Maalainen, mikä siinä kaupunkilaisen elämäntavassa on niin vaikeaa?

Nyt en ymmärrä ap mitä ajat kysymykselläsi takaa? Miksi minua kaupunkilaisen elämäntapa mitenkään häiritsisi?

Vierailija kirjoitti:

Olen kaupungissa kasvanut ja sittemmin maalle muuttanut. Kaupunkiin en varmaan enää sopeutuisi, ainakaan mihinkään missä naapureita lähellä. Olen jo tottunut että voi tehdä mitä huvittaa mihin vuorokauden aikaan tahansa, koirat saa olla irti, jne.

Koirat EI saa  olla irti, eikä kissat möskään!! Lintujen pesintäaikana erityisen haitallista koirien vapaana pito. Voivat myös käydä esim. lenkkeilijöiden kimppuun.

Minulle metsä on metsä, kun siellä kuuluu korkeintaan luonnon omat äänet, jopa hiljaisuus. Metsään ei pidä kuulua liikenne enkä halua törmätä siellä muihin ihmisiin. Lisäksi tuntuu siltä, että kaupungissa pitää koko ajan tehdä jotakin, aina on kiire johonkin. Maalla/metsässä aika hidastuu ja saa vain olla. Valitettavasti asun kaupungissa.

Kaikkea olen kokeillut, paitsi ulkomailla asumista. Rivitaloa, kerrostaloa, omakotitaloa, stadia, landea ja taajamaa. Olen asunut Uudellamaalla, Hämeessä, Pohjanmaalla, Satakunnassa ja Itä-Suomessa.

Nyt olisi vaikea asua kaupungissa, kun minulla on koira. Tykkään viedä sitä lenkille ja pitää vapaana omassa pihassa. Ja täällä se saa haukkuakin niin paljon kuin haluaa.

Mutta jos olisi vain minusta kiinni, voisin asua kaupungissakin. Turussa tai Tampereella. Stadi on jo nähty.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen kaupungissa kasvanut ja sittemmin maalle muuttanut. Kaupunkiin en varmaan enää sopeutuisi, ainakaan mihinkään missä naapureita lähellä. Olen jo tottunut että voi tehdä mitä huvittaa mihin vuorokauden aikaan tahansa, koirat saa olla irti, jne.

Koirat EI saa  olla irti, eikä kissat möskään!! Lintujen pesintäaikana erityisen haitallista koirien vapaana pito. Voivat myös käydä esim. lenkkeilijöiden kimppuun.

Saa koirat olla metsästyskauden ulkopuolella ja omassa pihassa, jos tottelevat omistajansa ohjeita. Mulla pysyy koira mukana vaan, kun sanon seuraa. Ja olen nähnyt vielä taitavampiakin koiranomistajia.

Mutta rotikoita ja taistelukoiria ym ei tarvitsisi mun puolesta edes Suomeen tuoda. Niissä on aina riski, että vaistot herää väärässä paikassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen kaupungissa kasvanut ja sittemmin maalle muuttanut. Kaupunkiin en varmaan enää sopeutuisi, ainakaan mihinkään missä naapureita lähellä. Olen jo tottunut että voi tehdä mitä huvittaa mihin vuorokauden aikaan tahansa, koirat saa olla irti, jne.

Koirat EI saa  olla irti, eikä kissat möskään!! Lintujen pesintäaikana erityisen haitallista koirien vapaana pito. Voivat myös käydä esim. lenkkeilijöiden kimppuun.

Saa koirat olla metsästyskauden ulkopuolella ja omassa pihassa, jos tottelevat omistajansa ohjeita. Mulla pysyy koira mukana vaan, kun sanon seuraa. Ja olen nähnyt vielä taitavampiakin koiranomistajia.

Mutta rotikoita ja taistelukoiria ym ei tarvitsisi mun puolesta edes Suomeen tuoda. Niissä on aina riski, että vaistot herää väärässä paikassa.

Vain maanomistajan luvalla saa koira olla metsässä irrallaan. Eilenkin komensin jotakuta koiranulkoiluttajaa laittamaan koiransa hihnaa, ei kuulemma tarvinnut, kun on maanomistajan lupa. Totesin, että kannattaa tuntea se metsänomistaja ennen kuin väittää luvan saaneensa ja jos koira ei ole hihnassa välittömästi, niin en vastaa seurauksista.

