin monella miehellä on vaikeuksia tulla toimeen nykynaisten kanssa. Prioriteetit ovat kyllä ihan hulluja.

Maailma on mennyt hulluksi nimenomaan siitä syystä että ihmishenkeä ja uusien ihmishenkien tuottamista pidetään automaattisesti hienona asiana. Maailma uppoaa, virukset jyllää, mutta niitä lapsia nyt vaan on pusattava lisää koska mä haluun ja kaikki muutkin tekee.

Ah. Tämä olikin nyky"feminististä" voimaantumista taas. Ei sekaisin olevaa pollaa.

Siinä sitten selität palaneen vauvan vanhemmilla ja/tai virkavallalle, että miksi vtussa otit sen 8-vuotiaan koiran kainaloosi, etkä naapurin vauvaa.

Voi luoja. XD on niin mustaa, ettei tiedä voiko edes nauraa.

Oho, tämä kiroileva ja emojeilla naureskeleva pollasankari näköjään sotkee moraalifilosofisen kysymyksen ”feministiseen voimaantumiseen”. On tainnut kuulla kyseisestä ilmiöstä mediassa ja nyt soveltaa kuulemaansa kaikkeen, ymmärtämättä että tekee itsensä naurunalaiseksi.

Sorivaan,mutta kyllä tuo aikaisempi kommentti oikein haisi nyky"feminismilyä" lisääntymisvihoineen.

Te olette niin syvällä aatteessanne, että ette edes ymmärrä toistavanne samaa kaavaa.

Kysymys teille koiranpelastajille:

mitä sanoisitte vauvan läheisille, kun he kysyisivät että miksi pelastit fifisi mutta jätit meidän Veetin kuolemaan?

Pelastaisin koiran. Se on minulle rakkaampi kuin random vauva. Koira on hyvin hoidettu ja rakas perheenjäsen.

Monelle ihmiselle koira on rakkaampi ystävä kuin "ihmismuotoiset" ystävät, tuttavat tai sukulaiset. Se on täysin normaalia. Aika heikosti menee, jos joku kutsuu koiranomistajaa hulluksi sillä perusteella, että koiranomistaja pelastaisi tulipalosta ensin koiransa ja sitten vasta miettisi, ehtiikö sitä random vauvaa vielä hakea. Missä ovat vauvan vanhemmat? Baarissa perskännissä? Vauvaa ei saisi jättää yksin.

"Kylmän loogiset ihmiset", joiden ajatusmaailmassa ihmiset menevät AINA eläinten edelle, ovat oikeasti päästään vialla. Tunnekylmiä, narsisteja, jopa psykopaatteja. Tuollaiset taipumukset tulevat esiin jo lapsena. Kusipäinen kakara nauttii siitä, että saa kiusata muita lapsia ja rääkätä eläimiä. En koskaan vaarantaisi henkeäni pelastaakseni tulipalosta 7-vuotiasta lasta, joka on julma ja empatiakyvytön kaikkia eläviä olentoja kohtaan. Mitä nopeammin tuollainen Pikku-Hitler kuolee pois, sen parempi. 

Vierailija kirjoitti:

Menee kyllä luotto ihmiskuntaan. Ei eläimen ja ihmisen henkeä voi verrata. Koiran elinikä on myös todella lyhyt verrattuna ihmiseen. Koiran elämää ei voi mitenkään verrata ihmiselämään. Todella itsekkäitä nämä koiriensa pelastajat.

Koirat (ainakin kaikki mitä minulla on ollut) tuppaa olemaan luonteeltansa sellaisia, että jos vaan osaisi ilmottautua vapaaehtoiseksi jäädäkseen kuolemaan tulipaloon, niin sen ne tekisi. Koirat haluaisi että se vauva selviää.

Hmm, ihminen on myös eläin...

Niille jotka väittävät ihmisen pahuuden syyksi, että tappaa ihmisen: Tiesitkö, että ihminen voi muuttua, ja hänestä voi tulla esimerkiksi maailmanpelastaja. Oli se sitten lääkäri tai politiikko.

Koirat ei sen sijaan kykene mihinkään itseään suurempaan. He vain elävät vaistojen varassa. Ehkä koiran kuolema voi johtaa siihen, että hän uudelleensyntyy ihmisenä, josta tulee hyvä.

Vierailija kirjoitti:

Kysymys teille koiranpelastajille:

mitä sanoisitte vauvan läheisille, kun he kysyisivät että miksi pelastit fifisi mutta jätit meidän Veetin kuolemaan?

Koirani on minulle kaikki kaikessa. Teidän kuuluisi pelastaa oma lapsenne.

Ehdottamasti oman lapsen. Vaikka koiran omistankin.