Olen itse ollut kaupunkilainen aina. Asun omakotitalossa ja ihan rauhassa saa olla. Itse en käsitä maalaisia. Kaikki tuntemani maalaiset ensin kertovat kuinka ihanaa on maalla. Vähän ajan päästä alkaa valitus kuinka kaikki palvelut ovat kaukana, ei ole katuvaloja, bensa on kallista, kaupoissa huono valikoima jne… Kuulostaa lähinnä kidutukselta koko maalaiselämä. Moni maalainen kauhistelee kaupunkien talojen/asuntojen hintoja mutta käyttää aivan käsittämättömän määrän rahaa bensaan joka kuukausi. Maalla asuvat sukulaiseni eivät voi käsittää että mulla menee tankillinen bensaa kuussa, välillä kestää paljon pidempäänkin tankillinen.

Vierailija kirjoitti:

Itse kaupunkilainen, mutta maalaiset eivät ymmärtääkseni tajua, miten HELPPO KAUPUNGISSA ON ASUA. 

Kesällä puhuttiin radiossa suomalaisesta tutkimuksesta jossa oli selvitetty kaupunkilaislasten huonoa koulumenestystä. Eicyllättäen ollutkaan kyse sosioekonomisesta asemasta vaan ahtauden ja metelin aiheuttamasta keskittymiskyvyn puutteesta. Ahtaissa asunnoissa on meteliä ja päälle katumeteli ja naapuriasuntojen meteli.

Kerrostalo ei ole ihmisen paikka.

Eikä minua muutenkaan saa isompaan kaupunkiin. Omassa pikkukaupungissani esim. puuttuu Soinin ja Sipilän kutsumat tyystin, ei ole kerjäläisiä, ei saasteita.

Minulla on kaikki, kaupat, alko, apteekki, kolme kuntosalia, uimahalli, kirjasto ja liikuntasali puolen kilometrin päässä, teatteriin on hiukan yli kilometri. Kuntopoluille (niitä on monessa paikassa täällä meillä) on 1-6 kilometriin, rannassa kulkevalle ulkoilureiteille n. kilometri.

Ja tilaa asua, asun yksin 80 neliötä. Lasteni talot ovat noin 200 m2.

Meitä ei saa kerrostalohelvettiin edes rahalla.

Kiskon kyllä vuokraa helsinkiläisiltä kolmella sijoitusasunnollani, on hyvä, että on ääliöitä jotka maksaa vuokraa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse kaupunkilainen, mutta maalaiset eivät ymmärtääkseni tajua, miten HELPPO KAUPUNGISSA ON ASUA. 

Kesällä puhuttiin radiossa suomalaisesta tutkimuksesta jossa oli selvitetty kaupunkilaislasten huonoa koulumenestystä. Eicyllättäen ollutkaan kyse sosioekonomisesta asemasta vaan ahtauden ja metelin aiheuttamasta keskittymiskyvyn puutteesta. Ahtaissa asunnoissa on meteliä ja päälle katumeteli ja naapuriasuntojen meteli.

Kerrostalo ei ole ihmisen paikka.

Eikä minua muutenkaan saa isompaan kaupunkiin. Omassa pikkukaupungissani esim. puuttuu Soinin ja Sipilän kutsumat tyystin, ei ole kerjäläisiä, ei saasteita.

Minulla on kaikki, kaupat, alko, apteekki, kolme kuntosalia, uimahalli, kirjasto ja liikuntasali puolen kilometrin päässä, teatteriin on hiukan yli kilometri. Kuntopoluille (niitä on monessa paikassa täällä meillä) on 1-6 kilometriin, rannassa kulkevalle ulkoilureiteille n. kilometri.

Ja tilaa asua, asun yksin 80 neliötä. Lasteni talot ovat noin 200 m2.

Meitä ei saa kerrostalohelvettiin edes rahalla.

Kiskon kyllä vuokraa helsinkiläisiltä kolmella sijoitusasunnollani, on hyvä, että on ääliöitä jotka maksaa vuokraa.

Samat mietteet minulla.

Huotiene kirjoitti:

Kaupunkilainen iskee perseen sohvaan,pelaa istuu.Netissä 24/7.Koirankoppi elämä ei kiinnosta.Melu,valosaaste,24/7 melua huoneistoissa,käytävissä Autoja liikaa..en kyllä asuis.

Käytävissä autoja 😀

Ei netissä oo pakko olla 24/7 😁

Ei sinänsä mikään, mutta täällä maalla on niin helkkarin paljon edullisempi asua. Tämän omakotitaloni hinnalla en saisi Helsingistä edes kanikoppia.

Ihminen on sopeutuvainen ja kyllä kaupungissakin pystyy asumaan jos on pakko.  Ei minulla ole tarve moittia kaupungissa asumista, mutta asun maalla, koska täällä on oma rauha, naapuria ei näköpiirissä, valtava yksityinen piha, harrastetilat vanhoissa maatilan rakennuksissa, retkeily- ja lenkkeilymaastot omalta pihalta, luonto ympärillä ja hyvin harvoin tarvetta lähteä minnekään, kun harrastukset ja virkistäytyminen on kotinurkilla. Sen vähän, mitä tekee mieli käydä kaupungissa, tai on pakollisia asioita, jaksaa kyllä pari kertaa kuussa matkustaa puoli tuntia autolla tai bussilla. 

Eli vastauksesi kysymykseesi. Ei kaupunkiasumisessa mikään ole "niin vaikeaa", ettei siellä pystyisi olemaan, mutta maalla on vain itselle paljon mukavampaa. Asukoon kaupungissa ne, joille se on mieluisampaa, eiks vaan? Mitä jos vedettäisiin yhtä köyttä ja edistettäisiin sitä, että mahdollisimman moni voisi asua siellä missä viihtyy, sen sijaan että tehtäisiin poliitikoille palvelus menemällä mukaan vastakkain asetteluun? Loppujen lopuksi se on varmasti yhteiskunnallekin edullisempaa, kun ihmiset voivat hyvin, säästyy paljon terveydenhoidon ja rikollisuuden torjunnan menoja. 

Itse asun miljoonakaupungissa ulkomailla ja minua täällä ärsyttää seuraavat asiat

-Luonnon puute. Toki täällä on paljon puistoja, mutta ne puistotkit ovat aina täynnä ihmisiä. 

-Saasteet ja melu. En muista koska viimeksi olisin nähnyt kirkkaan tähtitaivaan...

-Todella pitkät kulkumatkat, joka paikkaan ja liikenneruuhkat

-Järkyttävän kalliit vuokrat, jonka vuoksi eletään ahtaasti

Toki siis kaupunkielämästä löytyy paljon hyvääkin, mutta noi tuli nyt ekana mieleen niistä huonoista puolista. 

Mulle on vaikeaa, kun olet fyysisesti lähellä ihmisiä, mutta psyykkinen etäisyys on läsnä. Siinä on joku ristiriita... Kerrostalossa nukut joka yö 3 metrin päässä toisesta ihmisestä, vain ohut seinä välissä. Näin voi jatkua vuosia ilman, että et tiedä hänestä mitään. Se on mulle outoa.

Mä tykkään kyllä käydä kaupungeissa, aina lomalla hakeudun kaupunkiympäristöihin.

Suomalainen kerrostalo kolhoosi asuminen ja julkisen liikenteen vankina oleminen ei ole mikään normi maailmalla.

Olen itse kaupunkilaistunut maalainen - tosin omalta osaltani kaupunkilaisuus on jo hieman venytetty käsite, koska asun omakotitaloalueella vanhassa talossa, useamman kilometrin päässä keskikokoisen kaupungin keskustasta, melko reilunkokoisella tontilla. En halua asua maalla enkä keskikaupungilla: omakotitaloasuminen kaupungin lähiöalueella on minusta paras asumismuoto.

En halua asua maalla seuraavista syistä:

- Pitkät välimatkat: pitkät koulumatkat, pitkät kauppamatkat, pitkät matkat palveluihin tai oikeastaan melkein mihin tahansa. Tästä johtuva ajanhukka.

- Kalliimmat elinkustannukset: autoilun kustannukset, tiemaksut, auraus jne. Lisäongelmia saattaisi syntyä myös esim. vesi- ja viemäriverkon puuttumisesta ja sähköverkon häiriöalttiudesta.