Vierailija kirjoitti:

Tämä piittaamattomuus, jota lietsotte näillä tosi edgyillä "ei todellakaan kiinnosta muiden kakarat, lol" -jutuilla kääntyy myös teitä itseänne vastaan. Mitä enemmän lietsotte tätä ajatusmaailmaa, sitä enemmän myös te itse saatte osanne siitä, että ketään ei kiinnosta myöskään teidän asianne. 

Tämä. Näin hyvinvointiyhteiskunnassa vielä tämä laajemmin voi jatkossa tarkoittaa sitä, että hyväosaisia ei kiinnosta enää huolehtia huonompiosaisista. Voi tulla pää vetävän käteen ja rahantulo loppua seinästä (lue: Kelasta).

Itseäni ainakin ällöttää ylipäätään lukea tällä palstalla näitä itsekkäitä kommentteja, koskien myös tulonjakoa. Ollaan niin totuttu siihen, että itsestäänselvästi valtio huolehtii kaikista.

Se ei ole niin. Jos piittaamattomuus lisääntyy yhteiskunnassa, poliittisten päätösten myötä se jatkossa tarkoittaa sitä, että jokainen on sitten enemmän ja enemmän omillaan. Köyhätkin, joiden asiat ei enää kiinnosta ketään. Ja ylipäänsä kaikki ongelmaiset, jotka tarvisivat toisten apua.

Sellainen tilanne, että mun koirani olisi jossain random vauvan kanssa ja siellä syttyisi tulipalo, on käytännöllisesti katsoen mahdoton. Tai no joku metsä- tai maastopalo voisi olla mahdollinen. Sellaisessa tilanteessa nappaisin vauvan syliini ja kutsuisin koiraani, joka kulkisi mun vierelläni palopaikalta pois. Pelastaisin siis molemmat. 

Te koiran pelastajat: entä jos kyseessä on tilanne, että voit pelastaa joko lapsesi tai koirasi. Kumman pelastat? Jos valitset lapsesi, niin millä perusteella, jos se oma puudelikin on oma rakas perheenjäsen.

Kyllä vauvan henki on koiran henkeä tärkeämpi ja sen tajuaa jokainen normaali ihminen. Jos valittavanani olisi pelastaa random lapsi tai vaikka äitini, noin pelastaisin lapsen. En voisi ikinä jättää lasta kuolemaan vaikka ei olisi mulle mitenkään rakas/läheinen.

Pelastaisin ennemmin random koiran kuin tutun vauvan.

Entä oman vauvan vai random kissan?

Maailmassa ei ole kahdeksaa miljardia nälkää näkevää. Nälkää näkevien ruokkimiseen koirat riittäisivät mainiosti. Lisäksi niiden ruokaan menevien resurssien valjastamien ihmisten ruoan valmistukseen vähentäisi nälkäongelmaa entisestään.[/quote]

Selvä. Nälkää näkeviä on noin miljardi, eli jokainen saisi syödäkseen yhden koiran. Kuinka pitkäksi aikaa katsot tällä maailman mittakaavan ongelmia ratkaistavan? Et millään matematiikalla pidemmäksi ajaksi kuin kuukaudeksi. Ja ala ihmeessä popsia koiranmuonaa jos katsot sillä kehitysmaitten nälkäisiä jotenkin auttavasi.

Vierailija kirjoitti:

Ehdottamasti oman lapsen. Vaikka koiran omistankin.

Kyse oli jostain vieraasta lapsesta.

Pala, vauva rauhassa... Koirani kanssa kuittaillaan alhaalta: hauhau <3

Tosi ristiriitainen homma, mutta jos miettii niin, että pelastaisiko oma koira minut kuolemalta jos vain pystyisi, niin todennäköisesti kyllä. Tästä random vauvasta taas en olisi yhtään varma, vaikka tämä vauva olisi kasvanut aikuiseksi ja pystyisi minut pelastamaan. Välittäisikö hän yhtään minusta random ihmisestä, kun en minä, eikä moni muukaan kovin paljoa tunnu joistain random ihmisistä välittävän. Tosin ehkä hänestä sitten kasvaisi random ihmisistä välittävä ihminen, kun joku tuntematon olisi hänet vauvana pelastanut. Ehkä hän laittaisi hyvän kiertämään, ja pelastaisi joskus jonkun toisen ihan random ihmisen.

Tuntuisi kuitenkin niin väärältä ja pahalta jättää pelastamatta joku, joka aivan varmasti pelastaisi tai ainakin haluaisi pelastaa minut vastaavassa tilanteessa, oli se sitten koira tai ihminen. Haluaisin olla koiralleni luottamuksen arvoinen. Kyllähän se vähän voisi kuitenkin hävettää valita eläin ihmisen sijasta, jos kovin moni vielä saisi tietää tästä valinnastani. Mutta kai se olisi tuollaisessa yllättävässä ja pelottavassa valintatilanteessa ihan ymmärrettävää, että tunteet menisivät järjen edelle. Ei paljon aikaa ruveta siinä järkeilemään ja hyvästelemään omaa rakasta koiraa mielessään.