- Sosiaalisen verkoston oheneminen. Koskee erityisesti lapsia. Jos pikkukoulusta tai kirkonkylän 4h -kerhosta ei löydy kavereita, lapsi jää helposti yksin, kiusatuksi ja syrjäytetyksi. Usein pikku kyläkouluista puhutaan lämpimästi, mutta ne ovat todella armottomia, jos syystä tai toisesta lapsi jää ulkopuoliseksi koulun pienen pihan pienistä ympyröistä. Sama koskee lievemmässä muodossa myös aikuisia.

- Yleensä ei minkäänlaista joukkoliikennettä

En halua asua keskikaupungilla / kerrostalossa seuraavista syistä:

- Ahtaat (ja usein kalliit) asunnot. Varastotilojen puute. Ei omaa pihaa - taloyhtiön piha ei ole oma. 

- Isommissa asunnoissa kalliit vastikkeet, mahdottomuus vaikuttaa itse vastikkeen muodostumiseen.

- Liikenteen melu, pöly ja vaarallisuus pienille lapsille

- Riski häiriökäyttäytymiselle on isompi.

- Lapsia ei voi päästää valvomatta ulos pieninä, eläimiä ei lainkaan.

- Usein huonot mahdollisuudet omaan autotalliin tai autokatokseen, jopa autopaikka voi olla kiven alla

Ihmiset tykkää erilaisista asioista. Riippuu ihan mistä tykkää.

Vapautta on kaupungissa ja maalla.

Omaa tilaa on kaupungissakin riippuu omista tarpeista, asunnon ja pihan koosta, sijainnista, tilan tarpeesta, jotkut asuvat maalla koska tarvitsevat enemmän tilaa harrastuksilleen.

Ei siinä mitään ei ihmisiä voi arvottaa maalaisuuden tai kaupunkilaisuuden perusteella

Olisi tylsää jos maailmassa olisi vaan maalaisia tai kaupunkilaisia. Ei tuosta asiasta tarvitse vääntää voi kyllä tuoda oman mielipiteensä esille. Ihmiset on erilaisia. Erilaisuus on mielenkiintoista

Mitähän tarkoitetaan maaseudulla ja kaupunkilaisuudella? Kovin on häilyväistä tämä minun kokemukseni perusteella.

Omat vanhempani ovat asuneet viimeiset 50 vuotta pikkukaupungin taajamassa, mutta kokevat että minun pk-seutuni lähiöelämä on kovin "kaupunkilaista" ja he ovat "maalla". Kerrostaloelämä tuntuu olevan monille se mittari. Että jos kerrostaloon joutuu, niin elämä on jotenkin syvästi erilaista. Meidän vieressä täällä pk-seudun kerrostalolähiössä on omakotilähiö. Asuvatko he "kaupungissa"? Vai maalla? Onko heidän elämänsä rauhatonta ja kamalaa? Onko liikenteen melu erilaista espoolaisen omakotitalon pihalla kuin nelostien varressa jossain Keski-Suomessa?

Sitten kaupunkilaisuudeksi käsitetään käytännössä Helsingin/Tampereen/Turun kantakaupunki ja "vanhat, hienot" kerrostalot. Ja ylipäänsä käsitys kaupunkielämästä on se kerran kesässä matka näihin keskuksiin, joissa sitten lomauuvutaan vieraudesta ja erilaisten kohteiden suorittamisesta, ja sitten palataan "maaseudun" rauhaan. Siellä ei liikenteen melu ja naapurit niin haittaa, kun ovat sentään tuttuja :) Eikä ole painetta ostaa lattea kahvilasta. Mönkijän ostaminen, se on ihan eri asia.

Onko tässäkin keskustelussa siis kaupunki = Helsinki? Asun yhdessä Suomen isoimmista kaupungeista, mutta en tunnista tässä keskustelussa esille tulleita kaupungin huonoja puolia (melu, ahtaus ym) omasta elämästäni yhtään.

Sekä kaupungissa että maalla asuneena voin sanoa, että itselle maalla asuminen toimii.

Rakastan luontoa ja omaa rauhaa, ei kiinnosta meteli, saasteet.

Jos haluan mennä johonkin tapahtumaan, pääsen sinne. Yleensä en halua. 

Eihän tää kaikille sovi mutta ei tarttekaan sopia. Meikäläiselle ehdottomasti sopii.